{"id":7106,"date":"2015-09-08T21:53:44","date_gmt":"2015-09-08T19:53:44","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7106"},"modified":"2015-09-08T21:53:44","modified_gmt":"2015-09-08T19:53:44","slug":"syrjastahuomaaja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7106","title":{"rendered":"Syrj\u00e4st\u00e4huomaaja"},"content":{"rendered":"

S<\/big>uomentajan ja kirjailijan hommissa olisi hyvin aiheellista<\/strong> lukea kohtuullisen paljon kotimaista proosaa, mielell\u00e4\u00e4n mahdollisimman laajalta alalta. Ammattitaito vaatisi sit\u00e4: kieli kehittyy, kirjakieli kehittyy, ja kirjakielen ammattilaisen olisi syyt\u00e4 pysy\u00e4 k\u00e4rryill\u00e4 minne ja miten. Siin\u00e4 suhteessa olen jotakuinkin huonosta omastatunnosta k\u00e4rsiv\u00e4 ammattilainen: etenkin omien kirjaprojektien kesken ollessa tuntuu, ettei voi lukea muiden fiktiota tai siihen ei tunnu l\u00f6ytyv\u00e4n aikaa, kun pit\u00e4isi lukea l\u00e4hdemateriaalia omiin projekteihin.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4np\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 Min\u00e4kin luen -flashmobissa, Runebergin patsaan ymp\u00e4ri kiert\u00e4v\u00e4ss\u00e4 jonomuodostelmassa, k\u00e4dess\u00e4ni oli kuitenkin tuoretta kotimaista proosaa.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Pauliina Vanhatalon Pitk\u00e4 valotusaika<\/em> (Tammi 2015) kertoo oululaisesta Aarnista, k\u00f6mpel\u00f6st\u00e4 ja syrj\u00e4\u00e4nvet\u00e4ytyv\u00e4st\u00e4 pojasta, joka paremman ty\u00f6n puutteessa p\u00e4\u00e4tyy 1960-luvun loppupuolella apupojaksi valokuvausliikkeeseen. Aikaisemmin l\u00e4hinn\u00e4 entisen koulunsa ja opettajiensa r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 haaveksinut Aarni l\u00f6yt\u00e4\u00e4 valokuvauksesta v\u00e4hitellen keinon n\u00e4hd\u00e4 maailma uudella tavalla. Syrj\u00e4st\u00e4katsojuudesta tulee etu, ei en\u00e4\u00e4 haitta. Vuosien mittaan h\u00e4nest\u00e4 kehittyy taitava kuvaaja, ja ammattilaissuunnitelmat alkavat it\u00e4\u00e4. H\u00e4n oppii ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n arvonsa valokuvataiteilijana, mutta maailma \u2013 ja Helsingin taidepiirit \u2013 eiv\u00e4t sit\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4. Seuraavat vuosikymmenet kuluvat Oulussa samaisen valokuvausliikkeen tiskin takana, pieness\u00e4 studiossa ja viel\u00e4 pienemm\u00e4ss\u00e4 pimi\u00f6ss\u00e4 tienaamassa perheelle toimeentuloa. Vanha nuoruudenyst\u00e4v\u00e4 sen sijaan menestyy, saa nime\u00e4, julkisuutta, arvostusta ja kiert\u00e4\u00e4 maailmaa arvostettuna lehtikuvaajana \u2013 eik\u00e4 aina, Aarnin n\u00e4k\u00f6kulmasta katsottuna, ihan eettisin keinoin.<\/p>\n

Minun kaltaiseni suhteellisen pienien piirien kirjailijan (ja harrastelijamuusikon) on helppo lukea Pitk\u00e4\u00e4 valotusaikaa<\/em> omien pyrint\u00f6jen, haaveiden, itseluottamuksen ja r\u00e4pistely-yritysten kautta. Minun laitani on kuten Aarnin, eik\u00e4 lahjakkuus ei ole tullut min\u00e4\u00e4n synnyinlahjana: p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttym\u00e4t ja pakkomielteet omasta osaamisesta ja arvosta taiteilijana on pit\u00e4nyt rakentaa ihan itse.* Menestys ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 seuraa kovaakaan uskoa omiin visioihin, joiden toteuttamisyritykset saattavat vaatia itselt\u00e4 ja l\u00e4heisilt\u00e4 aikamoisia uhrauksia. Aina voi hokea mieless\u00e4\u00e4n kyll\u00e4min\u00e4viel\u00e4<\/em> ja kyll\u00e4neviel\u00e4tajuavat<\/em>, mutta ei siit\u00e4 ole kovinkaan isoa iloa pankkitilin saldoa katsellessa. Joskus on pakko antaa periksi ja siirt\u00e4\u00e4 haaveet oman alan taiteellisesta menestymisest\u00e4 jonnekin yl\u00e4hyllylle odottamaan parempia aikoja.<\/p>\n

