Kategoria: järjestötoiminta

Kansakuntien joonas

·

Olen tätä juttua kertoillut monelle enkä ole mitenkään varma että se olisi alun alkaenkaan hirvittävän omaperäinen, mutta menköön nyt:

  • 1800-luvun alussa alkoi Suomen historia valtiollisena yksikkönä, kun entisestä Ruotsin osasta tuli autonominen suuriruhtinaskunta ns. Suomen sodan voittaneen Venäjän yhteyteen. Tätä kesti vähän yli sata vuotta, kunnes Venäjän keisarikunta oli saada pahan kerran turpiinsa ensimmäisessä maailmansodassa ja luhistui sitten vallankumouksen ja sisällissodan pyörteisiin.
  • Tämän jälkeen Suomen (sisällissodan voittanut) porvaristo halusi veikata voittajan korttia ja yritti tehdä Suomesta (muodollisesti) itsenäistä vasallikuningaskuntaa Saksan yhteyteen. Saksan keisarikunta ei näiden päätösten jälkeen kestänyt puoltakaan vuotta.
  • Vuonna 1920 Suomi liittyi jäseneksi Kansainliittoon, joka kyllä ratkaisi pari paikallista ongelmaa eri puolilla maailmaa (mm. Ahvenanmaan kysymyksen), mutta jäi jokseenkin voimattomaksi organisaatioksi ja sortui toiseen maailmansotaan.
  • Parisenkymmentä vuotta myöhemmin Saksa vaikutti jälleen Euroopan voittajavaltiolta, ja Saksan liittolaisen Suomeen tekemän hyökkäyksen jälkeen suomalaiset sitoutuivatkin tuota pikaa herrakansan liittolaisiksi. Vain muutamaa vuotta myöhemmin Saksan ikuinen Kolmas valtakunta oli luhistunut ns. kivikaudelle pommitettuna ja kahdelta suunnalta miehitettynä.
  • Neuvostoliitto oli sodan voittajia ja kiistämätön voimatekijä toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa, joten Suomikin solmi maan kanssa ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Vain muutamaa kymmentä vuotta myöhemmin Neuvostoliitto hajosi.
  • Tämän jälkeen Suomi liittyi Euroopan uuteen voimatekijään, EU:hun. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, EU on melkoisissa vaikeuksissa ja joidenkin veikkailujen mukaan saattaa jopa hajota.
  • Suomi on ollut myös YK:n jäsen, ja siitäkin on tullut perin hampaattoman ja vaarattoman oloinen järjestö.
  • Kaikista näistä kriiseistä Suomi itse on selvinnyt suhteellisen kolhuitta. Suomen liittolaisikseen ottamat tahot sen sijaan ovat kokeneet mittaamattomia kärsimyksiä.

Joten on esitettävä kysymys:
Te siellä NATOssa, oletteko ihan varmoja, että kaiken tämän jälkeenkin haluatte Suomen järjestönne jäseneksi?

Messumuistutus

·

Kertauksenomaisesti: Helsingin kirjamessut alkavat huomenna, jos joku ei ole huomannut. Jos joku haluaa nähdä siellä minut, kannattaa tulla joko

  • pääkaupunkiseudun scifi-seurojen messuosastolle (7P50) lauantaina kello 14–15, missä olen tavattavissa Meet your maker -henkisessä rennossa jutustelutilaisuudessa kertomassa kirjoistani, kirjoittamisestani ja kääntämisistäni.
  • Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton osastolle (7t49) sunnuntaina kello 12–14, missä olen päivystäjänä vastailemassa kaikenlaiseen kääntämistä koskevaan. Osastolla myös suomentajia tekemässä työtään julkisesti.

Apurahahakemus, tuo suuri innoittaja

·

Kirjoittelin eilen apurahahakemuksia, ja koska yksi niistä ylsi tavallista pidemmälle ajanjaksolle, merkitsin siihen suunnitelmaksi myös Muurahaispuuta seuraavan kirjahankkeen. Näin se tuli saaneeksi myös nimen: Paluu. Kyseessä on tietenkin pelkkä työnimi, mutta minun projektieni työnimillä on ollut taipumusta kestää.

Nimi-idea on pyörinyt mielessäni kyllä aikaisemminkin, mutta sen laittaminen paperille (jonka alareunassa on vielä omakätinen allekirjoitukseni) tekee siitä tavallaan vähän ”virallisemman”. Myös Karsta-projekti tuli aikanaan – ainakin jossain mielessä – potkaistua liikkeelle apurahahakemuskaavakkeen ”Työsuunnitelma”-kohdassa. Se on (viimeistään) hyvä paikka jäsennellä hajanaisia ideanpoikasia ja teemahahmotelmia konkreettiseksi aikatauluksi.

