{"id":7209,"date":"2015-11-12T15:55:26","date_gmt":"2015-11-12T13:55:26","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7209"},"modified":"2015-11-12T15:55:26","modified_gmt":"2015-11-12T13:55:26","slug":"kapean-nauhan-aika-ii","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7209","title":{"rendered":"Kapean nauhan aika II"},"content":{"rendered":"

E<\/big>nglantilainen Sound On Sound<\/a><\/strong> -lehti viett\u00e4\u00e4 parhaillaan 30-vuotisjuhliaan, ja juhlan kunniaksi julkaistiin uudessa numerossa kiinnostava juttu siit\u00e4, millaista \u2013 nykyajan perspektiivist\u00e4 \u2013 oli \u00e4\u00e4nitt\u00e4\u00e4 lehden syntyajan 1980-luvun puoliv\u00e4lin kotistudiossa<\/a>. Lehden artikkeli ei luultavasti avaudu kokonaan kuin tilaajille, mutta \u00e4\u00e4nitysprojektin lopputulos l\u00f6ytyy my\u00f6s Soundcloud-palvelusta<\/a>.<\/p>\n

SOS:n v\u00e4ell\u00e4 oli, minun n\u00e4k\u00f6kulmastani, aikamoisen hulppea kalusto k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4\u00e4n: kunnollinen miksausp\u00f6yt\u00e4, kahdeksanraita-kelanauhuri, Atari-tietokone sekvensseriohjelmineen synkronoituna nauhuriin niin ettei nauhurin kallisarvoisia raitoja tarvinnut tuhlata rumpuihin tai kosketinsoittimiin \u2013 ainoastaan tallentaa yhdelle raidoista synkronointisignaali, jonka avulla rumpukoneet ja syntetisoijat \u2013 sek\u00e4 varhainen Akai-sampleri peliefekti\u00e4\u00e4ni\u00e4 varten \u2013 saadaan py\u00f6rim\u00e4\u00e4n samaan tahtiin nauhalle tallennettujen laulu- ja kitararaitojen kanssa.<\/p>\n

Ty\u00f6ryhm\u00e4 kohtasi aika monta ongelmaa matkan varrella, joista osa johtui siit\u00e4 ett\u00e4 k\u00e4ytetyt laitteet olivat yksinkertaisesti kolmekymment\u00e4 vuotta vanhoja,\u00a0 eik\u00e4 elektroniikkaa ole yleens\u00e4 suunniteltu tai valmistettu kest\u00e4m\u00e4\u00e4n niin kauan: kasiraituri suostui tallentamaan ainoastaan viidelle kahdeksasta raidasta, joten synkkasignaalin keralla t\u00e4m\u00e4 merkitsi sit\u00e4 ett\u00e4 \u201doikeita\u201d soittimia ja duettolaulua varten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli vain nelj\u00e4 raitaa.<\/p>\n

Saman veran kuin minulla oli aikoinaan kaiken kaikkiaan.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Alunperin tarkoituksenani oli vuoden 1984 aikoihin ostaa itselleni ainoastaan toinenkin (k\u00e4ytetty) kasettidekki, ja rakennella b\u00e4ndille biisiaihioita \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 dekilt\u00e4 toiselle. Tiesin kyll\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla \u00e4\u00e4nenlaatu heikkenisi aika nopeasti \u00e4\u00e4nityskertojen my\u00f6t\u00e4, mutta en pit\u00e4nyt asiaa olennaisena: ei ollut tarkoitus tehd\u00e4 julkaisukelpoista materiaalia, ainoastaan jotakin mist\u00e4 kaverit kuulisivat, miten olin ajatellut biisin menev\u00e4n.<\/p>\n

Ostamani dekki kuitenkin hajosi yhden illan k\u00e4ytt\u00e4misen j\u00e4lkeen, joten vein sen takaisin kauppaan ja sain rahat takaisin. Viereisess\u00e4 radioliikkeess\u00e4 Liisankadulla oli tarjouksena Fostexin uusi ja markkinoiden halvin neliraita-kasettinauhuri X-15. Dekin palautuksesta saamani summa riitti k\u00e4sirahaan. Kotistudioharrastajan varustelukierre oli alkanut.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Fostex oli jopa sen ajan kasettiraituristandardien mukaan perin primitiivinen laite. Sill\u00e4 saattoi \u00e4\u00e4nitt\u00e4\u00e4 ainoastaan kaksi raitaa kerrallaan, basso- ja diskanttikorjaimet olivat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ainoastaan \u00e4\u00e4nitt\u00e4ess\u00e4 (jolloin \u00e4\u00e4nitt\u00e4j\u00e4n oli siis syyt\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 oli tekem\u00e4ss\u00e4) ja muistaakseni laitteessa ei ollut erillisi\u00e4 ulostuloja \u00e4\u00e4nitetyille nelj\u00e4lle raidalle, joten miksausvaiheessa oli mahdollista k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain laitteen omaa \u201dmikseri\u00e4\u201d, joka k\u00e4sitti kaikille nelj\u00e4lle kanavalle ainoastaan \u00e4\u00e4nenvoimakkuus- ja panorointis\u00e4\u00e4timet. Lis\u00e4ksi laitteen kohinanvaimennusj\u00e4rjestelm\u00e4 (Dolby-B) oli ihan p\u00e4tev\u00e4 normaalissa kasettidekkik\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4lekk\u00e4is\u00e4\u00e4nittelyss\u00e4 se ei vaimentanut kohinaa kovinkaan hyvin (etenkin kun muutkin laitteeni kohisivat) ja suhinoita tarttui nauhalle kerrassaan runsaasti.<\/p>\n

