{"id":9337,"date":"2021-07-15T10:38:54","date_gmt":"2021-07-15T08:38:54","guid":{"rendered":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9337"},"modified":"2021-07-15T10:38:56","modified_gmt":"2021-07-15T08:38:56","slug":"kaarojen-meren-aarella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9337","title":{"rendered":"K\u00e4\u00e4r\u00f6jen meren \u00e4\u00e4rell\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Irene Vallejon kuusisataasivuista Papyrus<\/em>-teosta<\/strong> (El infinito en un junco: La invenci\u00f3n de los libros del mundo antiguo<\/em>, 2019, suom Taina Helkamo 2021) on mainostettu \u201dkirjan tarinana\u201d, siit\u00e4 on jopa puhuttu \u201dkirjan historiana\u201d \u2013 tai kirjan historian painotekniikkaa edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 osana. Sit\u00e4 se ei todellakaan ole. Kuten alkuteoksen nimest\u00e4 voi ainakin minun olemattomalla espanjantaidollani p\u00e4\u00e4tell\u00e4, teos kertoo kirjan ja kirjojen k\u00e4yt\u00f6n varhaishistoriaa antiikissa<\/em>, toisin sanoen siin\u00e4 pieness\u00e4 kahden-viidentuhannen vuoden takaisessa V\u00e4limeren ymp\u00e4rist\u00f6n kulttuurien piiriss\u00e4, joka ulottui nykyisest\u00e4 Irakista ja Iranista (Kaksoisvirain maa) V\u00e4limeren ymp\u00e4rist\u00f6n maihin, ennen kaikkea Kreikan kaupunkivaltioihin ja Roomaan sek\u00e4 Pohjois-Afrikkaan. Kaikki muu kirjan historia, koko muu maailma, j\u00e4\u00e4 vain ohimeneville maininnoille.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ole mitenk\u00e4\u00e4n ainutlaatuista. Itse asiassa olen itse lukenut koulun historiantuntini sellaisena aikana, jolloin t\u00e4llainen kapeakatseisuus oli normi: V\u00e4limeren (pohjoisrantojen) ja Euroopan ulkopuolella oli vain \u201dvillej\u00e4\u201d tai muuta sivistym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 rupusakkia. Kaikki oleellinen muka tapahtui ja keksittiin t\u00e4ll\u00e4 pikkuriikkisell\u00e4 Aasian l\u00e4nsiniemimaalla. Muistan trendin jatkuneen viel\u00e4 1980-luvullakin ainakin Vironniemen sanomissa<\/a><\/em>, josta Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolisen maailman isojakin asioita joutui tihrustamaan Maailman ihmisi\u00e4 -palstan pikku-uutisp\u00e4tkist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 suhteessa Papyrus<\/em> tuntuu hetkitt\u00e4in paluulta entiseen, ankeaan historian\u00e4kemykseen. Kylm\u00e4n rauhallisesti kirja v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Johannes Gutenbergin keksineen kirjapainotekniikan (vaikka se oli kehitetty Kiinassa satoja vuosia aikaisemmin, kuten Marco Polo oli eurooppalaisia valistanut parisataa vuotta ennen Gutenbergia), vaikka tunnustaa sent\u00e4\u00e4n (pitkin hampain?) ett\u00e4 paperinvalmistus on per\u00e4isin It\u00e4-Aasiasta. Vallejo my\u00f6s nostaa er\u00e4\u00e4nlaiseksi kirjallisuuden syntysyyksi foinikialaisten kehitt\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4nnekirjoituksen maahanmuuton Kreikkaan, vaikka kirjallisuutta oli kirjoiteltu muunlaisilla kirjoitusj\u00e4rjestelmill\u00e4 aivan sujuvasti muualla jo aikaisemmin. Esimerkiksi kiinalaisen kirjan historia kuitataan jotakuinkin vain ohimenev\u00e4ll\u00e4 maininnalla keisari Qin Shi Huangdin kaikkien aikojen ja kaikkien kulttuuripiirien ehk\u00e4 suurimmasta ja totaalisimmista kirjojenpoltto-operaatiosta vuonna 212 eaa.