{"id":9269,"date":"2021-04-10T20:21:00","date_gmt":"2021-04-10T18:21:00","guid":{"rendered":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9269"},"modified":"2021-04-06T22:00:31","modified_gmt":"2021-04-06T20:00:31","slug":"kymmenen-kirjaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9269","title":{"rendered":"Kymmenen kirjaa"},"content":{"rendered":"\n

Kuten edellisess\u00e4 bloggauksessa kerroin,<\/strong> olen maaliskuun ajan lukenut aikamoisen kasan kotimaista kirjallisuutta. T\u00e4ss\u00e4 muutama pikainen huomio kymmenest\u00e4 kasaan p\u00e4\u00e4tyneest\u00e4 kev\u00e4\u00e4n 2021 romaanista.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Irja Sinivaaran<\/strong> <\/em>esikoisromaani Sinun onnes t\u00e4hden<\/em> (Tammi 2004) teki aikoinaan vaikutuksen ja vaikutti: Alshainin<\/em> monin\u00e4k\u00f6kulmaisuus sai alkuinspiraationsa juuri siit\u00e4. Vaikka minne maailmassa<\/em> (Reuna) on er\u00e4\u00e4nlainen tositapahtumiin pohjautuva mikrohistoriallinen tarina Valtosen norjalais-suomalaisesta perheest\u00e4, yksinhuoltajaksi j\u00e4\u00e4neest\u00e4 leski\u00e4idist\u00e4, joka kamppailee toimeentulon ja pelastusarmeijalaisen uskonnollisen vakaumuksensa kanssa, sek\u00e4 kolmesta lahjakkaasta laulajatytt\u00e4rest\u00e4, jotka Suomen musiikin historia tuntee Harmony Sistersin\u00e4<\/a>. Tarina seurailee sisarusten hyvin kartoitettua historiaa, mutta romaanina se voi tuoda esiin ja olettaa n\u00e4k\u00f6kulmia ja tuntemuksia jotka eiv\u00e4t tietokirjaan sopisi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Ison liudan antiikin V\u00e4limeren kulttuurien piiriin sijoittuvia historiallisia romaaneja kirjoittanut Jukka M. Heikkil\u00e4<\/strong> kuvittaa h\u00e4nkin Sisilian prinsessassa<\/em> (Karisto) historiallista tositarinaa. Sisilialaissyntyinen Lanassa kertoo kirjassa palvelijattarelleen el\u00e4m\u00e4ntarinaansa, joka vei 200-luvulla eaa. h\u00e4net kotoa Syrakusasta Makedoniaan ja Kreikkaan, kahden kuninkaan kuningattareksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Anu Holopaisen<\/strong> Filigraanitytt\u00f6<\/em> (Karisto) on lempe\u00e4n lohdullinen nuortenromaani pakko-oireista ja ahdistuneisuush\u00e4iri\u00f6st\u00e4. Peruskoulun kahdeksannelle luokalle menossa oleva Enni pelk\u00e4\u00e4 ett\u00e4 jotakin todella pahaa tapahtuu, ellei h\u00e4n suorita pakonomaisia pikku rituaalejaan aina samalla, toistuvalla tavalla \u2013 ja arvattavasti lopulta tulee tilanne, jossa h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 pysty rituaaleja noudattamaan. En voi sanoa olevani erityisen perehtynyt nuorisokirjallisuuteen, mutta minulle t\u00e4st\u00e4 kepe\u00e4hk\u00f6sti kerrotusta kirjasta \u2013 mukavan avoimine loppuratkaisuineen \u2013 j\u00e4i vallan hyv\u00e4 mieli.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Johanna Elomaan<\/strong> Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kun synnyin<\/em> (Otava) on saanut nimens\u00e4 Ultra Bran laulusta, ja kyseisell\u00e4 b\u00e4ndill\u00e4 on vahva osansa 1990-luvulla alkavassa kahden nuoren naisen yst\u00e4vyyden kuvauksessa. Entiset koulutoverit p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t puolivahingossa opiskelemaan samaan korkeakouluun, mutta opinnot eiv\u00e4t innosta, eik\u00e4 bilett\u00e4minenk\u00e4\u00e4n sitten niin kovin paljon, ja kaksikko l\u00e4htee grand tourille<\/em> Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan. Matkan varrella yst\u00e4vysten tiet alkavat vied\u00e4 eri suuntiin. Lopulta p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n Afrikan ja Yhdysvaltain kaurtta naimisiin \u2013 itse asiassa kahdesti \u2013 ja takaisin Helsinkiin, jossa sitten paljastuu muuan merkitt\u00e4v\u00e4 seikka jonka minua tarkempi lukija olisi saattanut tajuta paljon aikaisemmin kuin min\u00e4. Elomaan teksti hipoo jossain m\u00e4\u00e4rin ns. chick liti\u00e4<\/em> \u2013 miss\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 ei ole todellakaan mit\u00e4\u00e4n pahaa \u2013 mutta piti ainakin t\u00e4m\u00e4n keski-ik\u00e4isen heteromiehen lukemassa monipolvista ja koukuttavaa tarinaa loppuun pikkutunneille saaakka.