{"id":8411,"date":"2018-07-01T17:06:58","date_gmt":"2018-07-01T15:06:58","guid":{"rendered":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8411"},"modified":"2018-07-01T17:06:58","modified_gmt":"2018-07-01T15:06:58","slug":"kitarasoolopitoinen-iltapaiva","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8411","title":{"rendered":"Kitarasoolopitoinen iltap\u00e4iv\u00e4"},"content":{"rendered":"

J<\/big>\u00e4rvenp\u00e4\u00e4 on lapsuudesta tuttu<\/strong> paikka<\/strong>. \u00c4itini lapsuuden ja nuoruuden kotikaupungissa tuli k\u00e4yty\u00e4 useinkin mummin luona ja sittemmin mummin Terhola-nimisen talon (josta kaupunginosa sai nimens\u00e4) ostaneen \u00e4idin pikkuveljen luona kyl\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n sukulaisia ei en\u00e4\u00e4 kaupungissa asu, ja visiitit ovat harventuneet. Bluespohjaisen musiikin yst\u00e4v\u00e4n\u00e4 k\u00e4yn kovin harvoin my\u00f6skin Puistobluesissa<\/a>, mik\u00e4 on perin valitettavaa, sill\u00e4 tapahtumahan on kerrassaan mainio: sopivan kokoinen, sopivan l\u00e4hell\u00e4 (ett\u00e4 p\u00e4\u00e4see julkuneuvoilla sopivasti y\u00f6ksi kotiin) ja hyvin organisoitu: melkoisen keski-ik\u00e4inen tapaus festivaaliksensa, mutta enp\u00e4h\u00e4n min\u00e4k\u00e4\u00e4n ole en\u00e4\u00e4 ihan teini (mist\u00e4 maailmankaikkeudelle iso kiiitos).<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa p\u00e4\u00e4simme paikalle vasta kun juontaja kuulutti lavalle p\u00e4iv\u00e4n kolmannen esiintyj\u00e4n, joten missasimme sek\u00e4 Dr. Helander & Third Wardin ett\u00e4 King Kingin.<\/p>\n

<\/p>\n

 <\/p>\n

Erja Lyytinen on artisti, josta haluaisin pit\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n kuin olen t\u00e4h\u00e4n asti onnistunut pit\u00e4m\u00e4\u00e4n. H\u00e4n on kansainv\u00e4lisestikin korkealle rankattu kitaristina eik\u00e4 laula todellakaan huonosti, taitava esiintyj\u00e4 ja b\u00e4ndinjohtaja. N\u00e4kem\u00e4ni keikat ja hankkimani levyt ovat kuitenkin lopulta solahtaneet No jaa… ihan kiva<\/em> -lokeroon. T\u00e4m\u00e4nkertainen iltap\u00e4iv\u00e4keikka auttoi v\u00e4h\u00e4n j\u00e4sent\u00e4m\u00e4\u00e4n syit\u00e4 reaktion laimeuteen, etenkin siin\u00e4 suhteessa ett\u00e4 keikan huipentuma ja parhaiten mieleen j\u00e4\u00e4v\u00e4t biisit olivat kaikki coverversioita \u2013 oikein hyvi\u00e4, kulkevia ja s\u00e4vykk\u00e4it\u00e4 tulkintoja mm. Jimi Hendrixin \u201dCrosstown Trafficista\u201d ja Curtis Mayfieldin (Jeff Beckin version kautta kierr\u00e4tetyst\u00e4) \u201dPeople Get Readysta\u201d, mutta covereita yht\u00e4 kaikki. Lyytisen omat kappaleet meniv\u00e4t toisesta korvasta sis\u00e4\u00e4n ja toisesta ulos, eiv\u00e4tk\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siksi ett\u00e4 ne olivat kuulijalle oudompia. Ne oli my\u00f6s sovitettu (tai j\u00e4tetty sovittamatat) sen verran tasapauksusti ett\u00e4 s\u00e4vellysten ja sanoitusten mahdolliset ansiot j\u00e4iv\u00e4t kuulematta. S. luonnehti Lyytist\u00e4 \u201dbluesin Saara Aalloksi\u201d, ja on ajatuksessa vinha per\u00e4. Ammattitaito, osaaminen, palo ja into eiv\u00e4t riit\u00e4 yksin.<\/p>\n

