{"id":8180,"date":"2018-01-15T14:31:53","date_gmt":"2018-01-15T12:31:53","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8180"},"modified":"2018-01-15T14:31:53","modified_gmt":"2018-01-15T12:31:53","slug":"ovien-aarella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8180","title":{"rendered":"Ovien \u00e4\u00e4rell\u00e4"},"content":{"rendered":"

Most of the time I feel all right about getting old. Some things give me a pang, like skaters. How free they seem, long legs gliding, hair streaming back. Other things throw me into a panic, like BART doors. A long wait before the doors open, after the train comes to a stop. Not very long, but it\u2019s too long. There\u2019s no time.<\/p><\/blockquote>\n

Y<\/big>ksinkertaista teksti\u00e4, eik\u00f6 totta?<\/strong> Mutta miten sen sanotaan suomeksi, niin ett\u00e4 tavoitetaan mahdollisimman paljon alkutekstiss\u00e4kin olevia s\u00e4vyj\u00e4 \u2013 puhumattakaan niist\u00e4 viitteist\u00e4 laajempaan kokonaisuuteen, jonka t\u00e4m\u00e4 pieni katkelma aloittaa?<\/p>\n

Minun oma ensimm\u00e4inen pikayritykseni n\u00e4ytti seuraavalta:<\/p>\n

Ei vanheneminen minua yleens\u00e4 haittaa. Tuleehan sit\u00e4 pistoksia joistakin asioista, kuten skeittareista. Siit\u00e4, miten vapailta he n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t liukuessaan pitkine s\u00e4\u00e4rineen tukka hulmuten. Sitten on asioita, joista tulee paniikkia, kuten paikallisjunien ovet. Kun juna pys\u00e4htyy, kest\u00e4\u00e4 kauan ennen kuin ovet aukeavat. Ei kauhean kauan, mutta liian kauan. Ei sellaiseen ole aikaa.<\/p><\/blockquote>\n

Ja t\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 puolestaan Kristiina Drewsin harkittu, puitu, muokattu ja painettu \u201dvirallinen\u201d suomennos:<\/p>\n

<\/p>\n

Kyseess\u00e4 on novelli, jota puitiin alkukes\u00e4st\u00e4 Orilammella FILI:n englanninkielisen kirjallisuuden suomentajille ja suomenkielisen kirjallisuuden englannintajille j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 seminaarissa<\/a>, jossa toimin jonkinlaisena mentoriharjoittelijana. (Kun muut mentorit olivat, Kristiinan ohella, Kaijamari Sivill ja Heikki Karjalainen, tunsin itseni v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aloittelijaksi.)<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 pienen ja pienimuotoisen novellin ensimm\u00e4ist\u00e4 lyhytt\u00e4 kappaletta pohdimme porukalla useamman tunnin. Yksinkertaisista virkkeist\u00e4 l\u00f6ytyy, kun niit\u00e4 alkaa penkomaan, paljon asioita joita pohtia. Esimerkiksi BART<\/a>. Onko se paikallisjuna vai metro, vai silt\u00e4 v\u00e4lilt\u00e4? Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 kirjainlyhenne mainita vai asia selitt\u00e4\u00e4? T\u00e4m\u00e4 joukkoliikennelyhenne on siin\u00e4 mieless\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 se on (novellin lopun er\u00e4\u00e4n sivuhuomautuksen ohella) ainoa asia joka kiinnitt\u00e4\u00e4 novellin tiettyyn paikkaan (Oaklandin kaupunkiin San Franciscon lahden rannalla), joten siin\u00e4 mieless\u00e4 sill\u00e4 on merkityst\u00e4 ainakin niille lukijoille, jotka a) tunnistavat lyhenteen sit\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja b) haluavat tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 nimenomaisessa tarina tapahtuu. Ja t\u00e4m\u00e4n nimenomaisen kirjailijan tapauksessa paikoilla on merkityksi\u00e4.<\/p>\n

<\/p>\n

Kristiina Drewsin suomentama Lucia Berlinin (1936\u20132004) postuumi novellikokoelma Siivoojan k\u00e4sikirja ja muita kertomuksia<\/em> (Aula & Co. 2017) on saanut melkoisesti lehdist\u00f6huomiota ja ilmeisesti my\u00f6s k\u00e4ynyt kaupaksi ja lainaksi. En ollenkaan ihmettele, paheksumisesta puhumattakaan. Orilammia varten luettu \u201dCarpe diem\u201d riitti omalla kohdallani odottamaan kirjan ja muiden tarinoiden ilmestymist\u00e4. Kun p\u00e4\u00e4sin kirjaan lopulta k\u00e4siksi, luin sen jotakuinkin per\u00e4j\u00e4lkeen kaksi kertaa.<\/p>\n

