{"id":9051,"date":"2020-05-11T20:29:50","date_gmt":"2020-05-11T18:29:50","guid":{"rendered":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9051"},"modified":"2020-05-11T20:29:52","modified_gmt":"2020-05-11T18:29:52","slug":"pienta-laittoa-ja-sotkuinen-sukuryteikko","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=9051","title":{"rendered":"Pient\u00e4 laittoa ja sotkuinen sukuryteikk\u00f6"},"content":{"rendered":"\n

N\u00e4in\u00e4 korona-aikoina viel\u00e4 tavallistakin hitaammin postilaatikkoon kolahdellut New Scientist<\/em> on ruokkinut (maalis\u2013huhtikuun taitteen numeroissaan) kiinnostustani evoluutioon ja evoluutioon vaikuttavaan genetiikkaan \u2013 sek\u00e4 lehden jutun ett\u00e4 lehden kirja-arvion perusteella hankitun kirjan v\u00e4lityksell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Amerikkalainen paleontologi ja evoluutiobiologi Neil Shubin tunnetaan parhaiten osallisuudestaan Pohjois-Kanadassa toimineessa tutkijaryhm\u00e4st\u00e4, joka l\u00f6ysi, kuten Shubin asian muotoilee, \u201dkalan jolla on kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4t ja ranteet\u201d. Tiktaalik roseae<\/a><\/em> -nimen saanut devonikautinen el\u00e4in vajaan nelj\u00e4nsadan miljoonan vuoden takaa vaikuttaisi nimitt\u00e4in olevan jonkinlainen kalojen ja kehittyvien sammakkoel\u00e4inten v\u00e4limuoto.<\/p>\n\n\n\n

Shubinin tuorein suurelle yleis\u00f6lle tarkoitettu teos Some Assembly Required \u2013 Decoding four billion years of life, from ancient fossils to DNA<\/em> (Pantheon Books, 2020) kyll\u00e4 mainitsee Tiktaalikin<\/em>, mutta keskittyy t\u00e4m\u00e4n yhden ainoan l\u00f6yd\u00f6n sijaan niihin mekanismeihin, mill\u00e4 eli\u00f6ist\u00e4 kehittyy uusia lajeja.<\/p>\n\n\n\n

Selk\u00e4rankaisten siirtyminen merest\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n maalla on hyv\u00e4 esimerkki. Jotta \u201dentisest\u00e4 kalasta\u201d saataisiin kuivalla maalla toimiva \u201dsammakkoel\u00e4in\u201d, vaaditaan melkoisia (perinn\u00f6llisi\u00e4) muutoksia el\u00e4imen rakenteeseen ja aineenvaihduntaan. N\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t tapahdu yht\u00e4 aikaa, kertaheitolla, yhten\u00e4 mutaatiory\u00f6ppyin\u00e4. Shubin korostaa, ett\u00e4 kokonaan uusien asioiden \u201dkeksimisen\u201d sijaan evoluutiossa tapahtuu pikemminkin sit\u00e4, ett\u00e4 jokin aikaisemmin toiminut asia alkaa v\u00e4hitellen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jotakin uudenlaista teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Ajatellaan vaikkapa uimarakkoa, jollainen l\u00f6ytyy jotakuinkin kaikilta luukaloilta. Se on suolistoon yhteydess\u00e4 oleva, ilmat\u00e4ytteinen s\u00e4ili\u00f6, jonka avulla kalat kykenev\u00e4t s\u00e4\u00e4telem\u00e4\u00e4n uintisyvyytt\u00e4\u00e4n. Monet ihan \u201dnormaalitkin\u201d kalat k\u00e4yv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 pinnalla haukkaamassa ilmaa ilmarakkoaan varten, kuten jokainen akvaarionomistaja tiet\u00e4\u00e4. Monien kalojen suolisto \u2013 tai ilmarakko \u2013 kykenee my\u00f6s imeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ilman happea sein\u00e4mien l\u00e4pi kalan aineenvaihdunnan tarpeisiin. Ne siis hengitt\u00e4v\u00e4t ilmaa sen lis\u00e4ksi ett\u00e4 suodattavat veteen liuennutta happea kiduksien avulla. Ja on kalalajeja, joilla on yhden uimarakon sijaan kaksi nieluun yhteydess\u00e4 olevaa ilmat\u00e4ytteist\u00e4 onteloa, joiden jokseenkin ainoa teht\u00e4v\u00e4 on imeytt\u00e4\u00e4 kalan haukkaaman ilman sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4\u00e4 happea kalan elimist\u00f6\u00f6n: toisin sanoen n\u00e4ill\u00e4 kaloilla on keuhkot, eiv\u00e4t tyhj\u00e4st\u00e4 syntynein\u00e4 vaan ik\u00e4\u00e4n kuin kierr\u00e4ttynein\u00e4 elimest\u00e4, joka n\u00e4iden keuhkokalojen esivanhemmilla toimi uintisyvyyden s\u00e4\u00e4telimen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 kierr\u00e4tyshenki ulottuu aina molekyylitasolle asti. Sattumanvaraisten geenimutaatioiden sijaan on yleisemp\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jokin geenijakso esimerkiksi kahdentuu tai kopioituu johonkin toiseen kohtaan kromosomissa. Tai sitten DNA:n keskelle ilmaantuu jostakin soluun tunkeutuneesta viruksesta per\u00e4isin olevaa geenist\u00f6\u00e4: on esimerkiksi k\u00e4ynyt ilmi, ett\u00e4 nis\u00e4kk\u00e4iden istukan muodostumisessa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 synsytiini-proteiinia koodaava geenijakso on ilmeisesti alkuaan per\u00e4isin jostakin solutuman kaappaamasta retroviruksesta \u2013 samankaltaisesta kuin aidsia aiheuttava HI-virus.<\/p>\n\n\n\n

