{"id":6971,"date":"2015-05-21T18:31:49","date_gmt":"2015-05-21T16:31:49","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6971"},"modified":"2015-05-21T18:31:49","modified_gmt":"2015-05-21T16:31:49","slug":"kirjailija-puuhailee-erinaisia-ja-lukee-ajankuluksi-klassikkoa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6971","title":{"rendered":"Kirjailija puuhailee erin\u00e4isi\u00e4 ja lukee ajankuluksi klassikkoa"},"content":{"rendered":"

J<\/big>oskus 1990-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 lainasin kirjastosta<\/strong> Volter Kilven<\/a> klassikon Alastalon salissa<\/em> ja otin sen m\u00f6kkilukemiseksi: ajattelin ett\u00e4 saaressa olisi aikaa, rauhaa ja 1800-luvun Kustavin retaripiireihin sopiva milj\u00f6\u00f6. Kohta kolme kyll\u00e4 t\u00e4yttyi, mutta kahden ensimm\u00e4isen kohdalla oli v\u00e4h\u00e4n heikommin, joten hyv\u00e4 alku kilpistyi muutaman luvun j\u00e4lkeen. Ne riittiv\u00e4t kuitenkin kertomaan, miksi Alastalon salissa<\/em> on niin arvostettu kirja \u2013 ja samalla, miksi sen lukemista pidet\u00e4\u00e4n niin haasteellisena. Siit\u00e4 l\u00e4htien kirja on ollut Tuo pit\u00e4\u00e4 lukea kun tulee sopiva hetki<\/em> -listan k\u00e4rkisijoilla. Kirjaston kappaleet jouduin palauttamaan pian m\u00f6kkireissun j\u00e4lkeen, ja sittemmin hankittu pokkariversio ehti t\u00f6r\u00f6tt\u00e4\u00e4 hyllyss\u00e4 monta vuotta. Sen tihe\u00e4n pr\u00e4ntin lukeminen tuntui kuitenkin vaikealta. Koska Kilven (1847\u20131939) kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta ja tekij\u00e4noikeus on n\u00e4in ollen vanhentunut, kirjan teksti on t\u00e4ysin luvallisesti haettavissa L\u00f6nnrot-projektin<\/a> sivuilta. Koska txt-muotoinen tiedosto on tyls\u00e4\u00e4 luettavaa e-kirjanlukijan n\u00e4yt\u00f6lt\u00e4, v\u00e4kersin siit\u00e4 itse pikaisen ebook-muotoisen taiton<\/a>.<\/p>\n

(Kuulemma Alastalon salissa<\/em> l\u00f6ytyy nyttemmin my\u00f6s Elisa kirjan ilmaisvalikoimasta, toivon mukaan v\u00e4h\u00e4n taitavammin toteutettuna.)<\/p>\n

\"\"S\u00e4hk\u00f6kirjaversiokin ehti vanhentua koneella toista vuotta, ennen kuin lopulta ryhdyin lukupuuhaan: vietin viime viikon Anttolassa kuntoutuskurssin seurantajaksolla<\/a>, ja hiljaisina iltoina oli sopivasti lukuaikaa ja -rauhaa. Anttolasta palattua lukeminen jatkui kotona ja linjurimatkalla Loviisaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4kollegan kuusikymppisille.<\/p>\n

Spoilerivaroitus! \/<\/h2>\n

Elet\u00e4\u00e4n 1800-luvun loppupuolta Kustavin saaristokunnassa Varsinais-Suomen rannikolla. Herman Mattson, Alastalon tilan is\u00e4nt\u00e4, kapteeni ja retari (laivanvarustaja), kutsuu l\u00e4hiseudun is\u00e4nti\u00e4, retaritovereita kotiinsa t\u00e4rke\u00e4lle asialle. Kustavissa on varustettu ja purjehdittu vain yksi- tai kaksimastoisia jahteja, kuunareita ja prikej\u00e4, ja nyt olisi tarkoitus allekirjoittaa suuremman aluksen, kolmimastoisen parkin peruskirja. \u00c4ij\u00e4t kokoontuvat saliin, heille tarjoillaan kahvia ja totia. Kerrotaan pari pitk\u00e4\u00e4 tarinaa, kinastellaan, kyr\u00e4ill\u00e4\u00e4n, leukaillaan, vilkuillaan sivusilmin muita miehi\u00e4 ja silloin t\u00e4ll\u00f6in salissa tarjoilemassa piipahtavaa Sivi\u00e4-tyt\u00e4rt\u00e4, ja lopulta kirjoitetaan nimet paperiin. Kirjan p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4, s\u00e4hk\u00f6kirjan seitsemisensataa sivua ja muutaman tuntia my\u00f6hemmin, miesjoukko siirtyy talon em\u00e4nt\u00e4v\u00e4en kattamaan pitop\u00f6yt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\/spoilerivaroitus<\/h2>\n

