{"id":8936,"date":"2019-10-26T16:47:45","date_gmt":"2019-10-26T14:47:45","guid":{"rendered":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8936"},"modified":"2019-10-26T16:47:45","modified_gmt":"2019-10-26T14:47:45","slug":"idealismin-ja-pettymysten-kirja-ystavyyden-ja-jatkuvuuden-kirja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8936","title":{"rendered":"Idealismin ja pettymysten kirja, yst\u00e4vyyden ja jatkuvuuden kirja"},"content":{"rendered":"\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Sirpa K\u00e4hk\u00f6sen Graniittimies<\/em><\/strong> (Otava 2014) on oikeastaan aika mainiota jatkoa JP Koskisen <\/a>Tulisiivelle<\/a><\/em> (Like 2019)<\/a>, jatkoa jonka ensimm\u00e4inen sana voisi olla mutta<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Graniittimies<\/em> sijoittuu suurelta osin 1920-luvulle, aikaan jolloin Tulisiiven<\/em> kertoja oli vasta pikkulapsi Yhdysvalloissa. Klaraksi ja Iljaksi nimens\u00e4 muuttanut nuoripari pakenee sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeisest\u00e4 Suomesta it\u00e4rajan yli rakentamaan ty\u00f6l\u00e4isten yhteiskuntaa, kuten he kuvittelevat. Pian heid\u00e4n seuraansa liittyy Iljan pikkuveli, joka uudessa maassa haluaa olla nimelt\u00e4\u00e4n Lavr. Alkuun el\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vallan lupaavalta: uudessa kotikaupungissa Petrogradissa on k\u00f6yh\u00e4\u00e4, mutta mielek\u00e4st\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 l\u00f6ytyy. Kirjan kertoja, Klara, alkaa ty\u00f6skennell\u00e4 katulasten parissa ja saakin aikaan vaikuttavaa toimintaa. Iljalle l\u00f6ytyy t\u00f6it\u00e4, ja Lavr liittyy Punakaartiin suojelemaan ty\u00f6l\u00e4isten valtakuntaa vastavallankumouksellisilta. Kolmikko tutustuu uusiin ihmisiin, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikkansa uudelleen itse\u00e4\u00e4n rakentavassa yhteiskunnassa.<\/p>\n\n\n\n

Iloa, idealismia ja optimismia ei jatku kauan. Lenin kuolee, Petrogradista tulee Leningrad, valtio alkaa suhtautua yh\u00e4 ep\u00e4luuloisemmin yh\u00e4 useampaan ihmisryhm\u00e4\u00e4n, etenkin suomalaistaustaisiin. Siin\u00e4 miss\u00e4 Tulisiiven<\/em> kertojalla oli kaikkien kokemustensa halki kantimenaan haave lent\u00e4misest\u00e4 \u2013 mist\u00e4\u00e4n muusta h\u00e4n ei ollut kiinnostunut \u2013 Klara ja Ilja joutuvat katselemaan kuinka todellisuus alkaa murentaa heid\u00e4n idealismiaan, kuinka yst\u00e4v\u00e4t katoavat tai muuttuvat. Toivo paremmasta alkaa huveta, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 vain sinnik\u00e4s selvi\u00e4misen ja toimeentulemisen tarve. Lavr tekee omat johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 tajutessaan, ett\u00e4 puna-armeijan upseerikoulutettavana h\u00e4net komennetaan tappamaan niit\u00e4, joita h\u00e4n kuvitteli velvollisuudekseen suojella: h\u00e4n palaa Suomeen ja ilmestyy Kuopio<\/em>–sarjaan <\/em>Lassi Tuomena, joka ei pahemmin puhu menneisyydest\u00e4\u00e4n, mutta joutuu siit\u00e4 maksamaan valkoisen Suomen vankileireill\u00e4. Klara ja Ilja j\u00e4\u00e4v\u00e4t, eiv\u00e4t osaa tai eiv\u00e4t halua l\u00e4hte\u00e4. Ehk\u00e4 he viel\u00e4 toivovat muutosta, vaikka Klara ei sit\u00e4 edes omissa ajatuksissaan \u2013 tai kirjoituksissaan, kuten k\u00e4y selv\u00e4ksi \u2013 oikeastaan tunnusta. Eiv\u00e4t he lapsellisia ole, eiv\u00e4tk\u00e4 lopulta erityisen idealistisiakaan, mutta he ovat valintansa tehneet.<\/p>\n\n\n\n

