{"id":7315,"date":"2016-03-03T09:38:17","date_gmt":"2016-03-03T07:38:17","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7315"},"modified":"2016-03-03T09:38:17","modified_gmt":"2016-03-03T07:38:17","slug":"rauhan-tarve","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7315","title":{"rendered":"Rauhan tarve"},"content":{"rendered":"

Toisaalta vet\u00e4ytyminen sosiaalisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on lukemani mukaan my\u00f6s tyypillinen masennusoire. Jos t\u00e4m\u00e4 on masennusta, minun tulee kaikkien tutkimusten mukaan tavata ihmisi\u00e4 tunteistani huolimatta. En saa antaa el\u00e4m\u00e4ni ja maailmani kutistua, tai voin ajaa itse\u00e4ni syvemm\u00e4lle masennukseen ilman ett\u00e4 edes huomaa. Minun t\u00e4ytyy tarttua erilaisten ajatusten ja tunteiden mahdollisuuksiin, joita muut ihmiset tuovat mukanaan.
\nMasennusteoriassa on tosin se aukko, etten tunne itse\u00e4ni alakuloiseksi ollessani yksin vaan olen enimm\u00e4kseen rauhallinen ja hyv\u00e4ntuulinen.
\nMiss\u00e4 ovat kunnon diagnoosit, kun niit\u00e4 tarvitaan?<\/p><\/blockquote>\n

M<\/big>asentunut vet\u00e4ytyy kuoreensa, koska ei muuhun pysty<\/strong>. Introvertti viihtyy yksikseen, koska oma rauha on h\u00e4nen voimansa l\u00e4hde. Molemmat saattavat nauttia t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n ihmisten seurasta, mutta se ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tee masentuneesta v\u00e4hemm\u00e4n masentunutta tai muuta introverttia perusluonteeltaan seurallisemmaksi.<\/p>\n

Ent\u00e4 jos introvertti ei pysty, el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n tekemiens\u00e4 ratkaisujen vuoksi, vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n omaan rauhaansa niin usein kun h\u00e4nen tarvitsisi, koska h\u00e4nell\u00e4 on parisuhde, perhett\u00e4, sukulaisia, yst\u00e4vi\u00e4 ja naapureita? Ent\u00e4 jos masentuneen on pakko yritt\u00e4\u00e4 veny\u00e4 perheens\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 eteen silloinkin kun parasta olisi vain maata s\u00e4ngynpohjalla? Ent\u00e4 jos introvertti on masentunut?<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Tutustuin Pauliina Vanhataloon, kun vasta ilmestyneess\u00e4 Keskivaikeassa vuodessa<\/em> (S & S, 2016) kuvattu ajanjakso alkoi olla loppupuolellaan: tavallaan vilahdan kirjassa ohimennen, mutta vain nimett\u00f6m\u00e4n\u00e4 j\u00e4senen\u00e4 l\u00e4hemmin kuvailematonta ihmisryhm\u00e4\u00e4. Olen joka tapauksessa p\u00e4\u00e4ssyt seuraamaan ainakin silloin t\u00e4ll\u00f6in, pintapuolisesti, sivusta joitakin kirjassa kerrottuja asioita ja kuullut Pauliinan puhuvan prosessista, jonka yhten\u00e4 tuloksena kirja syntyi<\/a>. Siin\u00e4 on perin paljon tuttua.<\/p>\n

Olen itsekin perusluonteeltani varsin introvertti \u2013 siit\u00e4 huolimatta ett\u00e4 viihdyn seurassa, festarien v\u00e4kijoukoissa ja puuhailen mielell\u00e4ni j\u00e4rjest\u00f6toiminnassa \u2013 ja my\u00f6s minulla on taipumusta masennukseen.*\u00a0 Tunnistan voimakkaan oman rauhan ja seesteisen yksinolemisen tarpeen my\u00f6s itsess\u00e4ni. Olen aikoinaan tullut tehneeksi tietoisen ja harkitun valinnan olla hankkimatta lapsia, joten siin\u00e4 suhteessa minun on hyvin paljon helpompaa saada kaikki tarvitsemani oma aika, tila ja rauha loukkaamatta l\u00e4heisi\u00e4ni ja k\u00e4rsim\u00e4tt\u00e4 ihan niin<\/em> huonosta omastatunnosta. Silti tasapainottelu ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja l\u00e4heisi\u00e4 kohtaan tuntemieni velvoitteiden kanssa on perin tuttua. Olen min\u00e4kin joutunut, osaltani, tasapainottelemaan sen v\u00e4lill\u00e4, mit\u00e4 ainakin kuvittelen muiden kokevan itsekkyyten\u00e4, ja sen v\u00e4lill\u00e4, mink\u00e4 itse koen kuluttavan voimiani loppuun. Siin\u00e4 suhteessa t\u00e4m\u00e4 Keskivaikea vuosi<\/em> on erinomaista vertaistukea.<\/p>\n