No ei, juoni<\/em> ei ole t\u00e4ss\u00e4 kirjassa mik\u00e4\u00e4n oleellinen asia. Muutama tuttava on kertonut lukevansa Alastaloa<\/em> luvun sielt\u00e4, toisen t\u00e4\u00e4lt\u00e4, silloin t\u00e4ll\u00f6in. Se on erinomainen tapa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kirjaa. Huikeinta t\u00e4ss\u00e4 romaanissa on sen kieli, kieli ja tajunnanvirtainen tapa kirjata yl\u00f6s kulloisenkin n\u00e4k\u00f6kulmahenkil\u00f6n mielenjuolahduksia kuin min\u00e4kin reaaliaikaisena tallenteena.<\/p>\n

Ja H\u00e4rk\u00e4niemi sanoikin nyt, ei kuitenkaan kiireell\u00e4. Puhallellut h\u00e4n oli loitommille kerrostelevia pilvipaakaloita ymp\u00e4rilt\u00e4\u00e4n, ja kerkesih\u00e4n asiansa senkin j\u00e4lkeen sanomaan ja suuta viljelem\u00e4\u00e4n, kun ensin oli lev\u00e4tellyt silm\u00e4\u00e4 ja katsellut ajatuksen huviksi savun kiiriskely\u00e4, kuinka sill\u00e4 oli juonensa ja toimensa, kun se levitteli laikkojansa salissa, venytteli venyvi\u00e4ns\u00e4 ja palleroi paksuviansa, laski kuin sinihurstin leijuvia lakanoimaan niille ilman paikoille, joista akkunat tunkivat valokeiloja miessakevan salin halki, ja p\u00f6yhi polstaroi harmaan r\u00f6ykk\u00f6in\u00e4 edemm\u00e4s nurkemmille ja kaakelimuurin kulmitse varjon peittoihin kuin olisi itsens\u00e4 niellyt. \u00bbMiksemme parkkia rakentaisi?\u00bb virkahti H\u00e4rk\u00e4niemi siirt\u00e4en silm\u00e4ns\u00e4 savun samoamilta miesten keh\u00e4\u00e4n. \u00bbSen ajan kukko kiekasee, kuin kurkku on kurotettu ja sen ajan mies aivastelee kuin h\u00e4nell\u00e4 nen\u00e4\u00e4 syhytt\u00e4\u00e4. Mik\u00e4s virka kellon taululla sein\u00e4ll\u00e4, ellei kaapissa naksuttele ja veto piukota vietereiss\u00e4? Vasta silloin on viisarin tikulla lupa ajatella nukkumista, norkahdanko yhteen kohta, vai viel\u00e4k\u00f6 on nirkuttava kahteentoista, kun ny\u00f6rit ovat juosseet loppuun rattaissa ja luodin leivisk\u00e4 asettunut levolle permannon lankulla, ja vasta silloin miehell\u00e4kin aika arvella, mink\u00e4s mastontopin j\u00e4t\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pystytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, kun tomu\u00e4ij\u00e4 jo juosta nilkuttaa vieress\u00e4 kyyn\u00e4sp\u00e4\u00e4st\u00e4 nyhien, ja korvapielinauruin torkottaa rankasormissansa katseltavaksi tiimalasia, jonka suppilossa viimeiset sannanhirut sirahtelevat toroon!\u00bb H\u00e4rk\u00e4niemi hym\u00e4hti itsekin sanoillensa, kun huomasi, ett\u00e4 \u00e4\u00e4nilaji oli uruissa mennyt alikertoihin, ja sivallutti k\u00e4mmenell\u00e4 partaansa, ik\u00e4\u00e4nkuin luutaa l\u00f6yhemmille huljutellen. \u00bbMiksemme parkkia rakentaisi, koska viel\u00e4 on nen\u00e4nniisto omissa hoimissamme ja puuainetta metsiss\u00e4 muittenkin kompeitten varalta kuin kolmekyyn\u00e4r\u00e4isen arkun?\u00bb sanoi h\u00e4n kys\u00e4si suopeampiakin p\u00e4\u00e4stell\u00e4kseen suustansa.<\/p><\/blockquote>\n

