{"id":8776,"date":"2019-05-31T13:04:39","date_gmt":"2019-05-31T11:04:39","guid":{"rendered":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8776"},"modified":"2019-07-05T01:57:33","modified_gmt":"2019-07-04T23:57:33","slug":"kun-villia-lantta-viela-ollut-ei","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8776","title":{"rendered":"Kun villi\u00e4 l\u00e4ntt\u00e4 viel\u00e4 ollut ei"},"content":{"rendered":"\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Luin James Fenimore Cooperin Viimeisen mohikaanin<\/em> <\/strong>(alkuteos 1826) joskus lapsena yhten\u00e4 lukuisista ns. poikakirjoista, kuten niit\u00e4 siihen aikaan kutsuttiin. Viime viikonlopun Maailma kyl\u00e4ss\u00e4 -tapahtuman kirjateltasta sattui kohtuuhintaan k\u00e4siin Anu Van Heijstin vuonna 2014 julkaistu lyhent\u00e4m\u00e4t\u00f6n suomennos. Koska jo kymmenkunta vuotta sitten lukemani <\/a>Robinson Crusoen<\/a><\/em> lyhent\u00e4m\u00e4t\u00f6n laitos<\/a> avasi kirjaa ja kirjan syntyaikaa aivan eri tavalla kuin nuorna luettu lyhennelm\u00e4, arvelin ett\u00e4 uusi versio voisi tehd\u00e4 saman tempun Nahkasukka<\/em>-sarjalle.<\/p>\n\n\n\n

Ja niin se taisi tehd\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n

Muistin toki, ett\u00e4 Cooper kirjoitti kirjasarjansa 1800-luvun alkupuolella ja saatoin jopa muistaa ett\u00e4 kirjojen tapahtumat sijoittuivat 1700-luvun puoliv\u00e4liin, aikaan ennen Yhdysvaltain itsen\u00e4istymissotaa. Omassa mieless\u00e4ni n\u00e4m\u00e4 mets\u00e4iset seikkailut olivat aina sijoittuneet jonnekin myyttiseen \u201dVilliin l\u00e4nteen\u201d. Uusi lukukerta \u2013 ja Yhdysvaltain tutkimuksen professorin Markku Henrikssonin erinomainen johdantoessee \u2013 paljasti ett\u00e4 Mohikaanin<\/em> tapahtumat sijoittuvat itse asiassa noin kolmensadan kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n New Yorkista \u2013 pohjoiseen<\/em> suurkaupungista, ei l\u00e4nteen. Cooper kirjoitti kirjaa nyky\u00e4\u00e4n Lake Georgena tunnetun j\u00e4rven rannalla kylpyl\u00e4\/t\u00e4ysihoitolassa, ja kuvitteli millaista j\u00e4rven ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 oli ollut yli seitsem\u00e4nkymment\u00e4 vuotta aikaisemmin. Kirjan intiaanikansat \u2013 mohikaanit, irokeesit, huronit, delawaret, mingot, monet muut \u2013 olivat nimenomaan Pohjois-Amerikan it\u00e4rannikon v\u00e4est\u00f6\u00e4, joka oli Cooperin aikaan jo kadonnut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 j\u00e4ljett\u00f6miin. Mielikuvitusta siis tarvittiinm ja mielikuvitusta Cooper totisesti k\u00e4ytti.<\/p>\n\n\n\n

Oli hilpe\u00e4\u00e4 ja v\u00e4lill\u00e4 ahdistavaakin huomata, ett\u00e4 lukemattomat sittemmin ennen kaikkea preeriaintiaaneihin liittyv\u00e4t kliseet ja latteudet \u2013 ne jotka yh\u00e4 kiert\u00e4v\u00e4t esimerkiksi meemikuvien \u201dviisaiden intiaanip\u00e4\u00e4llik\u00f6iden\u201d muka sanomina \u2013 ovat per\u00e4isin Cooperilta: Suuret henget, Manitout<\/em>, jopa \u201dUgh!\u201d-\u00e4\u00e4nn\u00e4hdys, joka ainakin Henrikssonin mukaan on nimenomaan Cooperin keksint\u00f6\u00e4. Ilmeisesti jopa West Pointin kadetit ottivat Nahkasukka<\/em>-kirjat oppimateriaalina kuvitellessaan, ett\u00e4 kaikki punanahat ovat samanlaisia kuin Cooperin satuhahmot \u2013 ja ratsastivat sitten n\u00e4ill\u00e4 tiedoillaan ja kuvitelmillaan tuhansien kilometrien p\u00e4\u00e4h\u00e4n lakotoja, navajoja ja apa\u0161\u0161eja vastaan, kohtaamaan t\u00e4ysin erilaisia kansakuntia, kulttuureja, tapoja, uskomuksia.

