{"id":6998,"date":"2015-06-10T21:11:37","date_gmt":"2015-06-10T19:11:37","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6998"},"modified":"2015-06-10T21:11:37","modified_gmt":"2015-06-10T19:11:37","slug":"hetken-laulu-syvassa-paassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6998","title":{"rendered":"Hetken laulu syv\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4"},"content":{"rendered":"

V<\/big>ietin eilen mielenkiintoisen illan Arkadian kansainv\u00e4lisess\u00e4 kirjakaupassa<\/a><\/strong>. Monessakin mieless\u00e4. Itse kirjakauppa on kiinnostava, valikoimaltaan vaikuttava kokoelma uutta ja vanhaa, eklektist\u00e4 ja arkista, laadukasta ja kohtuuhintaista. (Omaan hihaan tarttui kaksi vanhaa erikoisalojen sanakirjaa, merenkulusta ja l\u00e4\u00e4ketieteest\u00e4, jollaiset ovat kullanarvoisia k\u00e4\u00e4nt\u00e4jille ja joita ei uusina en\u00e4\u00e4 saa.) Varsinainen syy oli kuitenkin kev\u00e4\u00e4n viimeinen Tiuku-klubi<\/a>, jossa keskusteltiin mielekk\u00e4\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, ja tarkemmin se, ett\u00e4 tilaisuuden juontaja, filosofi ja kirjailija (sek\u00e4 hallitustoveri Helsingin kirjailijoista) Pia Houni oli pyyt\u00e4nyt minua lomittamaan keskustelua improvisoidulla musiikilla.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 olin hirvitellyt viime viikot oikeastaan viel\u00e4 enemm\u00e4n kuin viimetorstaista Kirjakrooli-esiintymist\u00e4. Kroolin lukutilaisuuksissa minulla oli sent\u00e4\u00e4n edess\u00e4ni paperilla, mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 sanoa, ja molempia lukemiani p\u00e4tki\u00e4 olin esitt\u00e4nyt aikaisemminkin, joten minulla oli aika hyv\u00e4 k\u00e4sitys, millaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 voin niiden taustalle tehd\u00e4 baritonikitaralla ja efektilaitteilla.<\/p>\n

Tiuku-klubilla minulla oli kyll\u00e4 etuk\u00e4teen ohjelmoitu pedaalilauta ynn\u00e4 pari valmista looppia taustoiksi ja jonkinlainen<\/em> idea siit\u00e4 mit\u00e4 mill\u00e4kin soundimaailmalla voisi tehd\u00e4, mink\u00e4tyylisi\u00e4 juttuja niill\u00e4 soundeilla ja asetuksilla voisi ehk\u00e4<\/em> kokeilla. Siin\u00e4 kaikki. Loppu oli keksitt\u00e4v\u00e4 sit\u00e4 mukaa kun edellinen n\u00e4pp\u00e4ilty s\u00e4vel alkoi hiipua. Ja kaiken pit\u00e4isi, mieluiten, my\u00f6s kommentoida jo k\u00e4yty\u00e4 keskustelua ja ehk\u00e4 sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 muutama sanaton idea puhujien puitavaksi.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

En ole koskaan pit\u00e4nyt itse\u00e4ni kovinkaan hyv\u00e4n\u00e4 improvisoijana. Toisaalta olen vanhoja demojani kuunnellessa ollut oikeastaan kateellinen siit\u00e4, miten ennakkoluulottomasti olen aikoinaan ryng\u00e4nnyt omien laulujeni kitarasoolojen kimppuun, vaikka soittotaitoni oli silloin viel\u00e4 heikompi kuin nyky\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 neliraitakasettinauhojen ottoja pystynyt editoimaan lainkaan samassa mitassa kuin nykyisill\u00e4 tietokoneen sis\u00e4lt\u00e4mill\u00e4\u00a0digitaalisilla audioty\u00f6asemilla<\/em>. Eiv\u00e4t ne hyvilt\u00e4 sooloilta kuulosta, useimmiten, mutta min\u00e4 soitin ne<\/em>.<\/p>\n

Ehk\u00e4 ik\u00e4v\u00f6in t\u00e4t\u00e4 asennetta suostuessani Pian pyynt\u00f6\u00f6n. Suoraan vain syv\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n ui tai huku, soita tai ole hiljaa. Juuri ennen tilaisuuden alkua minulle selvisi kaiken lis\u00e4ksi, ett\u00e4 panelistien joukossa istui my\u00f6s s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Pasi Lyytik\u00e4inen.<\/p>\n