(T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 olen edelleenkin v\u00e4h\u00e4n yliallerginen kaikelle, mik\u00e4 \u00e4\u00e4nitt\u00e4ess\u00e4 kohisee tai suhisee.)<\/p>\n

Olin joka tapauksessa p\u00e4\u00e4ssyt alkuun. Pian ruokahalu kuitenkin alkoi kasvaa, ja Fostexin puutteet harmittaa, joten investoin (edes) pyk\u00e4l\u00e4\u00e4 parempaan neliraiturimalliin.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

VestaFire MR-10 ei ollut niin arvostettua merkki\u00e4, mutta \u00e4\u00e4nenlaadullisesti se oli, ainakin jossain m\u00e4\u00e4rin, laadukkaampi. S\u00e4\u00e4t\u00f6mahdollisuuksiakin oli enemm\u00e4n, ja kohinanvaimennus toimi t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen sopivammalla dbx-tekniikalla. Kerrallaan saattoi edelleenkin \u00e4\u00e4nitt\u00e4\u00e4 vain kaksi raitaa, ja mikseriosasto oli yht\u00e4 vaatimaton. T\u00e4ss\u00e4 laitteessa oli kuitenkin erilliset ulostulot raidoille, joten miksausvaiheessa saattoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 erillist\u00e4 mikseri\u00e4 \u2013 tai olisi voinut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, jos minulla olisi sellainen ollut. Aux-sis\u00e4\u00e4ntulon ansiosta oli kuitenkin mahdollista kytke\u00e4 systeemiin miksausvaiheessa esimerkiksi kaikulaite, ja sellainen minulla oli. Vuosien mittaan niit\u00e4 oli minulla erilaisia: useimmat olivat l\u00e4hinn\u00e4 kitaroille tarkoitettuja kaikupedaaleja, mutta niiden impedanssisovitusten kaltaiset hienoudet eiv\u00e4t olleet mik\u00e4\u00e4n erityisen iso ongelma minun taidoillani. Oli minulla v\u00e4h\u00e4n aikaa my\u00f6s Fostexin massiivinen stereo-jousikaikutankki, jollainen olisi varmankin nyky\u00e4\u00e4n kuuminta vintage-hottia, mutta itse olin tyytyv\u00e4inen p\u00e4\u00e4stess\u00e4ni siit\u00e4 eroon. Se kohisi kuin faan.<\/p>\n

VestaFirell\u00e4 opin my\u00f6s, ett\u00e4 \u00e4\u00e4nenlaatu ja dynamiikka paranevat korvin kuultavasti, kun nauhanopeus kasvaa. Niinp\u00e4 opin v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n vehkeen nauhannopeuss\u00e4\u00e4timen maksimiinsa (plus 15 %) ja aloin haaveilla sellaisesta hienommasta vehkeest\u00e4, joka py\u00f6ritt\u00e4isi kasettinauhoja oikeasti ja kunniallisesti tuplanopeudella. Jonkin verran haaveilin my\u00f6s pikku hiljaa edullistuvista kahdeksan- ja kuusiraitureista, vaikka tiesinkin kyll\u00e4, ett\u00e4 jos C-kasetin nauhan leveyden jakaa nelj\u00e4n sijaan viel\u00e4 useampiin raitoihin, \u00e4\u00e4nenlaatu heikkenee entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

(Muistaakseni Akai valmisti jonkun aikaa kaksitoistaraitanauhuria, joka k\u00e4ytti C-kasetin sijaan leve\u00e4nauhaisempaa videokasettia, mutta se oli kyll\u00e4 jo reippaasti minun rahojeni ulottumattomissa.)<\/p>\n