link<\/a> click<\/a> top page<\/a> go to<\/a><\/div><\/p>\n\n\n\n

Cooper ei pahemmin kyseenalaista aikansa k\u00e4sityksi\u00e4 valkoisten kaikenlaatuisesta ylemmyydest\u00e4 tai maahantunkeutujien oikeudesta ottaa Amerikkaa haltuunsa. \u201dVillit\u201d, jopa \u201djalot villit\u201d, ovat h\u00e4nelle pohjimmiltaan raakalaisia, vaikka kirjan kaksi viimeist\u00e4 mohikaania ovatkin rodultaan v\u00e4h\u00e4n sivistyneempi\u00e4 kuin huronit, samalla tavoin kuin Cooper arvostaa englantilaisia rodullisesti korkeammalle kuin heit\u00e4 vastaan taistelevia ranskalaisia. T\u00e4st\u00e4 aikakauden itsest\u00e4\u00e4nselvyyksiin kuuluvasta rasismista on tosin yksi kiinnostava poikkeus, kirjan Cora-neidin hahmo. H\u00e4n on urhea, \u00e4lyk\u00e4s, neuvokas ja sitke\u00e4, vaikka onkin (minunkin viel\u00e4 kansakouluvuosina koulukirjoista oppimani) vanhentuneen terminologian mukaan mulatti<\/a><\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Viimeinen mohikaani<\/em> on kiist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 klassikko, ja yksi varhaisimpia amerikkalaisen kirjallisuuden klassikoita. Kovin monien klassikoiden tapaan se on my\u00f6s aikansa lapsi, ja monessa suhteessa t\u00e4m\u00e4 paistaa kirjan riveilt\u00e4 ja rivien v\u00e4leist\u00e4 perin, ehk\u00e4 kiusallisenkin selv\u00e4sti. Toisaalta kyseess\u00e4 on my\u00f6s ihan sujuvasti etenev\u00e4, nykysilmin jossain m\u00e4\u00e4rin vanhahtavaan s\u00e4vyyn kirjoitettu ja suomennettu kertomus 1700-luvun puoliv\u00e4lin er\u00e4\u00e4n siirtomaasodan er\u00e4ist\u00e4 (kuvitteellisista ja\/tai liioitelluista) tapahtumista ja (enimm\u00e4kseen kuvitteellisista) henkil\u00f6ist\u00e4. Toki teksti\u00e4 lukiessaan voi edelleenkin tunnistaa lapsuusajan romanttisen \u201dkaikkina muina aikoina ja kaikissa muissa paikoissa olisi kivempaa ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4\u201d -tunnelman, mutta siihenh\u00e4n historiallisten romaanien \u2013 ja tieteiskirjallisuuden! \u2013 vieh\u00e4tys vahvasti perustuu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Luin James Fenimore Cooperin Viimeisen mohikaanin (alkuteos 1826) joskus lapsena yhten\u00e4 lukuisista ns. poikakirjoista, kuten niit\u00e4 siihen aikaan kutsuttiin. Viime viikonlopun Maailma kyl\u00e4ss\u00e4 -tapahtuman kirjateltasta sattui kohtuuhintaan k\u00e4siin Anu Van Heijstin vuonna 2014 julkaistu lyhent\u00e4m\u00e4t\u00f6n suomennos. Koska jo kymmenkunta vuotta sitten lukemani Robinson Crusoen lyhent\u00e4m\u00e4t\u00f6n … Jatka artikkeliin Kun villi\u00e4 l\u00e4ntt\u00e4 viel\u00e4 ollut ei<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-8776","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8776","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=8776"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8776\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8787,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8776\/revisions\/8787"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=8776"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=8776"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=8776"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}