{"id":8930,"date":"2019-10-20T17:57:43","date_gmt":"2019-10-20T15:57:43","guid":{"rendered":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8930"},"modified":"2019-10-20T17:57:43","modified_gmt":"2019-10-20T15:57:43","slug":"lokaconin-kunniavieraspuhe","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8930","title":{"rendered":"Lokaconin kunniavieraspuhe"},"content":{"rendered":"\n

(Vietimme hienon viikonlopun Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 Science fiction -seura 42:n<\/a> kutsumina Lokacon-tapahtumaan. T\u00e4m\u00e4 pitk\u00e4 bloggaus on lauantain tapahtumassa P\u00e4\u00e4kirjaston Wolmarinsalissa pit\u00e4m\u00e4ni puhe \u2013 tai, pikemminkin, kyseisen puheen plari. Ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti muutama asia muutti lennossa j\u00e4rjestyst\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 puhutun puheen painotukset v\u00e4lity.)<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"\/
Kuva: Sari Eronen\u2013M\u00e4kel\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Hyv\u00e4t kuulijat!<\/strong> Ensin haluan kiitt\u00e4\u00e4 Jyv\u00e4skyl\u00e4n science fiction -seura nelj\u00e4kakkosta siit\u00e4 ett\u00e4 he ovat kutsuneet minut t\u00e4n\u00e4\u00e4n kunniavieraaksi. Kiitos toki my\u00f6s kirjaston v\u00e4elle ja teille kaikille, jotka olette t\u00e4nne paikalle tulleet.<\/p>\n\n\n\n

Ajattelin puhua sellaisesta hieman\nkyseenalaisesta ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 k\u00e4sitteest\u00e4 kuin \u201dlahjakkuus\u201d. Koska en usko\nsiihen ett\u00e4 hallussani olisi mit\u00e4\u00e4n yleismaailmallisia totuuksia tai\nrikkumattomia luonnonlakeja, puhun siit\u00e4 millaisena \u201dlahjakkuuden\u201d k\u00e4site on\nvaikuttanut minulle itselleni, oman kirjoittajahistoriani kohdalla.<\/p>\n\n\n\n

Minua on nimitt\u00e4in jotakuinkin aina\npidetty kirjallisesti \u201dlahjakkaana\u201d. Jotkut ovat jopa kuvitelleet, ett\u00e4 olen\nperinyt t\u00e4m\u00e4n \u201dlahjakkuuden\u201d vanhemmiltani. \u00c4itini oli ennen naimisiinmenoaan\nlupaava runoilija, ja h\u00e4nest\u00e4 tuli sittemmin aikakauslehtitoimittaja ja\nAnna-lehden toimitusp\u00e4\u00e4llikk\u00f6. Is\u00e4ni oli h\u00e4nkin toimittaja, joka varsinaisen\nlehti- ja televisioty\u00f6ns\u00e4 ohella kirjoitti pakinoita sek\u00e4 stadin slangilla ett\u00e4\nyleiskielell\u00e4. Sittemmin h\u00e4n kehitti kaksikin er\u00e4\u00e4nlaista televisiopakinahahmoa,\n\u201dKaikkien alojen erikoisasiantuntija\u201d ja \u201dSatunnainen matkailija\u201d.\nYleisradiosta el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n h\u00e4n julkaisi lukuisia kirjoja, romaaneja ja\ntarinakokoelmia.<\/p>\n\n\n\n

Perinn\u00f6llisen \u201dlahjakkuuden\u201d ongelmana\nt\u00e4ss\u00e4 tapauksessa on, ett\u00e4 molemmilla vanhemmillani olisi t\u00e4ytynyt tapahtua\nsamankaltainen lahjakkuusmutaatio. Heid\u00e4n omat vanhempansa eiv\u00e4t nimitt\u00e4in osoittaneet\nmink\u00e4\u00e4nlaisia merkkej\u00e4 kirjallisista kyvyist\u00e4. \u00c4itini kotona suhtauduttiin\nkirjallisuuteen avoimen kielteisesti, ja runoilijuus oli h\u00e4nelle er\u00e4\u00e4nlainen\nteinikapinoinnin muoto. Is\u00e4 puolestaan tulee rautatiel\u00e4isten suvusta. Perheen\nis\u00e4, minun is\u00e4nis\u00e4ni, kuoli yll\u00e4tt\u00e4en nelikymppisen\u00e4 ja leskeksi j\u00e4\u00e4nyt mummuni\nrahoitti lasten koulunk\u00e4ynnin tehdast\u00f6ill\u00e4 ja vy\u00f6nkiristyksell\u00e4. Is\u00e4st\u00e4 ja\nh\u00e4nen pikkusiskostaan tuli suvun ensimm\u00e4iset ylioppilaat.<\/p>\n\n\n\n

Voi olla, ett\u00e4 vanhemmat ottivat my\u00f6hemmin\ntakaisin lapsuutensa kirjojen puutetta. Kirjoja meill\u00e4 nimitt\u00e4in oli kotona\nrunsaasti. Ty\u00f6huoneen seini\u00e4 kiersiv\u00e4t kirjoja pursuavat hyllyt, ja\nvalikoimasta l\u00f6ytyi klassikoita, dekkareita, uutuuksia ja monien eri alojen\ntietokirjallisuutta. 1960- ja 70-luvuilla kustantamot l\u00e4hetteliv\u00e4t uutuuksiaan\ntoimittajille varsin h\u00f6veliin tahtiin. Vaikka kumpikaan vanhemmistani ei\nyleens\u00e4 kirjoittanut kirja-arvosteluja, hyllyst\u00e4mme l\u00f6ytyi melkoinen m\u00e4\u00e4r\u00e4\nteoksia, joiden tittelisivulle oli leimattu sana \u201dArvostelukappale\u201d. Koska\nmolemmat vanhemmat tekiv\u00e4t ainakin ajoittain t\u00f6it\u00e4 my\u00f6s kotosalla, kirjojen\nkeskelt\u00e4 kantautui tupakansavun lis\u00e4ksi usein my\u00f6s kirjoituskoneen j\u00e4m\u00e4kk\u00e4\npauke. Vanhempien aikuisesta tuttavapiirist\u00e4 iso osa oli tietenkin toisia\ntoimittajia.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 mieless\u00e4 minut on pienest\u00e4 pit\u00e4en indoktrinoitu sek\u00e4 lukemiseen ett\u00e4 kirjoittamiseen. Lukeminen ja kirjoittaminen on minulle ollut lapsuudesta l\u00e4htien luonnollinen asia, jotakin jota jotakuinkin kaikki ihmiset tekev\u00e4t. Opinkin lukemaan jo viisivuotiaana, ja aloitin kansakoulun vuotta etuajassa, kuusivuotiaana. Parin kaverin kanssa kirjoittelimme kuvitettuja merirosvoseikkailuja. Er\u00e4\u00e4st\u00e4 kertomuksesta on mieleen j\u00e4\u00e4nyt kielikuva \u201dh\u00e4n putosi mereen kuin m\u00e4rk\u00e4 s\u00e4kki\u201d, mutta en tied\u00e4 oliko kielikuva minun vai kaverini Mikon keksim\u00e4. Taannoin t\u00f6rm\u00e4sin toiseen n\u00e4ist\u00e4 kavereista Facebookissa, ja Karri liitti faceen valokuvia er\u00e4\u00e4st\u00e4 yhteisest\u00e4 kertomuksestamme. Itse en n\u00e4ist\u00e4 mieleen palautetuista puolisarjakuvista kykene erottamaan erityist\u00e4 kuvallista tai kirjallista lahjakkuutta. <\/p>\n\n\n\n

