{"id":8985,"date":"2020-01-07T19:53:57","date_gmt":"2020-01-07T17:53:57","guid":{"rendered":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8985"},"modified":"2020-01-07T19:53:57","modified_gmt":"2020-01-07T17:53:57","slug":"missa-kaikki-ovat-nyt-40-vuotta-myohemmin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8985","title":{"rendered":"Miss\u00e4 kaikki ovat nyt, 40 vuotta my\u00f6hemmin?"},"content":{"rendered":"\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Nils Mustelinin mainio El\u00e4m\u00e4\u00e4 maailmankaikkeudessa?<\/em><\/strong> <\/em>(Liv bland miljarder stj\u00e4rnor<\/em>, suom. Olli Siltanen, WSOY 1980) tuli aikoinaan luettua erin\u00e4isi\u00e4 kertoja ja s\u00e4ilytetty\u00e4 kirjahyllyss\u00e4. Mainiosta Professorsrundan<\/em>-ohjelmastakin tuttu suomenruotsalainen fyysikko ja astronomi Mustelin (1931\u20132004) selosti kirjassa erinomaisen yleistajuisella, mutta syv\u00e4ll\u00e4 otteella sen, mit\u00e4 tiedettiin el\u00e4m\u00e4n mahdollisuuksista Maan ulkopuolella.<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta on pitk\u00e4 aika, ja astrofysiikassa viimeiset nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta ovat olleet todella pitk\u00e4 aika. Molekyyli- ja astrobiologi Kirsi Lehdon viime syksyn\u00e4 ilmestynyt Astrobiologia: El\u00e4m\u00e4n edellytyksi\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4<\/em> (Ursa 2019) onkin aiheellinen p\u00e4ivitys.<\/p>\n\n\n\n

Mustelinin aikaan Voyager<\/em>-luotaimet olivat ehtineet jo tehd\u00e4 huikeat havaintonsa Jupiterista, mutta olivat vasta matkalla kohti Saturnusta, Uranusta ja Neptunusta. N\u00e4ist\u00e4 planeetoista \u2013 ja niiden kuista \u2013 tiedettiin vain Maasta tehtyjen havaintojen perusteella. Hubble<\/em>-avaruuskaukoputki oli vasta pilke budjetinlaatijoiden silm\u00e4ss\u00e4 (ja astrofyysikoiden m\u00e4rk\u00e4 uni). Ja maailmankaikkeudessa tiedettiin varmuudella olevan vain yhdeks\u00e4n planeettaa: toki niit\u00e4 arveltiin olevan muitakin t\u00e4hti\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta ensimm\u00e4iset varmat havainnot tehtiin vasta puolitoista vuosikymment\u00e4 my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n

(Kuten Mustelin kertoo, aivan l\u00e4himp\u00e4\u00e4n naapurustoomme kuuluvalla Barnardin t\u00e4hdell\u00e4<\/a> arveltiin sen rataliikkeen h\u00e4iri\u00f6iden perusteella olevan yksi tai useampia planeettoja, mutta spekulaatiota parempaa varmuutta asiasta alkoi tulla vasta toissa vuonna.)<\/p>\n\n\n\n

