{"id":7456,"date":"2016-06-21T16:51:05","date_gmt":"2016-06-21T14:51:05","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7456"},"modified":"2016-06-21T16:51:05","modified_gmt":"2016-06-21T14:51:05","slug":"facilis-descensus-averni","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7456","title":{"rendered":"Facilis descensus Averni"},"content":{"rendered":"

M<\/big>ik\u00e4 olisikaan mainiompaa luettavaa kauniina alkukes\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n\u00e4<\/strong> kuin romaani, jossa laskeudutaan peninkulmien syvyyksiin maan poveen?<\/p>\n

<\/p>\n

Jules Vernen<\/a> klassikko Matka maan keskipisteeseen<\/em> (alkuteos 1864, Pentti K\u00e4hk\u00f6sen suomennos 1974) tuli nuorna luettua useampaankin kertaan, enk\u00e4 ole ainoa: oma nykyinen kappaleeni on kolmas painos vuodelta 1975, eik\u00e4 suomennos ole edes ensimm\u00e4inen. Tarinan p\u00e4\u00e4piirteet olivatkin aika hyvin mieless\u00e4 siin\u00e4 vaiheessa, kun seisoimme Sn\u00e6effelsnesin kamaralla ja katselimme vanhaa tulivuorta<\/a>, jonka kraaterin kautta professori Lidenbrock, h\u00e4nen veljenpoikansa Axel* ja heid\u00e4n islantilainen oppaansa, haahkanpyyt\u00e4j\u00e4 Hans Bjelke laskeutuvat matkalleen syv\u00e4lle maan poveen. Matka ei osoittaudu mutkattomaksi, ja jokunen yll\u00e4tyskin matkan varrella kohdataan, kuten suomennoksen kanteen valittu vanha kivipiirros vihjaa.<\/p>\n

Jules Vernen yksi kirjallinen tavoite oli valistaa lukijoitaan tieteen uusimmista saavutuksista, ja t\u00e4m\u00e4 aspekti on hyvin esill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4kin kertaa. Kirjassa puhutaan paljon geologiasta ja paleontologiasta, mineraaleista, kivilajeista ja fossiileista: kirjan lopun sanasto\/hakemisto valaisee nykylukijalle vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vanhahtavaa terminologiaa.<\/p>\n

Sataviisikymment\u00e4 vuotta vanha ajankohtainen tiede on toki perin vanhentunutta: Alfred Wegener esitti mannerliikuntoteoriansa<\/a> vasta puoli vuosisataa my\u00f6hemmin ja kesti jotakuinkin toiset puoli vuosisataa, ennen kuin teorialle lakattiin nauramasta. Vernen aikaan vuoristojen katsottiin olevan ryppyj\u00e4, joita maankuoreen syntyi kun Maa j\u00e4\u00e4htyess\u00e4\u00e4n kutistui, ja tulivuorten synnyst\u00e4 ja toiminnastakin esitettiin varsin vinkeit\u00e4 teorioita. My\u00f6s l\u00e4mp\u00f6tilan kohoaminen alasp\u00e4in kohti Maan sisuskaluja ment\u00e4ess\u00e4 oli vasta teoreetikkojen kiistelynaihe, ja antoi Vernelle oivan tilaisuuden leikitell\u00e4 teorioilla ja niiden mahdollisilla vaikutuksilla sankareiden vaiheisiin.<\/p>\n

Olin itsekin vallan kiinnostunut kirjan tieteellisist\u00e4 aiheista jo ensimm\u00e4isten lukukertojen aikaan, mutta ennen kaikkea luin sit\u00e4 lumoavana seikkailukertomuksena. Sellaisena se toimii viel\u00e4kin: K\u00e4hk\u00f6sen suomennos rullaa oikein mukavasti, ja h\u00e4nen mukaan ottamansa vanhahtavuudet tuovat nykylukijalle mukavaa epookin tuntua. Samoin on epookin tuntua tietysti kirjan perusasetelmassa: \u201dvarsin etev\u00e4ksi mineralogiksi\u201d kuvattu Axelin morsian Grauben j\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4sti odottelemaan kotiin, kun h\u00e4nen sulhasensa l\u00e4htee matkalle kirjaimellisesti tuntemattomaan maailmaan. Se mit\u00e4 nuoresta naisesta muuten kerrotaan antaa nykylukijan silm\u00e4\u00e4n kuvan paljon paremmasta ja luotettavammasta l\u00f6yt\u00f6retkeilij\u00e4kandidaatista kuin hermoherkk\u00e4 ja ailahteleva Axel.<\/p>\n

