{"id":7692,"date":"2017-01-15T17:21:05","date_gmt":"2017-01-15T15:21:05","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7692"},"modified":"2017-01-15T17:21:05","modified_gmt":"2017-01-15T15:21:05","slug":"sinkkubingo-1997","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7692","title":{"rendered":"Sinkkubingo 1997"},"content":{"rendered":"<p><strong><big>K<\/big>un edellisess\u00e4 postauksessa tuli tarkasteltua viime vuoden<\/strong> tekemisi\u00e4, juolahti mieleeni vilkaista, mit\u00e4 min\u00e4 mahdoinkaan kirjoitella <em>Rumbaan<\/em> tasavuosia sitten. Alkuvuodesta 1997 olen n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n arvostellut muun muassa tuoretta singlesatoa melkoisen keon. Siin\u00e4 miss\u00e4 me avustajat teimme oikein mielell\u00e4mme albumiarvosteluja, seuraavan numeron singlekasa oli aina v\u00e4h\u00e4n sellainen \u201d\u00e4sh, onks se muka mun vuoro taas?\u201d -hanke. Single-ceedeit\u00e4 oli yleens\u00e4 noin muovikassillinen. Kaikki piti kuunnella ja valikoida niist\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n monta kommentoitavaksi, ett\u00e4 jutulle sai pituutta sille varatun sivun verran.<\/p>\n<p>Albumit k\u00e4viv\u00e4t sit\u00e4 paitsi divareihin kaupaksi paljon singlej\u00e4 paremmin.<\/p>\n<p>Singlearvioinneissa sit\u00e4 yritti, ainakin hetkitt\u00e4in, olla jollain tavalla hauska tai keksi\u00e4 jotakin kummallista kulmaa tai muuta hupaa. Omahyv\u00e4inen vinoilu varsinkin isojen t\u00e4htien levytyksille ei ollut kulma, vaan normi: v\u00e4hemm\u00e4n myyneisiin ja uraansa aloitteleviin sek\u00e4 omakustantajiin oli perinteen\u00e4 suhtautua paljon lempe\u00e4mmin. T\u00e4h\u00e4n pakettiin en n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n keksinyt juuri muuta kummaisempaa kuin v\u00e4liotsikoinnin, joka on per\u00e4isin jostakin <em>Pienen tietosanakirjan<\/em> minua vanhemmasta painoksesta. Monistakaan levyjen artisteista en tiennyt kovinkaan paljoa. Jotkut toki olivat tuttuja \u2013 jos ei muuta niin aikaisempien kokoonpanojensa peruina \u2013 ja joistakin tuli sittemmin hyvinkin tuttuja, jos ei muuta niin jossakin toisessa kokoonpanossa tai sooloartistina.<\/p>\n<p>Monikaan n\u00e4ist\u00e4 levyist\u00e4 ei ole j\u00e4tt\u00e4nyt niin vahvaa kuuloj\u00e4lke\u00e4 ett\u00e4 muistaisin niist\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Jotkut kyll\u00e4. Yhdest\u00e4 arviosta sain sittemmin (kohteliasta ja asiallista) kommenttia ko. yhtyeelt\u00e4, joka ei tyk\u00e4nnyt mainitsemistani tyylilajim\u00e4\u00e4rittelyist\u00e4. Yhden tapauksen kohdalla olin ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n j\u00e4\u00e4vi kehumaan, koska olin moikkav\u00e4leiss\u00e4 kaikkien b\u00e4ndin j\u00e4senten kanssa ja yksi heist\u00e4 oli viel\u00e4 sukulainenkin (ja entinen ty\u00f6kaveri). Er\u00e4\u00e4n yhtyeen laulaja\/lauluntekij\u00e4 on sittemmin toiminut pienen hetken minun s\u00e4est\u00e4j\u00e4ni er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tilaisuudessa. Ja Kantakaupungin leijuvan p\u00f6lyn eepeen nimi oli oikeasti <em>Rakkauden hylyll\u00e4<\/em>, siis yhdell\u00e4 \u00e4ll\u00e4ll\u00e4. (En usko ett\u00e4 olin ko. levyn suhteen j\u00e4\u00e4vi, vaikka er\u00e4\u00e4ll\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 yst\u00e4v\u00e4tt\u00e4rell\u00e4ni oli ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni ollut jotakin jonkun ko. b\u00e4ndin j\u00e4senen kanssa.)