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Marianna Kurton<\/strong> proosarunollinen ja lyhyin katkelmin etenev\u00e4 Seitsem\u00e4s piste<\/em> (WSOY) on spekulatiivista fiktiota, er\u00e4\u00e4nlaista spekulatiivista fiktiota. Kaupungin taivas t\u00e4yttyy lepp\u00e4kerttujen sateesta ja saa melkein kaikki ihmiset katoamaan. Teksti ei paneudu katastrofiin, ei sen syihin eik\u00e4 seurauksiin, vaan muutamaan j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4n ihmiseen, heid\u00e4n vuorovaikutuksiinsa. Kirja, jota oli hyvin miellytt\u00e4v\u00e4 lukea, mutta joka sai samalla pohtimaan: \u201dYmm\u00e4rsink\u00f6 min\u00e4 t\u00e4st\u00e4 lopulta oikeastaan mit\u00e4\u00e4n? Onko sill\u00e4 v\u00e4li\u00e4? Pit\u00e4isik\u00f6 lukea saman tien uudelleen?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Joonatan Tolan<\/strong> ilmeisesti hyvinkin autofiktiivinen Punainen planeetta<\/em> (Otava) voisi olla hyvin synkk\u00e4 ja ahdistava tarina, ellei Tola kirjoittaisi sit\u00e4 niin kevyen karnevalistisella otteella. Tolan perin dysfunktionaalisessa perheess\u00e4 kasvanut Mikko-is\u00e4 sairastui psyykkisesti jo nuorena, alkoi lopulta el\u00e4\u00e4 p\u00e4ihteident\u00e4yteist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 itse itsens\u00e4 taiteilijaneroksi julistaneena, ja h\u00e4n nopeasti mukaan my\u00f6s vaimonsa ja heille syntyneet nelj\u00e4 lasta. Kerran toisensa j\u00e4lkeen lukija toivoo, ett\u00e4 viranomaiset olisivat tajunneet puhaltaa usein n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n rajamailla sinnittelev\u00e4n perheen pelin poikki, mutta niin k\u00e4vi ilmeisesti vasta t\u00e4m\u00e4n kirjan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4, kun Mikko Tola oli tehnyt itsemurhan. V\u00e4lill\u00e4 mieleen tulivat John Steinbeckin romaanit Kalifornian el\u00e4m\u00e4ntapajuopoista ja ajatus, mahtaako joku lukea t\u00e4m\u00e4n kirjan jonkinlaisena syrj\u00e4ytyneiden oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 taiteilijanerojen el\u00e4m\u00e4n ihannointina.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Mia Myllym\u00e4en<\/strong> Kirosielu, rajanhaltia<\/em> (Osuuskumma) kertoo mukavan maagisrealistisen tarinan pienest\u00e4, merkillisest\u00e4 pohjalaiskyl\u00e4st\u00e4, joka on el\u00e4nyt vuosisatoja omien lakiensa ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6jens\u00e4 mukaan muista piittaamatta, mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n muiden kanssa tekemisiin joutuen. Matriarkaattisen yhteis\u00f6n jonkinlaiseksi johtohahmoksi p\u00e4\u00e4tyy jo nuorella i\u00e4ll\u00e4 v\u00e4kivahva j\u00e4ttil\u00e4isneito Peija, joka joutuu oman v\u00e4kens\u00e4 edustajana kamppailemaan yh\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi kyl\u00e4\u00e4 tunkeutuvaa ulkomaailmaa \u2013 ja sotaa. Lopulta ongelmiin l\u00f6ytyy ratkaisu, joka selitt\u00e4\u00e4 sen miksi Palonkyl\u00e4\u00e4 ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 muussa Suomessa viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tunneta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Annamari Marttisen<\/strong> H\u00e4iri\u00f6merkint\u00e4<\/em> (Tammi) on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ahdistava kirja. Se on sit\u00e4 varmasti jokaiselle, joka on minun laillani joskus joutunut ylivelkaantuneena tekemisiin ulosottoviranomaisten kanssa, joka on saanut maksuh\u00e4iri\u00f6merkinn\u00e4n. Kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, yksinhuoltaja\u00e4iti, j\u00e4\u00e4 kodinvaihdon yhteydess\u00e4 kahden asunnon loukkuun ja menett\u00e4\u00e4 kaiken lis\u00e4ksi ty\u00f6paikkansa. H\u00e4n j\u00e4\u00e4 odottamaan nopeaa pelastusta, jota ei n\u00e4yt\u00e4 tulevan, mutta tekee ratkaisuja kuin voisi olla varma siit\u00e4 ett\u00e4 ihan pian sit\u00e4 rahaa kaikkien velkojen ja laskujen ja vippien kuittaamiseen varmasti tulee. Niin tuttua: voin vain olla onnellinen siit\u00e4, ettei nykyisenkaltaisia vaivattomia pikavippej\u00e4 ollut viel\u00e4 keksitty silloin 1990-luvulla, kun min\u00e4 ryvin ylivelkaantuneisuuden suossa. Siin\u00e4 tapauksessa olisin siin\u00e4 suossa varmasti edelleenkin. Marttinen p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 tarinan