{"id":7639,"date":"2016-12-01T10:51:45","date_gmt":"2016-12-01T08:51:45","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7639"},"modified":"2016-12-01T10:51:45","modified_gmt":"2016-12-01T08:51:45","slug":"mm-muutaman-sadan-elokuvan-tahden","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7639","title":{"rendered":"Mm. muutaman sadan elokuvan t\u00e4hden"},"content":{"rendered":"

E<\/big>ilisiltana Hjallin lavalle oli nostettu<\/strong> tuoleja enemm\u00e4n kuin keskiverto-musiikkiareenalla on asiakaspaikkoja. Konsertin alkuhetken koittaessa esille asteli ensin satakunta kuorolaista ja sitten suunnilleen saman verran soittajia. Illan todellinen ja ainoa t\u00e4hti oli kuitenkin pikkumies, joka ei soittanut eik\u00e4 laulanut mit\u00e4\u00e4n, ei edes esitt\u00e4nyt v\u00e4lispiikkej\u00e4. H\u00e4n oli illan t\u00e4hti aivan aiheesta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ennie Morriconen<\/a> musiikin \u00e4\u00e4nimaisemissa leijuessa oli hyv\u00e4 pohdiskella konserttiin sis\u00e4ltyv\u00e4\u00e4 perusristiriitaa. Morriconen tuotannon tunnetuin osa \u2013 se jota suurin osa yleis\u00f6st\u00e4 oli luullakseni tullut kuuntelemaan \u2013 on elokuvamusiikkia, siis \u00e4\u00e4nimaisemaa jota ei ole tarkoitettu toimimaan itsen\u00e4isen\u00e4 teoksena, vaan t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4\u00e4n kuvakerrontaan sit\u00e4 mit\u00e4 kuvilla ei voi esitt\u00e4\u00e4 \u2013 eiv\u00e4t itsen\u00e4isi\u00e4 teoksia, vaan osia ryhm\u00e4ty\u00f6n\u00e4 syntyneist\u00e4 taiteellisista kokonaisuuksista. Tavallaan elokuvamusiikin kuunteleminen ilman elokuvaa on v\u00e4h\u00e4n kuin katselisi (\u00e4\u00e4ni)elokuvaa ilman \u00e4\u00e4nt\u00e4, tai mustavalkoisia valokuvia veistoksista.<\/p>\n

Huomasin monta kertaa konsertin mittaan antavani, yritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ajatusten leijua omia teit\u00e4\u00e4n, omissa maailmoissaan, kiinnitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 huomiota soivan musiikin detaljeihin. Ehk\u00e4 min\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin loin lavalta soivalle soundtrackille oman elokuvan. Monet tuntemani kirjailijat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kirjoittamisen taustamusiikkina nimenomaan eeppisehk\u00f6\u00e4, orkestroitua elokuvamusiikkia, ehk\u00e4 juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4: elokuvamusiikki on tarkoitettu tukemaan tarinaan, ei olemaan tarina itsess\u00e4\u00e4n. Itse en ole t\u00e4t\u00e4 tapaa koskaan onnistunut omaksumaan. Jos kuuntelen musiikkia kirjoittaessani, se on yleens\u00e4 aika pienimuotoista ilmaisua, joka yleens\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon improvisaatiota, ellei ole kokonaan improvisoitua.* Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vaikuttaa omaan kirjalliseen ilmaisuuni: olen itsekin kokenut, ett\u00e4 monesti kirjojeni kohtauksissa on jollakin tavalla hiljaista<\/em> vaikka l\u00e4sn\u00e4 olisi paljonkin v\u00e4ke\u00e4, ja aika usein, kirjoittaessa, huomaa romaanihenkil\u00f6idens\u00e4 ajattelevan tai tekev\u00e4n jotakin mit\u00e4 ei ole etuk\u00e4teen tullut ajatelleeksi. T\u00e4m\u00e4 on tietysti jotakin mist\u00e4 haluankin pit\u00e4\u00e4 kiinni: minun kirjallinen<\/em> soundini<\/em>. Mutta t\u00e4ytyy silti joskus kokeilla rakentaa johonkin kirjaan valmiiksi tarkkaan mietitty kohtaus, jossa on monta ihmist\u00e4, joiden liikkeet ja ajatukset on tarkkaan mietitty etuk\u00e4teen \u2013 ja laittaa kirjoittamisen taustalle soimaan jotakin todella eeppist\u00e4<\/em> l\u00e4pis\u00e4velletty\u00e4 musiikkia.<\/p>\n

