Jos tarkkoja ollaan, yhden neandertalinihmisen perimästä on sekvensoitu 60 prosenttia ja vähän lisää muutamalta muulta yksilöltä. Minun mielestäni tämä ei ole ”lähes kokonaan”, kuten Hesari väittää, mutta melkoinen uroteko joka tapauksessa. Tutkimusaineistolla kun on ikää tuollaiset 20 000 – 30 000 vuotta. Luonnoksen Darwinin syntymän 200-vuotispäivänä julkistanut Svante Pääbon ryhmä jatkaa näytteiden tutkimusta. Yksi kiinnostava ja vielä selvittämätön kysymys on esimerkiksi se, miten suuria geneettisiä eroja eri neandertalilaispopulaatioiden välillä oli: tietämäni mukaan eroja on veikattu paljon nykyihmisen diversiteettiä suuremmaksi. Neandertalilaisyhteisöt olivat arkeologisten löytöjen perusteella hyvin pieniä ja eristyneitä.

Ja ei, mikään nyt tutkitussa genomissa ei viittaa siihen että nedut ja nykyihmiset olisivat risteytyneet, kuten jotkut tieteiskirjailijanplantut ovat vihjailleet. Tämä ei, kuten New Scientistin perusteellisempi uutinen toteaa, merkitse sitä että risteytymistä ei olisi voinut tapahtua. Tieteessä joko todistaa vain hyvin harvoin tain mahdottomaksi, ainoastaan pienentää tain todennäköisyyttä.

(Tieto ei myöskään osoita mahdottomaksi sitä, etteivätkö nedut ja nykyihmiset voisi lisääntyä, jos tilanne on sopiva, ilta kaunis, viini vahvaa ja neito hurmaava…)

Mitä muuta olemme nyt oppineet? Ainakin jotkut neandertalilaiset olivat aivan ilmeisesti eurooppalaisen vaaleaihoisia ja punatukkaisia – ja useimpien nykyihmisten tavoin aikuisena laktoosi-intolerantteja. Ainakin joillakin neandertalilaisilla näyttää olleen nykyihmisten kaltaisen puheen kehittymiseen liitetty FOXP2-geeni.

Mutta nyt meillä on vasta ensimmäinen luonnos yhden neandertalilaisen tuman perimästä (mitokondrioperimää on tutkittu jo aiemmin). Muutaman vuoden päästä tiedämme lisää.