Hyllyssäni on ollut tälle vastakastetulle kirjaprojektille jo hyvän aikaa mappi, mutta sen selässä lukee edelleenkin proosallisesti ”Alshain II”, enkä aio nimeä ainakaan vielä muuttaa. Tavallaan edellisen kirjan hengen mukaisesti parempi voisi olla ehkä mieluummin jokin ei-suomenkielinen paikannimi – vaikkapa Tressoa* – mutta Paluu kyllä sopii muutamaan kirjaa varten kehittelemääni ideaan.

Eilinen oli muutenkin antoisa päivä. Kirjailijaliiton kokouksessa tuli paitsi nähtyä tuttuja, myös tutustuttua hieman kirjallisten agenttien toimintaan. En ollut itse asiassa oikeastaan edes tiennyt, että näitä ulkomailta ja käännöskirjojen etulehdiltä tuttuja toimijoita edes on Suomessa. Olen valistettu.

Illalla ja yöllä syntyi myös muutama uusi idea tuohon hankkeeseen, jonka olin päivällä tilapäiskastanut.

___
* En muista, olenko joskus aikaisemminkin maininnut, että Alshain-kirjan paikannimiä yhdistää yhteinen teema, joka on vahvasti sidoksissa kyseiselle maailmankolkalle hahmottelemaani historiaan. Koska aikaa on kulunut nimistön alkusyiden ajoista, kirjoitusasut ovat vain hieman muuttuneet siitä miten ne ns. meidän aikanamme kirjoitetaan.

Pois käsistä, pois mielestä

·

Nick Hornbyn romaanin Juliet, Naked suomennoskäsikirjoitus lähti viime yön pikkutunneilla sähköpostitse kaukaiselle Bulevardille ja kustannustoimittajan asiantunteviin käsiin. Suomennos ilmestynee vasta ensi vuoden puolella, joten kestänee hyvän tovin, ennen kuin hän lähettää minulle korjausmerkein koristelemansa printin. Hyvä niin: oman tekstinsä puutteet ja säätämisen paikat näkee paremmin, kun edellisestä vilkaisusta on kulunut vähän (enemmän) aikaa.

Tykkäsin kovasti kirjasta ja toivon, että sen tunnelma välittyy käännöksessä. Työvaiheena Julietin kääntäminen on tuntunut suorastaan kummalliselta. Missään vaiheessa ei nimittäin tullut kiire. Näin oli tietysti tarkoituskin. Viime syksy kului puolinaisessa paniikissa paukkuvien deadlinejen ja muiden velvoitteiden osalta, joten nyt on ollut vallan mukavaa olla tekemättä kaksitoistatuntisia työpäiviä. Tarkoitus on jatkaa samaan, rauhallisempaan tahtiin myös seuraavan käännöshankkeen, Giles Miltonin According to Arnoldin työstämisessä.

Ennen kuin rupean ns. tosissani töihin, koetan jollakin tapaa edistää myös paria omaa, pienempää tekstiprojektia, jotka ovat pyörineet pitkään mielessä. Pikku hiljaa pitäisi myös ruveta käymään läpi Muurahaispuun taustamateriaalia, mutta en aio (vielä) stressautua asian suhteen. Huomasin hyllyssäni äidin kirjastosta poimittuja kirjoja, joihin olisi syytä tutustua myös, aikaisemmin valittujen lähdeteosten ohella. Erään kirjassa paljon puheena olevan (edesmenneen) henkilön ajattelua saattaisi auttaa hahmottamaan esimerkiksi Olavi Paavolaisen Ristin ja hakaristin sekä Synkän yksinpuhelun lukeminen.

Koetan myös vähitellen oppia taas tykkäämään järjestötoiminnasta. Viime syksyn jäljiltä kokouksissa käyminen on tuntunut puurtamiselta: silloin piipahdus parin tunnin palaverissa kaukana keskustassa nimittäin verotti vähintään neljä tuntia tehokkaasta työajasta, eikä minulla olisi kiireen keskellä ollut varaa tuhlata niin pitkiä aikoja. Monessakin mielessä työpöydän äärestä edes väkisin irtautuminen teki tietysti hyvääkin. Silti yritän pikku hiljaa vähän supistaa niiden järjestöjen määrää, joissa toimin aktiivisesti hallitus-, johtokunta- tai muussa vastuussa. Olen luultavasti hyödyllisempi, jos resuja on muuhunkin kuin pelkkään kokouksissa käymiseen. Tästä syystä en ole tällä kertaa esimerkiksi menossa Vihreiden puoluekokoukseen, vaikka reissut ovatkin olleet aina mukavia ja antoisia.

Sitä paitsi kesällä on elävän musiikin kuunteluharrastuksen ansiosta  joka tapauksessa tiedossa muitakin muutaman päivän matkoja, Porin lisäksi luultavasti ainakin Tanskaan.

Pikku puoluepukarina

·

Kunnon monikäyttö-kybersoturi päivittää tietysti FB-statuksensa, twitterinsä ja bloginsa toisella kädellä kuunnellessaan puoluekokouksen puheita. Kyllä tämä aina i*tasanomien lukemisen voittaa.

