{"id":7396,"date":"2016-05-05T11:45:51","date_gmt":"2016-05-05T09:45:51","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7396"},"modified":"2016-05-05T11:45:51","modified_gmt":"2016-05-05T09:45:51","slug":"kaksi-arraa-vahemman","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7396","title":{"rendered":"Kaksi \u00e4RR\u00e4\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n"},"content":{"rendered":"

H<\/big>ieman huonot kokemukset Glyn Johnsin omael\u00e4m\u00e4kerrasta<\/a><\/strong> eiv\u00e4t lannistaneet, vaan tartuin toiseen h\u00e4nen aikalaisensa, kollegansa ja esikuvansa kirjaan. Katseltuani taannoin dokumenttielokuvan Produced by George Martin<\/em> (2012) arvelin, ett\u00e4 sir George Martinilla (1926\u20132016)<\/a> saattaisi olla musiikin \u00e4\u00e4nitt\u00e4misest\u00e4, tuottamisesta ja brittil\u00e4isen kevyen musiikin 1960-luvun vallankumouksesta jotain muutakin kerrottavaa kuin pelkki\u00e4 anekdootteja ja p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4. Ja kas: olin t\u00e4ll\u00e4 kertaa oikeassa.<\/p>\n

<\/p>\n

All You Need Is Ears<\/em> (St. Martin\u2019s Press) on ilmestynyt alkuaan jo vuonna 1979, jolloin George Martin oli viel\u00e4 hyvinkin aktiivinen toimija perustamassaan AIR-yhti\u00f6ss\u00e4, jolla oli tarjoamiensa tuotanto- ja levy-yhti\u00f6palvelujen lis\u00e4ksi kaksi studiota, toinen Lontoossa ja toinen, vasta avattu, Montserratin saarella Karibianmerell\u00e4. Ajankohta oli kiinnostava my\u00f6s sik\u00e4li, ett\u00e4 alkamassa oli, George Martinin ajattelua lainatakseni, musiikin tallentamisen viides nelj\u00e4nnesvuosisata. Digitaalinen \u00e4\u00e4nitt\u00e4minen teki vasta tuloaan, mutta Martin suhtautui hyvinkin optimistisesti ja toiveikkaasti \u2013 joissain suhteissa jopa profeetallisesti \u2013 sen mahdollisuuksiin.<\/p>\n

Jeremy Hornsbyn kanssa toimitettu muistelmakirja on paljon sujuvampaa ja antoisampaa luettavaa kuin Glyn Johnsin teos, ja paneutuu paljon syvemmin ja pohdiskelevammin musiikin \u00e4\u00e4nitt\u00e4misen prosessiin ja filosofiaan. Teknist\u00e4 jargonia Martin v\u00e4lttelee ja silloin kun h\u00e4n puhuu jostakin teknisemm\u00e4st\u00e4, h\u00e4n my\u00f6s selitt\u00e4\u00e4 kohtuullisen yleistajuisesti, mist\u00e4 on kyse. Johnsin lailla Martin oli kokemassa ja, ennen kaikkea, tekem\u00e4ss\u00e4 musiikin \u00e4\u00e4nitt\u00e4misen vallankumousta: aikaisemmin \u00e4\u00e4nite oli ollut jokseenkin suoraviivainen dokumentti todellisesta musiikkiesityksest\u00e4, mutta Martinin ja Johnsin (sek\u00e4 tietenkin heid\u00e4n \u00e4\u00e4nitt\u00e4miens\u00e4 yhtyeiden muusikoiden) ansiosta ymm\u00e4rrettiin, ett\u00e4 studioty\u00f6skentely ja studion mahdollisuudet voisivat olla my\u00f6s yksi musiikillisen ilmaisun keino. Martinilla oli suuri onni saada ty\u00f6skentelykumppaneikseen yhtye, jolla oli paitsi hengenheimolaisuutta, ideoita ja suurta hinkua hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 kaikkia niit\u00e4 mahdollisuuksia joita heid\u00e4n tuottajansa heille tarjosi, my\u00f6s riitt\u00e4v\u00e4sti menestyst\u00e4 saada levy-yhti\u00f6lt\u00e4 tarpeeksi studioaikaa ja muita resursseja ty\u00f6st\u00e4\u00e4 ideoista teoksia: The Beatles.<\/p>\n

