{"id":9408,"date":"2021-12-27T20:21:00","date_gmt":"2021-12-27T18:21:00","guid":{"rendered":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9408"},"modified":"2021-12-25T19:52:09","modified_gmt":"2021-12-25T17:52:09","slug":"menneisyyden-teemapuistossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9408","title":{"rendered":"Menneisyyden teemapuistossa"},"content":{"rendered":"\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Hollantilaiskirjailija ja runoilija Ilja Leonard Pfeijfferin<\/strong> teos Grand Hotel Europa<\/em> (suom. Sanna van Leeuwen, 2021) olisi voinut olla kiinnostava esseekokoelma. H\u00e4n tekee varsin ter\u00e4vi\u00e4 huomioita Euroopan kulttuurin \u2013 etenkin ns. korkeakulttuurin \u2013 jumittumisesta palvomaan loistavaa menneisyytt\u00e4\u00e4n: renessanssin kuvataiteilijaneroja, 1700-luvulta 1800-luvun loppuun asti kest\u00e4neen pienen ajanjakson s\u00e4velt\u00e4ji\u00e4, joiden teoksia yritet\u00e4\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 mahdollisimman \u201dautenttisesti\u201d. Ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 siihen enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n rasistiseen omahyv\u00e4isyyteen, jolla Eurooppa suhtautuu itsenss\u00e4, kulttuuriinsa ja ylemmyyteens\u00e4 muiden maanosien nousukkaita kohtaan. Pfeijfferille Eurooppa on maanosa, jossa ns. villi luontokin on todellisuudessa huolella hoidettuja ja vaarattomiksi tehtyj\u00e4 puistoja. Koska suomalaisena kuulun enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n ulkoeurooppalaiseen nousukaskulttuuriin \u2013 Pfeijfferille \u201dEurooppa\u201d on l\u00e4hinn\u00e4 Keski-Eurooppa ja V\u00e4limeren vanha kulttuuripiiri, etenkin h\u00e4nen toinen kotimaansa Italia \u2013 tulee monta tilaisuutta ny\u00f6kytell\u00e4 hyv\u00e4ksyv\u00e4sti. Toki olen eri mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 nousukaskulttuurit, joista kirja nostaa esiin ennen kaikkea Kiinan ja Yhdysvallat, olisivat mitenk\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n vapaita sairaalloisesta menneisyydenpalvonnasta. Ei, kyll\u00e4 kunniakas historia on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 propagandav\u00e4line joka maan nationalisteille ja muillekin valtaapit\u00e4ville.<\/p>\n\n\n\n

Pfeijffer pohdiskelee paljon turismia, eik\u00e4 ainoastaan nykyajan \u201dmassaturismia\u201d vaan yht\u00e4 lailla kultivoituneempaa matkailua sek\u00e4 historiallisena ilmi\u00f6n\u00e4 ett\u00e4 sin\u00e4 vahinkona, mit\u00e4 \u201dturisteja\u201d ja \u201dturistipaikkoja\u201d inhoavat matkailijat tekev\u00e4t niille kulttuureille ja ilmi\u00f6ille, joita he ovat kunnioittavinaan \u2013 ja miten helppoa heit\u00e4 on huijata n\u00e4enn\u00e4isell\u00e4 aitoudella. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa ensisijaiseksi esimerkiksi nousee Venetsia, jossa ei nyky\u00e4\u00e4n ole, ainakaan kirjan mukaan, oikeastaan mit\u00e4\u00e4n muuta elinkeinoa kuin turismi, ja jossa kukaan muu ei oikeastaan pysty en\u00e4\u00e4 edes el\u00e4m\u00e4\u00e4n, koska vuokrat ovat kauan sitten karanneet k\u00e4sist\u00e4 ja jossa sinnittelevien asukkaiden on matkustettava turistien t\u00e4ytt\u00e4mill\u00e4 vaporettoilla<\/em> mantereelle asti p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen edes ruokakauppaan, koska ne ovat kadonneet laguunikaupungista turistiputiikkien tielt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Pfeijfferill\u00e4 on itseironiankin tajua kertomuksessaan: h\u00e4n piirt\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n kuvan ihmishahmoisesta menneisyyden teemapuistona, jossa loppujen lopuksi ei ole juuri mit\u00e4\u00e4n aitoa.<\/p>\n\n\n\n