Graniittimies<\/em> on varsinaista Kuopio-sarjaa<\/em> synkempi ja toivottomampi, jo siksi ett\u00e4 lukija tiet\u00e4\u00e4 jo ennest\u00e4\u00e4n, mihin ty\u00f6l\u00e4isten valtion yhteiskunta on matkalla. <\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4 vuonna ilmestynyt Muistoruoho<\/em> on suoraa jatkoa Kuopio-sarjalle<\/a><\/em> ja jossain m\u00e4\u00e4rin sen edelliselle, epilogimaiselle Tankkien kes\u00e4lle<\/em>. Edellisest\u00e4 kirjasta on kulunut viisi vuotta: kes\u00e4ll\u00e4 1972 Vietnamin sota hallitsee televisiouutisia, Ty\u00f6l\u00e4isasunto-osakeyht\u00f6 Puijon tilalla on pelkk\u00e4 tyhj\u00e4 tontti ja Lassi Tuomi on kuollut edellisen\u00e4 talvena. Anna-leski yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 surustaan yli, jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 Graniittimies<\/em> oli selke\u00e4sti, yhden n\u00e4k\u00f6kulman (ja, lopussa, kolmannen persoonan) kautta etenev\u00e4 tarina, Muistoruohossa<\/em> muutamia kes\u00e4p\u00e4ivi\u00e4 tarkastellaan p\u00e4\u00e4osin viiden ihmisen kautta. Anna ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Helvi, lasten avioliiton kautta tuttaviksi tulleet Ida ja Siiri, sek\u00e4 Annan tytt\u00e4rentyt\u00e4r Hilla \u2013 joiden lis\u00e4ksi kertojina vilahtavat hetkitt\u00e4in Kuu, alkoholisoitunut maalari ja kerrostalohuoneisto. Kirjan ytimen\u00e4 ovat oikeastaan kolme yst\u00e4vyyssuhdetta: Anna ja Helvi, Ida ja Siiri sek\u00e4 Hilla ja h\u00e4nen pioneerileirill\u00e4 tapaamansa Emmi. Yst\u00e4vyys, sen kest\u00e4minen ja kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, kehittyminen ja kehittym\u00e4tt\u00f6myys, yhteiset muistot ja yksityiset traumat muodostavat oikeastaan keskeisen osan tarinaa. Yst\u00e4vyys ja ylisukupolvinen jatkuvuus, iso\u00e4itien ja lastenlasten suhde: pikkutytt\u00f6jen vanhempia h\u00e4din tuskin mainitaan edes nimelt\u00e4, he ovat koko kirjan ajan poissa, omia ongelmiaan setvim\u00e4ss\u00e4. Ja muistot, ennen kaikkea kaikki se mit\u00e4 sota teki ja mit\u00e4 sota rikkoi.<\/p>\n\n\n\n

Alkuun kirja tuntui v\u00e4h\u00e4n sekavalta, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4kin, kunnes toisiinsa kietoutuvat tarinas\u00e4ikeet l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t oman rytmins\u00e4: tavallaan olisi ollut hyv\u00e4 kerrata v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin pari Kuopio-sarjan<\/a><\/em> edellist\u00e4 osaa<\/a>: nyt niiden lukemisesta on puolitoista vuotta ja useammankin kerran j\u00e4in miettim\u00e4\u00e4n, pit\u00e4isik\u00f6 minun t\u00e4ss\u00e4 viitattu asia tiet\u00e4\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 tuossa mainittu ihminen muistaa. Ehk\u00e4 olisi pit\u00e4nyt lukea kirjaa vain kuin ei olisi aikaisempiin kajonnutkaan, ottaa hahmot sellaisina joihin tutustuu vasta kirjan my\u00f6t\u00e4, oppii heist\u00e4 tarpeelliset asiat tekstin edetess\u00e4. Koska kuudennellakymmenennell\u00e4\u00e4n olevien keskeisten henkil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4ntilanteessa kipe\u00e4t ja ahdistavat muistot ovat niin isossa osassa, paljon tulee kerrattuakin.<\/p>\n\n\n\n

En tied\u00e4, onko sarjaan tulossa viel\u00e4 jatkoa. Tavallaan kiinnostaisi, miten ihmisten el\u00e4m\u00e4t jatkuvat t\u00e4st\u00e4kin eteenp\u00e4in. Toisaalta t\u00e4m\u00e4n kirjan lopun valo ja l\u00e4mp\u00f6, yst\u00e4vyys ja optimismi olisivat hyv\u00e4 paikka lopettaakin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sirpa K\u00e4hk\u00f6sen Graniittimies (Otava 2014) on oikeastaan aika mainiota jatkoa JP Koskisen Tulisiivelle (Like 2019), jatkoa jonka ensimm\u00e4inen sana voisi olla mutta. Graniittimies sijoittuu suurelta osin 1920-luvulle, aikaan jolloin Tulisiiven kertoja oli vasta pikkulapsi Yhdysvalloissa. Klaraksi ja Iljaksi nimens\u00e4 muuttanut nuoripari pakenee sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeisest\u00e4 Suomesta … Jatka artikkeliin Idealismin ja pettymysten kirja, yst\u00e4vyyden ja jatkuvuuden kirja<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,7],"tags":[],"class_list":["post-8936","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-politiikka"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8936","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=8936"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8936\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8939,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8936\/revisions\/8939"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=8936"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=8936"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=8936"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}