tilanteessa, jossa alkaa lopultakin olla toivoa \u2013 vain toivoa eik\u00e4 varmuutta, mutta parempaa ja perustellumpaa toivoa kuin aikaisemmin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Terhi T\u00f6rm\u00e4lehdon<\/strong> Taavi<\/em> (Otava) kertoo todellisesta henkil\u00f6st\u00e4, kirjailijan isois\u00e4st\u00e4 Taavi T\u00f6rm\u00e4lehdosta (1922\u20132007), joka karkasi alaik\u00e4isen\u00e4 talvisotaan eik\u00e4 palannut kotiinsa ennen kuin jatkosotakin oli sodittu. Silloin h\u00e4n oli sotasankari, Mannerheim-ristin ritari numero 41. Ilmeisesti juuri kukaan Marskin ritarien historiaa ihannoinut ei tiennyt t\u00e4m\u00e4n romaanin paljastamaa 1960-luvun G\u00f6teborgissa tapahtunutta, joka johti satamassa levysepp\u00e4n\u00e4 ty\u00f6skennelleen T\u00f6rm\u00e4lehdon viideksi vuodeksi vankilaan. Pohjimmiltaan t\u00e4m\u00e4 on romaani miehest\u00e4 joka ei nuorena halua mit\u00e4\u00e4n muuta kuin k\u00e4yd\u00e4 sotaa, eik\u00e4 vanhanakaan oikein osaa mit\u00e4\u00e4n muuta: kirja ei psykologisoi kovin syv\u00e4lle, paljon j\u00e4\u00e4 lukijan mietitt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Valokuvataiteilijana n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 uraa tehneen <\/em>Ida Pimenoffin <\/strong> Kutsu minut<\/em> (WSOY) on sekin, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni, nyky\u00e4\u00e4n muodikasta autofiktiota. On is\u00e4, joka on viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 80-vuotisjuhliaan sukulaistensa ja lastensa ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. On tyt\u00e4r, jota ei juhliin kutsuttu: kahden avioliiton \u2013 ja perheen \u2013 v\u00e4liss\u00e4 syntynyt vahinkolapsi, joka on edes tavannut is\u00e4ns\u00e4 ensi kerran vasta teini-ik\u00e4isen\u00e4, ja senkin j\u00e4lkeen tapaamisia, tai edes viestittely\u00e4, on ollut hyvin v\u00e4h\u00e4n. Tarina saa miettim\u00e4\u00e4n, miten t\u00e4rke\u00e4ksi vanhempi nimenomaan silloin, jos t\u00e4m\u00e4 on poissa: n\u00e4in t\u00e4m\u00e4n omassa \u00e4idiss\u00e4ni (jonka biologinen \u00e4iti kuoli vajaat kaksi kuukautta esikoistytt\u00e4rens\u00e4 syntym\u00e4n j\u00e4lkeen) ja se n\u00e4kyy t\u00e4m\u00e4n romaanin (melkein) is\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 Verassa. Min\u00e4 olen voinut pit\u00e4\u00e4 sek\u00e4 is\u00e4\u00e4ni ett\u00e4 \u00e4iti\u00e4ni jotakuinkin itsest\u00e4\u00e4nselvyyksin\u00e4 \u2013 ja olla, aikoinaan, jotakuinkin suoraan kertomassa \u00e4idille, ett\u00e4 toi teid\u00e4n avioliittonne ei en\u00e4\u00e4 toimi, heit\u00e4 toi \u00e4ij\u00e4 pellolle. Eik\u00e4 se ole ollut lainkaan ainoa aika, jolloin olisin kaivannut jompaankumpaan vanhempaani enemm\u00e4n et\u00e4isyytt\u00e4 kuin silloin oli. Siksi on arvokasta lukea kokemusta toisenlaisesta tilanteesta, toisenlaisista toiveista, toisenlaisesta kaipuusta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuten edellisess\u00e4 bloggauksessa kerroin, olen maaliskuun ajan lukenut aikamoisen kasan kotimaista kirjallisuutta. T\u00e4ss\u00e4 muutama pikainen huomio kymmenest\u00e4 kasaan p\u00e4\u00e4tyneest\u00e4 kev\u00e4\u00e4n 2021 romaanista. Irja Sinivaaran esikoisromaani Sinun onnes t\u00e4hden (Tammi 2004) teki aikoinaan vaikutuksen ja vaikutti: Alshainin monin\u00e4k\u00f6kulmaisuus sai alkuinspiraationsa juuri siit\u00e4. Vaikka minne maailmassa (Reuna) … Jatka artikkeliin Kymmenen kirjaa<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,5,11,9,39],"tags":[],"class_list":["post-9269","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjailijaelamaa","category-kirjallisuus","category-kirjoittaminen","category-sf","category-alshain"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9269","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=9269"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9269\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9281,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9269\/revisions\/9281"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=9269"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=9269"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=9269"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}