Some Assembly Required<\/em> on hyvin luistavasti ja selke\u00e4sti kirjoitettu teos, joka saa kaiken lis\u00e4ksi lis\u00e4pisteit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 se nostaa ihailtavasti esiin monia evoluutiotutkimuksen ja genetiikan kehitykseen merkitt\u00e4v\u00e4sti vaikuttaneita naistutkijoita, kuten Barbara McClintockin<\/a> ja Lynn Margulisin<\/a>, joka oivalsi solujen mitokondrioiden olleen niidenkin soluun kaapattuja bakteereja.<\/p>\n\n\n\n

* * *<\/h2>\n\n\n\n

\u201dMin\u00e4kin olen maahanmuuttajataustainen. Sukuni on tullut Suomeen It\u00e4-Afrikasta.\u201d Vaikka t\u00e4m\u00e4 on ollut helppo heitt\u00e4\u00e4 vitsin\u00e4, on kommentissa yht\u00e4 kaikki ollut vinha per\u00e4 \u2013 ainakin sen perusteella, mit\u00e4 viime vuosikymmenin\u00e4 on tiedetty ihmiskunnan varhaishistoriasta.<\/p>\n\n\n\n

Homo sapiens sapiens<\/em> kehittyi varhaisemmista ihmislajeista jossakin It\u00e4-Afrikassa parisataatuhatta vuotta sitten ja levisi sielt\u00e4 muualle mantereelle. Joskus noin kuutisenkymment\u00e4tuhatta vuotta sitten heik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 vaelsi sitten Saharan pohjoispuoliseen Afrikkaankin ja sielt\u00e4 L\u00e4hi-It\u00e4\u00e4n, miss\u00e4 he perustivat perheit\u00e4 neandertalilaisten \u201dserkkujensa\u201d kanssa ja, koska l\u00e4hisukulaisia oltiin, syntyi lis\u00e4\u00e4ntymiskykyisi\u00e4 sekarotuisia lapsia. Aasiassa petikavereiksi kelpasivat my\u00f6s neandertalilaisten l\u00e4hisukuiset denisovanihmiset, ja vaikka sek\u00e4 nedut ett\u00e4 denisovalaiset ovat kauan sitten kadonneet, he el\u00e4v\u00e4t kaikkien eurooppalaisten, aasialaisten ja (ns. alkuper\u00e4isten) amerikkalaisten DNA:ssa. Afrikkalaiset kansat ovat ainoita puhdasverisi\u00e4 Homo sapiens sapienseja<\/em>. N\u00e4inh\u00e4n on tiedetty jo hyv\u00e4n tovin. Paitsi ettei homma nyt sittenk\u00e4\u00e4n taida olla niin selke\u00e4t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

\u201dOlen aika varma siit\u00e4 ett\u00e4 ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen jotakuinkin 20 prosenttia siit\u00e4 mit\u00e4 olen kertonut on pieless\u00e4. Toisen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen jotakuinkin 50 prosenttia on pieless\u00e4, ja toivon ett\u00e4 konferenssin p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 edes jotakin esityksest\u00e4ni pit\u00e4\u00e4 yh\u00e4 paikkansa.\u201d<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

