{"id":8099,"date":"2017-10-23T10:15:16","date_gmt":"2017-10-23T08:15:16","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8099"},"modified":"2017-10-23T10:19:14","modified_gmt":"2017-10-23T08:19:14","slug":"kaimaani-kaksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=8099","title":{"rendered":"Kaimaani kaksi"},"content":{"rendered":"

N<\/big>\u00e4in Ridley Scottin Blade Runner<\/em> -elokuvan ensimm\u00e4isen kerran<\/strong> syksyll\u00e4 1982 jossakin m\u00e4\u00e4rin ep\u00e4optimaalisissa olosuhteissa. Paikka oli kyll\u00e4 kunnollinen elokuvateatteri, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 visuaalisesti eritt\u00e4in huolella rakennettu elokuva ehdottomasti vaatiikin. Meit\u00e4 oli nelj\u00e4n hengen porukka, joka oli p\u00e4\u00e4tynyt edellisillan ainej\u00e4rjest\u00f6bileiden jatkojen j\u00e4lkeen nukkumaan jonkun meist\u00e4 k\u00e4mpille, ja p\u00e4\u00e4tti sitten yhteisen aamiaisen j\u00e4lkeen viett\u00e4\u00e4 alkuiltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 elokuvateatterin h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Hyv\u00e4ntuulisessa krapulassa oli mukava puoli\u00e4\u00e4neen hihitell\u00e4 elokuvan kaikenlaisille outouksille ja hassuuksille, kuten replicant<\/em>-termin suomennokselle \u201dkaima\u201d ja sille, ett\u00e4 kaimojen mets\u00e4st\u00e4ji\u00e4, blade runnereita<\/em>, kutsuttiin k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 \u201dkaimaaneiksi\u201d.<\/p>\n

<\/p>\n

Kestikin jotakuinkin parikymment\u00e4 vuotta ja muutaman director\u2019s cutin<\/em> verran huomata, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on ison budjetin Hollywood-tieteiselokuvaksi melkoisen hyvin aikaa(kin) kest\u00e4nyt teos. T\u00e4htien sota<\/em> oli muutamaa vuotta aikaisemmin aloittanut tieteiselokuvien nopean (ja valitettavan) muuttumisen syv\u00e4llisest\u00e4 pohdiskelusta vauhdikkaaksi (ja usein tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4iseksi) toiminnaksi, mutta Blade Runner<\/em> nojasi kyll\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n vanhempaan sf-perinteeseen siin\u00e4 miss\u00e4 sen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen huolellinen (ja isolla rahalla toteutettu) visuaalinen ilme oli tieteiselokuvan tulevaa valtavirtaa. Nyky\u00e4\u00e4n katseltuna elokuvan tempo on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin verkkainen. Siin\u00e4 mieless\u00e4 se oli ehk\u00e4 toisaalta my\u00f6s aikaansa edell\u00e4: harvoista n\u00e4kemist\u00e4ni viime vuosien sf-elokuvista ainakin Kuu<\/em><\/a> ja Yksin Marsissa<\/em><\/a> v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s ylet\u00f6nt\u00e4 kiirett\u00e4.<\/p>\n

Teatterissa n\u00e4kem\u00e4ni versio oli (tietenkin) se alkuper\u00e4isjulkaisu, jonka loppuun oli ymp\u00e4tty, elokuvan sanoman lempeytt\u00e4miseksi ja lopun onnellistuttamiseksi, sittemmin kaikista director\u2019s cuteista<\/em> poistettu, Hohdossa<\/em> k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt ilmakuva ja voiceover<\/em> joka, kiinnostavaa kyll\u00e4, korosti elokuvan keskeisen henkil\u00f6hahmon poikkeuksellisuutta \u2013 ja juuri t\u00e4m\u00e4n henkil\u00f6hahmon poikkeuksellisuus noisee eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4n osaa Denis Villeneuven tuoreehkossa jatko-osassa Blade Runner 2049<\/em>.<\/p>\n

<\/p>\n

Katsoimme porukalla vanhan Blade Runnerin<\/em> ennen teatteriin l\u00e4ht\u00f6\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 osoittautui erinomaiseksi ideaksi. 2049<\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 valtaisan m\u00e4\u00e4r\u00e4n pieni\u00e4 ja suuria viittauksia edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4, joista osa on pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hauskaa silm\u00e4karkkia, mutta osa elokuvan tarinan kannalta t\u00e4ysin oleellisia. Villeneuven ty\u00f6ryhm\u00e4 on muutenkin tehnyt ihailtavan huolellista ty\u00f6t\u00e4 hakiessaan ykk\u00f6sosan tyyli\u00e4 ja tunnelmia. Enimm\u00e4kseen siin\u00e4 on onnistuttukin, joskaan ei aina: kaatopaikkajakso aiheutti ainakin minulle melkoisen \u00e4sh<\/em>-fiiliksen siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 se tuntui ankealta postapokalypsielokuvien kliseelt\u00e4.<\/p>\n