Kirja valottaa Martinin henkil\u00f6kohtaista historiaa oikeastaan v\u00e4hemm\u00e4n kuin dokumenttielokuva. Martinista tulee helposti jossain m\u00e4\u00e4rin yl\u00e4luokkainen kuva etenkin verrattuna Liverpoolin ty\u00f6v\u00e4enluokasta* ponnistaneisiin Beatleksiin, mutta itse asiassa h\u00e4n on per\u00e4isin k\u00f6yh\u00e4st\u00e4, it\u00e4lontoolaisesta ty\u00f6l\u00e4isperheest\u00e4. Britanniassa puhetapa ja murre m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t hyvinkin tarkasti henkil\u00f6n sosiaaliluokan ja aseman, joten Martin opetteli nuoruusvuosinaan yl\u00e4luokkaisemman puhetavan, joka ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 avitti h\u00e4nen suhteellisen nopeaa nousuaan konservatiivisen EMI-konsernin hierarkiassa Parlophone-alamerkin tuotantop\u00e4\u00e4llik\u00f6ksi sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n oli ensin opiskellut klassista musiikkia sotaveteraaneille my\u00f6nnetyn stipendin turvin.\u2020<\/p>\n

Parlophone oli konsernin pahnanpohjimmainen ja p\u00e4rj\u00e4si varsin kehnosti ennen kuin George Martin alkoi julkaista merkill\u00e4 Goons-ryhm\u00e4n, Spike Milliganin, Peter Sellersin ja kumppanien huumori- ja sketsilevyj\u00e4. Kuten h\u00e4n toteaa, t\u00e4m\u00e4 oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin hyv\u00e4\u00e4 koulutusta ja valmistautumista my\u00f6hempiin studioteknisiin vallankumouksiin: siin\u00e4 miss\u00e4 musiikkia tallennettiin mahdollisimman \u201dluonnonmukaisesti\u201d, komediaan rakenneltiin efektej\u00e4 ja \u00e4\u00e4nimaisemia kaikin keinoin mit\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 oleva tekniikka ja mielikuvitus mahdollistivat: siihen aikaan ei valmiita efektilevyj\u00e4 tai -kirjastoja ollut olemassa, joten kaikki piti kehitell\u00e4 ja keksi\u00e4 itse.<\/p>\n