Niin siin\u00e4 sitten k\u00e4vi, ett\u00e4 min\u00e4 uin, kun en onnistunut hukkumaankaan. Ja sain kiitosta osuudestani, mahdollisesti jonkun vastaavanlaisen improkeikan jatkossakin. Ennen kaikkea sain isosti tyydytyst\u00e4 siit\u00e4 ett\u00e4 olin uskaltautunut tekem\u00e4\u00e4n asiaa, jossa onnistumisesta en ollut lainkaan varma. T\u00f6peksiminen ei ole ollenkaan niin pelottavaa paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin etuk\u00e4teen.<\/p>\n

*<\/h2>\n

J<\/big>\u00e4in pohdiskelemaan improvisaation osuutta muissa tekemisiss\u00e4ni<\/strong>. Kuten olen kertonut, minulla on tapana suunnitella kirjojeni rakenteet etuk\u00e4teen aika huolellisesti: yrit\u00e4n saada aikaiseksi kaavion (tai listan) kirjan kunkin luvun tapahtumien p\u00e4\u00e4kohdista. N\u00e4in en tosin toiminut Alasin<\/em> kohdalla, sill\u00e4 sit\u00e4 kirjoittaessa minulla oli t\u00e4h\u00e4n asti suurpiirteisin suunnitelma. Tiesin oikeastaan vain, ett\u00e4 se iso asia<\/em>\u00a0X<\/em> joka tapahtuu kirjan ensimm\u00e4iselle kertojalle luvussa 1 tapahtuu kirjan toiselle kertojalle toisen osan luvussa 2, kolmannelle kertojalle kolmannen osan luvussa 3, nelj\u00e4nnelle kertojalle nelj\u00e4nnen osan luvussa 4 ja viidennelle kertojalle kirjan p\u00e4\u00e4t\u00f6sluvussa. (Etuk\u00e4teen ajattelin, ett\u00e4 mik\u00e4li t\u00e4llainen kikkaileva ja kirjan aikajanan kannalta perin ep\u00e4lineaarinen rakenne ei tuntuisi toimivan, voisin muuttaa osien j\u00e4rjestyst\u00e4 j\u00e4lkik\u00e4teen \u2013 mutta j\u00e4lkik\u00e4teen tajusin, ettei se onnistuisi mitenk\u00e4\u00e4n.)<\/p>\n

Itse kirjan kirjoitusty\u00f6 oli siis pitk\u00e4lti… niin, er\u00e4\u00e4nlaista improvisaatiota. Toki minulla oli paljon pohjat\u00f6it\u00e4 ja pohdintaa tehtyn\u00e4, henkil\u00f6hahmoja mietittyn\u00e4 ja niin pois p\u00e4in, sen lis\u00e4ksi minulla oli tietenkin mahdollisuus korjailla j\u00e4lke\u00e4 lukuisten editointikierrosten aikana. Mutta ei tilanne silti ollut sen ep\u00e4-improvisatorisempi kuin vaikkapa silloin, jos joukko jazzmuusikoita l\u00e4htee \u00e4\u00e4nitysstudiossa jonkun standardin sointukulusta ja etenee eri soittajien soolojen kautta lopulta takaisin teemaan ja kappaleen finaaliin \u2013 mink\u00e4 j\u00e4lkeen tuottaja ja \u00e4\u00e4nitt\u00e4j\u00e4 editoivat pitk\u00e4st\u00e4 sessiosta ja mahdollisesti useista otoista kompaktin, oikeanmittaisen ja hyvin rullaavan \u201desityksen\u201d.<\/p>\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 muusikon on kuunneltava (mahdollisia) soittajatovereitaan, yleis\u00f6\u00e4, salin kaikua ja sit\u00e4 mit\u00e4 on soitettu aikaisemmin (tai mit\u00e4 muuten on tapahtunut vaikkapa saman p\u00e4iv\u00e4n mittaan), kirjailija joutuu kuuntelemaan henkil\u00f6hahmojaan. Toisinaan he alkavat vied\u00e4 tarinaa odottamattomaan suuntaan, tuovat siihen s\u00e4vyj\u00e4 joita kirjailija ei ollut etuk\u00e4teen ajatellutkaan. Alasin<\/em> kohdalla se kirjan kertojista, jonka etuk\u00e4teen ajattelin minulle henkil\u00f6n\u00e4 l\u00e4heisimm\u00e4ksi, alkoi vaikuttaa v\u00e4hitellen yh\u00e4 vastenmielisemm\u00e4lt\u00e4 tyypilt\u00e4. Yht\u00e4 kirjan kertojista pidin etuk\u00e4teen varsin vastenmielisen\u00e4 tyyppin\u00e4, mutta h\u00e4nen osaansa kirjoittaessani aloin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 paljon paremmin. En viel\u00e4k\u00e4\u00e4n pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 enk\u00e4 totisesti haluaisi tuntea h\u00e4nt\u00e4 ns. oikeassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta ymm\u00e4rr\u00e4n nyt paremmin, miksi h\u00e4n on sellainen ihminen kuin h\u00e4n kirjassa on.<\/p>\n