Varhaisteinivuosina kirjoittelin V\u00e4lsk\u00e4rin\nkertomusten<\/em> ja Kolmen muskettisoturin<\/em> innoittamia 1600-luvun\ntiet\u00e4miin sijoittuvia seikkailukertomuksia. Niit\u00e4 eiv\u00e4t ole minun lis\u00e4kseni\nkoskaan lukeneet muut kuin vanhempani, joiden mielest\u00e4 ne olivat erinomaisia.\nToisaalta opin kyll\u00e4 jo siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 vanhemmat kyll\u00e4 kannustivat minua\ninnokkaasti kaikenlaisissa kirjallisissa touhuissa, mutta rakentavaa kritiikki\u00e4\noli vaikeampi saada.<\/p>\n\n\n\n

Yht\u00e4 kaikki, olin jo nuoresta pit\u00e4en\noppinut, ett\u00e4 olen lahjakas kirjoittaja. Tavallaan voi jopa sanoa, ett\u00e4 minut\noli aivopesty uskomaan, ett\u00e4 olen lahjakas kirjoittaja. Aloin pit\u00e4\u00e4 oikeastaan\nitsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 viel\u00e4 kirjoitan romaaneja, sitten kun olen\naikuinen.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 tiesin kirjoittavani historiallisten romaanien lis\u00e4ksi my\u00f6s tieteisromaaneja. Apollo yhdentoista lennon j\u00e4lkeen seitsem\u00e4nkymment\u00e4luvun alussa julkaistiin kasap\u00e4in erilaisia \u201davaruuden valloitusta\u201d k\u00e4sittelevi\u00e4 tietokirjoja, ja sek\u00e4 WSOY ett\u00e4 Kirjayhtym\u00e4 aloittivat samaan aikaan laadukkaat tieteisromaaniklassikoiden k\u00e4\u00e4nn\u00f6ssarjat. Sek\u00e4 kodin kirjahyllyn ett\u00e4 kirjaston valikoimien ansiosta oli mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4 tutustumaan hyvin suomennettuihin klassikoihin esimerkiksi Arthur C. Clarkelta, Isaac Asimovilta, Stanislaw Lemilt\u00e4, Strugatskin veljeksilt\u00e4 ja Ursula Le Guinilta. Le Guinilta tuli luettua samalla vauhdilla my\u00f6s Maameren tarinat, mutta ne eiv\u00e4t tehneet niin suurta vaikutusta kuin ennen kaikkea Osattomien planeetta<\/em>, joka on edelleenkin yksi kaikkien aikojen suosikkiromaanejani. T\u00e4m\u00e4 johtuu ehk\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 luin Pimeyden vasemman k\u00e4den<\/em> ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n liian nuorena, ett\u00e4 sen sukupuoliroolipohdiskelu olisi p\u00e4\u00e4ssyt uppoamaan kovinkaan hedelm\u00e4lliseen maaper\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin teinivuosina my\u00f6s konekirjoituskurssilla, jonka tarkoituksena oli oppia kirjoittamaan sokkona kymmensormij\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4. T\u00e4t\u00e4 varten kurssilaiset saivat lainaan kirjoituskoneet, joiden n\u00e4pp\u00e4inten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli v\u00e4rilliset huput aina sen mukaan, mill\u00e4 sormella kutakin n\u00e4pp\u00e4int\u00e4 oli tarkoitus painaa \u2013 tai pikemminkin ly\u00f6d\u00e4, sill\u00e4 mekaaniset kirjoituskoneet kaipasivat melkoisen voimallisia painalluksia, jotta paperille tarttuisi edes hailakka kirjasin.<\/p>\n\n\n\n

En ollut erityisen innokas tekem\u00e4\u00e4n\nkurssin kotil\u00e4ksyj\u00e4. Yritin selvit\u00e4 mahdollisimman v\u00e4h\u00e4ll\u00e4, ja joskus\nkotiteht\u00e4vi\u00e4 palauttaessa taisin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 osa harjoitusliuskoista oli\nunohtunut kotiin. En oppinutkaan koskaan kunnollista kymmensormij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4,\nvaan kirjoitan nyky\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 molempien k\u00e4sien keskisormilla, paitsi ett\u00e4\nv\u00e4lily\u00f6ntin\u00e4pp\u00e4int\u00e4 ly\u00f6n peukalonsyrj\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ehk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 olikin jotakin minulle ja\nminun kuvitellulle lahjakkuudelleni tyypillist\u00e4. Halusin toki oppia hyv\u00e4ksi\nkonekirjoittajaksi, ja taidosta olisi ollut minulle ehdottomasti hy\u00f6ty\u00e4, mutta\nen viitsinyt n\u00e4hd\u00e4 vaivaa. Yht\u00e4 lailla kuvittelin ett\u00e4 minusta tulisi hyv\u00e4\nkirjoittaja, hyv\u00e4 kirjailija, mutta viitsink\u00f6 n\u00e4hd\u00e4 sen eteen vaivaa? Enp\u00e4\njuuri. Oli paljon mukavampaa haaveilla kirjojen kirjoittamisesta kuin\nkirjoittaa edes novelleja. Sit\u00e4paitsi lukio ja sitten fysiikan ja my\u00f6hemmin\nfilosofian yliopisto-opinnot veiv\u00e4t paljon aikaa, ja loppuaika kului\nainej\u00e4rjest\u00f6hommissa, musiikin kuuntelemisessa, b\u00e4ndin perustamisessa ja\nparisuhdeasioissa, joten kirjoittaminen sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 sitten ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iseen\ntulevaisuuteen.<\/p>\n\n\n\n

En kuitenkaan mitenk\u00e4\u00e4n salaillut\ntietoa siit\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 viel\u00e4 kirjoittaisin romaaneja. Salailin asiaa niin\nv\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ni valitti joskus asiasta hyvin, ja\naiheesta, turhautuneena: \u201dS\u00e4 vaan puhut aina noista sun suunnitelmista mutta s\u00e4\net tee koskaan mit\u00e4\u00e4n!\u201d<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n oli aivan oikeassa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen\nopin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kirjoittamishaaveistani pienemp\u00e4\u00e4 suuta. <\/p>\n\n\n\n

En min\u00e4 edelleenk\u00e4\u00e4n kirjoittanut\nyht\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4, en harjoituksia enk\u00e4 valmista teksti\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Olen joskus sanonut, puolivakavissani,\nett\u00e4 lahjakkuus on jotakin p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttym\u00e4n ja pakkomielteen v\u00e4limailta. Mik\u00e4li\nuskotaan t\u00e4h\u00e4n teoriaan, minulla oli t\u00e4h\u00e4n aikaan ehk\u00e4 jonkinlainen\np\u00e4\u00e4h\u00e4npinttym\u00e4 siit\u00e4 ett\u00e4 olisin lahjakas kirjoittaja ja p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttym\u00e4 siit\u00e4\nett\u00e4 kykenisin kirjoittamaan kirjoja \u2013 joskus \u2013 mutta ei niin pahaa\npakkomiellett\u00e4, ett\u00e4 olisin ryhtynyt mill\u00e4\u00e4n tavalla maanisesti tekem\u00e4\u00e4n asian\neteen yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Toisin sanoen en ollut t\u00e4h\u00e4n aikaan\nkirjallisesti kovinkaan lahjakas. Tai sitten olin avannut lapsena saamani\nkirjallisen lahjakkuuden k\u00e4\u00e4repaperista, leikkinyt sill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa ja\nj\u00e4tt\u00e4nyt sen sitten s\u00e4ngyn alle p\u00f6lyyntym\u00e4\u00e4n, kun tuli kaikenlaisia muita, uusia\nja kiinnostavia asioita.<\/p>\n\n\n\n

Olin min\u00e4 alkanut kyll\u00e4 kehitell\u00e4 ihan\noikeita tieteisromaanin ideoita, per\u00e4ti kolmea erillist\u00e4: <\/p>\n\n\n\n

