{"id":7518,"date":"2016-08-15T22:36:19","date_gmt":"2016-08-15T20:36:19","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7518"},"modified":"2016-08-15T22:36:19","modified_gmt":"2016-08-15T20:36:19","slug":"post-flow","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7518","title":{"rendered":"post-Flow"},"content":{"rendered":"

O<\/big>len viime vuosina k\u00e4ynyt h\u00e4vett\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n<\/strong> musiikkifestivaaleilla, ja silloinkin kun sinne on tullut menty\u00e4, k\u00e4ynti on ollut turhan usein t\u00e4sm\u00e4iskutyyppinen: sis\u00e4\u00e4n alueelle v\u00e4h\u00e4n ennen kuin odotettu artisti aloittaa, pois t\u00e4m\u00e4n lopetettua. Ei niin saa festareista irti paljoakaan.<\/p>\n

Siin\u00e4 mieless\u00e4 eilen p\u00e4\u00e4ttynyt Flow 2016 oli terveellinen ja virkist\u00e4v\u00e4 kokemus. Tulin norkoilleeksi alueella hyvin paljon ilman erityisemp\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja p\u00e4\u00e4dyin muutamankin kerran katsomaan jotakin, jota en ollut etuk\u00e4teen ajatellut.<\/p>\n

<\/p>\n

Kohdalle sattui useampikin esitys, jotka liikuskelivat hieman samoissa maisemissa kuin minut \u201dlausuntaa ja \u00e4\u00e4nimaisemia\u201d -juttuni. Elatu Nessa<\/a> ja Laraaji<\/a> pelailivat vahvasti improvisoiduilla akustisten soittimien \u00e4\u00e4nill\u00e4, jotka muokkautuivat viiveiden ja muiden efektien avulla leijuviksi \u00e4\u00e4nimaisemiksi.<\/p>\n

<\/p>\n

Samuli Kosmisen ja Tatu R\u00f6nk\u00f6n Kosminen R\u00f6nkk\u00f6!<\/a> -duo lis\u00e4si touhuun viel\u00e4 mainion twistin: ly\u00f6m\u00e4soittajakaksikon instrumentisto koostui yleis\u00f6lt\u00e4 etuk\u00e4teen ker\u00e4tyist\u00e4 esineist\u00e4 \u2013 kulhoista, uunipelleist\u00e4, saavista, koivuhaloista, kanistereista, s\u00e4hk\u00f6hammasharjasta, tehosekoittimesta… \u2013 joihin kaksikko sitten kiinnitti kontaktimikrofoneja ja toisti niiden soundia moninkertaisen muokkauksen l\u00e4pi. Tuloksena j\u00e4lleen lumoavia \u00e4\u00e4nimaisemia, ja soitinvalikoiman sek\u00e4 kaksikon mainion asenteen vuoksi my\u00f6s l\u00e4mpenev\u00e4\u00e4n iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4n sopivaa l\u00e4mmint\u00e4 huumoria.<\/p>\n

J\u00e4in vain pohtimaan, pit\u00e4isik\u00f6 tyrkytt\u00e4\u00e4 ensi kes\u00e4n festareille my\u00f6s n\u00e4it\u00e4 minun omia juttujani.<\/p>\n

Flown musiikkiprofiili on modernia, urbaania ja usein elektronista, miss\u00e4 on my\u00f6s huonot puolensa. V\u00e4lill\u00e4 oli vaikeaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n pakoon EDM-henkist\u00e4 four on the floor<\/em> -bassorumpukomppia. Monet kahvilat ja baarit sijaitsivat kyll\u00e4 varsinaisten lavojen kuulumattomissa, mutta etenkin muutamat \u201dyhteisty\u00f6kumppani\u201d-ketjupaikat soittivat sitten omista stereoistaan aivan tolkuttoman kovalla volyymill\u00e4 musiikkia jossa sama tyls\u00e4mielinen tump\u2013tump\u2013tump\u2013tump<\/em>-bassari toistui toistumistaan, biisist\u00e4 toiseen, usein jopa tempon muuttumatta. Volaa oli sen verran, ett\u00e4 bassari jytkytti viereisiin, hiljaisempiinkin kuppiloihin. Oli vaikeaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 pakoon.<\/p>\n

<\/p>\n

Ehk\u00e4 juuri siit\u00e4 syyst\u00e4 p\u00e4\u00e4dyinkin katsomaan Descendentsin<\/a> ihastuttavan vanhakantaista ja konekomppivapaata punkkia. Kvartetti ilmeisesti luokitellaan hooceeksi<\/em>, mutta minun korvaani musiikki kuulosti sellaiselta jota ns. toisen polven punkit \u2013 ne jotka olivat innostuneet Clashista ja kumppaneista heti ekojen levyjen j\u00e4lkeen ja perustaneet b\u00e4ndin \u2013 olisivat voineet soittaa. Toki Descendents oli aikamoisen paljon tiukemmin soittava kokoonpano kuin luultavasti yksik\u00e4\u00e4n 70\u201380-lukujen vaihteen innokkaista yritt\u00e4jist\u00e4 \u2013 paitsi The Clash itse, joka oli, ainakin tallenteiden perusteella,* tiukka kuin hansikas.<\/p>\n