Nyt luettuna kirjassa ja ennen kaikkea sen Islanti-osuudessa on tietysti paljon kiinnostavaa ajan ja paikkojen kuvausta: pitk\u00e4lti edelt\u00e4vien vuosikymmenien matkakirjailijoiden tekstien varassa operoinut Verne tekee kuvailuissaan muutaman asiavirheen ja sortuu siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 infodumppaukseen ep\u00e4oleellisista asioista, mutta yht\u00e4 kaikki h\u00e4n laittaa retkueensa matkaamaan Sn\u00e6ffelsnesin niemelle jotakuinkin samaa reitti\u00e4 mit\u00e4 me taannoin kuljimme: h\u00e4nen aikaansa matka tosin kesti monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 jalan, hevosella ja lautoilla siin\u00e4 miss\u00e4 me sujautimme sinne parissa tunnissa siltoja ja vuonojen alle louhittuja tunneleita my\u00f6ten bussilla \u2013 jossa tosin oli suomalaisiin normeihin n\u00e4hden melkoisen korkea maavara. V\u00e4ke\u00e4 ja asutusta on nyky\u00e4\u00e4n paljon enemm\u00e4n, mutta kyll\u00e4 Vernen kuvaukset sammaleisista laavakentist\u00e4 tunnistaa samoiksi tienoiksi joita on itse juuri katsellut.<\/p>\n

(Yksi kirjan maamerkeist\u00e4 oli tosin tullut n\u00e4hty\u00e4 jo kolmisenkymment\u00e4 vuotta sitten: kirjan sankareiden odotellessa K\u00f6\u00f6penhaminassa Islannin-laivan l\u00e4ht\u00f6\u00e4 set\u00e4 Lidenbrock vie korkeanpaikankammoisen Axelin \u201dkuilukurssille\u201d Vor Frelsers Kirken torniin<\/a>: helposti tunnistettava torni ulkopuolisine kierreportaikkoineen sattui silm\u00e4\u00e4n ollessani aikoinaan ensimm\u00e4isell\u00e4 Roskilden festivaalireissullani: se sijaitsee aivan Christianian vapaakaupungin l\u00e4hell\u00e4.)<\/p>\n

Kaiken kaikkiaan t\u00e4m\u00e4 sataviisikymment\u00e4kaksivuotias tieteisromaani on kest\u00e4nyt aikaa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin hyvin tiedeosuutensa vanhentuneisuudesta huolimatta. Eih\u00e4n se ole mik\u00e4\u00e4n suunnattoman monitasoinen kirjallinen timantti, vaan rehellinen ja suhteellisen suoraviivainenkin seikkailukertomus \u2013 jonka loppuvaiheet, monien seikkailukertomusten tavoin, tuntuvat aikaisempaan tempoon verrattuna kovin h\u00e4t\u00e4isilt\u00e4 \u2013 mutta sellaisenaan vallan mukavaa, kevytt\u00e4 luettavaa.<\/p>\n

___
\n* Ei siis sisarenpoika, kuten edellisess\u00e4 bloggauksessa v\u00e4itin<\/a>. Niin <\/em>hyvin tarina ei ollut mieless\u00e4.<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mik\u00e4 olisikaan mainiompaa luettavaa kauniina alkukes\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin romaani, jossa laskeudutaan peninkulmien syvyyksiin maan poveen? Jules Vernen klassikko Matka maan keskipisteeseen (alkuteos 1864, Pentti K\u00e4hk\u00f6sen suomennos 1974) tuli nuorna luettua useampaankin kertaan, enk\u00e4 ole ainoa: oma nykyinen kappaleeni on kolmas painos vuodelta 1975, eik\u00e4 suomennos … Jatka artikkeliin Facilis descensus Averni<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[65,5,9],"tags":[],"class_list":["post-7456","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-innoittajia","category-kirjallisuus","category-sf"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7456","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7456"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7456\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7459,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7456\/revisions\/7459"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7456"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7456"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7456"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}