Grand Hotel Europa<\/em> ei kuitenkaan ole esseekokoelma, vaan romaani. Se kulkee kahdessa aikatasossa, vuoroluvuin. Kehyskertomuksessa Ilja Leonard Pfeijffer -niminen kirjailija asettuu asumaan ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isess\u00e4 paikassa sijaitsevaan perinteikk\u00e4\u00e4seen, hienostuneeseen Grand Hotel Europa -nimiseen hotelliin kirjoittamaan turismia k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 romaaniaan, jonka p\u00e4\u00e4tarina muodostaa samalla rakkaustarinan samaisen Ilja Leonard Pfeijffer -nimisen kirjailijan ja italialaista markiisisukua olevan kuvankauniin taidehistorijoitsija Clion kanssa, ja ennen kaikkea aika jona he asuvat kaksin Venetsiassa.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 romaanitarina on ongelmallinen monessa suhteessa. R\u00e4ikein vika on tietysti lukuisien seksikohtauksien penetraatiokeskeinen, kliseinen, nihke\u00e4 ja lattea tunkkaisuus, mutta ehk\u00e4 viel\u00e4kin pahemmin keskeisten henkil\u00f6hahmojen, etenkin naisten paperinohut kliseisyys. Min\u00e4henkil\u00f6-kirjailijan eks\u00e4n, \u201dkuuluisan historioitsijan\u201d ainoa mainitsemisen arvoinen ominaisuus ovat h\u00e4nen isot tissins\u00e4. Hotellin asukkaisiin kuuluva ranskalainen runoilija Albane on kuin parodia jonkun persjunttilan machokakaran kuvitelmasta siit\u00e4 millaisia feministit ovat, jopa sit\u00e4 my\u00f6ten ett\u00e4 h\u00e4n eheytyy feminismist\u00e4\u00e4n saatuaan er\u00e4\u00e4lt\u00e4 toiselta hotellivieraalta, k\u00f6h, isoa. Sitten on hotellissa piipahtavan pikkuporvarillisen amerikkalaispariskunnan lihava rouva ja heid\u00e4n purkkaa jauhava teinitytt\u00e4rens\u00e4 \u2013 (\u201dse ei ole minihame, vaan vy\u00f6\u201d) \u2013 joka tietysti hypp\u00e4\u00e4 keski-ik\u00e4isen min\u00e4kertojakirjailijan kanssa s\u00e4nkyyn. Min\u00e4kertojan suuri rakkaus Clio puolestaan on (tietysti!) kuvankaunis, fyysisesti t\u00e4ydellinen italiatar hienosta suvusta, mutta katkeroitutunut ja poikayst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 kohtaan ylimielisen arvosteleva valtapelailija.<\/p>\n\n\n\n

Romaanin loppua kohti alkup\u00e4\u00e4n keskusteluiksi naamioitujen esseiden n\u00e4kemyksekkyys ja itseironia katoavat varsin sukkelaan ja lopputuloksena on surkeaa, p\u00f6lyisyytt\u00e4\u00e4n yskiv\u00e4\u00e4 ruikutusta eurooppalaisen kulttuurin loiston katoamisesta, kun kaikki p\u00e4\u00e4tyy niille jotka n\u00e4kev\u00e4t taiteesta vain hinnan, eiv\u00e4t arvoa. Vironniemen sanomien<\/em> kirja-arvostelussa kehuttiin kirjan loppupuolelle sijoitettua Pfeijfferin analyysia Damien Hirstin muutaman vuoden takaisesta Venetsian biennaalin aikaan pidetyst\u00e4 Treasures from the Wreck of the Unbelievable<\/em> -n\u00e4yttelyst\u00e4<\/a>, mutta itse en siin\u00e4 kauheasti nerokkuutta havainnut. Loppujen lopuksi Hirstin j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4isist\u00e4 muka-antiikkisista puolipsykedeelisist\u00e4 teoksista koostuva n\u00e4yttely julistaa yht\u00e4 lailla sit\u00e4 miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 teos on kallis (toteuttaa) sen mahdollisen taiteellisen arvon sijaan.<\/p>\n\n\n\n

Sanna Van Leeuwenin k\u00e4\u00e4nn\u00f6s pit\u00e4ytyy jokseenkin kirjallisessa, yl\u00e4tyylisess\u00e4 ilmaisussa, mik\u00e4 toki sopii hyvin Pfeijfferin tyyliin ja ilmaisuun. Urputain vain j\u00e4lleen kerran siit\u00e4 pikku detaljista, ett\u00e4 \u201dkaljuuna\u201d ei ole mik\u00e4\u00e4n laivatyyppi, vaan tietyn aikakauden purjealusten rungon osa<\/a>. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Hollantilaiskirjailija ja runoilija Ilja Leonard Pfeijfferin teos Grand Hotel Europa (suom. Sanna van Leeuwen, 2021) olisi voinut olla kiinnostava esseekokoelma. H\u00e4n tekee varsin ter\u00e4vi\u00e4 huomioita Euroopan kulttuurin \u2013 etenkin ns. korkeakulttuurin \u2013 jumittumisesta palvomaan loistavaa menneisyytt\u00e4\u00e4n: renessanssin kuvataiteilijaneroja, 1700-luvulta 1800-luvun loppuun asti kest\u00e4neen pienen ajanjakson … Jatka artikkeliin Menneisyyden teemapuistossa<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,21,18],"tags":[],"class_list":["post-9408","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-kulttuuri","category-meni-jo"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9408","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=9408"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9408\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9411,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9408\/revisions\/9411"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=9408"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=9408"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=9408"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}