Kilven kieli ny\u00f6kk\u00e4\u00e4 usein ja tiiviisti kalevalaiselle runoperinteelle, alkusointuineen ja rytmeineen, mutta tekee siit\u00e4 omaansa. Ep\u00e4ilen ett\u00e4 kirjailija on sekoittanut joukkoon melkoisen ryv\u00e4sk\u00e4n itse kseksimi\u00e4\u00e4n murresanoja ihan vain siksi ett\u00e4 ne sattuvat sopimaan muiden sanojen sekaan. Muuten huomasin, ett\u00e4 kirjasta saa aika tavalla enemm\u00e4n irti, kun tuntee ainakin perusasioita purjehtimisesta ja purjelaivojen tekniikasta: parkit, prikit, plokit ja pukspr\u00f6\u00f6tit kannattaa ottaa haltuun ennen Alastaloon<\/em> tarttumista.<\/p>\n

Kilven tekstiss\u00e4 kiehtoo sekin, ett\u00e4 suomalaisen kirjallisuuden klassikot tahtovat kovin usein olla sis\u00e4maasta, maalta tai kaupungista. Suomen rannikot ovat tietysti vanhastaan olleet perin ruotsinkielisi\u00e4, joten ei ole yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 ett\u00e4 suurin osa saaristolaisista kertovasta kirjallisuudesta on alun perin kirjoitettu juuri ruotsiksi \u2013 Myrskyluodot<\/em> ja J\u00e4\u00e4t<\/em> sun muut.<\/p>\n

Romaanin aloittaa \u201desiluvuksi\u201d nimetty itsen\u00e4inen novelli \u201dKirkkomaa\u201d, joka toimii koskettavana ja tavattoman haikeana johdatuksena vuosikymmenten takaiseen, Kilven lapsuuden ajan kauan sitten kadonneeseen maailmaan, jota Kilpi Saaristosarjassaan<\/em> kuvaa.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Luulen, ett\u00e4 palaan t\u00e4h\u00e4n kirjaan \u2013 ja Kilven muuhunkin tuotantoon \u2013 viel\u00e4 usein, etenkin kun huomasin itsekin miten hyvin romaania voi lukea luku kerrallaan, taukojen kera. Alastalon salissa<\/em> on kirjailijalle oivaa oppia siit\u00e4, miten taiten k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmatekniikkaa, jota itsekin olen, joskin hieman toisin keinoin ja tavoittein, omissa romaaneissani harrastanut. Kilpi osaa tarttua hetkeen, jotakuinkin kirjaimellisesti, osaa menn\u00e4 henkil\u00f6ns\u00e4 nahkoihin ja pysy\u00e4 siell\u00e4 hyv\u00e4n tovin, tutkiskella mit\u00e4 henkil\u00f6 kokee oikeaksi ja mit\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi, miksi h\u00e4n puhuu ja tekee niin kuin tekee. T\u00e4m\u00e4n h\u00e4n kirjoittaa auki lumoavaksi, leikittelev\u00e4ksi sanojen ry\u00f6pyksi. Ei ihme, ett\u00e4 Alastalon salissa<\/em> on arvostettu kirjallisen modernismin suureksi klassikoksi, Joycen, Proustin ja kumppaneiden rinnalle.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Joskus 1990-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 lainasin kirjastosta Volter Kilven klassikon Alastalon salissa ja otin sen m\u00f6kkilukemiseksi: ajattelin ett\u00e4 saaressa olisi aikaa, rauhaa ja 1800-luvun Kustavin retaripiireihin sopiva milj\u00f6\u00f6. Kohta kolme kyll\u00e4 t\u00e4yttyi, mutta kahden ensimm\u00e4isen kohdalla oli v\u00e4h\u00e4n heikommin, joten hyv\u00e4 alku kilpistyi muutaman luvun j\u00e4lkeen. Ne … Jatka artikkeliin Kirjailija puuhailee erin\u00e4isi\u00e4 ja lukee ajankuluksi klassikkoa<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[59,5,21,47,28],"tags":[],"class_list":["post-6971","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kieli","category-kirjallisuus","category-kulttuuri","category-lahdeaineistoa","category-tekniikka"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6971","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6971"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6971\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6980,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6971\/revisions\/6980"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6971"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6971"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6971"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}