Talvisena aamuna voi keittiöstä löytyä mielenkiintoisia asioita.

*

Iltapäivällä sähkökusti kantoi sähköpostilaatikkoon tiedon tämänvuotisista Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaista:

M. John Harrison: Nova Swing (Like) – ”Avaruussatamakaupungin kaduilla ja kuppiloissa soiva alakulon konsertto, joka visionäärisyydessään kumartaa Strugatskien Stalkerin suuntaan.”

Viivi Hyvönen: Apina ja Uusikuu (WSOY) – ”Tulevaisuuden arvoitukselliseen kaupunkiin sijoittuva film noir -sävytteinen taidonnäyte, josta löytyy viitteitä lukemattomiin kirjallisuuden, musiikin ja elokuvan klassikoihin.”

Cormac McCarthy: Tie (WSOY) – ”Vähäeleisesti paperille kudottu kuvaus postapokalyptisestä tulevaisuudesta sekä toivon ylläpitämisestä toivottomassa maailmassa.”

David Mitchell: Pilvikartasto (Sammakko) – ”Upeasti rakennettu monipolvinen kertomussikermä, jonka sisäkkäiset tarinat kattavat ihmiskohtaloita satojen vuosien jatkumolta.”

Maarit Verronen: Karsintavaihe (Tammi) – ”Ajankohtainen, ajatuksia herättävä ja taitavasti kirjoitettu selviytymiskertomus yhteiskunnasta, jossa vain jaksavimmat pärjäävät.”

Toisin kuin odotin, Avaruusblues ei sittenkään mahtunut listalle. (EDIT: Mutta sai erinomaiset arvostelut Kiiltomadossa.) Mutta olen noista kaikista mukaan päässeistä kuullut sen verran paljon kehua ja ylistystä, että ”nämä pitää lukea ensi tilassa” -kirjakasa kasvoi taas. Mutta fiktion lukeminen saa silti odottaa niin kauan, että ensi vuoden Tähtivaeltaja-palkintoehdokas (hah!) on saanut viimeisen lukunsa viimeisen pisteen. No, yhden poikkeuksen saatan tehdä, sillä seuraavaksi lukuvuorossa olevan (omaan kirjaani liittyvän) tietokirjan teemoihin sopisi taannoin lahjaksi saatu romaani. Katsotaan.