Kaikkein isoin ongelma VestaFiress\u00e4 olivat h\u00e4iri\u00f6\u00e4\u00e4net. Nauhoituksille ilmaantui satunnaisesti pieni\u00e4 \u201dprt\u201d-\u00e4\u00e4nn\u00e4hdyksi\u00e4, jotka v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin h\u00e4iritsiv\u00e4t kuuntelua. Monta kertaa otin kitara-, basso- tai lauluosuuksia uusiksi kun h\u00e4iri\u00f6 oli tullut v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n paikkaan, vaikka ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut mit\u00e4\u00e4n takeita siit\u00e4 etteik\u00f6 uuteen vetoon olisi tullut samanlaista.<\/p>\n

Vuosia my\u00f6hemmin, vanhoja neliraitanauhoitteita kuunnellessani, tajusin ett\u00e4 \u201dprt\u201d-h\u00e4iri\u00f6it\u00e4 esiintyi vain niiss\u00e4 kappaleissa joita olin nauhoitellut silloisessa asunnossamme It\u00e4keskuksen Kauppakartanonkujalla. Ilmeisesti s\u00e4hk\u00f6verkossa oli h\u00e4iri\u00f6it\u00e4, jotka jotenkin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t sitten verkkomuuntajan kautta nauhurin \u00e4\u00e4nipuolelle ja nauhalle. Joka tapauksessa t\u00e4m\u00e4 oli v\u00e4hitellen t\u00e4rkein syy alkaa etsiskell\u00e4 uutta ja parempaa neliraitanauhuria.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Muistaakseni VestaFire vaihtui tuplanopeusnauhuri Yamaha MT-100 II:een vasta 1990-luvun puolella. \u00c4\u00e4nenlaatu parani korvin kuultavasti, mutta asiaan tietysti vaikutti sekin ett\u00e4 olin ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 oppinut \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4\u00e4n jossain m\u00e4\u00e4rin paremmin. Nyt alettiin kuitenkin jo el\u00e4\u00e4 minun kasettiraiturikauteni iltaruskoa, osittain siksi ett\u00e4 avoeron ja siit\u00e4 seuranneen masennuksen vuoksi \u00e4\u00e4nittelin seuraavina vuosina varsin v\u00e4h\u00e4n. My\u00f6s musiikintekomenetelm\u00e4t muuttuivat, sill\u00e4 kotiini oli lopulta tullut my\u00f6s tietokone. Ensi alkuun tietokone toimi ainoastaan (SOS:n tyyliin) midi-sekvensserin\u00e4 \u2013 olin lopultakin hankkinut samanlaisen \u201dsynkkaboksin\u201d jota varakkaammat olivat k\u00e4ytt\u00e4neet jo edellisell\u00e4 vuosikymmenell\u00e4 \u2013 ja erilaisten \u201dkosketinsoitin\u201d- ja rumpusoundien l\u00e4hteen\u00e4, mutta aikaa my\u00f6ten ja \u00e4\u00e4nikorttien parantuessa aloin pohtia my\u00f6s kokonaan tietokonepohjaiseen \u00e4\u00e4nitt\u00e4miseen siirtymist\u00e4.<\/p>\n

Yamaha on kyll\u00e4 edelleen tallella, ja toimi erinomaisesti ainakin viimeksi kun digitoin vanhoja neliraita\u00e4\u00e4nityksi\u00e4ni tietokoneelle. Toistakymment\u00e4 vuotta pl\u00e4tr\u00e4\u00e4mist\u00e4 kasettineliraitureiden kanssa saa minut silti edelleenkin tuhahtamaan halveksivasti, jos joku vintagehipsteri jaksaa paasata siit\u00e4 kuinka analogitekniikka on (aina ja ehdottomasti) laadukkaampaa kuin moderni digitaalinen \u00e4\u00e4ni. Ei nimitt\u00e4in ole.<\/p>\n

\u00c4\u00e4nikortti- ja tietokone\u00e4\u00e4nitysjutuista voisi ehk\u00e4 kirjoitella ja muistella lis\u00e4\u00e4 joskus tuonnempana.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Englantilainen Sound On Sound -lehti viett\u00e4\u00e4 parhaillaan 30-vuotisjuhliaan, ja juhlan kunniaksi julkaistiin uudessa numerossa kiinnostava juttu siit\u00e4, millaista \u2013 nykyajan perspektiivist\u00e4 \u2013 oli \u00e4\u00e4nitt\u00e4\u00e4 lehden syntyajan 1980-luvun puoliv\u00e4lin kotistudiossa. Lehden artikkeli ei luultavasti avaudu kokonaan kuin tilaajille, mutta \u00e4\u00e4nitysprojektin lopputulos l\u00f6ytyy my\u00f6s Soundcloud-palvelusta. SOS:n v\u00e4ell\u00e4 … Jatka artikkeliin Kapean nauhan aika II<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[70,22,15],"tags":[],"class_list":["post-7209","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-aanitekniikka","category-musiikin-tekeminen","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7209","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7209"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7209\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7215,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7209\/revisions\/7215"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7209"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7209"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7209"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}