{"id":7485,"date":"2016-07-28T21:29:08","date_gmt":"2016-07-28T19:29:08","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7485"},"modified":"2016-07-28T21:29:08","modified_gmt":"2016-07-28T19:29:08","slug":"paikka-vailla-itaa-ja-lantta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7485","title":{"rendered":"Paikka vailla it\u00e4\u00e4 ja l\u00e4ntt\u00e4"},"content":{"rendered":"

L<\/big>uin lapsena ja varhaisnuorena paljon l\u00f6yt\u00f6retki\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 kirjallisuutta<\/strong>. Vaikutteille alttiiseen mieleen vetosi ajatus tuntemattomille seudulle tunkeutumisesta, kamppailusta luonnonvoimia, uupumusta, aliravitsemusta, sairauksia ja omia heikkouksia vastaan. Kyse ei ollut siit\u00e4, ett\u00e4 olisin halunnut itse koetella henkist\u00e4 ja fyysist\u00e4 kuntoisuuttani \u00e4\u00e4rioloissa: siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 ihminen pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4rj\u00e4isi hyvin miss\u00e4 tahansa, ja itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n\u00e4 my\u00f6s, ett\u00e4 jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 itse on mukana \u2013 tai johtamassa \u2013 jossakin yht\u00e4 legendaarisessa hankkeessa. Paha vain, ett\u00e4 jo 1960-luvulla suurin osa Maapallon paikoista alkoi olla jo k\u00e4yty ja koluttu \u2013 lukuun ottamatta tietenkin kaikkea sit\u00e4 Maapalloa, joka on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kilometrin\u2013parin paksuisen merivesikerroksen alla (eli suurin osa Maapallon pintaa) \u2013 mutta toisaalta avaruus n\u00e4ytti olevan aukeamassa urheille seikkailijoille aivan l\u00e4hivuosina.<\/p>\n

My\u00f6hemmin, lukeneempana ja sivistyneemp\u00e4n\u00e4, olen tajunnut ett\u00e4 iso osa ns. \u201dl\u00f6yt\u00f6retkist\u00e4\u201d oli ensisijaisesti sadismiin asti v\u00e4kivaltaisia ry\u00f6st\u00f6- ja orjuutusretki\u00e4, ja mahdollinen tiedonhankinta ja tutkimusty\u00f6 olivat korkeintaan pikku sivubonari. Maapallolla on kuitenkin yksi alue, jonne tehdyt tutkimusmatkat eiv\u00e4t ole koskaan olleet pois kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n seudulla jo asuvalta, koska siell\u00e4 ei ole koskaan asunut ket\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4: Etel\u00e4manner, Antarktis. Seitsem\u00e4nnen maanosan tutkimus tuntui ik\u00e4\u00e4n kuin puhtaammalta ja tieteellisemm\u00e4lt\u00e4: alueelle oli ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4sty vasta siin\u00e4 vaiheessa kun silmit\u00f6n vahvimman oikeudella ry\u00f6st\u00e4minen ei ollut eurooppalaisessa kulttuurissa en\u00e4\u00e4 niin ihailtua kuin Kolumbuksen, Magalh\u00e3esin ja Draken aikoina. Kaikkein kuuluisimpiin tutkimusretkiin liittyi sit\u00e4 paitsi niin paljon seikkailuromantiikkaa ja tragediaa: Roald Amundsenin<\/a> ja Robert Falcon Scottin<\/a> retkikuntien \u201dkilpajuoksu\u201d Etel\u00e4navalle, joka j\u00e4lkimm\u00e4isten osalta p\u00e4\u00e4ttyi hirve\u00e4\u00e4n, mutta hyvin dokumentoituun ja inhimillisess\u00e4 sankaruudessaan yht\u00e4 kaikki romanttisen innoittavaan tragediaan.<\/p>\n