Martin on kirjassa aikamoisen katkera EMI-konsernille. Huolimatta h\u00e4nen johtavasta asemastaan palkkaus oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kehnoa, eiv\u00e4tk\u00e4 miljoonamenestyksetk\u00e4\u00e4n tuoneet h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4tienestej\u00e4, rojalteja tai edes toimihenkil\u00f6ille ja myyntipuolelle tarjottuja vuosibonuksia. Rojalteja h\u00e4n alkoi saada vasta siirrytty\u00e4\u00e4n freelancer-tuottajaksi 1960-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4, koska EMIn suurin rahasampo Beatles halusi yh\u00e4 jatkaa yhteisty\u00f6t\u00e4, mutta silloinkin, ja jatkossakin, huonosti sopimuksia lukenut (ja niit\u00e4 turhan huonosti juristeilla luetuttanut) Martin sai kokea tulleensa huijatuksi monet kerrat, ainakin omasta mielest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kirja keskittyy aika pitk\u00e4lti Beatles-aikoihin ja sit\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n vuosikymmeneen ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Martinin 1970-luvun ty\u00f6skentelyn v\u00e4hemm\u00e4lle. Vuonna 1979 Martin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n suhtautunut erityisen lempe\u00e4sti uusimpiin musiikillisiin tuuliin \u2013 toisin sanoen punkkiin \u2013 vaikka h\u00e4n muuten osoittaakin ilahduttavan raikasta avomielisyytt\u00e4 musiikin eri tyylisuuntia ja perinteit\u00e4 kohtaan. Yht\u00e4 kaikki, All You Need Is Ears<\/em> antaa monia hyvi\u00e4 vastauksia siihen, mik\u00e4 tuottajan rooli \u00e4\u00e4nilevyn synnyss\u00e4 oikein on, ja miten tuottajan ja \u00e4\u00e4nitt\u00e4j\u00e4n teht\u00e4v\u00e4t poikkeavat toisistaan \u2013 ainakin silloin, jos kyseess\u00e4 on kaksi eri henkil\u00f6\u00e4. Siin\u00e4 miss\u00e4 Glyn Johns siirtyi tuottajan hommiin \u00e4\u00e4nitt\u00e4j\u00e4n roolista, Martinilla oli aina ollut ty\u00f6parinaan ammatti\u00e4\u00e4nitt\u00e4j\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4n katsonut ett\u00e4 mikrofonien sijoittelun tai elektroniikan ihmeiden kaltaiset seikat olisivat kuuluneet h\u00e4nen toimenkuvaansa (vaikka h\u00e4n kyll\u00e4 ymm\u00e4rsikin n\u00e4it\u00e4 asioita lopulta kohtuullisen hyvin). Siin\u00e4kin mieless\u00e4 Martinin kirja on miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 luettavaa niille joita kiinnostaa musiikin luominen, mutta ei niink\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nitystekniikka.<\/p>\n

___
\n* Muut paitsi John Lennon, joka kasvoi Mimi-t\u00e4tins\u00e4 kohtuullisen vauraassa kodissa: h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n oli tosin sitten muita syit\u00e4\u00a0 niihin varsin vakaviin traumoihin joita h\u00e4n pystyi selvittelem\u00e4\u00e4n vasta kyps\u00e4ss\u00e4 aikuisi\u00e4ss\u00e4 (jos silloinkaan).
\n\u2020 H\u00e4net koulutettiin laivaston ilmavoimien konekiv\u00e4\u00e4riampujaksi, mutta sota p\u00e4\u00e4ttyi ennen kuin h\u00e4n ehti varsinaisiin taistelutoimiin.<\/small><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on muuten tuhannes t\u00e4ss\u00e4 seitsem\u00e4n- ja puolivuotiaassa blogissa julkaistu p\u00e4ivitys, ja osuu kaiken lis\u00e4ksi omaan viisikymment\u00e4nelj\u00e4vuotisp\u00e4iv\u00e4\u00e4ni. Onnea me!<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Hieman huonot kokemukset Glyn Johnsin omael\u00e4m\u00e4kerrasta eiv\u00e4t lannistaneet, vaan tartuin toiseen h\u00e4nen aikalaisensa, kollegansa ja esikuvansa kirjaan. Katseltuani taannoin dokumenttielokuvan Produced by George Martin (2012) arvelin, ett\u00e4 sir George Martinilla (1926\u20132016) saattaisi olla musiikin \u00e4\u00e4nitt\u00e4misest\u00e4, tuottamisesta ja brittil\u00e4isen kevyen musiikin 1960-luvun vallankumouksesta jotain muutakin kerrottavaa … Jatka artikkeliin Kaksi \u00e4RR\u00e4\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[70,5,21,22,15,28],"tags":[],"class_list":["post-7396","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-aanitekniikka","category-kirjallisuus","category-kulttuuri","category-musiikin-tekeminen","category-musiikki","category-tekniikka"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7396","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7396"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7396\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7403,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7396\/revisions\/7403"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7396"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7396"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7396"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}