Muurahaispuuta<\/em> tehdess\u00e4ni sijoitin kirjan samaan kes\u00e4\u00e4n 2011, jolloin kirjaa kirjoitin, ja alusta l\u00e4htien tarkoituksena oli antaa kes\u00e4n todellisten tapahtumien hiipi\u00e4 kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n sin\u00e4ns\u00e4 varsin erist\u00e4ytyneeseen ja sulkeutuneeseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Niin tapahtui, turhankin osuvasti ja dramaattisesti, kun psykopaattinen pikkunatsi murhasi yli puolensataa nuorta norjalaista Ut\u00f8yan saarella. Se sopi kirjan teemoihin turhankin t\u00e4ydellisesti.<\/p>\n

Kun viitisen vuotta sitten esiinnyin Finnconissa k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yleis\u00f6n edess\u00e4 Philip K. Dickin romaania Tohtori Veriraha<\/em>, erinomaisesti englantia ja suomea ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4 yleis\u00f6 n\u00e4ki valkokankaalla yht\u00e4 aikaa sek\u00e4 alkuteoksen tekstin ett\u00e4 ne sanat, jotka min\u00e4 naputtelin k\u00e4\u00e4nn\u00f6stiedostoon. En yleens\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt edes puolta virkett\u00e4 eteenp\u00e4in, ennen kuin yleis\u00f6st\u00e4 pomppasi k\u00e4si ja kuului kysymys: \u201dMiksi k\u00e4ytit juuri tuota sanaa?\u201d Jos harkinta-aikaa olisi ollut kauemmin, olisin ehk\u00e4 onnistunut mansplainaamaan<\/em> selityksi\u00e4:<\/p>\n

\u201dT\u00e4m\u00e4 hieman vanhahtava sana luo kirjaan epookin tuntua, sill\u00e4 vaikka sen tapahtumat sijoittuvat kirjoitushetkest\u00e4 parinkymmenen vuoden p\u00e4\u00e4h\u00e4n, tapahtumien kuvitellustakin ajasta on jo kulunut kolmisenkymment\u00e4 vuotta.\u201d<\/p>\n

\u201dT\u00e4m\u00e4 henkil\u00f6 on sujuva puhuja ja itsevarma ihminen, ja alkusoinnun k\u00e4ytt\u00e4minen h\u00e4nen repliikeiss\u00e4\u00e4n korostaa sit\u00e4 hienovaraisesti.\u201d<\/p><\/blockquote>\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 yleisin selitykseni oli:<\/p>\n

\u201dNo, se vaan tuntuu jotenkin niinku hyv\u00e4lt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p><\/blockquote>\n

Olen pahoillani, mutta analyyttisyys seuraa aina per\u00e4ss\u00e4, jos kirjoittaja improvisoi teksti\u00e4, muusikko improvisoi musiikkia. Toinen aika saa selitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vietin eilen mielenkiintoisen illan Arkadian kansainv\u00e4lisess\u00e4 kirjakaupassa. Monessakin mieless\u00e4. Itse kirjakauppa on kiinnostava, valikoimaltaan vaikuttava kokoelma uutta ja vanhaa, eklektist\u00e4 ja arkista, laadukasta ja kohtuuhintaista. (Omaan hihaan tarttui kaksi vanhaa erikoisalojen sanakirjaa, merenkulusta ja l\u00e4\u00e4ketieteest\u00e4, jollaiset ovat kullanarvoisia k\u00e4\u00e4nt\u00e4jille ja joita ei uusina en\u00e4\u00e4 saa.) … Jatka artikkeliin Hetken laulu syv\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[51,13,11,18,22,15,52,55,42],"tags":[],"class_list":["post-6998","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-elavana","category-kirjailijaelamaa","category-kirjoittaminen","category-meni-jo","category-musiikin-tekeminen","category-musiikki","category-oma-tuotanto","category-alas","category-muurahaispuu"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6998","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6998"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6998\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7003,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6998\/revisions\/7003"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6998"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6998"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6998"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}