{"id":7772,"date":"2017-03-11T12:24:53","date_gmt":"2017-03-11T10:24:53","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7772"},"modified":"2017-03-11T12:24:53","modified_gmt":"2017-03-11T10:24:53","slug":"kummunrakentajien-yosta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7772","title":{"rendered":"Kummunrakentajien y\u00f6st\u00e4"},"content":{"rendered":"

M<\/big>uistin kirjasta l\u00e4hinn\u00e4 mudan<\/strong> \u2013 mudan, ep\u00e4toivon ja toistatuhatta vuotta vanhasta intiaanihaudasta luurankojen seasta l\u00f6ytyneet modernit messinkihylsyt.<\/p>\n

Tekisi useamminkin hyv\u00e4\u00e4 elvytt\u00e4\u00e4 nuoruuden harrastus lukea ennen luettuja kirjoja uudelleen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa tuloksena oli el\u00e4mys. L\u00f6yt\u00f6 \u2013 monessakin mieless\u00e4, muun muassa minun tiest\u00e4ni kirjailijaksi.<\/p>\n

<\/p>\n

Olen luullakseni lukenut Howard Waldropin<\/a> vuonna 1984 ilmestyneen romaanin Them Bones<\/em> suhteellisen pian sen j\u00e4lkeen, kun Leena Tammisen suomennos Vain vanhat luut <\/em>ilmestyi vuonna 1992. Omistamani kappale on luullakseni hankittu jostakin divarista vasta paljon my\u00f6hemmin, ehk\u00e4 sen j\u00e4lkeen kun Kirjava<\/a> julkaisi Waldropin huikean novellikokoelman Musiikkia mies\u00e4\u00e4nille ja lent\u00e4ville lautasille<\/em> (suom. Jan Hlinovsky 2007). Se on odottanut hyllyss\u00e4 oikeaa hetke\u00e4, joka koitti eilen illalla.<\/p>\n

Oli kannattanut odottaa. Ehk\u00e4 hetki oli tosiaan sopiva. Luin illalla ennen nukahtamista viitisenkymment\u00e4 sivua, ja aamulla her\u00e4tty\u00e4ni loput. My\u00f6s t\u00e4llaista putkeenlukemista tulee harrastettua nyky\u00e4\u00e4n aivan liian v\u00e4h\u00e4n. On upea tunne saada lumoutua kaikessa rauhassa, kahden kesken vieraan maailman kanssa. Lukemista h\u00e4iritsi oikeastaan vain huvittunut tietoisuus siit\u00e4, miten vahvasti oman esikoisromaanini perusideat ovatkaan per\u00e4isin Waldropilta, t\u00e4st\u00e4 kirjasta. En ollut tajunnutkaan.<\/p>\n

Kirjan syntyajan l\u00e4hitulevaisuudessa, 2000-luvun alussa, kehitet\u00e4\u00e4n keino matkustaa ajassa yhteen suuntaan: hyvin varustettu retkikunta l\u00e4htee matkalle 1900-luvun alkupuolelle muuttaakseen historiaa niin, ettei kaiken tuhoava kolmas maailmansota syttyisik\u00e4\u00e4n uuden vuosituhannen alussa. Mutta jotakin menee pieleen. Retkikunta huomaa joutuneensa paljon varhaisempaan aikaan, tulevaan Louisianaan, jossa ei viel\u00e4 tiedetty mit\u00e4\u00e4n Hernando de Sotosta<\/a> eik\u00e4 edes Kolumbuksesta. Se oli Mississippi-kulttuurin<\/a> ja kummunrakentajien<\/a> maailmaa, suurten intiaanikaupunkien maailmaa (ennen kuin espanjalaisilta levinneet taudit h\u00e4vittiv\u00e4t koko hyvin verkostoituneen kulttuurin, jonka tilalle siirtyi aikaisemmin marginaalisia mets\u00e4st\u00e4j\u00e4-ker\u00e4ilij\u00f6it\u00e4, joita englantilaiset tapasivat alueelta 1700-luvulla \u2013 lis\u00e4\u00e4 voi lukea vaikkapa blogissa aikaisemmin puheena olleesta Charles C. Mannin kirjasta 1491 \u2013 Amerikka ennen Kolumbusta<\/em><\/a>).<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen\u00e4 aikamatkaan l\u00e4htenyt tiedustelija joutuu eri paikkaan: tai ehk\u00e4 samaan paikkaan, ehk\u00e4 samaan aikaankin, mutta toiseen maailmaan ja todellisuuteen, jossa Amerikassa el\u00e4\u00e4 viel\u00e4 viimeisi\u00e4 mammutteja, jossa kristinusko on j\u00e4\u00e4nyt paikalliseksi L\u00e4hi-Id\u00e4n kultiksi ja atlantinyliset kauppayhteydet ovat vastik\u00e4\u00e4n k\u00e4ynnistyneet kreikkalaisten ja arabien kehitetty\u00e4 h\u00f6yrylaivan.<\/p>\n