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 kulttuurillisesti kapea rajaus saattaa kuitenkin olla Vallejon tekstille hyv\u00e4ksi: h\u00e4n kirjoittaa esseistisen pitkille sivupoluille poikkeilevaa proosaa, joka t\u00e4llaisenaan pysyy loistavasti koossa ja kantaa koko paksun kirjan mitan. Takana on valtava, n\u00e4kemyksek\u00e4s pohjaty\u00f6. Vallejo ei ole kirjoittanut kattavaa tieteellist\u00e4 tutkimusta, vaan h\u00e4n on ottanut vapauksia poimia laajojen kaariensa koristeeksi monia kiehtovia detaljeja, jotka kiehtovat ainakin minunkaltaistani lukijaa. Oli mukavasti hytk\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 vaikkapa lukea, ett\u00e4 ateenalainen arkkifilosofi Sokrates <\/a>paheksui kovasti h\u00e4nen aikanaan muotiin tullutta tapaa lukea filosofiaa kirjoista: h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n lukeminen tyhmensi ihmist\u00e4, ja ainoa oikea tapa edist\u00e4\u00e4 ajattelua ja filosofiaa oli keskustelu \u00e4lyllisesti tasavertaisten miesten kesken. H\u00e4n oli siis my\u00f6s kaikkien nykyajan muotivillityksi\u00e4 ja teknisi\u00e4 vimpaimia kritisoineiden j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4\u00e4konservatiivien suojeluspyhimys ja esikuva.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 mieless\u00e4 Vallejo ottaa v\u00e4limatkaa vanhentuneeseen eurooppalaiseen historian\u00e4kemykseen, ett\u00e4 h\u00e4n pyrkii mahdollisuuksien mukaan nostamaan esiin kirjan kehitykseen ja kirjallisuuteen vaikuttaneita naisia. T\u00e4m\u00e4 ei ole aina helppoa, sill\u00e4 antiikin kulttuureista kuluneet vuosituhannet ovat pyyhkineet useimpien kirjoittajien tekstit j\u00e4ljett\u00f6miin, ja v\u00e4hiss\u00e4 ovat nekin tekstit joita on j\u00e4ljell\u00e4: kreikkalaisen antiikin runouden suurimpiin nimiin kuuluvan Sapfon <\/a>s\u00e4ilyneeksi tunnettu tuotanto esimerkiksi mahtuu aivan sujuvasti yhdelle kaksipuoliselle aaneloselle. Useimmilta muilta ei ole s\u00e4ilynyt muuta kuin korkeintaan nimi jossakin kirjallisuutta k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 tekstifragmentissa.<\/p>\n\n\n\n

Papyruksen<\/em> esiin nostamista V\u00e4limeren kulttuuripiirin t\u00e4rkeist\u00e4 kirjanhistoriallisista asioista luultavasti t\u00e4rkein \u2013 ja mahdollisesti ainoa oikeasti<\/em> t\u00e4ss\u00e4 kulttuuripiiriss\u00e4 keksitty \u2013 on kirjastolaitos, avoin<\/em> kirjasto, kaikkien<\/em> k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva kirjasto. T\u00e4m\u00e4 hellenistisell\u00e4 kaudella Aleksandriasta ja Pergamonista levinnyt muotivillitys kertoo my\u00f6s siit\u00e4, ettei lukutaito ollut en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n harvojen k\u00e4siss\u00e4, vaan niin yleist\u00e4 ett\u00e4 kirjastoihin riitti k\u00e4vij\u00f6it\u00e4. Todisteena t\u00e4st\u00e4 Vallejo esitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s Pompeijin ja Herculaneumin sein\u00e4kirjoitusten h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4t v\u00e4\u00e4nnelm\u00e4t suurten runoilijoiden teksteist\u00e4: ei niiden kirjoittamisessa olisi ollut mit\u00e4\u00e4n mielt\u00e4 elleiv\u00e4t ohikulkijat olisi niit\u00e4 tajunneet. Vallejon kuvaukset roomalaisajan suhtautumisesta kirjallisuuteen \u2013 ja etnisyyteen \u2013 ovat muutenkin kiinnostavia: roomalaiset patriisit kuuntelivat mielell\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nikirjoja, joita heille lukivat enimm\u00e4kseen kreikkalaistaustaiset orjat. Roomalaisissa kirjastoissa piti olla kaksi yht\u00e4 suurta puolta, kreikkalainen ja latinalainen, josta ensimm\u00e4inen pursuili ja j\u00e4lkimm\u00e4inen kaikui autiuttaan, koska latinankielist\u00e4 kirjallisuutta oli pitk\u00e4\u00e4n hyvin v\u00e4h\u00e4n tarjolla. Muutenhan roomalaiset eiv\u00e4t olleet mit\u00e4\u00e4n ankeita etnonationalisteja: Rooman kansalaisuus oli avoin kaikille Rooman valtakunnassa asuville ei-orjille, jotka maksoivat veronsa ja olivat muuten hy\u00f6dyksi yhteiskunnalle. Roomalaisten orjat saivat lukea siin\u00e4 miss\u00e4 melkein kaksituhatta vuotta my\u00f6hemmin Yhdysvaltain orjilta lukemaan opetteleminen oli kielletty ruoskinnan uhalla.<\/p>\n\n\n\n

