{"id":6849,"date":"2015-02-23T14:47:51","date_gmt":"2015-02-23T12:47:51","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6849"},"modified":"2015-02-23T14:47:51","modified_gmt":"2015-02-23T12:47:51","slug":"mina-en-ole-sita-mita-mina-kuvittelen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6849","title":{"rendered":"Min\u00e4 en ole sit\u00e4 mit\u00e4 min\u00e4 kuvittelen"},"content":{"rendered":"<p><strong><big>P<\/big>iti lukemani jotakin aivan muuta <\/strong>\u2013 ennen kaikkea viel\u00e4 lukematonta l\u00e4hdematskua <em>Hunanin<\/em> kirjoittamiseen \u2013 mutta tulin tarttuneeksi ohueen, punakantiseen kirjaan jonka olin pari vuotta sitten tullut hommanneeksi <em>New Scientistin<\/em> positiivisen arvion innoittamana. Saattaa hyvin olla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin opus antaa kirjaan vallan hyv\u00e4\u00e4 ainesta.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter\" src=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/SelfIllusion_9777.jpg\" alt=\"\" width=\"640\" height=\"394\" \/><\/p>\n<p>Erityisesti lasten kehitykseen perehtyneen brittil\u00e4isen kognitiotieteilij\u00e4n Bruce Hoodin kirja <em>The Self Illusion<\/em> \u2013 <em>Why there is no \u2019you\u2019 inside your head<\/em> (Constable\/Dutton 2012) esittelee leppoisaan tyyliin l\u00e4pi monia keskeisi\u00e4 \u2013 ja jopa kliseenomaisesti siteerattuja \u2013 kokeita, joilla viimeisen sadan vuoden mittaan on pyritty hahmottelemaan, miten tietoisuus toimii ja hahmottaa itse\u00e4\u00e4n \u2013 siis kirjan nimen \u201dmin\u00e4\u00e4\u201d. Hood haluaa osoittaa, miten ristiriitainen ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen t\u00e4m\u00e4 min\u00e4 k\u00e4site on, ja onnistuu siin\u00e4 varsin hyvin.<\/p>\n<p>H\u00e4n ei, sivumennen sanoen, miss\u00e4\u00e4n vaiheessa rinnasta \u201dmin\u00e4n\u201d k\u00e4sitett\u00e4 ajatukseen \u201dsielusta\u201d. Minulle t\u00e4m\u00e4 tuli mieleen oikeastaan jo kirjan alkumetreill\u00e4, mutta ehk\u00e4p\u00e4 meid\u00e4n uskonnollisten vakaumuksiemme (puutteiden) erot selitt\u00e4v\u00e4t, miksei Hood halunnut sotkea itse\u00e4\u00e4n siihen soppaan. Ymm\u00e4rr\u00e4n kyll\u00e4, eik\u00e4 minullakaan ole t\u00e4h\u00e4n asiaan muuta sanottavaa kuin t\u00e4m\u00e4 irrallinen heitto.<\/p>\n<p>Hood viittaa min\u00e4-k\u00e4sitykseen useita kertoja sanalla <em>narrative<\/em>, \u201dkertomus\u201d: h\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 mukaan min\u00e4 on pitk\u00e4lti (ep\u00e4luotettavista) muistoista ja niiden tulkinnoista koostuva kertomus siit\u00e4, mit\u00e4 \u201dmin\u00e4\u201d on. H\u00e4nen mukaansa min\u00e4 on pitk\u00e4lti my\u00f6s yksil\u00f6n ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 kautta m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4:<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter\" src=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/SelfIllusion_001.jpg\" alt=\"\" width=\"640\" height=\"511\" \/><\/p>\n<p>Ylle lainatussa kaaviossa <em>YOU<\/em>-sanan ymp\u00e4rill\u00e4 ei ole keh\u00e4viivaa, mutta jotakuinkin jokainen on n\u00e4kevin\u00e4\u00e4n sen ymp\u00e4rill\u00e4 