Yhdess\u00e4 toisen maailmansodan aikainen\nlentokone joutuu merkilliseen aikapy\u00f6rteeseen ja sen miehist\u00f6 p\u00e4\u00e4tyy\nmy\u00f6h\u00e4isantiikin aikaan osaksi jostakin tulevaisuudesta tullutta porukkaa, joka\nyritt\u00e4\u00e4 varastaa Aleksandrian kirjaston aarteita ennen kuin ne joutuvat\nuskonnollisten kiihkoilijoiden tuhot\u00f6iden kohteeksi.<\/p>\n\n\n\n

Toinen leikitteli ajatuksella, ett\u00e4\nainoat alkuper\u00e4iset eurooppalaiset eli neandertalilaiset palaisivat jostakin\navaruudesta Maahan ja pakottaisivat kaikki my\u00f6hemmin tulleet maahantunkeutujat\nl\u00e4htem\u00e4\u00e4n pois.<\/p>\n\n\n\n

Kolmas oli enemm\u00e4nkin tapahtumapaikka\nkuin tarina: viidenkymmenen valovuoden p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Maasta sijaitsevaa t\u00e4hte\u00e4\nkiert\u00e4v\u00e4 kuvitteellinen planeetta, jossa olisi paljon merta, tulevaisuudessa\nMaasta sinne muuttaneiden ihmisten siirtokunta ja ultramoderneja purjelaivoja\nkuljettamassa rahtia ja matkustajia saarelta toiselle.<\/p>\n\n\n\n

Numero ykk\u00f6st\u00e4 ja numero kolmosta min\u00e4\naloin kirjoittaakin. Molemmista taisi synty\u00e4 erin\u00e4isi\u00e4 ensimm\u00e4isi\u00e4 lukuja, tai\nensimm\u00e4isen luvun puolikkaita, tai ensimm\u00e4isi\u00e4 liuskoja, tai ensimm\u00e4isten\nliuskojen puolikkaita. Seuraavana aamuna ne n\u00e4yttiv\u00e4t virkeisiin silmiin\nk\u00f6mpel\u00f6ilt\u00e4, t\u00f6ks\u00e4htelevilt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6milt\u00e4. Ne olivat alkuja, joihin en\nollut suunnitellut kunnollista jatkoa, lopusta puhumattakaan.<\/p>\n\n\n\n

En ollut t\u00e4h\u00e4n aikaan ilmeisesti mitenk\u00e4\u00e4n\nerityisen lahjakas kirjoittaja.<\/p>\n\n\n\n

Olin p\u00e4\u00e4tynyt 80-luvun loppupuolella puolivahingossa pienosakkaaksi aloittelevaan kustantamoon, jonka muutama kaveri oli perustanut v\u00e4h\u00e4n aikaisemmin. Sen nimi oli alunperin Lieke, mutta kun tamperelaisen Liekkeen suvun asianajaja otti yhteytt\u00e4 ja kertoi ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli suojattu sukunimi, kustantamosta tuli yht\u00e4 kirjainta lyhyempi Like. Notkuin kustantamon liepeill\u00e4 ihan kaveripohjalta, ehdottelin muiden lailla kaikenlaisia itse\u00e4ni kiinnostavia kirjahankkeita, tarjouduin jopa k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4nkin vaikka en ollut koskaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n pient\u00e4 lehtiartikkelia pidemp\u00e4\u00e4. Olin muutaman vuoden ajan kyseisen puulaakin hallituksessakin.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 aika, 90-luvun alkupuoli, ei\nollut kovinkaan iloista aikaa minun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. Oli ihmissuhdesotkuja, mink\u00e4\nlis\u00e4ksi \u2013 tai osittain my\u00f6skin niiden seurauksena \u2013 sain potkut mikrotukihenkil\u00f6n\nty\u00f6paikastani keskell\u00e4 lamaa, ylivelkaantuneena ja, j\u00e4lkeenp\u00e4in\nkotidiagnostisoiden, liev\u00e4\u00e4 pahemmista masennusoireista k\u00e4rsiv\u00e4n\u00e4. Olin huono\nja jo valmiiksi lannistunut ty\u00f6nhakija tilanteessa, jossa ty\u00f6paikkoja ei\njuurikaan ollut, etenk\u00e4\u00e4n minulle jolla ei ollut oikeastaan mink\u00e4\u00e4nlaista\nkunnollista koulutusta mihink\u00e4\u00e4n ammattiin. <\/p>\n\n\n\n

Olin aina kuvitellut ett\u00e4 minusta\ntulisi joko kirjailija tai jonkin alan tutkija \u2013 arkeologi, t\u00e4htitieteilij\u00e4,\nfyysikko tai filosofi \u2013 mutta pitk\u00e4llisist\u00e4 yliopisto-opinnoista huolimatta ei\nvaikuttanut silt\u00e4, ett\u00e4 minun arvosanoillani ja paneutumiskyvyll\u00e4ni olisi\nmit\u00e4\u00e4n toiveita tutkia ty\u00f6kseen yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Ongelmana oli, ettei minulla\nollut varasuunnitelmiakaan sen j\u00e4lkeen, kun muutaman vuoden ajan ihan puhtaasti\nelannon tienaamiseksi tekem\u00e4ni mikrotukihenkil\u00f6n ty\u00f6 loppui ja v\u00e4hitellen koko\n\u201dmikrotukihenkil\u00f6\u201d-ammatti alkoi hiipua historiaan jonnekin reik\u00e4korttil\u00e4vist\u00e4j\u00e4n\nja sis\u00e4l\u00e4hetin seuraksi. <\/p>\n\n\n\n

Minun ammatinvalintani oli aina ollut\npoissulkevaa: mit\u00e4 en ainakaan halunnut tehd\u00e4. Kahden toimittajan lapsena olin\naina tiennyt, ett\u00e4 ainakaan toimittajaksi en koskaan halunnut. Yksi 90-luvun\nmasentavimpia hetki\u00e4 olikin tajuta, ett\u00e4 minusta oli tullut, paremman ty\u00f6paikan\npuutteessa ja puoliksi sattumalta, toimittaja er\u00e4\u00e4seen kissa- ja koiralehteen.\nPoissulkeva ammatinvalintani oli osunut sik\u00e4li oikeaan, etten todellakaan\nviihtynyt ty\u00f6ss\u00e4. Olen ihan liian introvertti haastattelijaksi, ellei kyse ole\nminua todella kiinnostavasta aiheesta. Kyseisen kissa- ja koiralehden toimitus\noli sit\u00e4paitsi ty\u00f6yhteis\u00f6n\u00e4 eritt\u00e4in ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4 monessakin suhteessa, ei\nvain siksi ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli sukulaisten omistama yhti\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4lkeenp\u00e4in ajatellen asiassa oli my\u00f6s\nhyv\u00e4 puoli: min\u00e4 kirjoitin joka p\u00e4iv\u00e4. P\u00e4\u00e4sin kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n jo hyv\u00e4n aikaa\nhiipunutta lahjakkuuttani, vaikka se tapahtuikin aika vastentahtoisesti.<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 kiinnostaviin aiheisiin tulee,\np\u00e4\u00e4dyin n\u00e4ihin aikoihin my\u00f6s avustamaan Rumba<\/em>-lehte\u00e4 eli kirjoittamaan\nmusiikista, toisesta asiasta jota halusin tehd\u00e4 ja jonka suhteen en v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4\nollut kovin lahjakas. Rumban<\/em> palkkiot eiv\u00e4t koskaan olleet kovin\nkaksisia, mutta pienituloiselle ja ylivelkaiselle avustajasuhteessa oli yksi\nplussa: tilaisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 katsomaan keikkoja, joihin ei olisi ollut varaa, ja\ntilaisuus saada levyj\u00e4, joihin ei olisi ollut varaa. Koska aihepiiri oli niin\nkiinnostava, oli haastattelujen ja muiden juttujen tekeminenkin paljon\nmukavampaa kuin kissa- ja koiralehdess\u00e4, joka sit\u00e4 paitsi kuukahti vain\nmuutaman vuoden olemassaolon j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