Kirjastojen yhteydess\u00e4 Vallejo kertoo my\u00f6s lumoavan anekdootin 1930-luvun suuren lamakauden Appalakeilta, miss\u00e4 kirjastonhoitajattaret kulkivat ratsain eristyneist\u00e4 pikkukylist\u00e4 toisiin ja jakelivat kirjoja satulalaukuistaan maalaisille, jotka janosivat saada edes jotakin tietoa ulkomaailmasta. Vallejo suitsuttaa suurta kunnioitustaan kaikille kirjastojen ty\u00f6ntekij\u00f6ille, ja aivan aiheesta. Monina aikoina kirjastonhoitajan ammatti on vaatinut rohkeutta, sitkeytt\u00e4 ja ankaraa omistautumista.<\/p>\n\n\n\n

Papyrus<\/em> on melkoinen j\u00e4rk\u00e4le kirjaksensa, ja Taina Helkamo on tehnyt valtaisan ty\u00f6n k\u00e4\u00e4nt\u00e4ess\u00e4\u00e4n sen sujuvalle, eloisalle suomenkielelle. Kustannustoimittaja on kuitenkin kiusallisesti nukahdellut muutamissa paikoin niin ett\u00e4 painettuun tekstiin on j\u00e4\u00e4nyt jokunen nolo k\u00f6mm\u00e4hdys: niit\u00e4 tulee tekstiin aina, huippuluokan kirjoittajaltakin, ja kustannustoimittajan ty\u00f6t\u00e4 on spotata niist\u00e4 jokainen ja korjata ne. Nyt kirjasta tarttui \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4sti silm\u00e4\u00e4n pari kertaa per\u00e4kk\u00e4in esiintynyt \u201dPlotemaios\u201d ja v\u00e4ite, ett\u00e4 12 Years a Slave<\/em> -kirjan kirjoittaja olisi kaappauksensa j\u00e4lkeen kuljetettu etel\u00e4\u00e4n \u201dautolla\u201d \u2013 1840-luvulla! Ja pari kappaletta my\u00f6hemmin v\u00e4ite, ett\u00e4 Yhdysvaltain orjat olisi vapautettu sis\u00e4llissodan p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 1965… <\/p>\n\n\n\n

Mutta ei kannata antaa pikkuk\u00e4mmien tai kulttuurillisen n\u00e4k\u00f6kulman V\u00e4limeri-keskeisyyden silti h\u00e4irit\u00e4: Papyrus<\/em> on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Irene Vallejon kuusisataasivuista Papyrus-teosta (El infinito en un junco: La invenci\u00f3n de los libros del mundo antiguo, 2019, suom Taina Helkamo 2021) on mainostettu \u201dkirjan tarinana\u201d, siit\u00e4 on jopa puhuttu \u201dkirjan historiana\u201d \u2013 tai kirjan historian painotekniikkaa edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 osana. Sit\u00e4 se ei todellakaan ole. Kuten … Jatka artikkeliin K\u00e4\u00e4r\u00f6jen meren \u00e4\u00e4rell\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[59,5,11,21,18,6,19],"tags":[],"class_list":["post-9337","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kieli","category-kirjallisuus","category-kirjoittaminen","category-kulttuuri","category-meni-jo","category-suomentaminen","category-tieteet"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9337","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=9337"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9337\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9349,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9337\/revisions\/9349"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=9337"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=9337"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=9337"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}