Villeneuven ty\u00f6ryhm\u00e4 on joka tapauksessa pysytt\u00e4ytynyt Scottin film noir<\/em> -tunnelmissa ja oikeastaan viel\u00e4 korostanut ja vahvistanut niit\u00e4. 2049<\/em> on dekkarielokuva ja hyv\u00e4 niin. Tappelukohtauksia toki on, mutta elokuvan pituuteen n\u00e4hden paljon v\u00e4hemm\u00e4n kuin edelt\u00e4j\u00e4ss\u00e4, ja ne ovat onneksi my\u00f6s lyhyit\u00e4. Niinp\u00e4 2049<\/em> on pitk\u00e4, suhteellisen rauhalliseen ja mietteli\u00e4\u00e4seen tahtiin etenev\u00e4 elokuva, joka osaa pys\u00e4hty\u00e4 nauttimaan maisemista \u2013 ja on niiss\u00e4 maisemissa tosiaan nauttimistakin: visuaalisesti tulos on huikean hieno. My\u00f6s tarinakaarena elokuva toimii hyvin, enimm\u00e4kseen, joskin tilaa j\u00e4\u00e4 ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 edelt\u00e4j\u00e4n lailla ihan yht\u00e4 monille kummastuneille kysely- ja spekulaatiopalstoille siit\u00e4, mit\u00e4 elokuvassa oikeasti tapahtui ja mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tai tuo kohtaus\/detalji loppujen lopuksi merkitsi. Jossain m\u00e4\u00e4rin minua j\u00e4i harmittamaan er\u00e4\u00e4nlainen jatkuvuusmoka edelt\u00e4j\u00e4\u00e4n: Blade Runnerissa<\/em> replikanttien nelj\u00e4n vuoden elinik\u00e4 oli tarinan kannalta t\u00e4ysin oleellinen asia, ja sill\u00e4 selitettiin replikanttien ihmist\u00e4 suurempia fyysisi\u00e4 voimia ja kest\u00e4vyytt\u00e4. (Tai ainakin \u201dseliteltiin\u201d: ihmisen l\u00e4hes sadan vuoden elinvoimaisuus ik\u00e4\u00e4n kuin oli tiivistetty replikanttien nelj\u00e4\u00e4n vuoteen.) 2049<\/em>:n<\/em> replikantit el\u00e4v\u00e4t vuosikymmeni\u00e4, mutta ovat silti fyysisesti yht\u00e4 ylivertaisia.<\/p>\n

On uudessa elokuvassa pari muutakin isoa ongelmaa. Se on, ehk\u00e4 edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 enemm\u00e4nkin, miehen katseen elokuva. Vuonna 1982 tuollainen viel\u00e4 toimi jotenkuten siksi ett\u00e4 jotakuinkin kaikki elokuvat olivat sellaisia, mutta sittemmin silmi\u00e4 on saatu enemm\u00e4n auki. Nyky\u00e4\u00e4n namuset\u00e4m\u00e4inen nuoren naisen paljaan ihon toistuva tirkistely n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 niljakkaalta ja tympe\u00e4lt\u00e4. P\u00f6lyinen set\u00e4asenne n\u00e4kyy toki my\u00f6s elokuvan naisrooleissa. Onhan mukana kolme hyvinkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja aktiivista naistoimijaa, mutta kaikki ovat selke\u00e4n alisteisissa asemissa miehiin: yksi on pyk\u00e4li\u00e4 kytt\u00e4\u00e4v\u00e4 byrokraatti, toinen miehen palvelija, kolmas seuralais-teko\u00e4ly.<\/p>\n

Ongelma on my\u00f6s elokuvan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ksi valittu n\u00e4yttelij\u00e4. Alkuper\u00e4isen Blade Runnerin<\/em> ja Harrison Fordin ilmeikk\u00e4\u00e4n roolisuorituksen n\u00e4keminen juuri ennen uutta elokuvaa vain korosti Ryan Goslingin pahvinaamaista tylsyytt\u00e4. Ford toki palaa t\u00e4ss\u00e4 uutuudessakin vanhaan Deckartin rooliinsa ja vet\u00e4\u00e4 sen yli seitsem\u00e4nkymppiseksi mieheksi oikein hyvin, mutta ei ehk\u00e4 edes halua j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Goslingin \u201dK:ta\u201d varjoonsa.<\/p>\n

Elokuvan suomennos vaikutti melkoisen h\u00e4t\u00e4iselt\u00e4 ja hintojenpolkijalta hankitulta. Erityisesti pisti silm\u00e4\u00e4n keskeisen baseline<\/em>-termin suomentaminen miten milloinkin sattuu.<\/p>\n

Blade Runner 2049:n<\/em> tarina petaa, nykyiseen ison budjetin elokuvien tapaan, my\u00f6s jatko-osan pohjustamiseen tarpeellisia teemoja. Koska tuoreeltaan lipputuotot ovat ilmeisesti j\u00e4\u00e4neet toivottua selv\u00e4sti pienemmiksi, voi olla ettei sellaista olla ihan kiireell\u00e4 tekem\u00e4ss\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 uudellakin elokuvalla on edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 tavoin kuitenkin oikein hyv\u00e4t mahdollisuudet kasvaa aikaa my\u00f6ten arvostetuksi ja palvotuksi kulttileffaksi, joten ehk\u00e4p\u00e4 sitten… vaikka kolmenkymmenenviiden vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

N\u00e4in Ridley Scottin Blade Runner -elokuvan ensimm\u00e4isen kerran syksyll\u00e4 1982 jossakin m\u00e4\u00e4rin ep\u00e4optimaalisissa olosuhteissa. Paikka oli kyll\u00e4 kunnollinen elokuvateatteri, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 visuaalisesti eritt\u00e4in huolella rakennettu elokuva ehdottomasti vaatiikin. Meit\u00e4 oli nelj\u00e4n hengen porukka, joka oli p\u00e4\u00e4tynyt edellisillan ainej\u00e4rjest\u00f6bileiden jatkojen j\u00e4lkeen nukkumaan jonkun meist\u00e4 k\u00e4mpille, ja … Jatka artikkeliin Kaimaani kaksi<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[21],"tags":[],"class_list":["post-8099","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kulttuuri"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8099","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=8099"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8099\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8111,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8099\/revisions\/8111"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=8099"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=8099"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=8099"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}