Tunnistan itseni toki my\u00f6s kirjailijassa, joka pohtii ty\u00f6ns\u00e4 mielekkyytt\u00e4, toivoo saavansa huomiota, pelk\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 huomiotta, pohtii milloin koittaa se p\u00e4iv\u00e4 jolloin monta vuotta ty\u00f6stetty k\u00e4sikirjoitus ei en\u00e4\u00e4 kelpaakaan kustantajille, jolloin apurahalautakunnat l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t pelkki\u00e4 \u201dValitettavasti emme\u201d -kirjeit\u00e4: mit\u00e4 sitten? Mist\u00e4 l\u00f6ytyy sellainen ty\u00f6paikka, joka huolii riesakseen sulkeutuneen erakon, joka ei ole viimeiseen viiteentoista\u2013pariinkymmeneen vuoteen ollut mink\u00e4\u00e4nlaisessa \u201dnormaalissa\u201d ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja joka ahdistuu, jos joutuu viett\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 samassa huoneessa muiden ihmisten kanssa? Jolla on viel\u00e4 taipumusta pitkiin ja perin ei-tuottaviin masennusjaksoihin?\u2020 Ei sill\u00e4 etteik\u00f6 \u201doikeissa\u201d t\u00f6iss\u00e4 olevilla olisi nyky\u00e4\u00e4n ihan yht\u00e4 ep\u00e4varmaa (ellei ole sattunut p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n niin korkeaan asemaan, ett\u00e4 hyv\u00e4veliverkosto suojelisi ja ty\u00f6nantajat tarjoaisi potkujen my\u00f6t\u00e4 muutaman vuoden palkan mittaista erorahaa). Emme me kirjailijat (tai k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4t) mit\u00e4\u00e4n erityissuojeltavia saimaannorppia ole, olemmepahan vain keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 huonommin ty\u00f6llistyv\u00e4\u00e4 ja v\u00e4hemm\u00e4n sosiaalista porukkaa, joka on tottunut ty\u00f6kseen py\u00f6rittelem\u00e4\u00e4n mieless\u00e4\u00e4n asioita eestaas, eestaas, eestaas…<\/p>\n

Olen ollut huomaavinani, ett\u00e4 taipumus masennukseen ei ole lainkaan harvinainen piirre t\u00e4m\u00e4n ammatin harjoittajilla.<\/p>\n

Helppo on my\u00f6s jakaa Pauliinan \u00e4rtymys ja ep\u00e4luulo amerikkalaisperuisten el\u00e4m\u00e4ntaito-oppaiden aivottomaan \u201dajattele positiivisesti, vastoink\u00e4ymiset ovat vain haaste\u201d -l\u00f6pertelyyn. Jos haluat ottaa itse\u00e4si niskasta kiinni, kannattaa mieluummin kysy\u00e4 neuvoa Karl Friedrich Hieronymus von M\u00fcnchhausenilta<\/a>, joka pystyi nostamaan itsens\u00e4 suosta kiskomalla itse\u00e4\u00e4n kankipalmikosta yl\u00f6s. Ja koska h\u00e4nen lukijakuntansa on amerikkalaisia el\u00e4m\u00e4ntaito-opettajia paljon laajempi, h\u00e4nen t\u00e4ytyy olla oikeammassa!<\/p>\n

Silti: vaikka Keskivaikea vuosi<\/em> kuvaa rankkaa ja synkkien ajatusten t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 vuoden jaksoa, eritt\u00e4in vahvana sivuilta huokuu my\u00f6s my\u00f6nteist\u00e4: perheen keskin\u00e4ist\u00e4 tukea, rakkautta, v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4, joustamista, venymist\u00e4. Itse koin kirjan voimaannuttavana vertaistukena, ja kuvittelisin ett\u00e4 my\u00f6s v\u00e4hemm\u00e4n kirjallinen introvertti saisi siit\u00e4 paljon irti. Ekstrovertimmille lukijoille kirja saattaisi olla hyvinkin opettavaista luettavaa.<\/p>\n

___
\n* On minulla tosin my\u00f6s jonkinsorttista taipumusta hypomaniajaksoihin, joten saatan olla pikemminkin bipolaarinen. S. tosin on sit\u00e4 mielt\u00e4 ettei minulla ole sellaisia oireita, ja olen itsekin sit\u00e4 mielt\u00e4 ett\u00e4 viimeiset reilut seitsemisentoista vuotta ovat olleet suhteellisen<\/em> tasaista aikaa. Mutta aika ennen meid\u00e4n kahden tapaamista oli sitten aivan eri juttu.
\n\u2020 Kirjailijan ty\u00f6ss\u00e4 hyvin liev\u00e4<\/em> masennus saattaa ollakin tuottavaa: suurin osa kirjoitusprosessista on ajattelemista.<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Toisaalta vet\u00e4ytyminen sosiaalisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on lukemani mukaan my\u00f6s tyypillinen masennusoire. Jos t\u00e4m\u00e4 on masennusta, minun tulee kaikkien tutkimusten mukaan tavata ihmisi\u00e4 tunteistani huolimatta. En saa antaa el\u00e4m\u00e4ni ja maailmani kutistua, tai voin ajaa itse\u00e4ni syvemm\u00e4lle masennukseen ilman ett\u00e4 edes huomaa. Minun t\u00e4ytyy tarttua erilaisten ajatusten … Jatka artikkeliin Rauhan tarve<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[41,53,13,5],"tags":[],"class_list":["post-7315","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-henkilokohtaista","category-introspektio","category-kirjailijaelamaa","category-kirjallisuus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7315","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7315"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7315\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7323,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7315\/revisions\/7323"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7315"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7315"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7315"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}