<\/p>\n<hr \/>\n<h2>A-H\u00e4gglund<\/h2>\n<p>NIKO AHVONEN: Sadetta saadaan<br \/>\n(BMG)<br \/>\nEi ehk\u00e4 lainkaan Ahvosen mukavikkolevyn parhaita raitoja. Hyvin rullaavaa, sympaattista soulpoppista yht\u00e4 kaikki.<\/p>\n<p>ALITAJUNTA: K\u00e4siss\u00e4-ep<br \/>\n(Alitajunta)<br \/>\nH\u00e4meenlinnalaistrion kasettieepee tuo suorastaan nostalgisen v\u00e4risytt\u00e4v\u00e4sti mieleen erin\u00e4iset pienkustannetut 80-luvun uusiaalto-orkesterit. Sek\u00e4 ensilevyns\u00e4 aikaiset Tavaramarkkinat. Mit\u00e4 kumpaistakaan viitett\u00e4 ei t\u00e4ss\u00e4 taloudessa voi pit\u00e4\u00e4 negatiivisena. Silti minun on yh\u00e4ti vaikeata suhtautua t\u00e4lt\u00e4kin nauhalta l\u00f6ytyviin, yhdeks\u00e4nkymment\u00e4luvun punktyyliin kuuluviin teinilempiteksteihin.<\/p>\n<p>AZ YET (feat. PETER CETERA): Hard to Say I\u2019m Sorry<br \/>\n(LaFace)<br \/>\nOsaava vokaalikvintetti v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 Chicagon kulahtaneesta AOR-balladista komeaa lauluyhtyesoulia. Joskus coveri sel\u00e4tt\u00e4\u00e4 originaalin miten haluaa. Niin kliseeksi kuin erilaiset s\u00e4estyksett\u00f6m\u00e4t versiot n\u00e4iss\u00e4 yhteyksiss\u00e4 ovat viime aikoina muodostuneetkin, Az Yetin rahkeet riitt\u00e4v\u00e4t ihan oikeaan, hienoon accapellatulkintaan.<\/p>\n<p>BECK: The New Pollution<br \/>\n(Geffen)<br \/>\nBeck Hansen saisi varmaan radion aikamerkinkin kuulostamaan nerokkaalta s\u00e4velteokselta. Nuoren miehen ihmeellinen \u00e4\u00e4nimaailma on single\u00e4 paremmin tavoitettavissa pitk\u00e4soitonkokoisina pakkauksina, niin vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pervo kuin Aphex Twinin uudelleensekoittama Richard\u2019s Hairpiece onkin.<\/p>\n<p>BEE GEES: Alone<br \/>\n(Polydor)<br \/>\nGibbin veljekset s\u00e4estiv\u00e4t teini-ik\u00e4\u00e4ni niihin aikoihin, jolloin jokainen elokuvafriikki viel\u00e4 inhosi John Travoltaa yht\u00e4 paljon kuin vakavamieliset musiikinyst\u00e4v\u00e4t n\u00e4it\u00e4 ujellusstemmoja. Moisesta henkil\u00f6historiasta johtuen ei liene ihme, ett\u00e4 Bee Gees -soundi aiheuttaa yh\u00e4 vatsanv\u00e4\u00e4nteit\u00e4.<\/p>\n<p>DI LEVA: Den glada stj\u00e4rnan<br \/>\n(Mega)<br \/>\nSuorastaan liikuttavan hempe\u00e4 fuusio Feargal Sharkey -henkist\u00e4 vokalisointia ja Human League\/Soft Cell -tyylist\u00e4 synapoppista. Mutta hei, nyt on 1997. Vaihtelua virkist\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 single\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 miksausten sijaan englanninkielinen versio samasta laulusta.