{"id":9202,"date":"2021-01-26T22:30:54","date_gmt":"2021-01-26T20:30:54","guid":{"rendered":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9202"},"modified":"2021-01-26T22:31:08","modified_gmt":"2021-01-26T20:31:08","slug":"loputtoman-alku","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9202","title":{"rendered":"Loputtoman alku"},"content":{"rendered":"\n

\u201dSiis t\u00e4\u00e4 niinku tapahtuis l\u00e4hitulevaisuuden Yhdysvalloissa, joka on yhdistyny Kanadaan ja Meksikoon ja jossa vuodet on numeroinnin sijaan nimetty sponsorien tuotteiden mukaan, ja t\u00e4ss\u00e4 olis salaiset palvelut ja quebecil\u00e4isten separatistien py\u00f6r\u00e4tuolissa istuvien murhaajien j\u00e4rjest\u00f6 etsim\u00e4ss\u00e4 sellaista videoelokuvaa, josta j\u00e4\u00e4 riippuvaiseks jos n\u00e4kee siit\u00e4 p\u00e4tk\u00e4nkin eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 sy\u00f6 eik\u00e4 k\u00e4y vessassa eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ja saa hirveit\u00e4 raivareita jos yritet\u00e4\u00e4n est\u00e4\u00e4 sen katsominen…\u201d<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

David Foster Wallacen romaani P\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n riemu<\/em><\/strong> (alkuteos Infinite Jest<\/em> 1996, suom. Tero Valkonen 2020) on niit\u00e4 romaaneja, joista moni on, aivan aiheellisesti, kysellyt onko se Uuden Ajan Haastavan Klassikon maineessa siksi ett\u00e4 sen tekij\u00e4 on Romanttisen Traaginen Itsemurhaan P\u00e4\u00e4tynyt Urbaani Amerikkalainen Miesnero, vai onko kirjalla ihan oikeita, kest\u00e4vi\u00e4 kirjallisia arvoja.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 en tied\u00e4. Olen lukenut sen vain kerran, ja siit\u00e4kin lukemiskerrasta j\u00e4tin suuren osan pisimmist\u00e4 loppuviitteist\u00e4 \u2013 niit\u00e4 on reilut viisikymment\u00e4 sivua, ja osalla loppuviitteist\u00e4 on my\u00f6s alaviitteit\u00e4 \u2013 kursorisen vilkaisun tasolle. Taisin pudota k\u00e4rryilt\u00e4 jokusen kerran itse tekstiss\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n

Wallace sijoittui kirjailijauransa alkuvaiheissa jonkinlaiseen \u201dit\u00e4rannikon keskiluokkaisten valkoisten taidekirjailijoiden\u201d ryhm\u00e4\u00e4n, ja se n\u00e4kyy tekstiss\u00e4 ja henkil\u00f6hahmoissa varsin selv\u00e4sti, siin\u00e4 miss\u00e4 my\u00f6s kirjailijan my\u00f6hemm\u00e4t kokemukset p\u00e4ihderiippuvaisena ja ns. puolimatkan talon asukkina \u2013 samoin nuoruuden tennisura. Kirjan keskeinen hahmogalleria on joko bostonilaisen puolimatkan talon AA- tai NA-kokouksissa k\u00e4yvi\u00e4, ep\u00e4toivoisesti kuivilla pinnistelevi\u00e4 p\u00e4ihderiippuvaisia tai sitten talon l\u00e4hettyvill\u00e4 sijaitsevan tenniakatemia-sis\u00e4oppilaitoksen teini-ik\u00e4isi\u00e4 urheilulahjakkuuksia. J\u00e4lkimm\u00e4isen laitoksen perustanut James O. Incandenza on v\u00e4h\u00e4n ennen kuolemaansa tehnyt muun muassa Viihteen\u00e4<\/em> tai P\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4<\/em> riemuna tunnetun, vakavasti addiktoivan videoelokuvan, jonka alkuper\u00e4inen masterkopio on joko haudattu tekij\u00e4ns\u00e4 mukana tai sitten jommankumman laitoksen tiloissa… kenties. Jos sit\u00e4 on ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 olemassa. Puolimatkan talossa asuvat my\u00f6s Incandenzan leski ja kaksi nuorempaa poikaa, kehitysvammainen Mario \u2013 is\u00e4ns\u00e4 j\u00e4ljiss\u00e4 innokas videokuvaaja \u2013 ja lupaava, mutta hyv\u00e4ss\u00e4 kannabisriippuvaisuuden alussa oleva Hal.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4iden asetelmien p\u00e4\u00e4lle on rakennettu tuhatsivuinen, pienell\u00e4 kirjasimella painettu romaani.<\/p>\n\n\n\n

