{"id":7962,"date":"2017-07-22T22:07:11","date_gmt":"2017-07-22T20:07:11","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7962"},"modified":"2017-07-20T21:47:35","modified_gmt":"2017-07-20T19:47:35","slug":"aikuinen-lapsessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7962","title":{"rendered":"Aikuinen lapsessa"},"content":{"rendered":"<p><strong><big>T<\/big>utustuin Annika Idstr\u00f6miin pintapuolisesti kymmenkunta vuotta sitten<\/strong>. Istuimme saman j\u00e4rjest\u00f6n johtokunnassa, joskin h\u00e4n joutui olemaan paljon poissa terveysongelmiensa takia. Minulle ja muutamalle muulle syntyi vaikutelma, ett\u00e4 stressi pitk\u00e4\u00e4n keskener\u00e4isen\u00e4 vaivanneesta romaanik\u00e4sikirjoituksesta alkoi k\u00e4yd\u00e4 pahasti voimille. Kun h\u00e4n sitten katosi kokouksista kokonaan, kuulimme h\u00e4nen sairastuneen haimasy\u00f6p\u00e4\u00e4n, johon h\u00e4n lopulta menehtyi alkusyksyst\u00e4 2011. Viimeinen romaani j\u00e4i keskener\u00e4iseksi eik\u00e4 koskaan ilmestynyt.<\/p>\n<p>Annika oli yksi niist\u00e4 lukuisista kirjailijatuttavuuksista, joiden tuotantoa en ole koskaan lukenut. H\u00e4nen tunnetuimman romaaninsa <em>Veljeni Sebastian<\/em> (1985) muutaman vuoden takainen tarkistettu, korjattu ja Eila Kostamon j\u00e4lkisanoilla varustettu versio sattui silm\u00e4\u00e4n Joensuusta palatessa er\u00e4\u00e4n huoltoaseman kirjahyllyss\u00e4, joten oli helppoa kuluttaa viisieuroinen yhden kirjallisen sivistykseni aukon t\u00e4ytt\u00e4miseksi.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter size-large\" src=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/IdstromSebastian_9426.jpg\" width=\"640\" height=\"427\" \/><\/p>\n<p>Aloitin kirjan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siit\u00e4 oikeastaan mit\u00e4\u00e4n, joten lukukokemus oli alkuun enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n h\u00e4mment\u00e4v\u00e4. Kertoja, pienikokoinen yksitoistavuotias Antti, ei vaikuta lainkaan ik\u00e4iselt\u00e4\u00e4n, ei edes \u201dpikkuvanhalta\u201d, kuten moni (sittemmin lukemani) bloggaaja sanoo. H\u00e4n on ik\u00e4\u00e4n kuin lapsen kehoon vangittu aikuinen, pakko-oireinen ja hetkitt\u00e4in liki psykopaattinen aikuinen. 1980-luvulla ilmestyneen valtavirtaromaanin \u2013 sellaisen joka on saanut palkintoja ja F-ehdokkuuden \u2013 olettaa itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4sti olevan osa suomalaisen realismin perinnett\u00e4, mutta <em>Veljeni Sebastian<\/em> l\u00e4hentelee monessa kohtaa pikemminkin maagista realismia. Perinteisen realistisimmillaan kirja on Antin suhtautumisessa koulukiusaamiseen: enimm\u00e4kseen h\u00e4n on uhri, mutta toisinaan my\u00f6s kiusaaja kun tilaisuus siihen koittaa. Suhde yksinhuoltaja\u00e4iti Kaarinaan on v\u00e4lill\u00e4 enemm\u00e4nkin komentelevan puolison tai is\u00e4n kuin lapsen, ja saa hetkitt\u00e4in insestisi\u00e4 piirteit\u00e4.<\/p>\n<p>Kaikkeen t\u00e4h\u00e4n, koko el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, Antti suhtautuu jotakuinkin tunteettomasti, toteaa vain tapahtuneen. Vasta kirjan loppupuolella h\u00e4n tuntuu alkavan v\u00e4litt\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n, edes hieman: ensin Sebastian-nimisest\u00e4 kaverista, joka v\u00e4lill\u00e4 on vahvasti mukana Antin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 \u201dkuin veli\u201d ja katoaa siit\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 kokonaan, sitten er\u00e4\u00e4st\u00e4 kiusaajistaan, joka on itse kiusattu miltei hengilt\u00e4. Kaiken t\u00e4m\u00e4n Antti kertoo vieraantuneen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n s\u00e4vyyn, samoin monet sellaiset tapahtumat jotka ovat luultavasti h\u00e4nen mielikuvituksensa tulosta.