<\/p>\n<p>DONOVAN: Please Don\u2019t Bend<br \/>\n(American)<br \/>\nMies ja kitara -henkinen hippiballadi on t\u00e4ss\u00e4 seurassa niin totaalisen toisesta maailmankaikkeudesta ett\u00e4 suo kriitikkoraukan korville tervetulleen lepohetken.<\/p>\n<p>FUTURE FORCE: Puttin\u2019 A Rush On Me<br \/>\n(AM:PM)<br \/>\nPoika tapaa tyt\u00f6n, poika tahtoo petiin ja tytt\u00f6 toppuuttelee. Hyvin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4: itsekunnioituksen rippeist\u00e4\u00e4n on syyt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kiinni etenkin kun laulun olemattoman v\u00e4h\u00e4iset ainekset ovat n\u00e4inkin moneen kertaan kierr\u00e4tettyj\u00e4.<\/p>\n<h2>H\u00e4ih\u00e4-Lyypekki<\/h2>\n<p>INJUSTICE SYSTEM: No Reality -ep<br \/>\n(D.I.Y.)<br \/>\n\u201dSy\u00f6k\u00e4\u00e4 paskaa ja nussikaan vittu toisianne \/ Vitun munattomat kyrv\u00e4t saatanan jatkeet \/ Vittu m\u00e4 tapan teid\u00e4t kaikki.\u201d Nostalgista musiikkia t\u00e4m\u00e4kin, mutta nostalgiaa ajasta, jolloin punk k\u00e4pertyi omaan narsistiseen itseihailuunsa ja k\u00e4\u00e4nsi selk\u00e4ns\u00e4 todellisuudelle. Tyylilajin hilpeit\u00e4 paradokseja sekin, ett\u00e4 englanniksi ja suomeksi laulavan iisalmelaisb\u00e4ndin vinyylin julkaisee japanilainen pienmerkki.<\/p>\n<p>JAI: Don\u2019t Give Me Away<br \/>\n(BMG)<br \/>\nJailla on kaunis sukupuoleton \u00e4\u00e4ni, siisti moderni balladi ja osaava tuottaja. Kriitikon kivisyd\u00e4n kielt\u00e4ytyy syk\u00e4ht\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n<p>JANITA: Ready or Not<br \/>\n(Dig It)<br \/>\nNewyorkilaistunut (entinen) teinit\u00e4htemme laulaa nyttemmin amerikkalaisen siisti\u00e4 s\u00e4hk\u00f6ist\u00e4 soulpoppia. Konebiitti nakuttaa ja mies\u00e4\u00e4ni piipahtaa toastaamassa. Eip\u00e4h\u00e4n tule ainakaan yksin\u00e4ist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tyylikarsinassa. Janitan rahkeet olisivat kyll\u00e4 riitt\u00e4neet laadukkaampaankin lauluun.<\/p>\n<p>JEWEL: You Were Meant for Me<br \/>\n(Atlantic)<br \/>\nJewel Kilcher tekee n\u00e4ttej\u00e4, perinteisi\u00e4 kantrilauluja. T\u00e4m\u00e4 on sellainen klassisenkaunis puolihidas balladi jonka tahdissa on helppo keinahdella tuolillaan ja valuttaa salaa kyynel pari tequilaansa. Bonuksena pari sympaattista minuutinpituista rallatusta.<\/p>\n<p>KANTAKAUPUNGIN LEIJUVA P\u00d6LY: Rakkauden hyllyll\u00e4 -ep<br \/>\n(Kantakaupungin leijuva p\u00f6ly)<br \/>\nKantisten akustisjatsillisessa laulelmamusiikissa on jotakin niin kodikaan sympaattista ett\u00e4 synkeyden s\u00e4ilytt\u00e4minen vaatisi keskivertokriitikkoa paljon v\u00e4kev\u00e4mpi\u00e4 hengenvoimia. Kun viidess\u00e4 laulussa on aineksia ja ideoita ihan riitt\u00e4miin ollaan kiist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n satsin parhaimmistossa.<\/p>\n<p>KIRKA: L\u00e4pi unisen maan<br \/>\n(BMG)<br \/>\nEi kehno iskelm\u00e4balladi &#8211; paitsi ett\u00e4 se s\u00e4mpl\u00e4tty \u201duuu-aaa\u201d -kuoro rupeaa tympim\u00e4\u00e4n viimeist\u00e4\u00e4n toisen s\u00e4keist\u00f6n aikaan. Odotan sua kotiin on ihan kivanpirte\u00e4 lattarihtava keinutus, mutta nautitsen Bring It on Home to Meni mieluummin Sam Cooken tuntehikkaana originaalina.