Kirja l\u00e4hitulevaisuuskuvaus on hetkitt\u00e4in hilpe\u00e4\u00e4 \u2013 esimerkiksi sponsorien nime\u00e4m\u00e4t vuodet on ihan nokkela oivallus \u2013 mutta eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mieleen tulee tuon tuostakin ajatus omahyv\u00e4isest\u00e4 Taidekirjailijasta, joka uskoo suunnattomalla lahjakkuudellaan osaavansa kirjoittaa tieteisromaaneja paremman tieteisromaanin viitsim\u00e4tt\u00e4 tuhlata aikaansa mihink\u00e4\u00e4n niin halpa-arvoiseen kuin tieteiskirjallisuus. En tied\u00e4 miksi, mutta v\u00e4lill\u00e4 mieleeni putkahti muistikuvia Barrington J. Bayleyn Zen-aseesta<\/em><\/a>, joka on aivan erilainen tarina aivan eri aiheista, ja luullakseni kehnoin tieteisromaani jonka olen koskaan lukenut.<\/p>\n\n\n\n

Ei P\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n riemu<\/em> nyt miss\u00e4\u00e4n mieless\u00e4 (niin) kehno ole. Ja tokihan osa Wallacen scifi-ideoista on surkuhupaisia l\u00e4hinn\u00e4 siksi ett\u00e4 tekniikan (ja viihteen) kehitys on kulkenut v\u00e4h\u00e4n eri suuntiin kuin milt\u00e4 Wallacen mieless\u00e4 vaikutti 1990-luvun alkupuolella. Eik\u00e4 ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n oikeudenmukaista sijoittaa kirjaa tieteiskirjallisuuden lokeroon. Joissakin suhteissa se tuntuisi olevan l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 sukua vaikkapa James Joycen Ulyssekselle<\/em><\/a> tai Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsim\u00e4ss\u00e4<\/em> -romaanille<\/a>. Proustin suuntaan viittaisi my\u00f6s tuntu teoksesta uudelleen alusta luettavana syklin\u00e4: kirjan ensimm\u00e4inen luku tapahtuu itse asiassa vasta kirjan lopun j\u00e4lkeen, ja ik\u00e4\u00e4n kuin houkuttelee aloittamaan saman tien alusta uudelleen, kerran toisensa j\u00e4lkeen, jotta saisi lopultakin selville mit\u00e4 kirjassa oikeastaan tapahtuu, mit\u00e4 kaikki t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ja mist\u00e4 siin\u00e4 Viihteess\u00e4<\/em> oikein on kyse, asia jonka pit\u00e4isi kenties selvit\u00e4 lukemalla teksti (ja etenkin ne loppuviitteet!) huolellisemmin. Tavallaan t\u00e4m\u00e4 kirja itsess\u00e4\u00e4n voi olla jollekin lukijalle Viihde<\/em>, loputon addiktio.<\/p>\n\n\n\n