Nyt kun ajatus palaa taas eilisillan konserttiin, on hyv\u00e4 muistaa huomanneensa, ett\u00e4 Morriconen(kin) elokuvamusiikkiin on upotettu tuhlailemalla lukemattomia hyvin harkittuja ja mietittyj\u00e4 detaljeja, joita ei elokuvaa katsellessa tule lainkaan huomanneeksi. Sama p\u00e4tee tietysti elokuvien muuhunkin ilmaisuun, n\u00e4yttelij\u00f6iden k\u00e4den asentoihin, katseen suuntiin, kohtauksen v\u00e4ris\u00e4vyihin, kuvan rakenteeseen. Niill\u00e4 on merkityst\u00e4 tarinan kannalta, mutta niiden on tarkoitus v\u00e4litt\u00e4\u00e4 alitajuisia asioita. Saman tietysti pit\u00e4\u00e4 p\u00e4te\u00e4 kirjojenkin tekstiin: jos tuonkaltaiset detaljit hypp\u00e4\u00e4v\u00e4t silmille, tekstiss\u00e4 on hiomisen varaa.<\/p>\n

Toki on muistettava, ett\u00e4 Ennio Morriconen musiikillinen ilmaisu ei todellakaan rajoitu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n elokuvamusiikkiin, vaikka \u201dklassisen\u201d elokuvamusiikin klassisromanttisuus paistaa h\u00e4nen muustakin tuotannostaan ainakin silt\u00e4 osin kuin sit\u00e4 eilisillan 60-vuotisjuhlakonsertin ohjelmistossa kuultiin. (Morricone on s\u00e4velt\u00e4nyt my\u00f6s ns. popmusiikkia sek\u00e4 italialaisille ett\u00e4 angloamerikkalaisille artisteille, mutta sit\u00e4 ei eilen esitetty.) Illan, eh, b\u00e4ndin<\/em> kokoonpanon vuoksi koko ohjelmisto oli s\u00e4vellystuotannon sit\u00e4 osaa joka sopii soitettavaksi t\u00e4ydell\u00e4 sinfoniaorkesterilla ja kuorolla, joita on t\u00e4ydennetty hiljaisilla ja v\u00e4h\u00e4isill\u00e4 rumpalin ja lattarily\u00f6m\u00e4soittajien osuuksilla. Mutta mik\u00e4s siin\u00e4. Komea konsertti, ja sit\u00e4 laatua jota voi tulevina vuosikymmenin\u00e4 kehua olleensa kuuntelemassa kun kohdalle tulee sellaista nuorisoa jolle Ennio Morricone on yksi suurimmista, mutta tuttu vain levyilt\u00e4 ja elokuvien uudelleenjulkaisuista.<\/p>\n

___
\n* kuten vaikkapa Keith Jarrettin<\/a> konserttilevytykset, jotka l\u00e4htev\u00e4t siit\u00e4 ett\u00e4 Jarret istuu konsertin aluksi pianon \u00e4\u00e4reen ja alkaa soittaa mit\u00e4 mieleen juolahtaa. Vuonna 1975 julkaistu The K\u00f6ln Concert<\/em><\/a> on t\u00e4ss\u00e4 suhteessa ehk\u00e4 sarjan hienoin esimerkki, jota voin suositella niillekin jotka eiv\u00e4t jazzpohjaisesta musiikista niin v\u00e4lit\u00e4.<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Eilisiltana Hjallin lavalle oli nostettu tuoleja enemm\u00e4n kuin keskiverto-musiikkiareenalla on asiakaspaikkoja. Konsertin alkuhetken koittaessa esille asteli ensin satakunta kuorolaista ja sitten suunnilleen saman verran soittajia. Illan todellinen ja ainoa t\u00e4hti oli kuitenkin pikkumies, joka ei soittanut eik\u00e4 laulanut mit\u00e4\u00e4n, ei edes esitt\u00e4nyt v\u00e4lispiikkej\u00e4. H\u00e4n oli … Jatka artikkeliin Mm. muutaman sadan elokuvan t\u00e4hden<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[51,11,21,15],"tags":[],"class_list":["post-7639","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-elavana","category-kirjoittaminen","category-kulttuuri","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7639","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7639"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7639\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7643,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7639\/revisions\/7643"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7639"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7639"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7639"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}