{"id":6963,"date":"2015-05-15T17:30:11","date_gmt":"2015-05-15T15:30:11","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6963"},"modified":"2015-05-15T17:30:11","modified_gmt":"2015-05-15T15:30:11","slug":"kuningas-on-poissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6963","title":{"rendered":"Kuningas on poissa"},"content":{"rendered":"

E<\/big>nsimm\u00e4inen kuulokuvani B.B. Kingist\u00e4 oli<\/strong> EMI-levymerkin vuoden 1974\u201375 uutuuksia markkinoiva kasetti, jossa Jake Nymanin muutaman virkkeen artistiesittelyj\u00e4 lomitettiin p\u00e4tkill\u00e4 uutuuslevyjen kappaleista. Jostakin syyst\u00e4 kasettia tuli kuunneltua paljon, ja jotkut juontajakommentitkin j\u00e4iv\u00e4t mieleen musiikin ohessa. Jethro Tullin War Childin<\/em> ja Cockney Rebelin The Psychomodon<\/em> ja Geordien Don\u2019t Be Fooled by the Namen<\/em> (\u201dlaulusolisti Brian Johnson on tosi raju tyyppi\u201d) lomassa soi my\u00f6s B. B. Kingin tuoreehko levytys \u201dCaldoniasta\u201d:<\/p>\n

\u201dBluesin yst\u00e4ville emme ole viel\u00e4 tarjonneet mit\u00e4\u00e4n, mutta kun nyt sen teemme, on tasokin parasta mahdollista. B. B. King on alan tunnustesttu mestari eiv\u00e4tk\u00e4 h\u00e4nen sormensa ole kangistuneet mestarin korkeasta i\u00e4st\u00e4 huolimatta…\u201d<\/p><\/blockquote>\n

Siit\u00e4 korkeasta i\u00e4st\u00e4 on nyt yli kolmekymment\u00e4 vuotta. Kesti hyv\u00e4n tovin ennen kuin itse innostuin toden teolla blues-pohjaisesta musiikista, ja t\u00f6rm\u00e4stin t\u00e4ten v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s j\u00e4lleen B.B. Kingin tuotantoon. N\u00e4in Kingin ensi kerran liven\u00e4 Kulttuuritalolla 1980-luvun alussa ja sittemmin kai parikin kertaa Finlandia-talon kelvottomasa Aalto-akustiikassa. Mutta silti King oli juuri sellainen kuin milt\u00e4 h\u00e4n oli levyill\u00e4kin kuulostanut: maailmoja syleilev\u00e4 bluesin hyv\u00e4ntahtoinen suurl\u00e4hettil\u00e4s, mielett\u00f6m\u00e4n ilmaisuvoimainen laulaja, joka tuon tuostakin sulki suunsa antaakseen lauluvuoron Lucille-nimiselle kitaralleen. Ja voi ett\u00e4 Lucille osasikin laulaa! King on aina valitellut olevansa huono soittamaan sointuja, mutta melodiakuluissa h\u00e4n on aina ollut pitelem\u00e4t\u00f6n. H\u00e4n oli siin\u00e4 suhteessa my\u00f6s pioneeri: koska h\u00e4n ei, oman kertomansa mukaan, saanut \u201dh\u00f6lm\u00f6j\u00e4 sormiaan\u201d oppimaan slide-kitaratekniikkaa, h\u00e4n soitti blueskitaroinnille t\u00e4ysin oleellisia glissandokuvioita venytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kieli\u00e4 sivusuunnassa. \u201dEn min\u00e4 v\u00e4it\u00e4 ett\u00e4 olisin ollut ensimm\u00e4inen joka niin teki, mutta en ollut kuullut kenenk\u00e4\u00e4n muun tehneen sit\u00e4 aikaisemmin\u201d, h\u00e4n on todennut tapansa mukaan varovaisesti. H\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 kielten venyttelyst\u00e4 tuli jokaisen blues- ja rockkitaristin perustekniikka. H\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s uskomaton sormivibrato: vasen k\u00e4si tuntui lepattavan otelaudan yll\u00e4 kuin perhonen.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n olemme lukeneet, ett\u00e4 Riley B. King, \u201dBeale Street Blues Boy\u201d, B. B. King on menehtynyt 89-vuotiaana. H\u00e4nen mukanaan menee hautaan my\u00f6s kokonainen aikakausi: 1940-luvulla ammattimuusikon uransa aloittaneita, ensimm\u00e4isen polven urbaania s\u00e4hk\u00f6soittimia hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4\u00e4 bluesia levytt\u00e4neit\u00e4 pioneerimuusikoita ei taida olla en\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n hengiss\u00e4.
\n.
\n