![](\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/RikhardIII_0592.png\")
<\/p>\n<\/p>\n
M<\/big>inun kiinnostukseni William Shakespearen klassikkon\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n Rikhard III<\/em><\/a><\/strong> sai alkunsa, kiistatta, Josephine Teyn<\/a> nerokkaasta Ajan tyt\u00e4r<\/em> -dekkarista. Shakespeare \u2013 tai mahdollisesti kollektiivinimimerkki\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4nyt ty\u00f6ryhm\u00e4 \u2013 kertoi rammasta, kyttyr\u00e4selk\u00e4isest\u00e4 k\u00e4\u00e4pi\u00f6st\u00e4, joka p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kostaa maailmalle rupeamalla pahaksi: tai sitten h\u00e4nen perimm\u00e4inen pahuutensa vain heijastuu h\u00e4nen ulkoisena ep\u00e4muodostuneisuutenaan. Shakespeare ei tietenk\u00e4\u00e4n ole ainoa t\u00e4llaiseen korniuteen syyllistynyt kirjoittaja, mutta h\u00e4nen tarinastaan tekee kiinnostavan se, ett\u00e4 Rikhard III (1452\u201385)<\/a> oli todellinen henkil\u00f6, Englannin viimeinen Plantagenet-suvun kuningas Yorkin sukuhaarasta. H\u00e4nen kuolemansa Bosworthin taistelussa p\u00e4\u00e4tti \u201druusujen sodaksi\u201d kutsutun valtataistelun York- ja Lancaster-sukuhaarojen v\u00e4lill\u00e4. Molemmat suvut tuhoutuivat, ja valtaistuimen kaappasi Tudor-suvun Henrik VII. Tudorien ajan historioitsijat, erityisesti Thomas More<\/a>, demonisoivat vain kaksi vuotta hallinneen Rikhardin legitimoidakseen Tudorien kaappauksen, ja Shakespeare noudatti muotia. Luultavasti h\u00e4nen oli pakkokin: \u201dsananvapaus\u201d ei kuulunut 1500-luvun Englannissa kansalaisten oikeuksiin, joten \u00e4\u00e4neentapahtuva toisinajatteleminen olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti tuottanut Shakespearen seurueelle samanlaisen kohtalon jonka Rikhardin v\u00e4itettiin aiheuttaneen monille ja jonka Henrik VII ilmeisesti todella aiheutti hyvin monille \u2013 muun muassa niille kahdelle pikkuprinssille, jonka murha s\u00e4lytettiin Bosworthissa kaatuneen edelt\u00e4j\u00e4n kyttyr\u00e4iseksi v\u00e4itetylle sel\u00e4lle.<\/p>\n Teyn romaani on tokikin fiktiota: vuodepotilaaksi p\u00e4\u00e4tynyt 1950-luvun poliisietsiv\u00e4, joka pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n\u00e4 ihmistuntijana, ei n\u00e4e Rikhardin muotokuvan kasvoissa psykopaattista hirmuhallitsijaa, vaan ryhtyy selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n onko v\u00e4itteiss\u00e4 hirmuteoista mit\u00e4\u00e4n per\u00e4\u00e4. K\u00e4y ilmi \u2013 olemassaolevia, todellisia l\u00e4hteit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en \u2013 ett\u00e4 per\u00e4\u00e4 on hyvin v\u00e4h\u00e4n. Tey on t\u00e4ss\u00e4 rehellisempi historioitsija kuin More. Tokihan Rikhard oli my\u00f6h\u00e4iskeskiajan lapsi ja v\u00e4kivallan keskell\u00e4 kasvanut, mutta oman aikansa itsevaltiaaksi lopultakin kohtuullisen sivistynyt ja hyv\u00e4ntahtoinen tapaus \u2013 toisin kuin seuraajansa. 1900-luvun historiantutkimus on ns. oikeastikin puhdistanut Rikhardin mainetta melkoisesti. Kun h\u00e4nen j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksens\u00e4 lopulta l\u00f6ydettiin leicesteril\u00e4isen parkkipaikan alta 2012 ja my\u00f6hemmin tunnistettiin DNA-analyysin avulla, voitiin osoittaa ett\u00e4 tudorilaisten v\u00e4itt\u00e4m\u00e4 kyttyr\u00e4selk\u00e4isyyskin oli pelkk\u00e4\u00e4 satua: kuninkaalla oli ollut kyll\u00e4 skolioosin vuoksi vino ryhti<\/a>, ei muuta.