Kirjallisuudessa \u2013 tai valokuvauksessa \u2013 tilanne ei sent\u00e4\u00e4n ole niin paha kuin musiikissa (jota Vanhatalo romaanissaan my\u00f6skin sivuaa Aarnin tytt\u00e4ren kautta). Jos lehdess\u00e4 kirjoitetaan nuorista (kevyen) musiikin opiskelijoista, n\u00e4kee kovin harvoin kirjoitettavan opiskelee musiikin ammattilaiseksi<\/em> \u2013 paljon todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 toimittaja arvelee haastateltavansa haaveilevan t\u00e4hteydest\u00e4<\/em>. Luullakseni nuoret ovat realistisempia kuin kulttuuria ja musiikkia heikosti tuntevat toimittajat, mutta ajatus siit\u00e4 ett\u00e4 t\u00e4hteys<\/em> on (ainoa) tavoittelemisen arvoinen asia musiikissa on joka tapauksessa perin ep\u00e4terve ja kieroutunut.<\/p>\n

Vanhatalo lomittaa tekstins\u00e4 paikoin ep\u00e4kronologisesti ja antaa Aarnin vuosikymmenten pyristelylle n\u00e4in el\u00e4keik\u00e4isen Aarnin ajatusten tarjoamaa perspektiivi\u00e4 ja suhteellisuudentajua. Nuorena is\u00e4ksi tulleena h\u00e4nell\u00e4 ei ole oikeastaan miss\u00e4\u00e4n vaiheessa ollut tilaisuuttakaan pist\u00e4\u00e4 kaikkea peliin, heitt\u00e4yty\u00e4 yhden kortin varaan, antaa kaikkensa taiteelle. H\u00e4n on aina joutunut ottamaan huomioon my\u00f6s l\u00e4heisens\u00e4, heid\u00e4nkin pyrint\u00f6ns\u00e4 ja vaikeutensa \u2013 toisinaan paremmin, toisinaan huonommin. Toisinaan h\u00e4n on joutunut miettim\u00e4\u00e4n vuosikymmeni\u00e4, miksi l\u00e4heinen on valinnut niin kuin on valinnut. T\u00e4m\u00e4 tekee Aarnin tarinasta monomaanista taiteilijael\u00e4m\u00e4kertaa kiinnostavamman kaaren, joka kattaa my\u00f6s omankin el\u00e4m\u00e4ni kannalta kiinnostavan jakson Suomen l\u00e4hihistoriaa.<\/p>\n

___
\n* Minun tapauksessani vanhemmat tosin ovat aina kannustaneet kirjoittamaan. Musiikin suhteen asia olikin sitten ihan toinen. Joka tapauksessa myytti synnynn\u00e4isest\u00e4 (taiteellisesta) lahjakkuudesta lienee pelkk\u00e4 myytti, vanha ja vahingollinen myytti. <\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Suomentajan ja kirjailijan hommissa olisi hyvin aiheellista lukea kohtuullisen paljon kotimaista proosaa, mielell\u00e4\u00e4n mahdollisimman laajalta alalta. Ammattitaito vaatisi sit\u00e4: kieli kehittyy, kirjakieli kehittyy, ja kirjakielen ammattilaisen olisi syyt\u00e4 pysy\u00e4 k\u00e4rryill\u00e4 minne ja miten. Siin\u00e4 suhteessa olen jotakuinkin huonosta omastatunnosta k\u00e4rsiv\u00e4 ammattilainen: etenkin omien kirjaprojektien kesken … Jatka artikkeliin Syrj\u00e4st\u00e4huomaaja<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,5,11,21],"tags":[],"class_list":["post-7106","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjailijaelamaa","category-kirjallisuus","category-kirjoittaminen","category-kulttuuri"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7106","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7106"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7106\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7113,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7106\/revisions\/7113"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7106"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7106"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7106"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}