{"id":9069,"date":"2020-05-30T16:08:33","date_gmt":"2020-05-30T14:08:33","guid":{"rendered":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9069"},"modified":"2020-05-30T16:08:36","modified_gmt":"2020-05-30T14:08:36","slug":"oikeamielinen-muru-muistelee","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9069","title":{"rendered":"Oikeamielinen muru muistelee"},"content":{"rendered":"\n

Sin\u00e4 syksyisen\u00e4 iltana vuonna 1998 Tavastialla<\/strong> oli jotenkin omituinen tunnelma. Sali n\u00e4ytti aivan oudolta. Kesti kauan hahmottaa, mist\u00e4 outous johtui. Sitten tajusin: salin ovilla oli kohteliaat laput, joissa pyydettiin olemaan tupakoimatta salissa, koska yhdell\u00e4 b\u00e4ndin j\u00e4senist\u00e4 on astma. J\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, ihmiset olivat lukeneet lapun, ja noudattivat pyynt\u00f6\u00e4. Kerrankin, jotakuinkin ensi kertaa minun Tavastia-visiittieni historiassa, lavalle n\u00e4ki<\/em>. <\/p>\n\n\n\n

Kyseinen keikka j\u00e4i muutenkin mieleen upeana, korvia avaavana iltana. En voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 olisin silloin tuntenut Ani DiFrancon musiikillisesta tuotannosta muuta kuin v\u00e4h\u00e4n aikaisemmin ilmestyneen \u201dhittilevyn\u201d Little Plastic Castle<\/em>, enk\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n, toistakymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin, voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n perehtyneeni kuin osaan siit\u00e4 mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 huikea laulaja\/lauluntekij\u00e4 on tehnyt: h\u00e4nen tuotantonsa on nimitt\u00e4in laaja<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Olen t\u00e4ll\u00e4 viikolla lueskellut DiFrancon viime vuonna ilmestyneen tavattoman kiinnostavan omael\u00e4m\u00e4kerran No Walls and the Recurring Dream<\/em> (Viking, 2019), josta k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 tuohon aikaan h\u00e4n ei ollut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n mitenk\u00e4\u00e4n erityisen hyv\u00e4ss\u00e4 paikassa. Pienten piirien tuntemasta indie-folklaulajasta oli muutamassa vuodessa kehittynyt indie-julkkis, indie-esikuva, biseksuaalisuuden ikoni, vaihtoehtokulttuurien feministijulkkis, josta julkaistiin juttuja niin Forbesin<\/em> bisnessivuilla kuin Guitar Playerissa<\/em> \u2013 Forbesissa<\/em> siksi, ett\u00e4 DiFrancon omien kasettiensa kauppaamiseksi perustamasta Righteous Babe Recordsista<\/a> oli kasvanut tunnettu ja arvostettu indiebr\u00e4ndi, jolle levytti monia (muitakin) nimekk\u00e4it\u00e4 artisteja.<\/p>\n\n\n\n

Samaan aikaan itseriittoiseen riippumattomuuteen tottunut DiFranco tajusi olevansa yhti\u00f6ns\u00e4 ainoa selke\u00e4sti tuottoisa artisti, jonka ty\u00f6panoksesta ja paneutumisesta riippui kovin monen ihmisen toimeentulo. Samaan aikaan yksityisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 meni koko ajan kehnommin, muutaman vuoden ik\u00e4inen avioliitto rakoili ja lopulta hajosi.<\/p>\n\n\n\n