<\/p>\n

Kari Herbertin ja Huw Lewis-Jonesin kirja Etel\u00e4napaa etsim\u00e4ss\u00e4<\/em> (suom. Petri Kaipainen) antoi tilaisuuden piipahtaa uudelleen l\u00f6yt\u00f6retkien nostalgisessa maailmassa. Alkuteos on julkaistu Amundsenin ja Scottin tutkimusmatkojen satavuotisjuhlavuonna, mutta ilahduttavasti se antaa runsaasti tilaa my\u00f6s muille merkitt\u00e4ville Etel\u00e4mantereen tutkijoille James Cookin<\/a>, Jules Dumond d\u2019Urvillen<\/a> ja James Clark Rossin<\/a> ajoista aina moderniin napatutkimukseen asti. Erityisen runsaasti tilaa saa Scottin entinen retkikuntatoveri Ernest Shackleton<\/a>, jota Scott ilmeisesti itse piti pahimpana kilpailijanaan, ennen kuin Amundsen s\u00e4hk\u00f6tti h\u00e4nelle ja ilmoitti muuttaneensa suunnitelmiaan kesken laivamatkaa: h\u00e4n ei ollutkaan l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Pohjoiselle j\u00e4\u00e4merelle, kuten oli aikaisemmin suunnitellut, vaan aikoi p\u00e4\u00e4st\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 Etel\u00e4navalle.<\/p>\n

Scottilla, Shackletonilla ja Amundsenilla oli monessa mieless\u00e4 yht\u00e4 hyv\u00e4t mahdollisuudet p\u00e4\u00e4st\u00e4 navalle: kaikilla oli kokemusta aikaisemmilta Etel\u00e4mantereen retkilt\u00e4, ja Shackleton oli vuonna 1909 p\u00e4\u00e4ssyt vain 156 kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n navasta, ennen kuin h\u00e4n katsoi parhaaksi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 paluumatkalle pohjoiseen. T\u00e4m\u00e4 oli jatkossakin Shackletonille tyypillist\u00e4: h\u00e4n onnistui huolehtimaan, ett\u00e4 h\u00e4nen johtamiensa retkikuntien j\u00e4senet selvisiv\u00e4t hengiss\u00e4 kaikkein pahimmistakin kriiseist\u00e4. Niit\u00e4 h\u00e4nen tapauksessaan nimitt\u00e4in piisasi: h\u00e4n menetti tilaisuuden p\u00e4\u00e4st\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 navalle, mutta varusti pari vuotta my\u00f6hemmin retkikunnan kulkemaan Antarktiksen halki navan kautta. T\u00e4m\u00e4 hanke ep\u00e4onnistui, kun retkikunnan laiva Endurance<\/em> murskaantui ahtoj\u00e4iden paineessa ja Shackleton joutui muutaman miehens\u00e4 kanssa purjehtimaan laivaveneell\u00e4 l\u00e4hes tuhannen kilometrin matkan Etel\u00e4-Georgian saarelle maailman myrskyisimm\u00e4n meren halki voidakseen saada apua Antarktiksen puolelle j\u00e4\u00e4neille tovereilleen. Kaikki saatiin pelastettua, ja Shackletonista tuli etenkin kotimaassaan Scottin ja Amundsenin veroinen sankari, ihan aiheesta.<\/p>\n

Kirja valottaa my\u00f6s retkikuntien ty\u00f6skentelyprosessia: kilpailuasetelmasta huolimatta Scottin ja Amundsenin retkikunnat eiv\u00e4t suinkaan rynnist\u00e4neet kohti napaa heti kun saivat jalkansa Antarktiksen kamaralle. Ei, molempien laivat saapuivat mantereelle jo vuoden 1911 alussa, Antarktiksen loppusyksyn aikana, ja miehist\u00f6t viettiv\u00e4t j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n talven etel\u00e4isen napapiirin myrskyjen, nelikymmenasteisten pakkasten ja pimeiden, auringottomien p\u00e4ivien keskell\u00e4.<\/p>\n

(Retkikunnat itse asiassa kohtasivat toisensa et\u00e4\u00e4lt\u00e4 molempien hakeutuessa syksyll\u00e4 sopiviin l\u00e4ht\u00f6paikkoihin Rossin j\u00e4\u00e4hyllyn<\/a> l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4.)<\/p>\n

Jo aikaisemmat retkikunnat olivat kokeneet loputtoman y\u00f6n musertavan fyysisen henkisen vaikutuksen miehiin, joilla ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin viett\u00e4\u00e4 kaikki aikansa pieniss\u00e4, h\u00e4th\u00e4t\u00e4\u00e4 kyh\u00e4tyiss\u00e4 majoissa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 s\u00e4ilykeruokaa, koska ulkopuolen pimeydess\u00e4 riehuvat talvimyrskyt tekev\u00e4t ulosmenemisest\u00e4 hengenvaarallista hulluutta. Scottin ja Amundsenin aikaan retkikunnat osasivat jo varautua siihen, ett\u00e4 Etel\u00e4mantereella joudutaan ehk\u00e4 olemaan parikin vuotta: kes\u00e4n tulo ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarkoita sit\u00e4 ett\u00e4 laivalle \u2013 jos se ei ole jo tuhoutunut \u2013 l\u00f6ytyisi j\u00e4\u00e4vuorten ja myrskyjen v\u00e4list\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaista v\u00e4yl\u00e4\u00e4 kohti lauhkeampia vesi\u00e4.<\/p>\n

