{"id":7097,"date":"2015-09-03T21:31:05","date_gmt":"2015-09-03T19:31:05","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7097"},"modified":"2015-09-03T21:31:05","modified_gmt":"2015-09-03T19:31:05","slug":"lausetta-rakentamassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=7097","title":{"rendered":"Lausetta rakentamassa"},"content":{"rendered":"

K<\/big>un k\u00e4vimme pari vuotta sitten katsomassa Heikki Huttu-Hiltusen ja Pekka Heikkisen<\/strong> monologin\u00e4ytelm\u00e4n N\u00e4ill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n<\/em>, p\u00e4\u00e4tin bloggaukseni aiheesta sanomalla \u201dN\u00e4it\u00e4 katsoisi mielell\u00e4\u00e4n enemm\u00e4nkin.\u201d<\/a> Tilaisuus tuli t\u00e4n\u00e4\u00e4n, kun Heikkisen ja Huttu-Hiltusen monologin\u00e4ytelm\u00e4 Lause<\/em> sai ensi-iltansa.<\/p>\n

Edellinen monologi pohjautui hyvinkin suoraan Heikkisen omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n \u2013 liikenneonnettomuudessa halvaantuneen n\u00e4yttelij\u00e4n pyristelyyn takaisin el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ammattiin \u2013 mutta j\u00e4i, kaikesta toimivuudestaan huolimatta, hivenen et\u00e4iseksi. Ehk\u00e4 Lauseen<\/em> aavistuksen et\u00e4isemp\u00e4\u00e4n aiheeseen on ollut helpompi uppoutua, tai ehk\u00e4 aiheen ja k\u00e4sikirjoituksen karnevalistisempi leikittely on antanut enemm\u00e4n rohkeutta, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 monologi tuntui tulevan paljon enemm\u00e4n iholle. Mutta toisaalta: aihe oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 minua, sit\u00e4 mit\u00e4 min\u00e4 teen ty\u00f6kseni. En ole koskaan ollut halvaantunut \u2013 ellei yli kahdenkymmenen vuoden takaisen nivustyr\u00e4leikkauksen spinaalipuudutusta lasketa \u2013 mutta lausetta olen jahdannut ja rakennellut kerran jos toisenkin.<\/p>\n

Heikkisen esitt\u00e4m\u00e4 min\u00e4hahmo haluaa kirjailijaksi \u2013 tai n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n kirjailijaa \u2013 ja saa roolin muuten kohdalleen, mutta t\u00e4rkeint\u00e4 puuttuu. H\u00e4n ei saa rakennettua mieleist\u00e4\u00e4n Lausetta.* Tavoittaakseen Kari Hotakaisen niukan ilmaisun h\u00e4n asettautuu, samaistuu Kari Hotakaiseksi matkalla tekem\u00e4\u00e4n \u201dMiten minusta tuli min\u00e4\u201d -radiol\u00e4hetyst\u00e4. Tapahtuu se, mit\u00e4 tapahtui Heikkisen lis\u00e4ksi my\u00f6s Hotakaiselle, ja sen j\u00e4lkeen lause \u2013 ja lauseen osat, sanat \u2013 on viel\u00e4kin enemm\u00e4n kateissa.<\/p>\n

Monologi leikittelee monien kriitikoiden (ja kirjabloggareiden, luultavasti lukijoidenkin) ajatuksella, ett\u00e4 kirjailijan kirjoittamisen, tyylin tekee ainutlaatuiseksi kirjailijan lause<\/em>, se miten h\u00e4n rakentaa sen mit\u00e4 kahden pisteen v\u00e4liin sijoittaa. Se on kirjailijan soundi<\/em>.<\/em> Muusikkolehdiss\u00e4 (etenkin) kitaristien soundia<\/em> selitet\u00e4\u00e4n kovin usein, helposti, ep\u00e4toivoisesti ja turhaan k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 l\u00e4pi soittokalusto kitarasta, kielist\u00e4, pedaaleista ja vahvistimista parhaimmillaan aina piuhoihin ja pedaalien pattereiden merkkeihin asti.\u2020 Kirjailijoiden soundia<\/em> on viel\u00e4kin huonompi selitt\u00e4\u00e4 laitteistolla:<\/p>\n

\u2013 no siis niinku, mulla on sellainen aito IBM:n 84 n\u00e4pp\u00e4imen vintagemalli silt\u00e4 ajalta ennen kuin funktion\u00e4pp\u00e4imet siirrettiin ihan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n paikkaan sinne yl\u00e4reunaan, ei niill\u00e4 moderneill\u00e4 muovir\u00e4yskill\u00e4 voi mit\u00e4\u00e4n twiitti\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4 kirjoittaa, ja \u00e4l\u00e4 edes puhu l\u00e4pp\u00e4reiden n\u00e4ppiksist\u00e4, ne on siis ihan hirveit\u00e4 \u2013<\/p><\/blockquote>\n