En ole koskaan käynyt yhdenkään toisen puolueen kokouksissa, joten en osaa verrata, mutta Vihreiden kokoukseen tulen jo monetta kertaa vallan mielelläni. Porukka on mukavaa, henki on hyvä.

Tämä on myös ensimmäinen kerta kun Viite eli Tietene ja tekniikan vihreät on edustettuna Vihreiden valtakunnallisena yhdistyksenä – ilmeisesti vähintäänkin Euroopan ensimmäisenä luonnontieteellisesti orientoituneena minkään puolueen jäsenjärjestönä. Viitteen suhteen olen täällä rivijäsenenä, en edustajana (olen Koillis-Helsingin Vihreiden edustaja), mutta tyytyväisenä ja ylpeänä rivijäsenenä.

Olen myös viettänyt jo peräti vuorokauden tekemättä mitään Karstan eteen. Tein perjantaiaamuna pikataiton lähinnä nähdäkseni, miten pitkä kirjasta tällä erää tulisi: Nedujen taittopohjalla 290 sivua, vaikka tekstiä on hiukan vähemmän. Tämä johtuu siitä, että Karstan rakenteen vuoksi lukujen välissä on tyhjä sivu, jossa on pelkästään yksi laulunsäe. Kustannustoimittaja ja ateljeekriitikot päättävät sitten (minun kanssani), onko ajatus hyvä. Minä en murehdi asiaa nyt, pidän ainakin parin päivän tauon ennen kuin palaan tekstin ääreen.

Kirjan (ensimmäisen version) saaminen valmiiksi merkitsee myös sitä, että annan itselleni jälleen luvan lukea kaunokirjallisuudessa. Matkalukemisena onkin uuden New Scientistin ohella A. S. Byattin Riivaus. Kirja tuli hankittua jo syksyllä, mutta nyt sen lukemiseen on vielä lisäkiihoke: Byatt on tulossa Mekkilän kirjailijakokoukseen.

Nimellisesti paikalla

· 2 kommenttia ·

Jäin sitten epäsolidaarisesti kotiin kirjoittamaan romaanin loppurysäystä enkä lähtenyt osoittamaan mieltäni Sanomien moraalittomia tekijänoikeuden kaappausaikeita vastaan. Ideahan Sanomilla on aivan sama kuin nettipiratismi-intoilijoilla: heidän mielestään tekijällä ei saa olla oikeutta päättää siitä miten hänen työtään käytetään, vaan päätösvalta pitää sosialisoida jollekulle muulle.

Mutta olin minä paikalla sentään vähän enemmän kuin vain hengessä:

Kiitokset tästä Antero Helasvuolle (mainospaikkaselkä ja kamera) sekä Heikki Salojärvelle (valokuvan ottaminen)!

Virallisesti vihreä Viite

·

Kerroin viime marraskuussa olleeni perustamassa uutta valtakunnallista Vihreää järjestöä. Kyseinen järjestö, VIITE eli tieteen ja teknologian vihreät on nyt virallisesti rekisteröity ja virallisesti hyväksytty Vihreän liiton jäsenjärjestöksi. Kuten esittelysivun tekstissä todetaan:

Yhdistyksemme tarkoituksena on tarjota jäsenistönsä asiantuntemusta Vihreiden käyttöön päätöksenteon tueksi, tuoda vihreitä arvoja tieteeseen ja tutkimukseen sekä kohottaa Vihreiden profiilia tieteen ja teknologian asiantuntijoiden parissa.

Viitteen virallistuminen tarkoittaa myös sitä, että siihen voi nyt liittyä jäseneksi. Tervetuloa!

Huomisen kulttuuriuutinen – täällä jo tänään

·

Muutama tunti sitten päättynyt Suomen Kirjailijaliiton yleiskokous* hyväksyi peräti kaksikymmentäyksi uutta jäsentä. Yksi heistä on Kata Kärkkäinen.

Onnittelut ja tervetuloa!

EDIT. Koska täkäläinen paikallislehtikin katsoi aiheelliseksi noteerata uusista jäsenistä vain Kärkkäisen, laitetaanpa sitten edes tänne koko komea lista: Raili Alahautala, Martti Anhava, Sanna Eeva, Simo Halinen, Ville Hytönen, Silja Järventausta, Sari Kanala, Anneli Kanto, Marko Kitti, Riku Korhonen, Kata Kärkkäinen, Juhani Laulajainen, Arne Nevanlinna, Eero Pasanen, Anneli Poukka, Markku Rönkkö, Pauliina Susi, Mila Teräs, Reijo Vahtokari, Jussi Valtonen sekä nimimerkkiä Max Manner käyttävä kirjailija. Muutaman tosin olisin kuvitellut olleen jäsenenä jo useamman vuoden.

—

* Kuten tämän blogin lukijoille epäilemättä on jo selvääkin, uudet jäsenet valitsee liiton yleiskokous jäsentoimikunnan ehdotuksesta – ei kirjailijaliiton johtokunta, kuten jotkut kulttuurilliselta tietotaidoltaan kyseenalaiset julkaisut ovat väittäneet.