<\/p>\n<p>KYYRIA: Mind the Light<br \/>\n(Gun)<br \/>\nTapansa mukaan Kyyria v\u00e4litt\u00e4\u00e4 kuulijalle sateenkaarenkirjavan tyylien sekoituksen ja reipasta pelimannihenke\u00e4 enemm\u00e4n kuin raskaassa rokissa on tapana. N\u00e4in\u00e4 Keltaisen ja Govindan aikoina sitar kuulostaa kiusallisen muotitietoiselta instumentilta &#8211; niin motivoitua kuin sen k\u00e4ytt\u00f6 Mind the Lightilla onkin.<\/p>\n<p>LARRY AND THE LEFTHANDED: Johnny the Void<br \/>\n(Bad Afro\/Trashcan)<br \/>\nLaulu jossa soi theremin, tuo sormin koskematta ujeltava ihmelaatikko, ei yksinkertaisesti voi olla huono. T\u00e4m\u00e4 on Avaruuden Laki.<\/p>\n<p>LEHTIVIHRE\u00c4T: Huono el\u00e4m\u00e4<br \/>\n(Levy-yhti\u00f6)<br \/>\nKun \u00e4iti aikanaan hankki kotiin Weetabix-paketin, maistoimme pikkusiskon kanssa puolikkaan kakkusen ja kielt\u00e4ydyimme sen j\u00e4lkeen houkutteluista huolimatta kajoamasta moiseen herkkuun pitk\u00e4ll\u00e4 tikullakaan. Niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kyseisen tuotteen mieleentuovasti pakattu ralli onnistuu yksitoikkoiduudestaan huolimatta liikauttamaan jotakin sisimm\u00e4ss\u00e4ni. Kakkosraita, akustislive 190477-095X ja m\u00e4, on sitten espanjalaisv\u00e4liosineen kaikkineen ihan oikeasti hieno esitys.<\/p>\n<p>LEILA K.: Blacklisted<br \/>\n(Mega)<br \/>\nLeilan levytyksiss\u00e4 on riemastuttavan r\u00e4\u00e4vi\u00e4 rymistelyhenke\u00e4. Kontrasti kliinisen siistiin keskivertotanssimusiikkiin on melkomoinen. Manic Panicilta on kyll\u00e4 lohkottu mainiompiakin singlej\u00e4.<\/p>\n<h2>Lyyra-Schlieffen<\/h2>\n<p>MASA MAINDS: Vaistoon ja tunnen<br \/>\n(Snap)<br \/>\nKovin tavanomainen iskelm\u00e4, ellei kertos\u00e4keeseen olisi m\u00e4tetty mahtipontisuutta parillakin talikolla. S\u00e4hk\u00f6posti-ik\u00e4v\u00e4 on ihan yht\u00e4 korni kuin muutkin trendikk\u00e4\u00e4sti intternetti\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n yritt\u00e4v\u00e4t laulunteelm\u00e4t.<\/p>\n<p>MANOWAR: Courage<br \/>\n(Geffen)<br \/>\nDEATH TO FALSE M- mit\u00e4 helvataa, t\u00e4m\u00e4h\u00e4n on Broadway\/Meatloaf-tyylinen pianoballadi! Soitinesitys Today Is A Good Day to Die lainaa nimens\u00e4 intiaanip\u00e4\u00e4lik\u00f6lt\u00e4, joka ei koskaan antautunut. Attityydin suhteen Joey De Maion orkesterilla olisi yht\u00e4 ja toista opittavaa sankarivainaalta.<\/p>\n<p>MORAL SUICIDE: Virtuagod -ep<br \/>\n(Moral Suicide)<br \/>\nNimest\u00e4\u00e4n huolimatta Moral Suiciden metallik\u00e4sitys tuntuu olevan per\u00e4isin varhaiselta 80-luvulta, ajalta jolloin punkin ja hevin v\u00e4lill\u00e4 oli veteen piirretty\u00e4 viivaa jykev\u00e4mpi muuri. Assosiaatiot varhaiseen Zero Nineen johtuvat hyvin paljon muustakin kuin kovin ohkaiseksi j\u00e4\u00e4neest\u00e4 \u00e4\u00e4nikuvasta.