<\/p>\n<p>Kustannustoimittaja ja kirjailija Eila Kostamon laajoissa ja valaisevissa j\u00e4lkisanoissa Annika Idstr\u00f6m yhdistet\u00e4\u00e4n \u201dpahan koulukunnan\u201d kirjailijoihin. T\u00e4m\u00e4 on siin\u00e4 mieless\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ettei <em>Sebastianissa<\/em> ole yht\u00e4\u00e4n henkil\u00f6\u00e4, jonka lukija haluaisi osaksi omaa todellista el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Useimmat pyrkiv\u00e4t tuottamaan hyv\u00e4\u00e4 itselleen ja l\u00e4heisilleen, mutta kuten niin usein k\u00e4y, se mik\u00e4 on yhdelle \u201dhyv\u00e4\u00e4\u201d on toisen el\u00e4m\u00e4lle v\u00e4kivaltaa, henkist\u00e4 tai fyysist\u00e4. Suurimman osan kirjaa Antti on oikeastaan poikkeus: h\u00e4n ei kauheasti v\u00e4lit\u00e4 suuntaan tai toiseen edes silloin kun toisten \u201dhyv\u00e4t\u201d (tai toisinaan avoimen pahat tai pilailevan ilke\u00e4t) tarkoitukset aiheuttavat k\u00e4rsimyst\u00e4 h\u00e4nelle itselleen. Enimm\u00e4kseen h\u00e4n el\u00e4\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin puolittain omissa maailmoissaan ja unelmissaan, joita h\u00e4n ei aina erota todellisuudesta. Ehk\u00e4 kyse on puolustautumisreaktiosta siihen, ett\u00e4 todellisuus ajaa h\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 pikku hiljaa yh\u00e4 pahempaan jamaan. Ainakaan ensilukemalla ei synny vaikutelmaa ett\u00e4 h\u00e4n mitenk\u00e4\u00e4n kasvaisi tai edes muuttuisi tarinan varrella, on vain ja yritt\u00e4\u00e4 korkeintaan puolinaisesti vaikuttaa tapahtumiin.<\/p>\n<p>Monet lukijat tuntuvat pit\u00e4v\u00e4n kirjaa \u201dh\u00e4iritsev\u00e4n\u00e4\u201d, jopa \u201dahdistavana\u201d. Itselleni se oli l\u00e4hinn\u00e4 h\u00e4mment\u00e4v\u00e4. Kummallinen kertojahenkil\u00f6 ja h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ylti\u00f6kirjallinen ja (ainakin 2010-luvun loppupuolella luettuna) vanhahtava kieli vieraannuttivat ja saivat suhtautumaan tapahtumiin v\u00e4h\u00e4n v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti, aivan kuten kertojakin niihin suhtautui.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Tutustuin Annika Idstr\u00f6miin pintapuolisesti kymmenkunta vuotta sitten. Istuimme saman j\u00e4rjest\u00f6n johtokunnassa, joskin h\u00e4n joutui olemaan paljon poissa terveysongelmiensa takia. Minulle ja muutamalle muulle syntyi vaikutelma, ett\u00e4 stressi pitk\u00e4\u00e4n keskener\u00e4isen\u00e4 vaivanneesta romaanik\u00e4sikirjoituksesta alkoi k\u00e4yd\u00e4 pahasti voimille. Kun h\u00e4n sitten katosi kokouksista kokonaan, kuulimme h\u00e4nen sairastuneen haimasy\u00f6p\u00e4\u00e4n, &hellip; <a href=\"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7962\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">Aikuinen lapsessa<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,17],"tags":[],"class_list":["post-7962","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-poisnukkumisia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7962","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7962"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7962\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7968,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7962\/revisions\/7968"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7962"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7962"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7962"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}