<\/p>\n

Descendentsin j\u00e4lkeen oli helppoa leijua ajassa muutamaa vuotta eteenp\u00e4in New Orderiin, joka ei ole koskaan kuulunut suuriin suosikkeihini, eik\u00e4 kyse ole ainoastaan siit\u00e4 ett\u00e4 b\u00e4ndi harrasti ja harrastaa edelleenkin turhan paljon vanhan diskomusan ja uuden EDM:n mieleen tuovaa four on the floor<\/em> -bassarirytmiikkaa. Itse olin kahdeksankymment\u00e4luvun alkupuolellani enemm\u00e4n tohkeissani kitarapitoisesta musiikista, jossa oli mielell\u00e4\u00e4n my\u00f6s \u201doikea\u201d rumpali, eik\u00e4 mutisemalla laulettu angstinen brittil\u00e4inen synapop jaksanut erityisemmin innostaa. Sit\u00e4 paitsi olin n\u00e4hnyt New Orderin Roskildessa joskus 1980-luvun puoliv\u00e4lin tiet\u00e4miss\u00e4, silloin kun suhtauduin yhtyeeseen pelkk\u00e4n\u00e4 Joy Divisionin kakkosluokan j\u00e4\u00e4nteen\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 keikalla b\u00e4ndi esitti vallan laadukkaan shown taustavideoineen sun muineen, sen verran laadukkaan ett\u00e4 sen jaksoi sujuvasti kuunnella loppuun saakka. Sama p\u00e4tee Morrisseyhyn, joka ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koskaan kuulunut suuriin suosikkeihini (vaikka yritinkin aikoinaan opetella diggailemaan The Smithsin Meat is Murder<\/em> -levy\u00e4, huonolla menestyksell\u00e4).<\/p>\n

<\/p>\n

Nostalgiaosaston vahvimman pl\u00e4j\u00e4yksen tarjosi joka tapauksessa Iggy Pop. L\u00e4hes seitsem\u00e4nkymppisell\u00e4 herralla oli takanaan eritt\u00e4in tiukka b\u00e4ndi, ja Iggyn oma asenne, ote ja swagger<\/em> tekiv\u00e4t \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen yksinkertaisista eik\u00e4-lauluina-niin-kovin-kummoisista biiseist\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen intensiivisen keikkakokemuksen.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n tyyppinen musiikki vaatii juuri nuo ainekset: v\u00e4hemm\u00e4n tiukkana, v\u00e4hemm\u00e4n intensiivisen\u00e4 ja v\u00e4hemm\u00e4n ylv\u00e4\u00e4n\u00e4 t\u00e4llainen bluesriffipohjainen jynkytys on yksinkertaisesti tyls\u00e4\u00e4 ja rasittavaa, kuten lukemattomat Stoogesia ihailevat, omaa \u201drajuuttaan\u201d korostavat apuriorkesterit ovat vuosikymmenien mittaan osoittaneet.<\/p>\n

<\/p>\n

Iggyn j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4lavalla oli vuorossa toinen (minulle) festareiden kahdesta vahvimmasta esityksest\u00e4: Massive Attack.<\/p>\n

Erityisesti keikan alkupuolen aikana huomasin pohdiskelevani Massiven ja 1970-luvun Pink Floydin yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4. Molemmat ovat k\u00e4ytt\u00e4neet paljon ns. koneita, syntesoijia ja efektilaitteita, mutta paljon luovemmin ja mielikuvituksekkaammin kuin useimmat aikalaisensa. Molempien lavaesityksiss\u00e4 visuaalisuudella on suuri merkitys, mutta yht\u00e4 kaikki, molemmissa itse soittajat j\u00e4\u00e4v\u00e4t hyvin pitk\u00e4lti varjokuviksi taustakankaiden edess\u00e4, suhteellisen kasvottomiksi. Pinkkareiden David Gilmourilla oli ainakin pitk\u00e4\u00e4n tapana vaellella konserttipaikan katsomoalueella ennen keikan alkua, kenenk\u00e4\u00e4n tunnistamatta, enk\u00e4 min\u00e4k\u00e4\u00e4n olisi tunnistanut Robert Del Najaa tai Grant Marshallia, vaikka he olisivat popsineet gourmet-pikaruokiaan saman p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4.<\/p>\n

