Kategoria: ”Nedut”

Keskiaukeaman tytöt

·

Oikeastaan kyse on kyllä pikemminkin aikuisista naisista kuin tytöistä. Jarmo Papinniemi pohdiskeli taannoin omassa blogissaan, kuinka suureen osaan kirjojen aloitukset ja lopetukset on nostettu – mutta mitä tapahtuu täsmälleen kirjan puolessavälissä, keskiaukeamalla? Pitihän tuota sitten kaivaa omatkin kirjat esiin ja tutkia.

391 pääsee keskiaukeamalla itse asiaan. Nimetön päähenkilö, ”minä”, ja kirjan toinen keskeinen hahmo, ”sinä”, ovat ekaa kertaa sillai. Myöhempiä kertoja ei taida sitten loppujen lopuksi olla kovin montaa.

Alshainissa on keskiaukeamalla luvunvaihto. Edellisen luvun lopussa on puhe naisesta, (Maan vuosissa mitaten) noin nelikymppisestä kotihoitajasta, jota kertojavanhus kutsuu ”Sormustytöksi”. Seuraavan luvun alussa vanhus löytää väkivaltaisesti kuolleen miehen. Alshain on tosiaankin (ainakin toistaiseksi) ainoa romaanini, jossa on myös dekkarimainen sivujuoni.

Nedut puhuu keskikohdassaan sekin naisesta – tai pitäisikö sanoa naaraasta. Kyseinen henkilö kun ei satu kuulumaan Homo sapiens -lajiin, vaikka onkin lähisukua. Päähenkilö astelee portaat alas tutkimaan kellaria, jossa kyseinen naaraspuolinen henkilö majailee, mutta ei ole juuri silloin paikalla. Päähenkilö pohtii myös viimeiaikaisia uniaan, jotka eivät kuitenkaan ole (suoranaisesti) seksuaalisia. Ehkä se johtuu siitä, että Nedujen Jolle taitaa olla tähänastisista romaanieni päähenkilöistä ainoa, jolla on suunnilleen koko kirjan tapahtumajakson ajan säännöllistä ja suhteellisen tyydyttävää iho- ja sukupuolielämää?

Karsta ei ole vielä valmis joten keskiaukemana lopullisesta paikasta ei vielä ole lopullista varmuutta. Sain kuitenkin eilen valmiiksi sellaisen version (joka minun tylsässä merkintätavassa kulkee tunnuksella ”2.8”), jossa on otettu huomioon ateljeekriitikoiden ja kustannustoimittajan korjausehdotukset ja kommentit. Tapani mukaan huitaisin tekstin InDesign-taitto-ohjelmaan ennen kuin lähetin sen sähköpostilla takaisin kustannustoimittajalle. Puolivälin aukeamalla 160-161 pohditaan siinäkin naisasiaa: tässä tapauksessa ihmetellään erään kertojan lähipiirin henkilön varsin… eh… värikästä menneisyyttä ja ihmetellään, saisiko se tämän kyseisen henkilön käyttäytymään itsetuhoisesti. Hmmm, oikeastaan tässäkin kirjassa tosiaan voisi sanoa olevan jonkinlainen dekkarihko juonne mukana.

Vaikuttaa siltä, että keskiaukeamien suhteen olen jokseenkin… tasalaatuinen kirjailija. ”Sinä” on suunnilleen kolmekymppinen ja Nedujen Efisddan ikää voi vain arvailla, mutta sekä Sormustyttö että Karstan Hwan ovat nelissäkymmenissä. Eivät siis varsinaisesti enää tyttöiässä. Mutta otsikko on tuollai jotenkin fraasimpi.

Nedun perimä – Darwinin kunniaksi

· 2 kommenttia ·

Jos tarkkoja ollaan, yhden neandertalinihmisen perimästä on sekvensoitu 60 prosenttia ja vähän lisää muutamalta muulta yksilöltä. Minun mielestäni tämä ei ole ”lähes kokonaan”, kuten Hesari väittää, mutta melkoinen uroteko joka tapauksessa. Tutkimusaineistolla kun on ikää tuollaiset 20 000 – 30 000 vuotta. Luonnoksen Darwinin syntymän 200-vuotispäivänä julkistanut Svante Pääbon ryhmä jatkaa näytteiden tutkimusta. Yksi kiinnostava ja vielä selvittämätön kysymys on esimerkiksi se, miten suuria geneettisiä eroja eri neandertalilaispopulaatioiden välillä oli: tietämäni mukaan eroja on veikattu paljon nykyihmisen diversiteettiä suuremmaksi. Neandertalilaisyhteisöt olivat arkeologisten löytöjen perusteella hyvin pieniä ja eristyneitä.

Ja ei, mikään nyt tutkitussa genomissa ei viittaa siihen että nedut ja nykyihmiset olisivat risteytyneet, kuten jotkut tieteiskirjailijanplantut ovat vihjailleet. Tämä ei, kuten New Scientistin perusteellisempi uutinen toteaa, merkitse sitä että risteytymistä ei olisi voinut tapahtua. Tieteessä joko todistaa vain hyvin harvoin tain mahdottomaksi, ainoastaan pienentää tain todennäköisyyttä.

(Tieto ei myöskään osoita mahdottomaksi sitä, etteivätkö nedut ja nykyihmiset voisi lisääntyä, jos tilanne on sopiva, ilta kaunis, viini vahvaa ja neito hurmaava…)

Mitä muuta olemme nyt oppineet? Ainakin jotkut neandertalilaiset olivat aivan ilmeisesti eurooppalaisen vaaleaihoisia ja punatukkaisia – ja useimpien nykyihmisten tavoin aikuisena laktoosi-intolerantteja. Ainakin joillakin neandertalilaisilla näyttää olleen nykyihmisten kaltaisen puheen kehittymiseen liitetty FOXP2-geeni.

Mutta nyt meillä on vasta ensimmäinen luonnos yhden neandertalilaisen tuman perimästä (mitokondrioperimää on tutkittu jo aiemmin). Muutaman vuoden päästä tiedämme lisää.