{"id":7199,"date":"2015-11-11T22:19:30","date_gmt":"2015-11-11T20:19:30","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7199"},"modified":"2015-11-11T22:19:30","modified_gmt":"2015-11-11T20:19:30","slug":"kapean-nauhan-aika-i","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7199","title":{"rendered":"Kapean nauhan aika I"},"content":{"rendered":"

V<\/big>iime p\u00e4ivin\u00e4 on sattunut silm\u00e4\u00e4n parikin lehtijuttua<\/strong>, jotka ovat sivunneet omia muistojani \u00e4\u00e4nitt\u00e4misest\u00e4 ja \u00e4\u00e4nitt\u00e4misen v\u00e4lineist\u00e4, C-kaseteista.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Etel\u00e4helsinkil\u00e4isess\u00e4 paikallislehdess\u00e4 oli t\u00e4n\u00e4\u00e4n pitk\u00e4 juttu Kaarina Kilpi\u00f6n, Vesa Kurkelan ja Heikki Uimosen kirjasta Koko kansan kasetti \u2013 C-kasetin k\u00e4ytt\u00f6 ja kuuntelu Suomessa<\/em><\/a>. Olen itsekin osa otantaa, sill\u00e4 osallistuin jokunen vuosi aihetta k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4n kyselyyn. Itse kirjaa en ole n\u00e4hnyt, mutta arvelisin ett\u00e4 minun muistoni ja kokemukseni osaltaan noudattelevat monien muiden kasettiaikoja, mutta ovat toisaalta hyvinkin et\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Meid\u00e4n perheeseen tuli kasettinauhuri varsin aikaisin, jo 1960-luvun lopulla, sill\u00e4 toimittajavanhempani k\u00e4yttiv\u00e4t sit\u00e4 haastattelujen \u00e4\u00e4nitt\u00e4miseen. Varsin nopeasti min\u00e4 kekkasin ett\u00e4 sill\u00e4 voi \u00e4\u00e4nitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s musiikkia radiosta: tuohon aikaan radiosta tuli minulle mieleist\u00e4 musiikkia niin harvoina tunteina viikosta, ett\u00e4 popmusiikin tarvetta oli hyv\u00e4 jatkaa tallenteiden avulla.<\/p>\n

\u00c4\u00e4nitystekniikkani oli pitk\u00e4\u00e4n perin primitiivinen: asetin nauhuriin kytketyn muovisen mikrofonin matkaradion kaiutinta vasten ja juontajan ilmoittaessa mieluisasta (tai kiinnostavasta) kappaleesta \u2013 tai kappaleen alkutahtien jo soidessa \u2013 kytkin \u00e4\u00e4nityksen p\u00e4\u00e4lle mikrofonin rungossa olevasta liukukytkimest\u00e4. T\u00e4m\u00e4n vuoksi useimpien kappaleiden alussa ja lopussa kuului pieni nirskahdus kun tartuin mikkiin v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4kseni kytkint\u00e4. Toisinaan aluissa ja lopuissa kuului viel\u00e4 tavu tai pari juontajan juontoa.<\/p>\n

\u00c4\u00e4nitysinto aiheutti liev\u00e4\u00e4 pahemman konfliktin vanhempien kanssa. Eih\u00e4n minulla, kymmenvuotiaalla ollut varaa ostaa kalliita kasetteja, joten otin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n p\u00f6yt\u00e4laatikoissa py\u00f6rivi\u00e4 ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 kasetteja ja \u00e4\u00e4nitin niill\u00e4 olleen puheenl\u00f6pin\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. Ne olivat vanhempieni haastattelutallenteita, ja osan niist\u00e4 he olisivat halunneet s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4… siirryinkin kohtuullisen pian kuluttamaan viikkorahojani omiin, iskem\u00e4tt\u00f6miin nauhoihin. Jonkin aikaa my\u00f6s numeroin kasetit. Sain t\u00e4dilt\u00e4ni syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4lahjaksi siihen aikaan kohtuullisen suositun englantilaisen laulajat\u00e4hden\u00a0 David Bowien uuden albumin The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars<\/em>, jonka selk\u00e4\u00e4n kirjoitin numeron \u201d5\u201d<\/a>.<\/p>\n

Joitakuita vuosia ja kymmeni\u00e4 kasetteja my\u00f6hemmin perheemme hifistyi sen verran, ett\u00e4 meille tilattiin postimyynnist\u00e4 komeat Ferguson-merkkiset stereot. Oli huikea kokemus, kun musiikki kuului (kahdesta) aivan eri paikasta kuin miss\u00e4 levy py\u00f6ri tai kasetti surrasi. T\u00e4h\u00e4n aikaan aloin \u00e4\u00e4nittelyn ohella lainailla kasetteja kirjastostakin ja yritin perehty\u00e4 sit\u00e4 kautta mm. Beethovenin musiikkiin (mutta en kovin hyv\u00e4ll\u00e4 menestyksell\u00e4). Lukiovuosina levyjen lainailu kavereilta ja niiden \u00e4\u00e4nitt\u00e4minen kasetille tulivat mukaan kuvaan. Radiosta \u00e4\u00e4nitt\u00e4minen kuitenkin jatkui aika pitk\u00e4\u00e4n \u2013 itseasiassa niinkin pitk\u00e4\u00e4n kuin vapunaattoon 1985, jolloin Radio City aloitti. Nyt radiosta tuli monipuolista rock- ja muuta musiikkia enemm\u00e4nkin kuin vain muutaman tunnin viikossa, ja sit\u00e4 paitsi Cityn l\u00e4hetyssignaali surisi ja kohisi sen verran ettei sielt\u00e4 viitsinyt \u00e4\u00e4nitell\u00e4. Kavereiden levyjen \u00e4\u00e4nittely kyll\u00e4 jatkui, ja lienee minulla edelleenkin tallessa jokunen \u00e4\u00e4nite Rockradion jokavuotisista H\u00e4rm\u00e4rock-konserteista. Fergusonit olivat jo hyv\u00e4n aikaa sitten siirtyneet romukoppaan ja olin, monen sen ajan opiskelijan tavoin, onnistunut hommaamaan ihan kohtuullisen laadukkaat \u201derilliset\u201d stereolaitteet, kasettidekin, viritinvahvistimen, levysoittimen ja kaksivuotiaan lapsen korkuiset kaiutinkaapit. (Sittemmin toisenkin kaiutinparin, kuten taannoin selostin<\/a>.) Monet n\u00e4ist\u00e4 komponenteista olin hankkinut k\u00e4ytettyin\u00e4.<\/p>\n