<\/p>\n

Vaikka Walter Troutia mainostettiin kitarismin lis\u00e4ksi my\u00f6s \u201dlauluntekij\u00e4n\u00e4\u201d, h\u00e4nen ansionsa alalla ovat ainakin eilisen setin perusteella viel\u00e4kin k\u00f6yk\u00e4isemp\u00e4\u00e4 blueskaavan mielikuvituksetonta kierr\u00e4ttely\u00e4 kuin Lyytisell\u00e4. Silti keikassa oli v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n s\u00e4rm\u00e4\u00e4, osittain siksi ett\u00e4 Troutin laulujen tekstit a) erottuivat \u00e4\u00e4nimassasta ja b) tuntuivat omakohtaisemmilta: h\u00e4nen taannoinen Battle Scars<\/em> -levyns\u00e4 nojaa omaan muutaman vuoden takaiseen sairastumiseen maksakirroosiin ja kuoleman porteilla piipahtamiseen ennen kuin l\u00f6ytyi sopiva luovutusmaksa. Troutin b\u00e4ndin soitossa oli my\u00f6s enemm\u00e4n dynamiikkaa ja s\u00e4vyj\u00e4, siit\u00e4 huolimatta ett\u00e4 Trout itse tuuttasi kitarasoolojaan perinteisen kulahtaneen s\u00e4r\u00f6isell\u00e4 Strato\u2013Tube Screamer\u2013Twin-vahvistin-soundisella yhdistelm\u00e4ll\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 ne soolokuviotkaan niin j\u00e4rinperin omintakeisia olleet.<\/p>\n

Bluesissa jotenkin oletetaan (oikein, v\u00e4\u00e4rin tai falskisti) ett\u00e4 laulut liittyv\u00e4t laulajansa el\u00e4m\u00e4\u00e4n, konkreettisesti tai kuvainnollisesti. Trout tajusi\u00a0 t\u00e4m\u00e4n kulman ja kertoili v\u00e4lispiikeiss\u00e4 kohtaamistaan ihmisist\u00e4, eik\u00e4 vain mainostanut ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 meid\u00e4n uudesta biisist\u00e4 on video YouTubessa.<\/p>\n

<\/p>\n

Syy l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4h\u00e4n oli (tietenkin!) yksi suuria lauluntekij\u00e4suosikkejani: John Hiatt. Tutustuin Hiattin musiikkin varsinaisesti vasta 1980-luvun loppupuolella, mutta j\u00e4lkeenp\u00e4in olen tajunnut, ett\u00e4 varhaisina teinivuosinani paljon kuuntelemani Seppo N\u00e4rhen \u201dTakki pois\u201d<\/a> on alkuaan Hiattin \u201dOvercoats\u201d.<\/p>\n

Hiattissa laulunntekij\u00e4n\u00e4 vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen tapansa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyvinkin juurevia (ja joskus jopa kuluneita) blues- ja kantriaineksia parhaimmillaan hyvinkin omintakeisten laulujen pohjana. H\u00e4nen portfoliossaan on lukuisia lauluja, joista voisi melkein <\/em>sanoa \u201dolisin m\u00e4kin voinut tollasen tehd\u00e4\u201d ja tarkoittaa sill\u00e4 \u201dvoi kun m\u00e4 olisin osannut tehd\u00e4 tollasen\u201d. (Minulle yksi sellainen on \u201dFeels Like Rain<\/a>\u201d.)<\/p>\n

Hiattissa laulujensa esitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 tavattomasti h\u00e4nen ep\u00e4laulajamaisuutensa: h\u00e4nell\u00e4 ei ole erityisen loistelias \u00e4\u00e4ni eik\u00e4 kovinkaan laaja \u00e4\u00e4niala, mutta h\u00e4n on onnistunut kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niist\u00e4 hyvin toimivan, persoonallisen ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti tunnistettavan laulutyylin. T\u00e4m\u00e4 on ollut rohkaisevaa wannabe-lauluntekij\u00e4lle, joka ei ole itse koskaan oikein arvostanut omaa laulu\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n. Ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 kuuntelen yleens\u00e4 mieluummin Hiattin omia tulkintoja kuin periaatteessa \u201dparempien\u201d vokalistien coverversioita, joita olisi runsaasti tarjolla.<\/p>\n

