{"id":9193,"date":"2021-01-03T13:35:05","date_gmt":"2021-01-03T11:35:05","guid":{"rendered":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9193"},"modified":"2021-01-03T13:35:08","modified_gmt":"2021-01-03T11:35:08","slug":"kirkkaan-veden-kasvatit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9193","title":{"rendered":"Kirkkaan veden kasvatit"},"content":{"rendered":"\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin2\/Margarita-1.png\" alt=\"\"\/><\/figure>\n\n\n\n<p class=\"has-drop-cap\"><strong>Anni Kyt\u00f6m\u00e4en <em>Margarita<\/em><\/strong> (Gummerus 2020) on hieman h\u00e4m\u00e4\u00e4v\u00e4 teos. Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4llisin puolin melkein puolet ohuemmalta kuin vaikkapa <em>Hunan<\/em>, mutta sivuja siin\u00e4 on enemm\u00e4n, melkein kuusisataa. Pienuuden illuusion luo k\u00e4ytetty paperi, josta puolet on kierr\u00e4tysmateriaalia: sile\u00e4, kellert\u00e4v\u00e4 ja ohut, kauniisti kirjan sivuja auki pit\u00e4v\u00e4 paperilaatu \u2013 samoin kuin onnistuneet kirjasinvalinnat ja taitto \u2013 sopivat sit\u00e4 paitsi mainiosti 1950-luvun alkupuolelle sijoittuvaan tarinaan.<\/p>\n\n\n\n<p>H\u00e4m\u00e4\u00e4vyytt\u00e4 on toki my\u00f6s sis\u00e4ll\u00f6ss\u00e4. Kirjan monet kertoja-n\u00e4k\u00f6kulmahenkil\u00f6t tuntuvat alkuun perin irrallisilta, oikeastaan vain (parin) ajankohdan yhdist\u00e4milt\u00e4, mutta v\u00e4hitellen tarina saattaa s\u00e4ikeet yhteen. N\u00e4iss\u00e4 yhteensaattamisissa on paikka paikoin jopa dekkarimaisia piirteit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Keskeisin s\u00e4ie on joka tapauksessa Senni Margarita Sarakorpi, joka on seurannut sodassa menehtynytt\u00e4 is\u00e4\u00e4ns\u00e4 pienen ja vaikeuksiin ajautuneen terveyskylpyl\u00e4n hierojan ammattiin. Omissa oloissaan viihtyv\u00e4 Senni vaikuttaa toisaalta hyvinkin tyytyv\u00e4iselt\u00e4 pieneen, introverttiin el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, mutta toisaalta h\u00e4nest\u00e4 tuntuu ett\u00e4 hierojana \u2013 ja monen asiakkaan uskottuna, hieronnan ajan \u2013 h\u00e4nell\u00e4 tulisi olla el\u00e4m\u00e4st\u00e4 muutakin kokemusta kuin vain asuminen aikuisena naisena keitt\u00e4j\u00e4t\u00e4r-leski\u00e4itins\u00e4 kanssa kahden kesken. Er\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4nalueen kokemuksen hankkimisyritys johtaa katastrofiin, joka ensin vaikuttaa jonkinlaiselta Teuvo Tulio -melodraamojen uudelleenl\u00e4mmittelylt\u00e4, mutta mutkaa sitten aivan toisiin ja toisenlaisiin suuntiin. Muutamaa vuotta my\u00f6hemmin Senni muuttaa Helsinkiin, miss\u00e4 (edelleen omassa rauhassa ja omien mietteidens\u00e4 parissa viihtyv\u00e4) nainen alkaa opiskella l\u00e4\u00e4kint\u00e4voimistelijaksi ja ty\u00f6skentelee sairaalassa kuntouttamassa polion rampauttamia lapsia ja nuoria.<\/p>\n\n\n\n<p>Elet\u00e4\u00e4n aikaa, jolloin <a rel=\"noreferrer noopener\" href=\"https:\/\/fi.wikipedia.org\/wiki\/Jonas_Salk\" target=\"_blank\">tohtori Jonas Salkin poliorokote<\/a> oli vasta tulollaan: siit\u00e4 tiedettiin uutisista ja sit\u00e4 odotettiin kiihke\u00e4sti. T\u00e4m\u00e4 osuus <em>Margaritasta<\/em> tuntuu n\u00e4in\u00e4 covid-19:n aikoina ajankohtaisemmalta kuin Kyt\u00f6m\u00e4ki on kirjoittaessaan ehk\u00e4 ajatellutkaan. (Oletan, ett\u00e4 teos on ollut tekeill\u00e4 useamman vuoden, kuten teoksilla on yleens\u00e4 tapana.) Se on my\u00f6s v\u00e4kev\u00e4\u00e4 muistutusta siit\u00e4, millaista j\u00e4lke\u00e4 virusepidemiat voivat est\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 aiheuttaa, ja <em>Margarita<\/em> olisi terveellist\u00e4 luettavaa kaikille ns. \u201drokotekriittisille\u201d, joiden l\u00e4\u00e4ketieteellisi\u00e4 asioita koskevat muistot tai tiedot eiv\u00e4t tunnu ulottuvan juuri kymment\u00e4 vuotta kauemmaksi. Jos nettimeemej\u00e4 pidempien tekstien lukeminen tuntuu heist\u00e4 vaivalloiselta, t\u00e4llaista porukkaa voi vaikka kehottaa tekem\u00e4\u00e4n haluamallaan hakukoneela kuvahakuja sanoilla \u201dpolio\u201d tai \u201drautakeuhko\u201d.