Berlinin kohdalla on k\u00e4ytetty paljon samaa termi\u00e4 \u201dautofiktio\u201d, jota taannoin toisteltiin er\u00e4\u00e4n norjalaisen kirjailijan<\/a> kuusiosaisen menestyskirjasarjan kohdalla. T\u00e4m\u00e4 tuo tekstin lukemiseen v\u00e4h\u00e4n niljakastakin tirkistelyhenke\u00e4. Vaikka novellit kertovat monennimisist\u00e4 ihmisist\u00e4 ja ne on kirjoitettu milloin ensimm\u00e4isess\u00e4 ja milloin kolmannessa persoonassa, ainakin yksi keskeinen henkil\u00f6 on aina keski-ik\u00e4istyv\u00e4 (tai -ik\u00e4istynyt) nelj\u00e4n pojan yksinhuoltaja\u00e4iti, joka tekee t\u00f6it\u00e4 milloin sairaanhoitajana, milloin opettajana, milloin siivoojana \u2013 ellei ole taas kerran katkaisuhoidossa tai alkoholistiparantolassa, tai muistele lapsuuttaan Teksasissa tai teini-ik\u00e4\u00e4ns\u00e4 Chiless\u00e4. Aivan kuten todellinenkin Lucia Berlin.<\/p>\n

Ilmeisesti yhdyssanan t\u00e4rke\u00e4mpi osa on kuitenkin fiktio<\/em>: n\u00e4m\u00e4 asiat olisivat voineet tapahtua<\/em> todelliselle Lucialle, mutta luultavasti suurin osa niist\u00e4 ei sittenk\u00e4\u00e4n tapahtunut, ei ainakaan samalla tavalla. N\u00e4iden tarinoiden todellisuudessa, toisaalta, ne tapahtuivat juuri n\u00e4in, yht\u00e4 odottamattomasti tai ennustettavasti, yht\u00e4 romanttisesti tai rujosti, yht\u00e4 lempein tai yht\u00e4 kyynisin \u00e4\u00e4nenpainoin.<\/p>\n

Kaikessa ep\u00e4dramaattisuudessaan ja arkisuudessaan \u201dCarpe diem\u201d ei ehk\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n ollut miss\u00e4\u00e4n mieless\u00e4 kokoelmalle tyypillinen kertomus, joskin nimi voi siin\u00e4kin viitata<\/a> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4n l\u00e4pitunkevaan alkoholismiin. Osa tarinoista on hyvinkin dramaattisia ja traagisia: esimerkiksi \u201dHyv\u00e4t ja pahat\u201d, jonka teini-ik\u00e4inen kertoja aiheuttaa vahingossa sanotulla sanalla katastrofin jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olleelle ihmiselle, josta h\u00e4n ei erityisemmin pid\u00e4, mutta josta h\u00e4n kuitenkin jollakin omalaatuisella tavalla v\u00e4litt\u00e4\u00e4. \u201dSuru\u201d alkaa lomalaisseurueen juoruiluna hotellissa asuvasta naiskaksikosta, jatkuu hyvinkin l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 kuvauksena v\u00e4litt\u00e4misest\u00e4 ja tukemisesta \u2013 ja k\u00e4\u00e4ntyy lopussa p\u00e4\u00e4laelleen. \u201dRiippuu n\u00e4k\u00f6kulmasta\u201d vie hyvin yksinkertaisen kioskikirjallisuusmaisen asetelman er\u00e4\u00e4nlaiselle metakirjallisuustasolle ja toimii oikeastaan mainiona oppituntina siit\u00e4 miten yksinkertaisista aineksista voi rakentaa kiehtovan pikku tarinan.<\/p>\n

Kiusaannuttavinta Siivoojan k\u00e4sikirjassa<\/em> ovat Lydia Davisin alkusanat, joissa h\u00e4n k\u00e4y laajalti l\u00e4pi Berlinin tekstin ja kielen hienouksia. Kiusaannuttavaksi asian tekee, ett\u00e4 esimerkkein\u00e4 k\u00e4ytetyt erinomaiset katkelmat eiv\u00e4t suinkaan ole Lucia Berlinin kielt\u00e4, vaan suomentaja Kristiina Drewsin kielt\u00e4. Olisi ehk\u00e4 ollut j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4 painaa alkuteksti ja suomennos rinnakkain, jolloin lukija olisi voinut samalla n\u00e4iden pikku esimerkkien kautta n\u00e4hd\u00e4 konkreettisemmin, miten suomentaminen tehd\u00e4\u00e4n hyvin. Alkusanat kannattaa, minun mielest\u00e4ni, lukea vasta sen j\u00e4lkeen kun on lukenut itse kirjan.<\/p>\n

Iloinen asia on, ett\u00e4 Lucia Berlinin novelleja on ilmeisesti tulossa suomeksi lis\u00e4\u00e4 jo ensi syksyn\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Most of the time I feel all right about getting old. Some things give me a pang, like skaters. How free they seem, long legs gliding, hair streaming back. Other things throw me into a panic, like BART doors. A long wait before the doors … Jatka artikkeliin Ovien \u00e4\u00e4rell\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,6],"tags":[],"class_list":["post-8180","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-suomentaminen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8180","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=8180"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8180\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8184,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8180\/revisions\/8184"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=8180"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=8180"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=8180"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}