<\/p>\n<p>VAN MORRISON: The Healing Game<br \/>\n(Exile)<br \/>\nBelfastin pieness\u00e4 suuressa miehess\u00e4 on samaa i\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 kuin hengenheimolaisessaan John Lee Hookerissa. Ei voi kuin n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 kuunnella miten \u00c4\u00e4ni vain jatkaa kypsymist\u00e4 ja syvenemist\u00e4.<\/p>\n<p>MYLL\u00c4RIT: Eta pravda<br \/>\n(Mipu)<br \/>\nNiinkuin rallin nimest\u00e4 (\u201dSe on totta\u201d) voi n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti p\u00e4\u00e4tell\u00e4, n\u00e4m\u00e4 Petroskoin kansanmusiikilliset velikullat osaavat kerrassaan mainiosti luikurin laskettelun taidon. Ja, kuten niin usein, lopputulos kiinnostaa totuutta koko mokoman enemm\u00e4n.<\/p>\n<p>PEKKA JA SUSI: T\u00e4htilaulu<br \/>\n(BMG)<br \/>\nJuu, min\u00e4kin kuulin nuornapoikana suomennetun version Bowien Starmanista, kuka sen ikin\u00e4 sitten levyttikin. Pekan ja h\u00e4nen Sutensa muukalaisaiheisen laulun sanoman perillemenoa h\u00e4iritsee suorastaan aggressiivisen p\u00e4\u00e4llek\u00e4yv\u00e4 \u00e4\u00e4nikuva.<\/p>\n<p>PHAT\u2019n\u2019PHUNKY: Let\u2019s Groove<br \/>\n(Mega)<br \/>\nKaikki ovat varmaan hirmuisen yll\u00e4ttyneit\u00e4 siit\u00e4 ett\u00e4 Earth Wind &amp; Firen tanssiklassikko on t\u00e4ten saatettu yhdeks\u00e4nkymment\u00e4luvun \u201dleikkaa ja liimaa tump tump tump\u201d -kuosiin. Olisin min\u00e4 kuitenkin suonut ett\u00e4 tuo olisi tehty hivenen suuremmin mielikuvitusta hy\u00f6dynt\u00e4en.<\/p>\n<p>POHJANNAULA: Tytt\u00e4rille -ep<br \/>\n(Naulap\u00e4\u00e4t)<br \/>\nIhan hyv\u00e4ll\u00e4 omalla tunnolla t\u00e4t\u00e4 ei voi sanoa (vanh- tai uus)kansanmusiikiksi, siksi taajaan tuntuvat Don Huonot ja Kelpo Pojat viisikon levysoittimissa pelanneen. Pienen tavoitteiden seestymisen ja j\u00e4sentymisen j\u00e4lkeen orkesterilta voi odottaa hyvinkin kiinnostavaa musiikkia.<\/p>\n<p>POPTONES: Tatuointi<br \/>\n(Megamania)<br \/>\nMarika Liuskin (5:15) ja Ari Vaahteran (Bluesounds, Kauko R\u00f6yhk\u00e4) romanttinen nykyiskelm\u00e4 kuulostaa viehkoudestaan (viehkyydest\u00e4\u00e4n?) huolimatta jollakin kiusallisella tavalla demomaisen sinnep\u00e4in-toteutuksen asteelle j\u00e4\u00e4neelt\u00e4. Liuskin kaunis \u00e4\u00e4ni olisi ansainnut huolellisemman viimeistelyn. Jostakin mystisest\u00e4 syyst\u00e4 biisin kosketinsoitinkulut tuovat koko ajan mieleen Eero Raittisen Vanhan holvikirkon.<\/p>\n<p>PUFF DADDY (featuring MASE): Can\u2019t Anybody Hold Me Down<br \/>\n(Arista)<br \/>\nSoon rankkaa t\u00e4m\u00e4 hiphoppaajan el\u00e4m\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n. N\u00e4ill\u00e4kin kavereilla on mennyt niin monta unetonta y\u00f6t\u00e4 Grand Master Flash &amp; the Furious Fiven The Message -klassikkoa s\u00e4mpl\u00e4illess\u00e4, ett\u00e4 r\u00e4pp\u00e4ysosuuksia \u00e4\u00e4nitett\u00e4ess\u00e4 on puhtia ollut j\u00e4ljell\u00e4 yht\u00e4 paljon kuin m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 s\u00e4kiss\u00e4. Loppuun on sent\u00e4\u00e4n kuluttajayst\u00e4v\u00e4llisesti laitettu vokaaliton biisipohja, jonka p\u00e4\u00e4lle levynkuluttaja voi sitten itse r\u00e4p\u00e4t\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin improvisaatiokaraokena.