Korvalappustereo- eli pipodiskokauteen siirryin varsin my\u00f6h\u00e4\u00e4n, vasta vuonna 1989, jolloin p\u00e4\u00e4dyin siviilipalvelusmieheksi kuudensadan kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n kotoani. Helsingin ja Muhoksen v\u00e4lisill\u00e4 junamatkoilla oli runsaasti aikaa, eik\u00e4 koko aikaa jaksanut lukeakaan. Lis\u00e4ksi juna pys\u00e4htyi Sein\u00e4joella puolisen tuntia, ja siin\u00e4 ajassa ehti n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti piipahtamaan aseman l\u00e4hell\u00e4 olevan Sokoksen (jos oikein muistan) musiikkiosastolla penkomassa tarjouskasettilaaria. N\u00e4iden viiden tai kymmenen markan nauhojen kautta muistan tutustuneeni ainakin Mory Kanten musiikkiin, joka avasi osaltaan korvia pian syttyv\u00e4lle laajemmalle maailmanmusiikki-innostukselleni.<\/p>\n

Pian sivarin p\u00e4\u00e4ttymisen j\u00e4lkeen hankin ensimm\u00e4isen cd-soittimeni \u2013 k\u00e4ytetyn Philipsin kannettavan, jota ei kuitenkaan kannattanut kuljettaa mukanaan, koska a) se oli sen verran iso ettei mahtunut mink\u00e4\u00e4n takin taskuun ja b) se s\u00f6i pattereita niin miehekk\u00e4\u00e4sti ett\u00e4 yhdell\u00e4 satsilla saattoi juuri ja juuri kuunnella yhden levyn l\u00e4pi ja c) sill\u00e4 oli taipumusta hyppi\u00e4 ja sekoilla k\u00e4velless\u00e4. Kirjoitellessani levyarvosteluja Rumbaan<\/em> (tai kun olin muuten hommannut jonkun uuden ja paneutumista kaipaavan levyn) 1990-luvulla minulla olikin tapana nauhoittaa levyt kasetille ja kuunnella kasetteja pipodiskossa: minulla oli muutama vakiok\u00e4velyreitti, jotka kuljin sopivasti l\u00e4pi puolessatoista tunnissa ja n\u00e4in ollen saatoin kuunnella C90-kasetin molemmat puolet kaikessa rauhassa. Ehdin kuluttaa hajalle pari\u2013kolme kasettipipodiskoa, kunnes 1990-luvun lopulla sain lopulta hankittua sellaisen kannettavan cd-soittimen, jota tosiaan pystyi kuuntelemaan my\u00f6s k\u00e4velless\u00e4. Siin\u00e4 vaiheessa lainattujen levyjen kopioiminenkin oli siirtynyt digitaaliaikaan ja kasettidekki alkoi j\u00e4\u00e4d\u00e4 varsin v\u00e4h\u00e4iselle k\u00e4yt\u00f6lle. Kyll\u00e4 min\u00e4 sellaisen edelleenkin omistan, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana sit\u00e4 on k\u00e4ytetty l\u00e4hinn\u00e4 silloin, kun olen digitoinut omia tai tuttavien vanhoja \u00e4\u00e4nitteit\u00e4 cd-levyille poltettaviksi.<\/p>\n

Minun piti jatkamani t\u00e4h\u00e4n per\u00e4\u00e4n viel\u00e4 muistoja neliraitakasettinauhureista ja oman musiikin \u00e4\u00e4nitt\u00e4misest\u00e4, mutta teksti\u00e4 on jo sen verran ja olen sen verran flunssav\u00e4synyt ett\u00e4 taidan mieluummin kirjoittaa l\u00e4hip\u00e4ivin\u00e4 t\u00e4h\u00e4n tarinaan kakkososan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viime p\u00e4ivin\u00e4 on sattunut silm\u00e4\u00e4n parikin lehtijuttua, jotka ovat sivunneet omia muistojani \u00e4\u00e4nitt\u00e4misest\u00e4 ja \u00e4\u00e4nitt\u00e4misen v\u00e4lineist\u00e4, C-kaseteista. Etel\u00e4helsinkil\u00e4isess\u00e4 paikallislehdess\u00e4 oli t\u00e4n\u00e4\u00e4n pitk\u00e4 juttu Kaarina Kilpi\u00f6n, Vesa Kurkelan ja Heikki Uimosen kirjasta Koko kansan kasetti \u2013 C-kasetin k\u00e4ytt\u00f6 ja kuuntelu Suomessa. Olen itsekin osa otantaa, sill\u00e4 … Jatka artikkeliin Kapean nauhan aika I<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[70,5,22,15,28],"tags":[],"class_list":["post-7199","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-aanitekniikka","category-kirjallisuus","category-musiikin-tekeminen","category-musiikki","category-tekniikka"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7199","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7199"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7199\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7208,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7199\/revisions\/7208"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7199"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7199"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7199"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}