Ja, j\u00e4lleen: musiikkijuttujenkin\ntekeminen pakotti minut kirjoittamaan, paljon ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti.<\/p>\n\n\n\n

Musiikkijuttujen tekeminen, pieness\u00e4\npuulaakikustantamossa py\u00f6riminen ja kyseisess\u00e4 puulaakissa k\u00e4\u00e4nt\u00e4misest\u00e4 \u00e4\u00e4neen\nhaaveileminen taas johtivat er\u00e4\u00e4seen ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6iseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n, jolloin\nkyseisen putiikin toimitusjohtaja Hannu Paloviita soitti ja kysyi,\nkiinnostaisiko minua suomentaa Kurt Cobainin el\u00e4m\u00e4kerta.<\/p>\n\n\n\n

Olen ainoa tuntemani kirjallisuuden\nsuomentaja, jonka ura on alkanut siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nelle tarjotaan kokonaisen\nkirjan k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6t\u00e4 pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja yll\u00e4tyksen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tilanne oli siis se, ett\u00e4 pidin\nitse\u00e4ni lahjakkaana kirjoittajana, vaikka n\u00e4ytt\u00f6j\u00e4 asiasta ei juurikaan ollut.\nArvelin osaavani englantia aika hyvin, ja arvelin tuntevani\nrock-musiikkisanastoa sit\u00e4kin paremmin. Kuvittelin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4n\nvankka pohja suomentaa tietokirja. Sit\u00e4 paitsi se helkutin kissa- ja koiralehti\noli kuukahtanut, eik\u00e4 ollut muutakaan ty\u00f6t\u00e4, ja t\u00e4st\u00e4 oli luvassa palkkio.\nNiinp\u00e4 sanoin kyll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Hyv\u00e4 yleis\u00f6, noudattakaa kokeneen\nneuvoa: jos teille tarjotaan palkallista kirjallisuuden suomennosty\u00f6t\u00e4,\nharjoitelkaa ensin hyv\u00e4n aikaa sellaisella materiaalilla, jota ei ole\naikomustakaan julkaista. Jos joudutte kokemattomina suomentamaan oikeasti\njulkaistavaa kirjaa, huolehtikaa siit\u00e4 ett\u00e4 saatte kustannustoimittajan, jolla\nriitt\u00e4\u00e4 osaamista, opetuskyky\u00e4 ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 neuvoa k\u00e4dest\u00e4 pit\u00e4en, miten\nkielt\u00e4 EI miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 pid\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja miten sit\u00e4 kannattaa k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4. Suomi\nja englanti ovat rakenteeltaan ja kieliopiltaan hyvin<\/em> erilaisia kieli\u00e4,\nja englannista suomeen k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen on paljon mutkikkaampaa kuin milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. T\u00e4llaisia\nkustannustoimittajia taitaa Suomessa olla noin kaksi kappaletta. Heist\u00e4 toinen\non el\u00e4kkeell\u00e4 ja toinen virkavapaalla, mutta h\u00e4nkin j\u00e4\u00e4 luultavasti aika pian\nel\u00e4kkeelle. <\/p>\n\n\n\n

Minulla ei ollut t\u00e4llaista\nkustannustoimittajaa.<\/p>\n\n\n\n

Ei se Kurt Cobain -el\u00e4m\u00e4kerran\nalkuteoskaan niin kaksinen ollut, mutta ei ole suomennoksessa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n\ntotisesti kehumista. Se sai aikamoiset haukut lehtiarvosteluissa, eik\u00e4\ntodellakaan syytt\u00e4. En ole tosin viel\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt Soundin<\/em> julkaisemaa,\nkuulemma todella murskaavaa kritiikki\u00e4, jonka kirjoitti Juice Leskinen. Sen\nlukeneet tuttavat olivat kyll\u00e4 sit\u00e4 mielt\u00e4 ett\u00e4 kyseinen arvostelu meni jo\nkohtuuttomuuksiin, ja joku arveli syyksi ett\u00e4 olin kirjoittanut Rumbaan<\/em>\nv\u00e4h\u00e4n aikaisemmin aika nihke\u00e4n arvostelun Juicen uudesta levyst\u00e4. Toisaalta\nJuice oli aikanaan opiskellut englanninkielisen kirjallisuuden k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4ksi,\njoten h\u00e4nell\u00e4 oli kyll\u00e4 ammatillistakin kompetenssia, joka minulta puuttui\njotakuinkin kokonaan.<\/p>\n\n\n\n

Yht\u00e4 kaikki: Kurt Cobain -kirja myi\nhyvin, ja myy ilmeisesti edelleenkin, koska se on yh\u00e4 kustantamon listoilla yli\nkaksikymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin. Kustantamo uskaltautui antamaan minulle lis\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6shankkeita,\nja koska minulla ei ollut muutakaan ty\u00f6t\u00e4, otin niit\u00e4 vastaan. Kaikeksi onneksi\nammattitaito alkoi v\u00e4hitellen parantua ty\u00f6n, paljon k\u00e4\u00e4nt\u00e4misen ja\nkirjoittamisen my\u00f6t\u00e4. My\u00f6s itsekritiikki kasvoi, samoin kyky arvioida ja\neditoida omaa teksti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n ansiosta lahjakkuuteni monissa my\u00f6s\nkirjailijalle keskeisiss\u00e4 asioissa alkoi v\u00e4hitellen kehitty\u00e4. Romaaneja suomentaessa\noppi my\u00f6s, tiedostamattaan, hahmottamaan miten romaanin mittainen tarina on\nhyv\u00e4 rakentaa. <\/p>\n\n\n\n

Sain kirjasuomennosten perusteella\nsit\u00e4 paitsi niin sanottuja oikeita t\u00f6it\u00e4 lokalisointihommissa, eli yhti\u00f6ss\u00e4\njoka suomensi ja mukautti tietokoneohjelmistojen k\u00e4sikirjoja, valikkoja ja\nviestej\u00e4 suomeksi ja Suomen oloihin. Pari vuotta my\u00f6hemmin siirryin sitten\njonkinlaiseksi taittaja-graafikon ja kustannustoimittajan yhdistelm\u00e4ksi siihen\nsamaan puulaakikustantamoon, josta oli v\u00e4hitellen kasvanut Suomen oloissa\nlikimain keskisuuri ja varsin arvostettu kustannustalo. <\/p>\n\n\n\n

El\u00e4m\u00e4ntilanne alkoi muutenkin\nparantua. Menin naimisiin, sain palkkojen, k\u00e4\u00e4nn\u00f6spalkkioiden ja v\u00e4hitellen\nmy\u00f6s k\u00e4\u00e4nt\u00e4jille tarkoitettujen apurahojen ansiosta lopultakin lyhennetty\u00e4\nvanhoja velkojani. En\u00e4\u00e4 ei ahdistanut ihan niin paljon. Lopulta koitti\nsellainenkin aika, ett\u00e4 oli varaa pit\u00e4\u00e4 jokunen kuukausi vapaata suomentajan\nt\u00f6ist\u00e4 ja kehitell\u00e4 omaa kirjahanketta.<\/p>\n\n\n\n