Sek\u00e4 Scott ett\u00e4 Amundsen olivat t\u00e4ydent\u00e4neet omia naparetkikokemuksiaan Fridtjof Nansenin<\/a> kaltaisten muiden pohjoisen ja etel\u00e4n j\u00e4\u00e4tik\u00f6ill\u00e4 liikkuneiden veteraanien neuvoilla ja kokemuksilla. Heid\u00e4n v\u00e4lilleen muodostui kuitenkin ratkaiseva ero: Amundsen noudatti neuvoja, Scott ei. Koiravaljakoiden sijaan englantilaiset luottivat paksuun hankeen t\u00e4ysin sopimattomiin poneihin, huonosti toimivaan traktoriin ja siihen, ett\u00e4 urholliset britit jaksaisivat itse vet\u00e4\u00e4 reki\u00e4, joissa heid\u00e4n tarvitsemansa ruoka ja muut tarvikkeet matkustivat. Heill\u00e4 oli suksia, mutta harva heist\u00e4 oli koskaan hiiht\u00e4nyt. Erinomaisen hiihtotaitoisilla norjalaisilla oli kunnolliset koiravaljakot ja jokseenkin suomeilematon koirapolitiikka: sairastuneet tai heikkoon kuntoon joutuneet koirat tapettiin ja sy\u00f6tettiin j\u00e4ljellej\u00e4\u00e4neille vetojuhdille.
\n\"TerraNova2\"<\/a>
\nKartta: Wikimedia Commons<\/small><\/p>\n

Kuten kirja kertoo, naparetki on my\u00f6hemmin toteutettu onnistuneesti Scottin retkikunnan varusteiston ja kokoonpanon t\u00e4ydellisell\u00e4 j\u00e4ljitelm\u00e4ll\u00e4 ilman ett\u00e4 kukaan on kuollut tai edes sairastunut. Scottilla oli siis kaikki mahdollisuudet selvit\u00e4, ellei h\u00e4nell\u00e4 olisi ollut tuhoisan huono onni. H\u00e4nen retkikuntansa p\u00e4\u00e4si liikkeelle tukikohdasta Antarktiksen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 viikkokausia Amundsenin miesten j\u00e4lkeen, ja heid\u00e4n reitill\u00e4\u00e4n sattui olemaan jopa Etel\u00e4mantereeksikin tavattoman huono s\u00e4\u00e4. Heid\u00e4n mielialaansa vaikutti ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 tuhoisasti sekin, ett\u00e4 kun he lopulta viikkokausien taivalluksen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4siv\u00e4t puolimatkan etapilleen \u2013 Etel\u00e4navalle \u2013 he n\u00e4kiv\u00e4t sinne kuukautta aikaisemmin pystytetyn Norjan lipun. Ja, kuten tunnettua, Scott ja kaksi h\u00e4nen viimeist\u00e4 elossa ollutta toveriaan menehtyiv\u00e4t vain kahdeksantoista kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 etuk\u00e4teen valmistellusta muona- ja tarvikevarastosta 30. maaliskuuta 1912. Heid\u00e4n ruumiinsa l\u00f6ysi retkikunnan satamapaikan miehist\u00f6st\u00e4 koottu etsint\u00e4retkikunta joitakin viikkoja my\u00f6hemmin. Vainajien alta teltasta l\u00f6ytyi my\u00f6s viimeiseksi j\u00e4\u00e4neen Scottin p\u00e4iv\u00e4kirjat, jotka kertoivat viisikosta kolmikoksi kutistuneen ryhm\u00e4n tuskaisasta kuolinmarssista, toveruudesta ja henkil\u00f6kohtaisista uhrauksista: l\u00e4hes liikuntakyvyt\u00f6n Lawrence Oates<\/a> oli er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana ilmoittanut \u201dMenen ulos ja viivyn hetken\u201d ja l\u00e4htenyt teltasta lumimyrskyyn nelj\u00e4nkymmenen asteen pakkasessa ollakseen heikent\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toveriensa selvi\u00e4mismahdollisuuksia \u2013 turhaan.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa Amundsen miehineen oli jo p\u00e4\u00e4ssyt Uuteen Seelantiin ja sulkeutunut hotellihuoneeseensa torjumaan maailman lehdist\u00f6n haastattelupyynt\u00f6j\u00e4.<\/p>\n