Molempien musiikissa on my\u00f6s vahva poliittinen s\u00e4rm\u00e4.<\/p>\n

Toinen oman Flowni huippuhetki koitti sen sijaan suhteellisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4n alueella vaeltelun seurauksena. Ei ollut pariin tuntiin mit\u00e4\u00e4n sellaista katsottavaa jota olisin ehdottomasti halunnut n\u00e4hd\u00e4, joten p\u00e4\u00e4dyin taideopiskelijoiden taloon tsekkailemaan b\u00e4ndi\u00e4, josta en tiennyt etuk\u00e4teen juuri muuta kuin ett\u00e4 siin\u00e4 soittaa puolituttu ly\u00f6m\u00e4soittaja.<\/p>\n

<\/p>\n

Puoliv\u00e4liss\u00e4 Okra Playgroundin<\/a> ensimm\u00e4ist\u00e4 biisi\u00e4 alkoi melkein h\u00e4vett\u00e4\u00e4: Miksi ihmeess\u00e4 en ollut koskaan aikaisemmin kuunnellut t\u00e4t\u00e4 b\u00e4ndi\u00e4, vaikka siin\u00e4 oli niin paljon sellaisia aineksia jotka kilkattelivat samoja kelloja kuin vaikkapa Hedningarnan 1990-luvun huippuaikojen musiikki? Tai V\u00e4rttin\u00e4 parhaimmillaan, samalla vuosikymmenell\u00e4? Okrat vain veiv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 kansanmusiikkipohjaista, vahvaan lauluun ja ikiaikaisiin kielisoittimiin perustuvaa touhua viel\u00e4 pyk\u00e4l\u00e4n verran modernimpaan suuntaan yhdistelem\u00e4ll\u00e4 siihen eri maailmanmusiikkien rytmiikoita sek\u00e4 hillityn tyylikk\u00e4\u00e4sti k\u00e4ytetty\u00e4 elektroniikkaa.<\/p>\n

No, nyt tied\u00e4n paremmin, eik\u00e4 lauantainen kosketus taatusti j\u00e4\u00e4 ainoaksi.<\/p>\n

Ja juuri t\u00e4ss\u00e4 onkin syy siihen, miksi festivaalit ovat niin usein niin paljon antoisampia kuin yhden tai kahden artistin omat konsertit: siell\u00e4 saattaa altistua sellaiselle musiikille, josta ei etuk\u00e4teen edes tiennyt tykk\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Flowssa on tietysti perinteisempiin festareihin verrattuna viel\u00e4 muutama plussapuoli: hyv\u00e4 ruoka, ja se, ett\u00e4 muutaman sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 portilta on pys\u00e4kki, josta bussi vie suoraan kotitalon eteen \u2013 ainakin jos bussiin mahtuu. (Lauantai-iltana jouduimme odottamaan seuraavaa helsinkil\u00e4isitt\u00e4in pitk\u00e4t kaksikymment\u00e4viisi minuuttia.) Niin, ja hyv\u00e4n ruoan lis\u00e4ksi j\u00e4rkev\u00e4 alkoholipolitiikka, joten ihmisi\u00e4 ei ahdettu mihink\u00e4\u00e4n j\u00e4rjett\u00f6miin karja-aitauksiin kiukkuuntumaan ja vet\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n t\u00e4yteen. Kun muki k\u00e4dess\u00e4 saattoi vapaasti k\u00e4vell\u00e4 kaikkialla festivaalialueella, v\u00e4ki joi v\u00e4hemm\u00e4n, oli selvemp\u00e4\u00e4 ja rennompaa.<\/p>\n

___
\n* Itse p\u00e4\u00e4sin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Clashista ainoastaan sen viimeisen, Cut the Crap<\/em> -levyn j\u00e4lkeisen version, jossa \u201doikeasta\u201d Clashista olivat mukana vain basisti Paul Simonon ja laulaja\/komppikitaristi Joe Strummer. Se ei ollut ihan sit\u00e4 mit\u00e4 olisin kaivannut, mutta tulipahan tajuttua viel\u00e4 kerran, miten mielett\u00f6m\u00e4n hienoja taistelulauluja b\u00e4ndi parhaina aikoinaan oli saanut tehty\u00e4.<\/small><\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen viime vuosina k\u00e4ynyt h\u00e4vett\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n musiikkifestivaaleilla, ja silloinkin kun sinne on tullut menty\u00e4, k\u00e4ynti on ollut turhan usein t\u00e4sm\u00e4iskutyyppinen: sis\u00e4\u00e4n alueelle v\u00e4h\u00e4n ennen kuin odotettu artisti aloittaa, pois t\u00e4m\u00e4n lopetettua. Ei niin saa festareista irti paljoakaan. Siin\u00e4 mieless\u00e4 eilen p\u00e4\u00e4ttynyt Flow 2016 oli terveellinen … Jatka artikkeliin post-Flow<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[51,15],"tags":[],"class_list":["post-7518","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-elavana","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7518","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7518"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7518\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7526,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7518\/revisions\/7526"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7518"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7518"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7518"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}