Ideoitahan minulla oli ollut, samoin\nkesken j\u00e4\u00e4neit\u00e4 ensimm\u00e4isi\u00e4 lukuja. Valitsin sen kaikkein helpoimmalta tuntuvan\ntarinakehitelm\u00e4n, sen jossa oli toisen maailmansodan aikainen lentokone,\naikamatka ja Aleksandrian kirjasto. Aikaisempiin romaaninaloitusyritelmiin\nn\u00e4hden olin nyt paremmassa asemassa. Ensinn\u00e4kin olin sek\u00e4 suomentajana ett\u00e4\ntaittajana tullut oppineeksi, ett\u00e4 tarinaa voi kertoa varsin monenlaisella\ntavalla. Erityisen t\u00e4rke\u00e4 kirja minulle oli kuubalaisen Abilio Est\u00e9vezin\nromaani Sinun on valtakunta<\/em>, jonka taitoin. Lumoava kirja, ei mit\u00e4\u00e4n\nsellaista mit\u00e4 itse kirjoittaisin tai mit\u00e4 edes yritt\u00e4isin kirjoittaa, mutta se\naiheutti vahvan ahaa-el\u00e4myksen: n\u00e4inkin<\/em> voi kirjoittaa. Mik\u00e4 voisi\nminulle sopiva persoonallinen tapa kirjoittaa?<\/p>\n\n\n\n

Tajusin my\u00f6s, ett\u00e4 min\u00e4 en saa ikin\u00e4\naikaiseksi romaania, jos vain rupean kirjoittamaan ensimm\u00e4ist\u00e4 lukua ja\nkuvittelen, ett\u00e4 kyll\u00e4 se lopputarina pit\u00e4\u00e4 huolen itsest\u00e4\u00e4n, sitten joskus.\nLaadin muistikirjaan suunnitelman, mit\u00e4 kirjan kussakin luvussa tapahtuisi.\nVasta sitten, kun minulla oli ik\u00e4\u00e4n kuin hanskassa sek\u00e4 kerronnan tyyli ett\u00e4\nkirjan rakenne, ryhdyin varsinaiseen kirjoitusty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

Minulla oli sit\u00e4 paitsi yksi etu, jota\nkovin monella toiveikkaalla esikoisromaanin kirjoittajalla ei ole: tunsin yhden\nkustantamon v\u00e4en ja he tunsivat minut. Minulla oli my\u00f6s vahva n\u00e4k\u00f6mielikuva\nsiit\u00e4 milt\u00e4 kyseisen putiikin kotimaisen kirjallisuuden kustannusp\u00e4\u00e4llik\u00f6n\nhuoneessa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, niist\u00e4 puoliv\u00e4liin kattoa ylt\u00e4vist\u00e4 pinoista kustantamoon\nl\u00e4hetettyj\u00e4 k\u00e4sikirjoituksia, joita kustannusp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 lueskeli silloin kun\nh\u00e4nell\u00e4 sattui olemaan aikaa. <\/p>\n\n\n\n

Niinp\u00e4 heitt\u00e4ydyin ik\u00e4\u00e4n kuin\novelaksi. Siin\u00e4 vaiheessa kun vasta olin aloittelemassa kirjan kirjoittamiseen\nryhtymist\u00e4 ja satuin olemaan kustantamossa \u2013 olin siin\u00e4 vaiheessa jo\nj\u00e4tt\u00e4ytynyt p\u00e4iv\u00e4t\u00f6ist\u00e4 t\u00e4ysp\u00e4iv\u00e4iseksi kirjallisuuden suomentajaksi \u2013\nmainitsin ik\u00e4\u00e4n kuin ohimennen kustannusp\u00e4\u00e4llik\u00f6lle, ett\u00e4 olin kirjoittamassa\ntieteisromaania ja voisinko tuoda jossakin vaiheessa alkua n\u00e4ytille. H\u00e4n oli\nkiinnostunut, arveli ettei suomalaista scifi\u00e4 julkaistu kovinkaan paljon, tuo\nvain.<\/p>\n\n\n\n

Niin min\u00e4 tein, heti kun sain kuusi\nensimm\u00e4ist\u00e4 lukua kasaan.<\/p>\n\n\n\n

Koska jatkoin kirjoittamista, en\nehtinyt pureskella kynsi\u00e4ni mitenk\u00e4\u00e4n poikkeuksellisen lyhk\u00e4isiksi ennen kuin\nh\u00e4n soitti ja kysyi ett\u00e4 oliko minulla mieless\u00e4ni kirjalle joku aikataulu.<\/p>\n\n\n\n

JES! Jonon ohi!<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4h\u00e4n aikaan, 2000-luvun alkuvuosina,\njulkaisuaikatauluja tehtiin ainakin t\u00e4ss\u00e4 kustantamossa sen verran l\u00f6ys\u00e4sti ja\nviime tingassa, ett\u00e4 esikoisromaanini 391 <\/em>julkaistiin jo seuraavana\nkev\u00e4\u00e4n\u00e4. Tein siihen itse taiton ja kansikuvankin.<\/p>\n\n\n\n

Esikoisen julkaisun ansiosta p\u00e4\u00e4dyin\nmy\u00f6s ensi kertaa mink\u00e4\u00e4nlaisen kirjailijuuskoulutuksen piiriin, kun minut\nkutsuttiin Pentinkulman p\u00e4ivien yhteydess\u00e4 joka vuosi j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4\u00e4n E80-esikoiskirjailijaseminaariin.\nKovin takki auki en seminaarissa kyll\u00e4 osannut olla, sill\u00e4 samaan esikoisten\njoukkoon oli tullut muiden muassa Paula Havaste, jolta oli juuri seminaarin\nalla ilmestynyt jo toinen romaani, sekin yli viisisataasivuinen runsasta\ntaustaty\u00f6t\u00e4 vaatinut historiallinen j\u00e4rk\u00e4le, vajaata vuotta esikoisen j\u00e4lkeen \u2013\np\u00e4iv\u00e4t\u00f6iden ja perheen ohessa kirjoitettuna. Siihen n\u00e4hden minun\nparisataasivuinen ryk\u00e4ykseni oli varsin vaatimaton tekele.<\/p>\n\n\n\n

Mutta p\u00e4\u00e4 oli saatu auki. Pitk\u00e4st\u00e4\naikaa minulla alkoi olla edes jonkinlaisia kirjallisia lahjoja. Minulla alkoi\nolla edes hivenen itseluottamusta kirjallisiin kykyihini, siit\u00e4 huolimatta ett\u00e4\nesikoinen sai varsin k\u00e4denl\u00e4mpimi\u00e4 arvosteluja eik\u00e4 myynyt kovinkaan\nkaksisesti. Sit\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n huolittu ehdokkaaksi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoon.\nKuulin vasta monta vuotta my\u00f6hemmin, ett\u00e4 kustantajan pit\u00e4\u00e4 ilmeisesti maksaa\nlehdelle jokaisesta ehdokkaaksi halutusta kirjasta.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4 oli yht\u00e4 kaikki auki, ja seuraava\nromaani Alshain<\/em> tuli reilua vuotta my\u00f6hemmin. Sit\u00e4 seurasi kohtuullisen\npian kolmas romaani Nedut<\/em>, viimeinen kolmesta alkuper\u00e4isest\u00e4 romaani-ideastani.\nSen j\u00e4lkeen on pit\u00e4nyt keksi\u00e4 uusia ideoita sit\u00e4 mukaa kun olen saanut\nedellisten kirjojen k\u00e4sikirjoituksen valmiiksi.<\/p>\n\n\n\n

Er\u00e4s n\u00e4ist\u00e4 ideoista muuten syntyi,\nkun kirjoittelin kustantamon nettisivuja varten omaa kirjailijaesittely\u00e4ni ja\nsain aikaan seuraavan virkkeen: \u201dH\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n teemojensa puitteina\ntieteiskirjallisuuden perinteisi\u00e4 aineksia, mutta sankareita enemm\u00e4n h\u00e4nt\u00e4\nkiinnostavat ihmiset, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t sankarien jalkoihin tai joutuvat siivoamaan\nn\u00e4iden aiheuttamia sotkuja.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Hmmm.<\/p>\n\n\n\n