Ei, No Walls<\/em> ei kerro selviytymistarinaa siit\u00e4 miten DiFranco k\u00e4vi pohjalla ja nousi pinnalle tajuttuaan asian X, p\u00e4\u00e4tetty\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 Y ja luovuttuaan Z:sta. Itse asiassa kirja enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyy vuoden 2001 syksyyn ja syyskuun p\u00e4iviin New Yorkissa, jolloin kaikki on viel\u00e4 auki ja sek\u00e4 DiFrancon itsens\u00e4 ett\u00e4 Yhdysvaltain tulevaisuus \u2013 etenkin Yhdysvaltain demokratian tulevaisuus \u2013 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jotakuinkin synk\u00e4lt\u00e4. Kirja kyll\u00e4 viittailee my\u00f6hempiinkin aikoihin, l\u00e4hinn\u00e4 DiFrancon sittemmin hankkimiin lapsiin, mutta vain viittailee siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Enimm\u00e4kseen kertomus keskittyy siihen, miten kahden maahanmuuttajataustaisen (kanadalais- ja italialaissukuisen) arkkitehdin tyt\u00e4r kasvoi kummallisessa, sis\u00e4sein\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 kodissa New Yorkin osavaltion Buffalossa, opetteli varhaisteinin\u00e4 soittamaan kitaraa ja tekem\u00e4\u00e4n lauluja sek\u00e4 l\u00e4hti kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n maata busseilla, junilla, joskus liftaamalla ja erilaisilla kes\u00e4autoilla.<\/p>\n\n\n\n

Kirja kertoo paljon muustakin, kuten (bi)seksuaalisuuteen kasvamisesta, esikuvilta oppimisesta, siit\u00e4 mik\u00e4 tekee omilla aivoillaan ajattelevasta naisesta feministin, siit\u00e4 miksi h\u00e4nen feminismins\u00e4 tai biseksuaalisuutensa ei ollut joillekin ryhmittymille oikeaa tai riitt\u00e4v\u00e4n kv\u00e4\u00e4ri\u00e4<\/em>, politiikasta, demokratiasta, oikeudenmukaisuudesta, rasismista ja sit\u00e4 vastaan taistelemisesta, kuolemantuomioita vastaan taistelemisesta. DiFranco kohtaa idoleitaan, esimerkiksi Bob Dylanin joka (DiFrancon mukaan) tuntui koko ajan pelk\u00e4\u00e4v\u00e4n ett\u00e4 h\u00e4net paljastetaan huijariksi vuosikymmenien uran ja lukemattomien mestariteoksien j\u00e4lkeen, tai Princen, joka h\u00f6rhel\u00f6ineen ja meikkeineen kamppaili aivan yht\u00e4 riemukkaasti bin\u00e4\u00e4risi\u00e4 sukupuolik\u00e4sityksi\u00e4 vastaan kuin maihinnousukenk\u00e4inen, kaljuksi itsens\u00e4 ajellut ja meikkaamaton DiFranco. DiFranco pohtii naiseutta \u2013 omaa naiseuttaan ja sit\u00e4 millaiseksi h\u00e4nen kotimaansa haluaa naiseuden latistaa \u2013 ja h\u00e4n pohtii laulujensa tekemist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n s\u00e4vykk\u00e4\u00e4n ja monikerroksesin, aika ajoin v\u00e4h\u00e4n turhan poukkoilevan kirjan perusteella Ani DiFranco n\u00e4ytt\u00e4isi olevan paitsi loistava laulaja\/lauluntekij\u00e4, my\u00f6s mainio kirjoittaja: ainakaan miss\u00e4\u00e4n ei mainita ket\u00e4\u00e4n haamukirjoittajaa, eik\u00e4 se tietysti DiFrancon tee se itse -eetokseen oikein sopisikaan. Ehk\u00e4 saamme joskus muistelmien kakkososan, jossa tarina jatkuu kahdenkymmenen vuoden takaisista ajoista?<\/p>\n\n\n\n

Ja toivottavasti t\u00e4m\u00e4 kirja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kustantajan, joka uskaltautuu suomennuttamaan sen. Min\u00e4 olisin ainakin valmis tarttumaan ty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sin\u00e4 syksyisen\u00e4 iltana vuonna 1998 Tavastialla oli jotenkin omituinen tunnelma. Sali n\u00e4ytti aivan oudolta. Kesti kauan hahmottaa, mist\u00e4 outous johtui. Sitten tajusin: salin ovilla oli kohteliaat laput, joissa pyydettiin olemaan tupakoimatta salissa, koska yhdell\u00e4 b\u00e4ndin j\u00e4senist\u00e4 on astma. J\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, ihmiset olivat lukeneet lapun, ja … Jatka artikkeliin Oikeamielinen muru muistelee<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,22,15],"tags":[],"class_list":["post-9069","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-musiikin-tekeminen","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9069","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=9069"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9069\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9073,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9069\/revisions\/9073"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=9069"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=9069"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=9069"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}