{"id":6877,"date":"2015-03-08T14:32:08","date_gmt":"2015-03-08T12:32:08","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6877"},"modified":"2015-03-08T14:32:08","modified_gmt":"2015-03-08T12:32:08","slug":"mykkaelokuvan-sijaan-sokeateatteria","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6877","title":{"rendered":"Mykk\u00e4elokuvan sijaan sokeateatteria"},"content":{"rendered":"<p><strong><a href=\"http:\/\/www.teatterituike.fi\/\" target=\"_blank\"><big>T<\/big>eatteri Tuike<\/a> on mainio tapaus<\/strong>, jota kehun mielihyvin. K\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kotoa, aivan Tapanilan aseman vieress\u00e4, tehd\u00e4\u00e4n monipuolista ja kokeilevaa(kin) teatteria hyv\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4 ja ajatuksella.<\/p>\n<p>Eilisiltana k\u00e4vimme katsomassa <em><a href=\"http:\/\/www.teatterituike.fi\/Viimeinen%20vuoro.html\" target=\"_blank\">Viimeinen vuoro<\/a><\/em><a href=\"http:\/\/www.teatterituike.fi\/Viimeinen%20vuoro.html\" target=\"_blank\"> -nimisen esityksen, jota ryhm\u00e4 kutsuu \u201daistikauhuteatteriksi\u201d<\/a>. Yhdyssanan ensimm\u00e4inen osa viittaa siihen, ett\u00e4 yleis\u00f6n aisteista se eniten k\u00e4ytetty, n\u00e4k\u00f6, poistettiin pelist\u00e4 lentokoneessa nukkuneille tuttujen silmikoiden avulla. Esitys piti kokea kuulo-, haju- ja kosketusaistien varassa: \u201dHC-lipun\u201d lunastaneille kosketusaistin merkitys kasvoi, sill\u00e4 heit\u00e4 saatettiin suoranaisesti koskettaa (k\u00e4sin tai eri esineill\u00e4), meill\u00e4 \u201dpelk\u00e4\u00e4j\u00e4n paikoilla\u201d oleville tuntoaistin osuus rajoittui ilmavirtoihin ja, er\u00e4\u00e4ss\u00e4 vaiheessa, l\u00e4helt\u00e4 huokuvaan kuumuuteen.<\/p>\n<p>Ja, kuten yhdyssanan toinen osa kertoo, kyseess\u00e4 oli kauhutarina.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter\" src=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/Viimeinen_vuoro_003.jpg\" alt=\"\" width=\"640\" height=\"715\" \/><\/p>\n<p>Perustarina on yksinkertainen: yleis\u00f6 on matkustajina lauantai-illan viimeisess\u00e4 metrossa kohti Ruoholahtea, kun ensin tapahtuu jotakin varsin arkista, mutta perin ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4, joka pian muuttuu v\u00e4hitellen joksikin hyvin ep\u00e4tavalliseksi ja pelottavaksi.<\/p>\n<p>Ainakin omasta mielest\u00e4ni tunnin mittainen esitys oli vahvimmillaan ja tehokkaimmillaan alkupuolen arkisuudessa, kun vaunuun tunkevan tupakin- ja kaljanlemuisen k\u00e4nnikk\u00e4\u00e4n mesoaminen ja m\u00f6ykk\u00e4\u00e4minen palauttivat mieleen tutusti vastenmielisi\u00e4 tilanteita silmille hyppivist\u00e4 \u00e4\u00e4li\u00f6ist\u00e4. Metrovartijoiden peliin puuttuminen ja siit\u00e4 seurannut asioiden karkaaminen kaikkien k\u00e4sist\u00e4 oli toteutettu my\u00f6s hienosti. Mutta sitten tarinaan alkoi olla vaikeampi samaistua, ja sit\u00e4 alkoi seurata enemm\u00e4n ulkopuolisena katsojana (\u201dMit\u00e4h\u00e4n ne seuraavaksi keksiv\u00e4t?\u201d) ememm\u00e4n kuin alun oikeana metromatkustajana (\u201dMit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oikein tapahtuu?\u201d).<\/p>\n<p>Osittain t\u00e4ss\u00e4 oli kyse n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikan rajallisuuksista. Kahdella kaiuttimella toteutettu \u00e4\u00e4nimaisema oli ainakin meid\u00e4n istumapaikallamme niin toispuolinen, ett\u00e4 kunnollisen kauhukokemuksen tarvitsema tilanteeseen uppoutuminen j\u00e4i kokematta. Samoin juonenkulun kannalta t\u00e4rke\u00e4t metrovartijoiden radiopuhelinviestit kuuluivat niin ep\u00e4selv\u00e4sti, ett\u00e4 asiasis\u00e4lt\u00f6 j\u00e4i ep\u00e4selv\u00e4ksi (mik\u00e4 on osin voinut olla ihan tarkoituksellistakin). Kun roolihenkil\u00f6iden tunnelmat alkoivat horjahdella kauhun ja ep\u00e4toivon tiet\u00e4miss\u00e4, n\u00e4yttelij\u00f6iden \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6 alkoi muuttua alun vallan toimivasta el\u00e4ytymisest\u00e4 turhan, eh, harrastelijateatterimaiseksi. Lis\u00e4ksi kauhutunnelmaa oli yritetty kohottaa rakentamalla \u00e4\u00e4nitaustaan uhkaavaa, melodiatonta musiikkimassaa, mik\u00e4 vei tehoa pois asemien v\u00e4lille pys\u00e4htyneen metrovaunun \u00e4\u00e4nett\u00f6myydelt\u00e4.<\/p>\n<p>(T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin ehk\u00e4 ollut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, sill\u00e4 Tuikkeen tila sijaitsee aivan radan vieress\u00e4, ja ohi ajavien junien ja muun liikenteen \u00e4\u00e4net olisivat saattaneet nekin pilata immersion tunnelmaa.)<\/p>\n<p>HC-paikalla kokemus olisi tietysti saattanut olla voimakkaampi \u2013 tai ainakin ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4mpi. Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu kosketuset\u00e4isyydelle tunkeilu, joten vieraan ihmisen ihon ja tavaroiden \u2013 ja jonkun tuntemattoman tavaran, olennon tai aineen \u2013 voi olla pelottavaa jo sin\u00e4ns\u00e4. Joka tapauksessa <em>Viimeinen vuoro<\/em> oli ehdottomasti vaivan arvoinen esitys. Toivottavasti Tuikkeen v\u00e4ki jaksaa jatkaa edelleenkin tuolla mukavan k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Teatteri Tuike on mainio tapaus, jota kehun mielihyvin. K\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kotoa, aivan Tapanilan aseman vieress\u00e4, tehd\u00e4\u00e4n monipuolista ja kokeilevaa(kin) teatteria hyv\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4 ja ajatuksella. Eilisiltana k\u00e4vimme katsomassa Viimeinen vuoro -nimisen esityksen, jota ryhm\u00e4 kutsuu \u201daistikauhuteatteriksi\u201d. Yhdyssanan ensimm\u00e4inen osa viittaa siihen, ett\u00e4 yleis\u00f6n aisteista se eniten &hellip; <a href=\"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6877\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">Mykk\u00e4elokuvan sijaan sokeateatteria<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[21],"tags":[],"class_list":["post-6877","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kulttuuri"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6877","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6877"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6877\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6883,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6877\/revisions\/6883"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6877"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6877"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6877"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}