Aloin kehitell\u00e4 jonkinlaista\nanti-avaruusoopperaa, jossa ei k\u00e4yd\u00e4 avaruussotaa, vaan jossa sodan h\u00e4vinnyt\nosapuoli, ihmiskunta, joutuu siivoamaan j\u00e4lki\u00e4 sen j\u00e4lkeen kun ihmiskunta on\nh\u00e4vinnyt avaruussodassa. Erin\u00e4isist\u00e4 ilmassa olleista kehonkuvaan ja\nsukupuoleen liittyvist\u00e4 pohdiskeluista kirjan kertojaksi p\u00e4\u00e4tyi sit\u00e4 paitsi\nhenkil\u00f6, jonka mielest\u00e4 h\u00e4nen oma sukupuolensa on yksityisasia joka ei kuulu\nkenellek\u00e4\u00e4n muulle kuin korkeintaan l\u00e4\u00e4k\u00e4rille.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 oli muuten yksi syy pit\u00e4yty\u00e4 j\u00e4lleen\nkerran minun tyylikseni vakiintuneesta tavasta kertoa tarina ensimm\u00e4isess\u00e4\npersoonassa, min\u00e4-muodossa. Olin nimitt\u00e4in aikoinaan esikoiseen kirjoittanut\nsilloin mielest\u00e4ni nokkelasti, ett\u00e4 romaanin henkil\u00f6t pohtivat, onko er\u00e4s\nsivuhenkil\u00f6 mies vai nainen, mihin toinen romaanihenkil\u00f6 sitten sanoo ett\u00e4 mit\u00e4\nv\u00e4li\u00e4, haluaisiks\u00e4 muka panna sit\u00e4? <\/p>\n\n\n\n

V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin satui kuulemaan\nk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4liiton tilaisuudessa suomalaisen kirjallisuuden saksantajan Gabriele\nSchrey-Vasaran esitelm\u00e4n, josta opin ett\u00e4 suomalaisten dekkaristien vakioklisee\non j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kertomatta jonkun rikosjuonen kannalta oleellisen henkil\u00f6n sukupuoli.\nSuomen kieless\u00e4h\u00e4n asia ei ole ongelma, mutta saksassa on: persoonapronominien\nohella my\u00f6s jotakuinkin kaikki ammattinimikkeet on sukupuolitettu.<\/p>\n\n\n\n

Minun romaanejani ei ole k\u00e4\u00e4nnetty saksaksi eik\u00e4 muillekaan kielille, mutta onhan se parempi olla aiheuttamatta mahdollisille tuleville k\u00e4\u00e4nt\u00e4jille ongelmia aivan tieten tahtoen.<\/p>\n\n\n\n

Yht\u00e4 kaikki, nyt ollaan siin\u00e4\ntilanteessa, ett\u00e4 minulta on julkaistu viidentoista vuoden kuluessa seitsem\u00e4n\nromaania. Niist\u00e4 viisi on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n tieteisromaaneja, yksi on\ner\u00e4\u00e4nlaista sub-urbaania fantasiaa \u2013 tai reaalifantasiaa \u2013 ja viimeisin\njulkaistu, Hunan<\/em>, on historiallinen romaani, jossa on hieman\nmaagisrealistisia aineksia. Kahdeksannesta romaanista on olemassa ensimm\u00e4inen\nk\u00e4sikirjoitusversio, ja alustavan aikataulun mukaan sen pit\u00e4isi ilmesty\u00e4 joskus\nhelmikuussa 2021, reilun vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4. Julkaistuja kirjasuomennoksia on reilun\nkahdenkymmenen vuoden ajalta noin kuusikymment\u00e4.  Alan v\u00e4hitellen ehk\u00e4 itsekin uskoa, ett\u00e4 kai\nminulla sitten on lahjoja t\u00e4lle alalle.<\/p>\n\n\n\n

Sen uskominen ei ole aina helppoa. Esikoiskirjailijaseminaaria\nlukuun ottamatta en ole koskaan osallistunut mink\u00e4\u00e4nlaiseen\nkirjoittajakoulutukseen. Kirjallisuuden suomentajakoulutuskin on j\u00e4\u00e4nyt\njoihinkin luentoihin ja viikonmittaiseen englanninkielisen kirjallisuuden\nsuomentajien kurssiin siin\u00e4 vaiheessa, kun olin ollut alalla jo kymmenen\nvuotta. Kyseinen kurssi oli kyll\u00e4 hieno kokemus, ja sen j\u00e4lkeen voi edes\npuolivitsin\u00e4 r\u00f6yhist\u00e4\u00e4 rintaansa ja kehaista, ett\u00e4 min\u00e4 muuten olen ollut muun\nmuassa sek\u00e4 Kersti Juvan ett\u00e4 Kristiina Drewsin oppilaana. <\/p>\n\n\n\n

Olen toki ollut monissa muissakin\nammateissa, joihin yleens\u00e4 vaaditaan varsin perusteellinen koulutus. Olen ollut\nesimerkiksi tietoverkon valvojana, apuhoitajana, mikrotukihenkil\u00f6n\u00e4,\ntoimittajana, toimitussihteerin\u00e4, lokalisoijana, graafikkona ja kustannustoimittajana,\nkaikissa hommissa likipit\u00e4en kadulta rev\u00e4istyn\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Lapsuudessa tuli tutuksi ammattinimike\n\u201dsekaty\u00f6mies\u201d, jota n\u00e4ki televisiossa mustavalkoisissa ajankohtaisohjelmissa,\njoissa kerrottiin jonkun pohjoisemman Suomen maalaispaikkakunnan ty\u00f6tt\u00f6mist\u00e4 ja\nhuonosti toimeentulevista vanhemmista miehist\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 jutuissa sekaty\u00f6miehet\nolivat ammattitaidotonta porukkaa, joiden ty\u00f6tt\u00f6myyskaudet katkeilivat\nkorkeintaan ojankaivuuhommissa tai traktorikuskin apumiehen\u00e4 \u2013 niist\u00e4\nj\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 muuten itsekin tein kyll\u00e4 lukion kes\u00e4duunina. Tavallaan olen\nkokenut olevani er\u00e4\u00e4nlainen sekaty\u00f6mies itsekin.<\/p>\n\n\n\n

Tuoreessa Parnassossa<\/em> Niina\nMero kirjoittaa, ett\u00e4 kirjallisuus alkaa olla taidealoistakin viimeinen, jolle\nen\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u201del\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kirjailijan el\u00e4m\u00e4\u00e4\u201d, kuten klisee kuuluu,\nja kirjallisuudessakin se alkaa olla koko ajan harvinaisempaa. Yh\u00e4 useammilla\nkollegoilla on takanaan hyvinkin perusteellisia kirjallisuuden ja\nkirjoittamisen opintoja. Minulla ei niit\u00e4 ole, ja sivistykseni kirjallisuuden\nklassikoidenkin suhteen on aikamoisen aukkoista.<\/p>\n\n\n\n

(Olen esimerkiksi lukenut t\u00e4h\u00e4n\nmenness\u00e4 yhden ainoan Dostojevskin \u2013 kyseess\u00e4 on pienoisromaani Pelurit<\/em>,\njoka on kyll\u00e4 kertakaikkisen hieno tarina.)<\/p>\n\n\n\n

En kyll\u00e4 tied\u00e4, olenko loppujen\nlopuksi el\u00e4nyt varsinaisesti sellaista el\u00e4m\u00e4\u00e4kin, jota kirjailijan pit\u00e4isi\nel\u00e4\u00e4. N\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n olen kyll\u00e4 el\u00e4nyt sellaista el\u00e4m\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 kirjoja on tullut\nkirjoitettua valmiiksi, kuten reaalifantastikkokollega Pasi Ilmari J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen\njoskus sanoi.<\/p>\n\n\n\n