Monessakin mieless\u00e4 Amundsenin saavutus, Scottin tragedia ja Shackletonin retkikunnan ep\u00e4onnistuminen p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t Antarktiksen tutkimuksen \u201dsankarikauden\u201d. J\u00e4rjestelm\u00e4llisempi tutkimus p\u00e4\u00e4si kunnolla k\u00e4yntiin vasta 1920\u201330-luvuilla, jolloin retkikuntien apuna oli jo modernimpaa tekniikkaa, kuten lentokoneita.\u00a0 Herbert ja Lewis-Jones k\u00e4yv\u00e4t l\u00e4pi tutkimusten historiaa aina 2000-luvulle asti, jolloin Etel\u00e4navalla toimii jo kolmas pysyv\u00e4 tutkimusasema (aikaisemmat ovat hautautuneet lumeen ja h\u00e4vitetty vaarallisina) ja varakkaammat turistit voivat p\u00e4\u00e4st\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4n punavalkoista tolppaa suorilla lennoilla. Reell\u00e4, suksilla tai jalkapatikassa navalla kulkevat en\u00e4\u00e4 vain ekstreme-harrastajat. Mantereen rannikolla Scottin ja muiden tukikohtien satavuotiaat m\u00f6kit ovat silti yh\u00e4 paikoillaan, ja niiden hyllyill\u00e4 saattaa n\u00e4hd\u00e4 jopa alkuper\u00e4isten retkikuntien s\u00e4ilyket\u00f6lkkej\u00e4kin: hyyt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 ilmastossa muonavarat ja pakkaukset rapistuvat hyvin hitaasti.<\/p>\n

Etel\u00e4napaa etsim\u00e4ss\u00e4<\/em> on komea, hienosti taitettu kirja, juuri sellainen kuin l\u00f6yt\u00f6retkikirjan pit\u00e4\u00e4 minusta ollakin. Yksi iso puute siin\u00e4 tosin on: siit\u00e4 puuttuu kunnollinen Antarktiksen kartta. Sivuille ja tekstin alle on tosin taitettu useitakin vanhoja karttoja ja karttaluonnoksia, mutta niist\u00e4 on paha seurata paikannimi\u00e4 tai hahmottaa eri retkikuntien reittej\u00e4.<\/p>\n

<\/p>\n

Silti t\u00e4ss\u00e4 kirjassa on samaa lumovoimaa kuin kauan sitten lukemissani l\u00f6yt\u00f6retkikertomuksissa: Antarktiksen tutkimuksen my\u00f6h\u00e4isyydest\u00e4 on sit\u00e4 paitsi se hy\u00f6ty, ett\u00e4 alkuper\u00e4isilt\u00e4 retkilt\u00e4 on k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 melkoiset m\u00e4\u00e4r\u00e4t eritt\u00e4in laadukasta valokuvamateriaalia. Vaikka omat haaveet l\u00f6yt\u00f6retkeilyst\u00e4 ovat j\u00e4\u00e4neet lapsuudenmuistoiksi eik\u00e4 vaikuta silt\u00e4 ett\u00e4 olisi varaa koskaan k\u00e4yd\u00e4 edes Antarktiksen rannikkoristeilyll\u00e4, Etel\u00e4napaa etsim\u00e4ss\u00e4<\/em> on mainio keino virtuaalimatkailla niin ajassa kuin paikassa.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Luin lapsena ja varhaisnuorena paljon l\u00f6yt\u00f6retki\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 kirjallisuutta. Vaikutteille alttiiseen mieleen vetosi ajatus tuntemattomille seudulle tunkeutumisesta, kamppailusta luonnonvoimia, uupumusta, aliravitsemusta, sairauksia ja omia heikkouksia vastaan. Kyse ei ollut siit\u00e4, ett\u00e4 olisin halunnut itse koetella henkist\u00e4 ja fyysist\u00e4 kuntoisuuttani \u00e4\u00e4rioloissa: siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 ihminen pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin itsest\u00e4\u00e4n … Jatka artikkeliin Paikka vailla it\u00e4\u00e4 ja l\u00e4ntt\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,18,19],"tags":[],"class_list":["post-7485","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-meni-jo","category-tieteet"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7485","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7485"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7485\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7495,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7485\/revisions\/7495"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7485"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7485"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7485"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}