Joku voisi sijoittaa teoksen my\u00f6s jahkailukirjallisuuden<\/em> kategoriaan, sill\u00e4 siin\u00e4 tapahtuu loppujen lopuksi perin v\u00e4h\u00e4n. Dialogit ovat enimm\u00e4kseen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00f6nt\u00e4 jaarittelua (paitsi tietystih\u00e4n<\/em> niiss\u00e4 on syvempi\u00e4 tasoja joita pinnallinen lukija ei vain ymm\u00e4rr\u00e4!), teksti arjen, tennisotteluiden ja -treenien, AA-kokousten ja tapahtumattomien p\u00e4ivien kuvauksia ja ihmisten aikaisempien vaiheiden kertailua. Kuka tahansa minun kustannustoimittajistani olisi k\u00e4ytt\u00e4nyt punakyn\u00e4\u00e4 huomattavasti innokkaammin (ja luultavasti pohtinut koko hoidon julkaisun mielekkyytt\u00e4), mutta luultavasti DFW olisi vain lis\u00e4nnyt (nekin) punakyn\u00e4tyt dialogit sun muut loppuviitteiksi (jolloin ne viel\u00e4 pienemm\u00e4ll\u00e4 kirjasinkoolla painettuna viev\u00e4t v\u00e4hemm\u00e4n tilaa). H\u00e4nh\u00e4n oli sent\u00e4\u00e4n Nero.<\/p>\n\n\n\n

Tero Valkonen, mainio mies, on tehnyt kolminkertaisen koutoun arvoisen urakan j\u00e4rk\u00e4leen suomennoksessa. Muutaman yksitt\u00e4isen termisuomennoksen kohdalla j\u00e4in miettim\u00e4\u00e4n mit\u00e4h\u00e4n alkutekstiss\u00e4 lienee lukenut,* mutta enimm\u00e4kseen teksti tuntuu toimivan tarinan edellytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tyylill\u00e4. Luulisin \u2013 enh\u00e4n ole alkuteosta avannutkaan.<\/p>\n\n\n\n

Mutta voihan hyvin olla, ett\u00e4 useampi lukukerta aukaisee teksti\u00e4 paremmin. Ajattelin olla kantamatta tiiliskive\u00e4 kirjaston kierr\u00e4tyshyllyyn (sitten kun niiden luokse taas p\u00e4\u00e4see) jotta lukisin sen toistekin. <\/p>\n\n\n\n

Mutta en saman tien per\u00e4\u00e4n, en. <\/p>\n\n\n\n

On t\u00e4ss\u00e4 muutakin tekemist\u00e4, esimerkiksi oman romaanin ilmestyminen ensi viikolla.<\/p>\n\n\n\n

___
* Onko \u201dpopvisa\u201d ollut \u201dpop quiz\u201d, onko \u201dvapaa-ajan puku\u201d ollut \u201dleisure suit\u201d? Enimm\u00e4kseen ep\u00e4oleellista yksitt\u00e4isyyksien ihmettely\u00e4, siis.<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201dSiis t\u00e4\u00e4 niinku tapahtuis l\u00e4hitulevaisuuden Yhdysvalloissa, joka on yhdistyny Kanadaan ja Meksikoon ja jossa vuodet on numeroinnin sijaan nimetty sponsorien tuotteiden mukaan, ja t\u00e4ss\u00e4 olis salaiset palvelut ja quebecil\u00e4isten separatistien py\u00f6r\u00e4tuolissa istuvien murhaajien j\u00e4rjest\u00f6 etsim\u00e4ss\u00e4 sellaista videoelokuvaa, josta j\u00e4\u00e4 riippuvaiseks jos n\u00e4kee siit\u00e4 p\u00e4tk\u00e4nkin eik\u00e4 … Jatka artikkeliin Loputtoman alku<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,21,9],"tags":[],"class_list":["post-9202","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-kulttuuri","category-sf"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9202","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=9202"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9202\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9215,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9202\/revisions\/9215"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=9202"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=9202"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=9202"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}