Joka tapauksessa jossakin\nmielenpohjalla on aina silloin t\u00e4ll\u00f6in kolkutellut ajatus, olenko min\u00e4 oikea\nkirjailija ja suomentaja, vaikka olen moisia ammattinimikkeit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4nyt jo\ntoistakymment\u00e4 vuotta. Suomentajana minulta menikin monta vuotta, ennen kuin\nuskaltauduin hakemaan Suomen K\u00e4\u00e4nt\u00e4jien ja Tulkkien liiton j\u00e4seneksi, siis oikeiden<\/em>\nk\u00e4\u00e4nt\u00e4jien seuraan. Hakemus meni kerralla l\u00e4pi, olihan minulla sent\u00e4\u00e4n jo monen\nkirjasuomennoksen edest\u00e4 n\u00e4ytt\u00f6j\u00e4. Kun sitten lopulta uskaltauduin\nkirjallisuuden k\u00e4\u00e4nt\u00e4jien jaoston kokouksiin, k\u00e4vi ilmi ett\u00e4 aika monella\nkirjallisuuden k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4ll\u00e4 on tausta ihan toisaalla kuin kielen tai\nkirjallisuuden opinnoissa, vaikka monet ovat niit\u00e4kin toki opiskelleet, jotkut\nvalmistuneetkin.<\/p>\n\n\n\n

Tulin laittaneeksi Kirjailijaliiton\nj\u00e4senhakemuksen sis\u00e4\u00e4n heti toisen romaanin ilmestytty\u00e4, kun tiesin ett\u00e4 kaksi\nkirjaa tai vastaavanlaajuinen tuotanto on v\u00e4himm\u00e4isvaatimus \u2013 mutta vain\nv\u00e4himm\u00e4isvaatimus, sill\u00e4 moni enemm\u00e4nkin julkaissut on j\u00e4tetty odottamaan\n\u201dtuotannon t\u00e4ydentymist\u00e4\u201d, kuten termi kuuluu. Harvoin hakemus hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n\nkokonaan.<\/p>\n\n\n\n

Joka tapauksessa minun hakemukseni\nmeni kerralla l\u00e4pi. Silti mielenpohjalla kolkutteli edelleenkin, ett\u00e4 en min\u00e4\nnyt sent\u00e4\u00e4n ole ihan oikea ammattimainen kirjailija<\/em>.\n\u201dAmmattimaisuudella\u201d t\u00e4ss\u00e4 tarkoitan sit\u00e4, ett\u00e4 ihminen tulee toimeen kirjoja\nkirjoittamalla, edes jotakuinkin t\u00e4ysip\u00e4iv\u00e4isen\u00e4 kirjailijana.<\/p>\n\n\n\n

Tungin siis itse\u00e4ni niin sanottujen \u201doikeiden kirjailijoiden\u201d joukkoon, vaikka en oikein osannut tuntea itse\u00e4ni \u201doikeaksi\u201d kirjailijaksi. Py\u00f6rin Kirjailijaliiton ja muiden j\u00e4rjest\u00f6jen tilaisuuksissa ja juttelin kokeneempien ja nimekk\u00e4\u00e4mpien kirjailijoiden kanssa kuin tasavertainen. He muuten ovat osoittautuneet erinomaisen mukavaksi sakiksi, joka ei katsonutkaan minua nen\u00e4nvarttaan pitkin, ei vaikka kirjoitin tieteiskirjallisuutta, jota jossain piireiss\u00e4 pidettiin pitk\u00e4\u00e4n jostakin syyst\u00e4 v\u00e4h\u00e4n v\u00e4h\u00e4arvoisempana kirjallisuutena. Opin sen, ett\u00e4 kirjailijakollegat eiv\u00e4t kuulu niihin piireihin, ainakaan ne kirjailijakollegat, jotka k\u00e4yv\u00e4t j\u00e4rjest\u00f6jen tilaisuuksissa ja ryhtyv\u00e4t ihan mielell\u00e4\u00e4n juttusille v\u00e4hemm\u00e4n tunnetun ja v\u00e4hemm\u00e4n julkaisseen kollegan kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Kului muutama vuosi. Sitten er\u00e4\u00e4n\u00e4\np\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuijotin apurahap\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, jonka mukaan minulle oli my\u00f6nnetty\nyksivuotinen apuraha \u201dluovaan kirjalliseen ty\u00f6h\u00f6n\u201d. Toisin sanoen minulle maksettiin\nkuukausittaista palkkaa siit\u00e4, ett\u00e4 kirjoitan romaania. Pient\u00e4 palkkaa, mutta\npalkkaa yht\u00e4 kaikki.<\/p>\n\n\n\n

Minusta oli tullut ammattimainen,\nt\u00e4ysip\u00e4iv\u00e4inen kirjailija. Edes siksi yhdeksi vuodeksi. Eik\u00e4 se j\u00e4\u00e4nyt ainoaksi\nvuosiapurahaksi.<\/p>\n\n\n\n

Pakko se on v\u00e4hitellen uskoa. V\u00e4lill\u00e4\nuskominen on vaikeaa: <\/p>\n\n\n\n

Tunnen itseni huonoksi\namat\u00f6\u00f6risuomentajaksi joka ikinen kerta kun k\u00e4\u00e4nn\u00f6kseni tulee\nkustannustoimittajalta takaisin t\u00e4ynn\u00e4 punakyn\u00e4merkint\u00f6j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Olen tuntenut itse\u00e4ni surkeaksi\namat\u00f6\u00f6rikirjoittelijaksi joka kerta kun hyvin suunnitellunkin romaani-idean\ntoteuttaminen etenee yhden virkkeen p\u00e4iv\u00e4vauhtia tai viel\u00e4kin hitaammin, kun\ntuntuu ett\u00e4 tarina ei toimi, ja erityisesti kun Hunanin<\/em> nelivuotisen\nsyntyprosessin aikana tuntui erin\u00e4isi\u00e4 kertoja silt\u00e4 ett\u00e4 nyt on tullut\nhaukattua ihan liian iso pala, en min\u00e4 saa t\u00e4st\u00e4 sekavasta materiaali- ja\ntekstikasasta aikaiseksi mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rjellist\u00e4, kasassa pysyv\u00e4\u00e4 tarinaa.<\/p>\n\n\n\n

Kirjailijatuttavat ovat havainneet,\nett\u00e4 meik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 vaivaa yliluonnollinen olento, jonka nimi on Paskatekstikeiju.\nJos illalla saa kirjoitettua jotakin mik\u00e4 tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4, fiksulta ja\ntoimivalta, viimeist\u00e4\u00e4n y\u00f6n aikana Paskatekstikeiju pelmahtaa paikalle ja ripottelee\nk\u00e4sikirjoitukselle taikap\u00f6ly\u00e4, joka muuttaa sen k\u00f6k\u00f6ksi, k\u00f6mpel\u00f6ksi ja\namat\u00f6\u00f6rim\u00e4iseksi r\u00e4pellykseksi.<\/p>\n\n\n\n

Paskatekstikeiju on vakiovieras.\nTietenkin se liittyy siihen, mit\u00e4 on viime vuosina ruvettu kutsumaan\n\u201dhuijarisyndroomaksi\u201d. Jokaisen kirjan suunnittelu- ja kirjoitusprosessi on\nollut niin erilainen, ett\u00e4 on helppoa ruveta uskomaan siihen, ett\u00e4 ne edelliset\novat olleet pelkki\u00e4 onnenkantamoisia, en min\u00e4 oikeasti<\/em> osaa t\u00e4t\u00e4 minun\nammattiani, en min\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n oikea<\/em> kirjailija tai oikea<\/em>\nsuomentaja.<\/p>\n\n\n\n