<\/p>\n<h2>Schliemann-\u00d6\u00f6lanti<\/h2>\n<p>JARI SILLANP\u00c4\u00c4: Bum bum bum<br \/>\n(MTV\/AXR)<br \/>\nKeltaisen lehdist\u00f6n pahoista puheista huolimatta syd\u00e4menmuotoinen seedee suostui py\u00f6r\u00e4htelem\u00e4\u00e4n soittimessani sit\u00e4 s\u00e4rkem\u00e4tt\u00e4. \u201dSweet Hunaja Mix\u201d j\u00e4tt\u00e4\u00e4 karaistuneen kriitikon sanattomaksi. Kymmenen vuoden kuluessa t\u00e4st\u00e4 tulee jonkun esoteerisen maanalaisen kultin rituaaliesine.<\/p>\n<p>LISA STANSFIELD: The Real Thing<br \/>\n(Arista)<br \/>\nIhan mielell\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4kin kehuisi, muttei suin surmin ilke\u00e4 kun samoista aineksista on niin monet kerrat keitetty paljon mehev\u00e4mpi soppa. Touch Mix tosin petraa tyylikk\u00e4\u00e4n mehev\u00e4ll\u00e4 electrobiitill\u00e4.<\/p>\n<p>SUB-URBAN TRIBE: Frequency -ep<br \/>\n(Zen Garden)<br \/>\nTauon j\u00e4lkeen ilmeik\u00e4st\u00e4, vahvaa ja vivahteikasta j\u00e4lke\u00e4. Joku voisi olla huolestunut Goodbyeen ja Two Stonesiin jemmatuista King Crimson -vaikutteista; min\u00e4 en, koska olen Frippin orkesteria aina arvostanut. Swamp Song hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 intiaanimusiikin rytmi\u00e4 ja laulustemmoja paremmin kuin mik\u00e4\u00e4n sitten Robbie Robertsonin Native Americansin j\u00e4lkeen kuulemani. Ja puoliverisen\u00e4 cherokeena Robbie sent\u00e4\u00e4n oli omalla kotitontillaan.<br \/>\nT\u00e4m\u00e4n kaksiviikkoisen ehdotonta eliitti\u00e4.<\/p>\n<p>SULF: After the Ladies<br \/>\n(Maple Music)<br \/>\nPit\u00e4isik\u00f6 Vantaanjoen nimi lausua \u201dM\u00f6\u00f6rsi\u201d ja kalenteria veivata kolmekymment\u00e4 vuotta taaksep\u00e4in? Tuskinpa vain, vaikkei Sulf sorrukaan paljon tallatun beat-polun pahimpiin kuoppiin.<\/p>\n<p>ARTO TAMMINEN: Utopia<br \/>\n(BMG)<br \/>\nIlman komeasti rullaavaa Motown-komppia ja tyylik\u00e4st\u00e4 tuotantoj\u00e4lke\u00e4 Utopia kuulostaisi hyvin, hyvin paljon tavanomaisemmalta iskelm\u00e4poppikselta. Nyt voi kuunnellessaan unhoittaa hassusti nykiv\u00e4n laulumelodian ja ihastella \u00e4\u00e4nikuvan hienoja detaljeja.<\/p>\n<p>TEHOSEKOITIN: C\u2019mon Baby Yeah<br \/>\n(Levy-yhti\u00f6)<br \/>\nPunkin j\u00e4lkeen beat-boomi? V\u00e4h\u00e4n kuivakka ja pitk\u00e4 A-osa kulminoituu riemastuttavan ep\u00e4vireiseen rallatuskertos\u00e4keeseen. P\u00e4\u00e4t\u00f6sinstrumentaali Musta Maija paljastaa orkesterin piilev\u00e4t Dick Dale -ambitiot.<\/p>\n<p>TEJA: M\u00e4 -ep<br \/>\n(Evidence)<br \/>\nKertakaikkisen h\u00e4mment\u00e4v\u00e4 flashback jostain Kollaa kest\u00e4\u00e4n ja varhaisen Keban puolestav\u00e4list\u00e4. Marja Salon kanssa duetoitu M\u00e4 rakkiloin(!) sua on aivan liian itsetietoinen ja kummallisilla sanav\u00e4\u00e4nn\u00f6ksill\u00e4 keikaileva toimiakseen tarkoittamallaan naivisromantiikalla. Niin, ja indokiinaa ei voi puhua koska sellaista kielt\u00e4 ei ole olemassa.