<\/p>\n\n\n\n<p>Kirjan nimi viittaa tietysti paitsi Sennin toiseen etunimeen my\u00f6s kanteenkin kuvattuun jokihelmisimpukkaan eli raakkuun (tieteelliselt\u00e4 nimelt\u00e4\u00e4n <em>Margaritifera margaritifera<\/em>) ja sit\u00e4 my\u00f6t\u00e4 sodanj\u00e4lkeisen pulakauden sek\u00e4 rakennus- ja paperiteollisuusboomin aiheuttamaan ymp\u00e4rist\u00f6tuhoon eri puolilla Suomea. Juuri t\u00e4h\u00e4n aikaan alkoi metsiss\u00e4 hillit\u00f6n avohakkuukiima, jonka uhriksi joutuivat maan jotakuinkin viimeiset aarniomets\u00e4t, samoin joet ja purot, joita oiottiin ja ruopattiin uiton tarpeita varten. Maan raakkukanta oli h\u00e4t\u00e4\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4ss\u00e4 jo helmien etsinn\u00e4n vuoksi, mutta jopa parisataavuotiaaksi el\u00e4v\u00e4n el\u00e4imen tarvisemien puhtaiden, kirkkaiden vesien v\u00e4henemisen vuoksi laji oli 50-luvulla jotakuinkin sukupuuton partaalla. Muuan raakku toimii yhten\u00e4 kirjan kertojana, lyhyin\u00e4 ja kirjaa ik\u00e4\u00e4n kuin osiin jaksottavina v\u00e4lipaloina.<\/p>\n\n\n\n<p>Kuten kirjassakin kerrotaan, laji saatiin rauhoitettua 1950-luvulla ja se sinnittelee edelleen ainakin joissakin vesist\u00f6iss\u00e4. Avohakkuukiimaa ei valitettavasti ole saatu lannistettua viel\u00e4k\u00e4\u00e4n, edelleen jatkuvista hyvist\u00e4 yrityksist\u00e4 huolimatta. <\/p>\n\n\n\n<p>Muita viime syksyn F-ehdokkaita lukematta <em>Margarita<\/em> tuntuu kyll\u00e4 ehdottomasti palkintonsa (ja kaikki kehunsa) ansainneelta. Se on monitasoinen ja -polvinen, rikas romaani joka ei kertalukemisella tyhjene. Melkein tekisi mieli aloittaa saman tien uudestaan, kirjan loppuratkaisujen avaamin uusin silmin.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin2\/Margarita-2.png\" alt=\"\"\/><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Anni Kyt\u00f6m\u00e4en Margarita (Gummerus 2020) on hieman h\u00e4m\u00e4\u00e4v\u00e4 teos. Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4llisin puolin melkein puolet ohuemmalta kuin vaikkapa Hunan, mutta sivuja siin\u00e4 on enemm\u00e4n, melkein kuusisataa. Pienuuden illuusion luo k\u00e4ytetty paperi, josta puolet on kierr\u00e4tysmateriaalia: sile\u00e4, kellert\u00e4v\u00e4 ja ohut, kauniisti kirjan sivuja auki pit\u00e4v\u00e4 paperilaatu &hellip; <a href=\"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9193\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">Kirkkaan veden kasvatit<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,19],"tags":[],"class_list":["post-9193","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-tieteet"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9193","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=9193"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9193\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9198,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9193\/revisions\/9198"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=9193"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=9193"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=9193"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}