Minun kokemukseni mukaan lahjakkuus ei\nsiis ole mik\u00e4\u00e4n ihmisen synnynn\u00e4inen, tai edes lapsuudessa lahjaksi saatu\nominaisuus, ei luonteenpiirre, vaan jotakin joka v\u00e4lill\u00e4 kukoistaa, v\u00e4lill\u00e4\nhiipuu, saattaa alkaa kukoistamaan uudelleen ja hiipuu ehk\u00e4 uudelleen. Minun\nsilmiss\u00e4ni ajatus synnynn\u00e4isest\u00e4 taiteellisesta lahjakkuudesta \u2013 tai per\u00e4ti perinn\u00f6llisest\u00e4\ntaiteellisesta lahjakkuudesta \u2013 on ankea ja vahingollinen j\u00e4\u00e4nne\ns\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnasta, jolloin vanhempien ammatti ja yhteiskunnallinen asema\nm\u00e4\u00e4r\u00e4siv\u00e4t sen, mit\u00e4 heid\u00e4n lapsensa oli mahdollista tehd\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana.\nMit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia ammatinvalintaan omien kykyjen tai kiinnostusten mukaan\nei ollut. Nyky\u00e4\u00e4n t\u00e4llainen surullinen kohtalo on meill\u00e4 niin sanotuissa\nl\u00e4nsimaissa oikeastaan vain kuninkaallisten lapsilla. <\/p>\n\n\n\n

En min\u00e4 v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 suomalainen\nnyky-yhteiskuntakaan olisi viel\u00e4 tarpeeksi tasa-arvoinen mahdollisuuksien\nsuhteen, mutta paljon paremmalla tolalla ollaan kuin koskaan ennen. Nyky\u00e4\u00e4n\nalkaa olla my\u00f6s mahdollista vaihtaa el\u00e4m\u00e4nuraa my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4, joten on\naivan mahdollista, ett\u00e4 vaikkapa yli kolmekymppisest\u00e4 lahjattomasta, ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi\nj\u00e4\u00e4neest\u00e4 ja syrj\u00e4ytymisvaarassa olleesta entisest\u00e4 IT-tukihenkil\u00f6st\u00e4 sukeutuu\nkohtuullisesti toimeentuleva nelj\u00e4\u2013viisikymppinen kirjallisuuden suomentaja ja\nkirjailija. Siihen ei tarvita mit\u00e4\u00e4n myyttist\u00e4 lahjakkuutta, siihen tarvitaan\nhyv\u00e4\u00e4 onnea, jonkinlaista j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyytt\u00e4, jonkinlaista pakkomielteisyytt\u00e4\ntilaisuutta paneutua kirjoittamiseen \u2013 ja syv\u00e4ll\u00e4 masennusoireiden alla kaiken\naikaa kukkinutta katteetonta, mutta yht\u00e4 kaikki pinttynytt\u00e4 optimismia.<\/p>\n\n\n\n

It\u00e4maisen viisauden, tai it\u00e4maisen\nkliseen mukaan kaikkeen pit\u00e4isi pysty\u00e4 suhtautumaan kuin aloittelija. Ehk\u00e4\nniin, mutta ei totisesi nosta mielialaa, kun yritt\u00e4\u00e4 v\u00e4s\u00e4t\u00e4 suomennosta tai\nromaania ja tuntee itsens\u00e4 osaamattomaksi aloittelijaksi. Kun suomentaja ja\nkirjailija ovat ainoita ammatteja joita on kuvitellut osaavansa, ainoita\nammatteja joissa on oikeastaan viihtynyt, ja ammatteja joissa haluaisi jatkaa\nel\u00e4keik\u00e4\u00e4n saakka \u2013 tai pidemm\u00e4llekin, koska t\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6historialla el\u00e4kkeest\u00e4\ntulee v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niin pieni, ett\u00e4 jotain on varmaankin pakko tehd\u00e4 silloinkin.\nOptimismille on n\u00e4iss\u00e4 hommissa totisesti k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mutta onneksi on sellaisiakin p\u00e4ivi\u00e4,\nett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 hupenevat optimismivarannot saavat t\u00e4ydennyst\u00e4, kun voi t\u00e4ydest\u00e4\nsyd\u00e4mest\u00e4\u00e4n tuntea olevansa ammattimainen kirjailija ja ammattimainen\nkirjallisuuden suomentaja. <\/p>\n\n\n\n

Kun saa k\u00e4sikirjoituksen loppuun, sen\nvaltavan, ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen materiaalikasankin. <\/p>\n\n\n\n

Kun k\u00e4sikirjoituksesta syntyy\nkustannustoimittajan \u2013 tai, Hunanin<\/em> tapauksessa, kahden\nkustannustoimittajan \u2013 avulla painettu kirja. <\/p>\n\n\n\n

Kun avaa Kirjav\u00e4lityksen postittaman\npaketin, jossa on painokoneelta tuoksuvia l\u00e4mpim\u00e4iskappaleita. <\/p>\n\n\n\n

Kun egosurffaa netiss\u00e4, ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4\nlehtiarvostelun tai kirjabloggauksen, joka ei olekaan nuiva tai hapan. <\/p>\n\n\n\n

Tai kun tulee aamun uintireissulta\nkotiin, huomaa ett\u00e4 kustantamosta on soitettu, soittaa takaisin ja kuulee, ett\u00e4\noma romaani, minun romaanini!, <\/em> on\nvalittu Finlandia-palkintoehdokkaaksi. <\/p>\n\n\n\n

Kun lukee tuttavien ja tuntemattomien\nkommentteja ehdokkuudesta, sit\u00e4 valtavaa innostusta<\/em> jonka ehdokkuus\nheiss\u00e4 her\u00e4tti.<\/p>\n\n\n\n

Kun joku tulee hakemaan signeerausta\nkirjaan. Kun saa kutsun kunniavieraaksi \nTurcoseen, Finnconiin tai t\u00e4nne Lokaconiin.<\/p>\n\n\n\n

Silloin tuntee olevansa kirjailija. Silloin\non v\u00e4h\u00e4n parempi kest\u00e4\u00e4 niit\u00e4kin p\u00e4ivi\u00e4, jolloin Paskatekstikeiju on ripotellut\ntaikap\u00f6ly\u00e4 k\u00e4sikirjoitukselle ja huijarisyndrooma on t\u00e4ydess\u00e4 kukassa. Sill\u00e4\nvaikka suurin osa kirjailijoista on omissa oloissaan viihtyvi\u00e4 ujoja\nintrovertteja, ei olisi mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 kirjoittaa niit\u00e4 kirjoja pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n\nitselleen, omaan p\u00f6yt\u00e4laatikkoon itselle ihailtaviksi. Ihminen on yhteis\u00f6llinen\nel\u00e4in, aitososiaalinen el\u00e4in aivan kuten muurahaiset ja kaljurotat, ja\nintroverttikirjailijakin on ja haluaa olla osa yhteis\u00f6\u00e4, kirjoittajien ja lukijoiden\nyhteis\u00f6\u00e4. Se tekee t\u00e4st\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 tekemisen arvoista.<\/p>\n\n\n\n

Kiitos.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

(Vietimme hienon viikonlopun Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 Science fiction -seura 42:n kutsumina Lokacon-tapahtumaan. T\u00e4m\u00e4 pitk\u00e4 bloggaus on lauantain tapahtumassa P\u00e4\u00e4kirjaston Wolmarinsalissa pit\u00e4m\u00e4ni puhe \u2013 tai, pikemminkin, kyseisen puheen plari. Ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti muutama asia muutti lennossa j\u00e4rjestyst\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 puhutun puheen painotukset v\u00e4lity.) Hyv\u00e4t kuulijat! Ensin haluan kiitt\u00e4\u00e4 Jyv\u00e4skyl\u00e4n science fiction … Jatka artikkeliin Lokaconin kunniavieraspuhe<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,5,11,9,6,14,40,39,32,37],"tags":[],"class_list":["post-8930","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjailijaelamaa","category-kirjallisuus","category-kirjoittaminen","category-sf","category-suomentaminen","category-tapahtumat","category-40","category-alshain","category-karsta","category-nedut"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8930","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=8930"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8930\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8934,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8930\/revisions\/8934"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=8930"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=8930"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=8930"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}