{"id":7253,"date":"2015-12-29T11:10:35","date_gmt":"2015-12-29T09:10:35","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7253"},"modified":"2015-12-29T11:10:35","modified_gmt":"2015-12-29T09:10:35","slug":"lemmy-1945-2015","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7253","title":{"rendered":"Lemmy 1945\u20132015"},"content":{"rendered":"

O<\/big>n yh\u00e4 helppo palauttaa mieleen hetki, jolloin kuulin Mot\u00f6rheadia ensi kerran<\/strong>. Se tapahtui vuonna 1980: tiesin b\u00e4ndist\u00e4 jotakin lehtijuttujen ja etenkin Soundin<\/em> muutaman toimittajan* intoilun perusteella. N\u00e4in ollen lykk\u00e4sin kasettidekin \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun radiokuuluttaja juonsi yhtyeen uuden levyn, jonka nimi oli, tietenkin \u201dAce of Spades\u201d.<\/p>\n

Kaiuttimista tulvi jotakin sellaista mit\u00e4 en muistanut koskaan kuulleeni. Musiikissa oli jotakin t\u00e4ysin mielipuolista, kaoottista ja j\u00e4rjest\u00f6nt\u00e4, kaikkea t\u00e4t\u00e4 viel\u00e4 enemm\u00e4n kuin yksik\u00e4\u00e4n koskaan kuulemani punk-levytys \u2013 mutta silti se toimi, pysyi kasassa, hengitti. Ja vaikka laulu tuntui ensi alkuun t\u00e4ysin melodiattomalta, huomasin seuraavina p\u00e4ivin\u00e4 ett\u00e4 kappale onnistui olemaan tavattoman sinnik\u00e4s korvamato.<\/p>\n

Yht\u00e4\u00e4n Mot\u00f6rhead-levy\u00e4 en ole koskaan ostanut. Hiukan harmittaa etten aikoinaan sijoittanut siihen livetuplaan, joka oli pahvikotelon sijaan pakattu tekonahkaiseen kuoreen, mutta 1980-luvun alun heviharrastus tuntui meist\u00e4 intellektuellimman musiikin (hah!) harrastajista niin kornilta, ett\u00e4 vaikka Mot\u00f6rhead nyt ei koskaan ollutkaan hevi\u00e4 eik\u00e4 metalliakaan, ajatus rahan sijoittamisesta sellaiseen musiikkiin ei tullut mieleenk\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 edelleenkin ainoa omistamani Mot\u00f6rhead-tuote on nelj\u00e4n cd:n Protect the Innocent<\/em> -kokoelmaboksi (1998), jonka sain Rumban<\/em> arvostelukappaleena ja arvostelin lehteen, muistaakseni ihan kohtuuhyvin arvosanoin. (P\u00e4\u00e4toimittaja Rami Kuusinen halusi, ett\u00e4 edes joskus Mot\u00f6rheadia arvostelee joku muukin kuin vain lehden ainaiset metallimusiikkiavustajat.)<\/p>\n

Lemmyn musiikkia olin itse asiassa kuullut jo aikaisemminkin: toimittaja\u00e4iti oli joskus saanut, samoin arvostelukappaleena (vaikka h\u00e4n ei levyarvosteluja tehnytk\u00e4\u00e4n) Hawkwindin Hall of the Mountain Grillin<\/em> (1974), jonka lienen jokusen kerran kuunnellut l\u00e4pi 1970-luvulla.<\/p>\n

Levyjenostamattomuudesta huolimatta Mot\u00f6rhead on kuitenkin kuulunut niihin yhtyeisiin, joiden musiikkia olen arvostanut \u2013 etenkin sen j\u00e4lkeen, kun kaikenlaisia kummallisia yhteyksi\u00e4 ja linkkej\u00e4 rakenteleva mieli oli tajuavinaan, ett\u00e4 Mot\u00f6rhead on itse asiassa musiikillisesti paljon enemm\u00e4n velkaa Jerry Lee Lewisille kuin raskaamman rockin pioneereille, Black Sabbathille tai Les Zeppelininille ja kumppaneille. Lemmyn komppikitaramaisesti soittama basso tekee pitk\u00e4lti samaa mit\u00e4 pianisti-Lewisin vasen k\u00e4si, b\u00e4ndin kulloisenkin kitaristin instrumentti noudattelee Lewisin oikean k\u00e4den kuvioita. Laulutyyliss\u00e4kin oli samaa otetta.<\/p>\n

Televisiosta katseltu Mot\u00f6rhead-konsertti oli my\u00f6s ensimm\u00e4inen, ja oikeastaan ainoa kerta, jolloin kaduin ett\u00e4 olin aikoinaan poistattanut nauhat omasta Rickenbacker-bassostani. Nauhattomalla voi tehd\u00e4 jotakuinkin kaikkea sit\u00e4 mit\u00e4 nauhallisellakin bassolla \u2013 paitsi soittaa nelj\u00e4n kielen sointuja kuin Lemmy.<\/p>\n

N\u00e4in Mot\u00f6rheadin liven\u00e4 ainoastaan kerran, Roskilden festivaaleilla viitisen vuotta sitten. B\u00e4ndi kuulosti juuri silt\u00e4 kuin sen pitikin kuulostaa: voimalliselta. Lemmyst\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n alkoi ik\u00e4\u00e4ntymisen huomata: liikkeet olivat ilmeisen kankeita, hapsottava parta ja tukka ilmiselv\u00e4sti v\u00e4rj\u00e4tty. Mutta silti olen tyytyv\u00e4inen: legenda tuli n\u00e4hty\u00e4 erinomaisessa musiikillisessa iskussa ja viel\u00e4p\u00e4 jotakuinkin eturiviss\u00e4. (PA-tekniikan kehittymisen my\u00f6t\u00e4 lavan edustalla \u00e4\u00e4nenvoimakkuus oli sen verran kohtuullinen, ett\u00e4 sinne saattoi menn\u00e4 ja siell\u00e4 saattoi olla kuuloaan vaurioittamatta. Siin\u00e4 suhteessa kannatti odottaa kolmekymment\u00e4 vuotta.)<\/p>\n

Nyt odottelu olisikin ollut liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n uutiset ovat kertoneet Ian Fraser \u201dLemmy\u201d Kilmisterin menehtyneen nopeasti edenneeseen sy\u00f6p\u00e4\u00e4n vain muutamia p\u00e4ivi\u00e4 70-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lkeen.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

___
\n* Yksi n\u00e4ist\u00e4 toimittajista oli jossakin yhteydess\u00e4 \u201dtamperelaiseksi punkkariksi\u201d tituleerattu Pertti Str\u00f6m, joka minulle paljastui vasta vuosia my\u00f6hemmin levymoguli Epe Heleniuksen alter egoksi.<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

On yh\u00e4 helppo palauttaa mieleen hetki, jolloin kuulin Mot\u00f6rheadia ensi kerran. Se tapahtui vuonna 1980: tiesin b\u00e4ndist\u00e4 jotakin lehtijuttujen ja etenkin Soundin muutaman toimittajan* intoilun perusteella. N\u00e4in ollen lykk\u00e4sin kasettidekin \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun radiokuuluttaja juonsi yhtyeen uuden levyn, jonka nimi oli, tietenkin \u201dAce of Spades\u201d. Kaiuttimista … Jatka artikkeliin Lemmy 1945\u20132015<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[21,15,17],"tags":[],"class_list":["post-7253","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kulttuuri","category-musiikki","category-poisnukkumisia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7253","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7253"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7253\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7260,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7253\/revisions\/7260"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7253"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7253"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7253"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}