Romaanin kolmas s\u00e4ie sijoittuu vuoteen 1929, jolloin joukko arkeologeja tutkii muinaisten kummunrakentajien monumenttia, joka on muutaman viikon sis\u00e4ll\u00e4 tuhoutumassa lopullisesti Mississippin tulvien voimasta. Toista tuhatta vuotta vanhoista kummuista l\u00f6ytyy ensin hevosenkallo, jonka l\u00e4pi on ammuttu luoti, sitten messinkihylsyj\u00e4. Lopulta, juuri ennen kuin tulvavedet vy\u00f6ryv\u00e4t p\u00e4\u00e4lle, l\u00f6ytyy jotakin, joka saattaa selvitt\u00e4\u00e4 mist\u00e4 on kyse \u2013 ehk\u00e4. Jos joku edes uskoisi selityst\u00e4.<\/p>\n

Kummunrakentajakulttuurit eiv\u00e4t olleet minulle uutta t\u00e4t\u00e4 kirjaa ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa lukiessani. Nuorena tulevana arkeologina luin moneen kertaan C. W. Ceramin<\/a> kirjan Ensimm\u00e4inen amerikkalainen \u2013 intiaanien arvoitus<\/em> (suom. Raija Mattila 1973), joka kertoo t\u00e4st\u00e4kin vaikuttavasta, mutta perin huonosti tunnetusta kadonneesta kaupunkikulttuurista. Normaali eurooppalaismielikuva mets\u00e4st\u00e4j\u00e4\/ker\u00e4ilij\u00e4\/paimentolaisintiaaneista on kuitenkin vahva, niin vahva, ett\u00e4 Heikki Kalliomaan suomennokseen tekem\u00e4ss\u00e4 kansikuvassakin n\u00e4kyy stereotyyppinen 1800-luvun tasankointiaani, vaikka itse romaanin teksti huomauttaa useaan otteeseen, miten paljon aikamatkalaisten kohtaamien kummunrakentajien ulkon\u00e4k\u00f6(kin) poikkesi kuvakirjainkkareista. Waldrop on taustaty\u00f6ns\u00e4 tehnyt, vaikka sittemmin tutkimus on osoittanut muutamia h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4\u00e4n oletuksia v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi. Waldrop ei saarnaa eik\u00e4 infodumppaa, h\u00e4n toteaa asioista vain tarpeellisen, oli kyse arjesta, juhlasta tai sodasta. Kateeksi k\u00e4y moinen itsehillint\u00e4. Hyv\u00e4 kirjailija her\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukijan kiinnostuksen oppia aiheesta lis\u00e4\u00e4, ei yrit\u00e4 kertoa tarinan lomassa kaikkea mit\u00e4 itse on saanut selville. Siin\u00e4 suhteessa minulla on paljon opettelemista.<\/p>\n

Waldrop on hurmaava kirjailija leppoisan kirjoitustyylins\u00e4 lis\u00e4ksi siin\u00e4 suhteessa, ett\u00e4 h\u00e4n osaa kirjoittaa kauniita, eheit\u00e4 tarinoita, joissa ep\u00e4onnistutaan kertakaikkisen hykerrytt\u00e4vill\u00e4 ja mielt\u00e4kiehtovilla tavoilla. H\u00e4nen hahmonsa eiv\u00e4t ole johtaja-ainesta, eiv\u00e4t edes oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 huippuyksil\u00f6it\u00e4, eik\u00e4 heist\u00e4 sellaisia tarinoiden mittaan kuoriudu. Jotakin he oppivat, ja joskus heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uuden ja odottamattoman, onnellisenkin suunnan. En lainkaan muistanut, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkin kirjan s\u00e4ikeist\u00e4 yksi p\u00e4\u00e4ttyy jossain m\u00e4\u00e4rin onnellisesti \u2013 tai ei onnellisesti, mutta ainakin lupaavasti. Kenties. Ehk\u00e4 tulevaisuudessa, ainakin jonkun jonkinlaisessa tulevaisuudessa…<\/p>\n

Luulen, ett\u00e4 Them Bones<\/em> pit\u00e4isi kaivaa k\u00e4siin alkuper\u00e4iskielisen\u00e4: Leena Tamminen on tehnyt hyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, tarinat ja turinat luistavat, mutta paikka paikoin huomasin pohtivani: \u201dMit\u00e4h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 on ollut alkutekstiss\u00e4?\u201d Pit\u00e4isi hommata k\u00e4siins\u00e4 my\u00f6s Waldropin muut romaanit. Ja lis\u00e4\u00e4 novelleja.<\/p>\n

Ja, hyv\u00e4 lukija: jos kirjastossa tai divarissa tai kirjakaupassa tulee kohdalle Howard Waldropia, \u00e4l\u00e4 ep\u00e4r\u00f6i. Ota tukeva ote teoksesta \u00e4l\u00e4k\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 irti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Muistin kirjasta l\u00e4hinn\u00e4 mudan \u2013 mudan, ep\u00e4toivon ja toistatuhatta vuotta vanhasta intiaanihaudasta luurankojen seasta l\u00f6ytyneet modernit messinkihylsyt. Tekisi useamminkin hyv\u00e4\u00e4 elvytt\u00e4\u00e4 nuoruuden harrastus lukea ennen luettuja kirjoja uudelleen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa tuloksena oli el\u00e4mys. L\u00f6yt\u00f6 \u2013 monessakin mieless\u00e4, muun muassa minun tiest\u00e4ni kirjailijaksi. Olen luullakseni lukenut … Jatka artikkeliin Kummunrakentajien y\u00f6st\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,11,40],"tags":[],"class_list":["post-7772","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-kirjoittaminen","category-40"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7772","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7772"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7772\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7780,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7772\/revisions\/7780"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7772"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7772"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7772"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}