Kaikesta kasvaneesta tietom\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, edistyneemmist\u00e4 havaintolaitteista ja aivan uudenlaisista tutkimusmenetelmist\u00e4 huolimatta tunnemme t\u00e4sm\u00e4lleen yht\u00e4 monta elollisia olentoja synnytt\u00e4nytt\u00e4 maailmaa kuin vuonna 1980: yhden. Omasta aurinkokunnastamme on l\u00f6ytynyt useampikin ehk\u00e4<\/em>-kandidaatti ainakin jonkinlaiselle (luultavasti korkeintaan yksisoluiselle) el\u00e4m\u00e4lle, mutta ehk\u00e4<\/em> on sitke\u00e4sti pysynyt ehk\u00e4n\u00e4<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Sek\u00e4 Lehto ett\u00e4 Mustelin k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tkin suurimman osan kirjojaan kuvaillakseen kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 tied\u00e4mme (tai voimme perustellusti olettaa) Maan el\u00e4m\u00e4n synnyst\u00e4, kehityksest\u00e4 sek\u00e4 sen vaatimista olosuhteista astro- ja planeettafysiikan ja kemian osalta. Koska ainoat tuntemamme el\u00e4m\u00e4nmuodot perustuvat veden ja hiilen (sek\u00e4 muutaman muun Maassa yleisen alkuaineen) kemiaan, kirjailijat keskittyv\u00e4t ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti siihen: teoreettisista spekuloinneista muunkinlaisista el\u00e4m\u00e4nmuodoista mainitaan, mutta l\u00e4hinn\u00e4 ohimennen. T\u00e4m\u00e4 on j\u00e4rkev\u00e4 rajaus. Evoluutiotutkimuskin on kehittynyt nelj\u00e4nkymmenen vuoden aikana, ja biologina Lehdolla on enemm\u00e4n annettavaa (Maan) evoluution biokemian ja itse evoluution osalta. Toki h\u00e4nkin my\u00f6nt\u00e4\u00e4 (kuten kuuluukin), ettemme edelleenk\u00e4\u00e4n tied\u00e4 miten Maan el\u00e4m\u00e4 on oikein saanut alkunsa. Perusteltuja hypoteeseja voidaan esitt\u00e4\u00e4, ja Lehto perustelee esitt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 hypoteesit uskottavasti.<\/p>\n\n\n\n

Jo se mit\u00e4 tied\u00e4mme ja pystymme perustellusti p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n edellytyksist\u00e4 ja evoluution sattumanvaraisesta kulusta riitt\u00e4\u00e4 synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyksi\u00e4, ettei el\u00e4m\u00e4n synty tai kehittyminen edes yksisoluisten tasolle selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n hengiss\u00e4 ole mitenk\u00e4\u00e4n ihan yksinkertainen juttu. Niinp\u00e4 vastaus Enrico Fermin klassiseen kysymykseen Miss\u00e4 kaikki ovat?<\/em> voi olla masentavankin yksinkertainen: niin harvassa ja niin kaukana, ettei heit\u00e4 ja heid\u00e4n mahdollisia kommunikaatioyrityksi\u00e4\u00e4n ole mahdollista t\u00e4\u00e4lt\u00e4, meid\u00e4n alkeellisilla havaintovehkeill\u00e4mme, huomata. Tai jos kommunikaatioon ja avaruustutkimukseen asti ylt\u00e4v\u00e4t sivilisaatiot ovat yht\u00e4 t\u00f6rpp\u00f6j\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 suhteen, voi olla ettei niiden elinik\u00e4 j\u00e4\u00e4 kuin joihinkin satoihin vuosiin \u2013 heid\u00e4t (tai meid\u00e4t) havaitakseen t\u00e4ytyy olla ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6isen oikeassa paikassa pikkuriikkisen pienell\u00e4 oikealla hetkell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4nkymmenen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 tied\u00e4mme asioista taatusti aika tavalla enemm\u00e4n. Siihen asti Kirsi Lehdon Astrobiologia<\/em> antaa vallan hyv\u00e4n ja sujuvasti luettavan perustietopaketin t\u00e4m\u00e4nhetkisest\u00e4 tiet\u00e4myksest\u00e4mme.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Nils Mustelinin mainio El\u00e4m\u00e4\u00e4 maailmankaikkeudessa? (Liv bland miljarder stj\u00e4rnor, suom. Olli Siltanen, WSOY 1980) tuli aikoinaan luettua erin\u00e4isi\u00e4 kertoja ja s\u00e4ilytetty\u00e4 kirjahyllyss\u00e4. Mainiosta Professorsrundan-ohjelmastakin tuttu suomenruotsalainen fyysikko ja astronomi Mustelin (1931\u20132004) selosti kirjassa erinomaisen yleistajuisella, mutta syv\u00e4ll\u00e4 otteella sen, mit\u00e4 tiedettiin el\u00e4m\u00e4n mahdollisuuksista Maan ulkopuolella. … Jatka artikkeliin Miss\u00e4 kaikki ovat nyt, 40 vuotta my\u00f6hemmin?<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,47,20],"tags":[],"class_list":["post-8985","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-lahdeaineistoa","category-maailmankaikkeus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8985","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=8985"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8985\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8990,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8985\/revisions\/8990"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=8985"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=8985"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=8985"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}