<\/p>\n<p>AARNE TENKANEN &amp; TEMPUNTEKIJ\u00c4T: Taas me tehtiin maali<br \/>\n(Megamania)<br \/>\nKertonee kriitikon harrastusvalikoimasta, ett\u00e4 kuvittelin pitk\u00e4\u00e4n smurffilaulun \u201dmaalatkaa\u201d-kertos\u00e4keen viitanneen johonkin mit\u00e4 tavataan pensselill\u00e4 tehd\u00e4. Tenkanen &#8211; baarien miesten iso ja punakka vastine pienille sinisille &#8211; on tapansa mukaan suorapuheisempi, mutta ei t\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n teenn\u00e4ist\u00e4 vokalisointia kest\u00e4 kovin suurina annoksina.<\/p>\n<p>TONIC: Open Up Your Eyes<br \/>\n(Polydor)<br \/>\nTonic tekee muodikasta alternakitararockia &#8211; ja niinkuin muodikkaat yhtyeet yleens\u00e4kin, onnistuu olemaan lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 genren tyylikirjastoon ainoatakaan uutuutta.<\/p>\n<p>VACUUM: I Breathe<br \/>\n(Stockholm)<br \/>\nArmy of Lovers -musikantti Alexander Bardin uusi orkesteri kuulostaa koko mokoman vakavamielisemm\u00e4lt\u00e4. Laulussa on riitt\u00e4miin laatua ja tyyli\u00e4 nostamaan ryhm\u00e4n mielenkiintokynnyksen yl\u00e4puolelle kovin tavanomaisesta synteettis\u00e4\u00e4nikuvasta huolimatta.<\/p>\n<p>WENTUS BLUES BAND: Boogie Man -ep<br \/>\n(Bluelight)<br \/>\nS\u00e4hk\u00f6isen bluesin perinne on Kokkolan pojilla hyvin hallussa. Mutta min\u00e4 odotan edelleenkin jostain ilmestyv\u00e4ksi Omaper\u00e4ist\u00e4, Oivaltavaa, Uutta ja Suomalaista bluesb\u00e4ndi\u00e4.<\/p>\n<p>WET WET WET: If I Never See You Again<br \/>\n(Mercury)<br \/>\nYll\u00e4tytk\u00f6 hirve\u00e4sti kun kerron ett\u00e4 Wet Wet Wetin uusi single on siirappia tihkuvan melodinen soulpoppis-hituri? No sit\u00e4 min\u00e4 v\u00e4h\u00e4n arvelinkin.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kun edellisess\u00e4 postauksessa tuli tarkasteltua viime vuoden tekemisi\u00e4, juolahti mieleeni vilkaista, mit\u00e4 min\u00e4 mahdoinkaan kirjoitella Rumbaan tasavuosia sitten. Alkuvuodesta 1997 olen n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n arvostellut muun muassa tuoretta singlesatoa melkoisen keon. Siin\u00e4 miss\u00e4 me avustajat teimme oikein mielell\u00e4mme albumiarvosteluja, seuraavan numeron singlekasa oli aina v\u00e4h\u00e4n sellainen \u201d\u00e4sh, &hellip; <a href=\"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7692\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">Sinkkubingo 1997<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[15],"tags":[],"class_list":["post-7692","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7692","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7692"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7692\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7700,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7692\/revisions\/7700"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7692"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7692"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7692"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}