Kirjailijan soundissa<\/em> kiinnitet\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n huomiota siihen, onko sivulauseita (ja millaisia), onko pilkkuja, onko puolipisteit\u00e4 (!) vai menn\u00e4\u00e4nk\u00f6, hotakaistyyliin, tiiviill\u00e4 p\u00e4\u00e4lauseella, koivuklapeilla. Ehk\u00e4 silloin ollaan hivenen<\/em> l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 ilmaisun oikeita ty\u00f6kaluja, vai ollaanko?<\/p>\n

En voi ainakaan itse v\u00e4itt\u00e4\u00e4 juuri koskaan pohtivani, onko lause (tai virke, tai kappale) minun n\u00e4k\u00f6iseni, minun soundiani. Luultavasti joku voisi halutessaan kaivaa teksteist\u00e4ni tyypillisi\u00e4 ilmaisukeinoja** ja lauseenrakennustapoja. Mutta olisiko se mielek\u00e4s tapa analysoida teksti\u00e4, tai ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 ajatella teksti\u00e4? En tied\u00e4. Minusta tuntuu, ett\u00e4 jos aikoo saada romaaninmittaisen tarinan kirjoitettua j\u00e4rjellisess\u00e4 ajassa \u2013 alle kahdessakymmeness\u00e4 vuodessa \u2013 ei parane j\u00e4\u00e4d\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n lauseiden tai virkkeiden yksityiskohtia. Ei balettitanssijakaan voi esityksen aikana pohtia joka askelta erikseen (\u201dhitto, olis pit\u00e4ny laittaa t\u00e4ss\u00e4 isovarvas sentin verran enemm\u00e4n vasemmalle\u201d) vaan homma on pakko tehd\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisella autopilotilla. Rutiini auttaa, se ett\u00e4 on tuottanut ennenkin teksti\u00e4. Ehk\u00e4 se kirjailijan soundi<\/em> syntyy tottumuksen voimasta, siit\u00e4 miten teksti\u00e4 saa syntym\u00e4\u00e4n niin ettei ajattele joka lausetta, joka sanaa, joka tavua. Muuten on vaarana juuttua er\u00e4\u00e4nlaiseen afasiaan.<\/p>\n

Siihen juuttuu muutenkin: sek\u00e4 kirjailija-min\u00e4 ett\u00e4 suomentaja-min\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4t, miten tuskallista on saada aikaan kunnollisia virkkeit\u00e4 kirjan ensimm\u00e4isess\u00e4 luvussa. Siksi ehk\u00e4 moni muinoinen romaani-ideani nyyk\u00e4hti puolessav\u00e4liss\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 lukuaan, ennen kuin rutiini palautui, ennen kuin kykeni tuottamaan mielekk\u00e4\u00e4sti rullaavaa, groovaavaa<\/em> teksti\u00e4 ilman ett\u00e4 joutuu miettim\u00e4\u00e4n joka sanaa ja jokaista rytmist\u00e4 hienojakoa erikseen.<\/p>\n

Lause<\/em> on joka tapauksessa eritt\u00e4inkin n\u00e4kemisen arvoinen monologi, hauska ja toimiva. Koskettavakin.<\/p>\n

___
\n* Nyrppy minussa huutaa sis\u00e4isell\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n Tarkoitat muuten \u201dvirkett\u00e4\u201d<\/em>, mutta siin\u00e4h\u00e4n huutaa.
\n\u2020 Huikean tyylik\u00e4s blueskitaristi Jimmie Vaughan ja h\u00e4nen pikkuveljens\u00e4 Stevie Ray kuttuilivat oivaltavasti t\u00e4lle asenteelle ainoaksi j\u00e4\u00e4neen yhteislevyns\u00e4 Family Style<\/em> \u201dBrothers\u201d-kappaleella: veljekset istuivat studiossa vierekk\u00e4in soittamassa vuoronper\u00e4\u00e4n sooloja, yhdell\u00e4 ainoalla kitaralla, jonka toinen ojensi toiselle aina oman osuutensa p\u00e4\u00e4tteeksi. Kumpikin kuulostaa t\u00e4sm\u00e4lleen omalta itselt\u00e4\u00e4n.
\n** Muitakin kuin pinttyneen preesensin k\u00e4yt\u00f6n, siis.<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun k\u00e4vimme pari vuotta sitten katsomassa Heikki Huttu-Hiltusen ja Pekka Heikkisen monologin\u00e4ytelm\u00e4n N\u00e4ill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n, p\u00e4\u00e4tin bloggaukseni aiheesta sanomalla \u201dN\u00e4it\u00e4 katsoisi mielell\u00e4\u00e4n enemm\u00e4nkin.\u201d Tilaisuus tuli t\u00e4n\u00e4\u00e4n, kun Heikkisen ja Huttu-Hiltusen monologin\u00e4ytelm\u00e4 Lause sai ensi-iltansa. Edellinen monologi pohjautui hyvinkin suoraan Heikkisen omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n \u2013 liikenneonnettomuudessa halvaantuneen n\u00e4yttelij\u00e4n … Jatka artikkeliin Lausetta rakentamassa<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,11,21,62],"tags":[],"class_list":["post-7097","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-kirjoittaminen","category-kulttuuri","category-naytelma"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7097","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=7097"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7097\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7105,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/7097\/revisions\/7105"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=7097"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=7097"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=7097"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}