N\u00e4in Cambridgen yliopiston paleoantropologi Robert Foley on kertonut tutkijakonferenssin avajaispuheessaan viime vuonna, kertoo huhtikuun 4. p\u00e4iv\u00e4n New Scientistin<\/em> laaja \u201dBecoming Human\u201d -artikkeli<\/a> (maksumuurin takana). Viime vuosien tutkimustulokset sek\u00e4 kaivausl\u00f6yd\u00f6sten ett\u00e4 DNA-analyysien perusteella viittaavat nimitt\u00e4in siihen, ett\u00e4 l\u00e4hisukumme historia on huomattavasti sotkuisempi. Ensinn\u00e4kin porukkaa on valunut Afrikasta muualle Vanhaan maailmaan jo toistasataatuhatta vuotta sitten. Vaikuttaa my\u00f6s silt\u00e4, ett\u00e4 eri puolilla kotimannertamme, Marokosta Hyv\u00e4ntoivonniemelle asti \u2013 sill\u00e4 paljasjalkaisia Afrikkalaisia me olemme nykytiedonkin mukaan \u2013 on el\u00e4nyt jo hyv\u00e4n aikaa ennen tuota monenlaisia l\u00e4hes\u2013sapienseja: luultavasti pieni\u00e4 yhteis\u00f6j\u00e4, joiden yhteydet ovat katkenneet toisiin pitk\u00e4ksi aikaa (jolloin ryhm\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 ehtii tapahtua evoluutiota), kunnes on j\u00e4lleen kohdattu ja sekaannuttu, sitten erottu j\u00e4lleen, sitten tavattu j\u00e4lleen.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n hetken (no, huhtikuun alun) tiet\u00e4myksen perusteella vaikuttaisi silt\u00e4, ett\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isin kandidaatti H. sapiensin<\/em> edelt\u00e4j\u00e4ksi on v\u00e4h\u00e4n vajaa miljoona vuotta sitten el\u00e4nyt Homo antecessor<\/em>. T\u00e4m\u00e4 laji ei kuitenkaan ole neandertalilaisten ja denisovalaisten esivanhempi, vaan heid\u00e4n ja meid\u00e4n yhteisi\u00e4 juuriamme t\u00e4ytyy etsi\u00e4 kauempaa, vanhemmalta ajalta.<\/p>\n\n\n\n

Niin, ja ainakin joidenkin nykyafrikkalaisten kansojenkin DNA:ssa on viitteit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 on risteydytty (nedujen ohella) jonkin nyttemmin kadonneen l\u00e4hisukulaislajin, ehk\u00e4 useammankin kanssa. Sama p\u00e4tee joihinkin L\u00e4hi-Id\u00e4n populaatioihin, mutta petikaveriksi kelvannut kadonnut ja tuntematon laji on vain toinen. Yksi mahdollisuus on noin 250 000 vuotta sitten el\u00e4nyt Homo naledi<\/em>, toinen H. antecessor<\/em>, esi-is\u00e4lajimme.<\/p>\n\n\n\n

Kinkyy<\/em>, kuten muuan kaverini kenties sanoisi.<\/p>\n\n\n\n

Ihmisen \u2013 ihmisenkin \u2013 sukupuu n\u00e4ytt\u00e4isi siis olevan siistin ja j\u00e4sennellyn puun sijaan sotkuinen, joka suuntaan haarautuva ja haarojaan yhdistelev\u00e4kin sukuryteikk\u00f6. Voi my\u00f6s hyvin kysy\u00e4, miss\u00e4 menee \u201dlajin\u201d ja \u201drodun\u201d raja: vanhastaanhan on ajateltu, ett\u00e4 \u201dlajit\u201d eiv\u00e4t kykene tuottamaan toistensa lis\u00e4\u00e4ntymiskykyisi\u00e4 j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4. Ehk\u00e4 isoa osaa n\u00e4it\u00e4 kadonneita sukulaisia pit\u00e4isi sitten kutsua \u201droduiksi\u201d: nykyisin Maapallolla elelev\u00e4 seitsenmiljardinen ihmispopulaatiohan on kaikista n\u00e4ist\u00e4 muinaisista syrj\u00e4hyppelyist\u00e4 huolimatta genetiikaltaan niin yhten\u00e4ist\u00e4, ettei tutkijoiden mukaan ole mitenk\u00e4\u00e4n mielek\u00e4st\u00e4 puhua \u201droduista\u201d nyky\u00e4\u00e4n el\u00e4vien ihmisten kohdalla.<\/p>\n\n\n\n

Me nimitt\u00e4in olemme kaikki samaa sekarotua.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

N\u00e4in\u00e4 korona-aikoina viel\u00e4 tavallistakin hitaammin postilaatikkoon kolahdellut New Scientist on ruokkinut (maalis\u2013huhtikuun taitteen numeroissaan) kiinnostustani evoluutioon ja evoluutioon vaikuttavaan genetiikkaan \u2013 sek\u00e4 lehden jutun ett\u00e4 lehden kirja-arvion perusteella hankitun kirjan v\u00e4lityksell\u00e4. Amerikkalainen paleontologi ja evoluutiobiologi Neil Shubin tunnetaan parhaiten osallisuudestaan Pohjois-Kanadassa toimineessa tutkijaryhm\u00e4st\u00e4, joka l\u00f6ysi, … Jatka artikkeliin Pient\u00e4 laittoa ja sotkuinen sukuryteikk\u00f6<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,47,19],"tags":[],"class_list":["post-9051","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-lahdeaineistoa","category-tieteet"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9051","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=9051"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9051\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9064,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/9051\/revisions\/9064"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=9051"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=9051"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=9051"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}