<\/p>\n

Lis\u00e4syyn\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kerran Puistobluesreissuun oli toki my\u00f6s Hiattin b\u00e4ndi, ja ennen kaikkea sen kitaristi Sonny Landreth<\/a>. Hiatt on parhaillaan Slow Turning<\/em> -levyns\u00e4 kolmekymment\u00e4vuotisjuhlakiertueella. Levy tehtiin aikoinaan kovalla kiireell\u00e4, ja siin\u00e4 miss\u00e4 edelt\u00e4j\u00e4lle Bring the Familylle<\/em> oli kasattu aikamoinen juurimusiikin superb\u00e4ndi (Ry Cooder, Nick Lowe ja Jim Keltner), t\u00e4ll\u00e4 kertaa jouduttiin turvautumaan Hiattin keikkab\u00e4ndiin The Gonersiin, jossa aikaisemmin l\u00e4hinn\u00e4 Clifton Chenierin<\/a> zydeco-b\u00e4ndist\u00e4 tunnetun Landrethin ohella soittivat basisti David Ranson ja rumpali Kenny Blewins. T\u00e4m\u00e4 levy, omalta osaltaan, teki Landrethista sittemmin slide-kitaransoiton supert\u00e4hden ja uudistajan. Juhlakiertueella mukana oli alkuper\u00e4inen Goners-kokoonpano.<\/p>\n

Landreth oli omalla b\u00e4ndill\u00e4\u00e4n Puistobluesissa muuutama vuosi sitten, mutta silloin keikka j\u00e4i minulta valitettavasti v\u00e4liin, koska samana viikonloppuna oli \u00c5con<\/a>. Niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkertainen tilaisuus oli syyt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, etenkin kun kyseess\u00e4 oli juuri se yhtye, levy ja konteksti jossa alkuaan Landrethin huikeaan soittoon alkuaan tutustuin.<\/p>\n

<\/p>\n

Ei t\u00e4st\u00e4 ihan pissat housussa -tason keikkaa tullut. Hiattilla itsell\u00e4\u00e4n oli alussa ilmeisi\u00e4 ongelmia monitoroinnin kanssa ja h\u00e4n tuntui muutenkin laulavan jossain m\u00e4\u00e4rin heikommin kuin aikaisemmin n\u00e4kemill\u00e4ni keikoilla. (Kovin hyvin ei laulanut t\u00e4ll\u00e4 kertaa Landrethkaan omassa soolonumerossaan \u201dCongo Squaressa\u201d.) Lis\u00e4ksi miksaus tuntui olevan koko ajan jotenkin pieless\u00e4 ja Ransonin ja Blewinsin rytmisektio tuntui j\u00e4\u00e4v\u00e4n pahan kerran jalkoihin. Setin loppua kohti b\u00e4ndi tuntui kuitenkin l\u00f6yt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4meininkisen vaihteen ja homma toimi ja kulki mainiosti \u00e4\u00e4niteknisist\u00e4 puitteista huolimatta \u2013 ja Landrethin lyyrinen kitarointi oli koko ajan jotakin aivan muuta kuin kahden aikaisemman artistin s\u00e4r\u00f6inen runttaus. Kiertueen teeman mukaisesti Slow Turning<\/em> soitettiin kokonaan ja sit\u00e4 t\u00e4ydennettiin Hiattin vanhempaan tuotantoon kuuluneella \u201dRiding with the Kingill\u00e4\u201d (josta Eric Clapton ja B. B. King tekiv\u00e4t sittemmin ison hitiin) ja \u201dThing Called Lovella\u201d, joka kiitoksin omistettiin siit\u00e4 hitin vuoden 1990 tienoilla tehneelle \u201dpienelle punatukkaiselle tyt\u00f6lle\u201d eli Bonnie Raittille. Joka muuten oli se artisti, jota katsomaan menin kun viimeksi olin Puistobluesissa; huikea slide-kitaristi h\u00e4nkin.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4 on lapsuudesta tuttu paikka. \u00c4itini lapsuuden ja nuoruuden kotikaupungissa tuli k\u00e4yty\u00e4 useinkin mummin luona ja sittemmin mummin Terhola-nimisen talon (josta kaupunginosa sai nimens\u00e4) ostaneen \u00e4idin pikkuveljen luona kyl\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n sukulaisia ei en\u00e4\u00e4 kaupungissa asu, ja visiitit ovat harventuneet. Bluespohjaisen musiikin yst\u00e4v\u00e4n\u00e4 k\u00e4yn kovin harvoin … Jatka artikkeliin Kitarasoolopitoinen iltap\u00e4iv\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[51,14],"tags":[],"class_list":["post-8411","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-elavana","category-tapahtumat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8411","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=8411"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8411\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8422,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8411\/revisions\/8422"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=8411"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=8411"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=8411"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}