<\/p>\n Olen kirjoittanut Rikhard III:sta<\/em> aikaisemminkin, osittain tietysti siksi ett\u00e4 k\u00e4ytin h\u00e4nt\u00e4 yhten\u00e4 esikuvana Alshainissa<\/em> mainittuun er\u00e4\u00e4seen hahmoon, johon luultavasti viel\u00e4 palataan pentalogian my\u00f6hemmiss\u00e4 osissa. Nyt palasin aiheeseen kahdestakin syyst\u00e4: ensinn\u00e4kin, kuten useimmat tietysti tiet\u00e4v\u00e4tkin, George R. R. Martinin Tulen ja j\u00e4\u00e4n laulu<\/em> -kirjasarjan yhten\u00e4 keskeisen\u00e4 innoittajana on ollut nimenomaan ruusujen sota: Lancasterit ja Yorkit, Lannisterit ja Starkit, geddit<\/em>?<\/p>\n Toinen syy on, ett\u00e4 saimme eilen illalla lopultakin k\u00e4yty\u00e4 katsomassa Kansallisteatterin Willensaunassa Rikhard III<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4n.<\/a> Ohjaaja Jussi Nikkil\u00e4 ty\u00f6ryhmineen tekee n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 oikeastaan virkist\u00e4v\u00e4n vanhakantaisesti, ottaen huomioon miten usein Shakespearea on modernisoitu suuntaan tai toiseen. Loppupuolen taistelukohtausta Bosworthissa on tosin lyhennetty melkoisesti, ja Richmondin jaarli \u2013 tuleva Henrik VII \u2013 j\u00e4tetty kokonaan kulisseihin. N\u00e4in n\u00e4yt\u00f6ksen toisesta puoliskosta tulee yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin lyhyen oloinen, mik\u00e4 helpottaa tarinankerrontaa tekstist\u00e4 raskaan ensimm\u00e4isen puoliajan j\u00e4lkeen.<\/p>\n Pisteet siit\u00e4, ettei ole sorruttu mihink\u00e4\u00e4n ohjaajan amat\u00f6\u00f6risuomennokseen, kuten Suomen teattereissa kovin usein on tapahtunut, vaan teksti on Matti Rossin vuonna 2004 tekem\u00e4\u00e4 laadukasta j\u00e4lke\u00e4. Kristo Salminen tekee Rikhardin siten kuin hahmo on kirjoitettu: hahmo on alusta loppuun ahne, psykopaattinen, ep\u00e4muodostunut iljetys. T\u00e4m\u00e4 on tietysti ongelmakin, sill\u00e4 henkil\u00f6hahmon kaari j\u00e4\u00e4 kovin latteaksi, koska h\u00e4n ei saa tilaa kehitty\u00e4 ihmisen\u00e4. H\u00e4n on alussa paha ja vallanhimoinen, sitten paha ja paranoidi, lopulta paha ja pahuutensa seurauksiin sortuva.<\/p>\n Mutta t\u00e4m\u00e4 ei ole ty\u00f6ryhm\u00e4n vika. Vika on k\u00e4sikirjoituksessa, joka ei lopultakaan ole tekij\u00e4ns\u00e4 parhaimmistoa \u2013 siit\u00e4k\u00e4\u00e4n huolimatta, ett\u00e4 siit\u00e4 ovat per\u00e4isin kaksi moneen kertaan toisteltua Shakespeare-lausetta: alkusanat \u201dNow is the winter of our discontent\u201d<\/em> sek\u00e4 \u201dRatsu! Tuokaa ratsu! Valtakunta hevosesta!<\/em>\u201d.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Minun kiinnostukseni William Shakespearen klassikkon\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n Rikhard III sai alkunsa, kiistatta, Josephine Teyn nerokkaasta Ajan tyt\u00e4r -dekkarista. Shakespeare \u2013 tai mahdollisesti kollektiivinimimerkki\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4nyt ty\u00f6ryhm\u00e4 \u2013 kertoi rammasta, kyttyr\u00e4selk\u00e4isest\u00e4 k\u00e4\u00e4pi\u00f6st\u00e4, joka p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kostaa maailmalle rupeamalla pahaksi: tai sitten h\u00e4nen perimm\u00e4inen pahuutensa vain heijastuu h\u00e4nen ulkoisena ep\u00e4muodostuneisuutenaan. Shakespeare … Jatka artikkeliin Totuus on valtaistuinpelin tyt\u00e4r<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,21,39],"tags":[],"class_list":["post-8186","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-kulttuuri","category-alshain"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8186","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=8186"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8186\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8197,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8186\/revisions\/8197"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=8186"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=8186"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=8186"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}