ympyr\u00e4n. Vastaavalla tavalla minun k\u00e4sitykseni siit\u00e4 mit\u00e4 \u201dmin\u00e4\u201d olen on syntynyt kaikesta siit\u00e4 mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n jotakuinkin kuvitteellisen min\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 on tapahtunut (tai min\u00e4 kuvittelen tapahtuneen), mik\u00e4 on suhteeni l\u00e4heisiini, yst\u00e4viini, ty\u00f6h\u00f6ni, harrastuksiini,&#8230;<\/p>\n<p>Hood n\u00e4kee yksil\u00f6n hyvin vahvasti osana yhteis\u00f6j\u00e4\u00e4n, ja siksi h\u00e4n antaa tilaa monille (kiistanalaisillekin) kokeille, joissa on tutkittu esimerkiksi ihmisen alttiutta totella k\u00e4skyj\u00e4 silloinkin kun n\u00e4emme niiden olevan vahingollisia muille. (Tunnetuin esimerkki n\u00e4ist\u00e4 on Stanley Milgramin s\u00e4hk\u00f6\u0161okkikoe 1960-luvulta.) T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 h\u00e4n pohtii hetken ajan my\u00f6s min\u00e4-k\u00e4sitteeseen sis\u00e4ltyvi\u00e4 kulttuurieroja ja toteaa, aivan oikein, ett\u00e4 hyvin suuri osa siit\u00e4 mit\u00e4 olemme oppineet ryhm\u00e4- ja yksil\u00f6psykologiasta on per\u00e4isin kokeista, joiden koehenkil\u00f6t ovat eurooppalaisia tai pohjoisamerikkalaisia yliopisto-opiskelijoita: heid\u00e4n joukossaan on (etenkin Yhdysvalloissa) jonkin verran aasialaistaustaista v\u00e4ke\u00e4 (l\u00e4hinn\u00e4 Kiinasta tai Japanista), mutta siit\u00e4 huolimatta valikoima on perin yksipuolinen: on vaikeaa kuvitella, ett\u00e4 keski- tai yl\u00e4luokkainen, euroamerikkalainen, p\u00e4\u00e4osin miespuolisista 20\u201330-vuotiaista koostuva otos olisi koko ihmiskunnan mittakaavassa kovinkaan edustavaa sakkia. Kovin kauaa Hood ei t\u00e4t\u00e4 kuitenkaan tule murehtineeksi, vaan jatkaa eteenp\u00e4in ja alkaa taas suhtautua k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevaan koeaineistoon universaalina. T\u00e4m\u00e4 ei ole suinkaan ainoa asia, mik\u00e4 saa Hoodin argumentoinnin tuntumaan joskus v\u00e4h\u00e4n hatarasti perustellulta, mutta toisaalta: t\u00e4m\u00e4 on lyhyt ja kevyt johdatus min\u00e4-k\u00e4sitteen ongelmiin, ei perusteellinen selvitys.<\/p>\n<p>Sellaisena kirja on varsin viihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja valaisevaa luettavaa, siin\u00e4kin tapauksessa ett\u00e4 monet esimerkkein\u00e4 k\u00e4ytetyist\u00e4 klassisista (ja nyky\u00e4\u00e4n perin ep\u00e4eettisiksi laskettavista) kokeista olisivat jo ennest\u00e4\u00e4n tuttuja. Kirjailijalle \u2013 kirjailijalle<em>kin<\/em> \u2013 on joka tapauksessa hyvin terveellist\u00e4 pohtia, mik\u00e4 se oikein on se kapine tuossa viitisen sentti\u00e4 silmien takana, joka n\u00e4it\u00e4 sormia ohjailee kirjoittamaan n\u00e4it\u00e4 sanoja t\u00e4h\u00e4n n\u00e4in.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Piti lukemani jotakin aivan muuta \u2013 ennen kaikkea viel\u00e4 lukematonta l\u00e4hdematskua Hunanin kirjoittamiseen \u2013 mutta tulin tarttuneeksi ohueen, punakantiseen kirjaan jonka olin pari vuotta sitten tullut hommanneeksi New Scientistin positiivisen arvion innoittamana. Saattaa hyvin olla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin opus antaa kirjaan vallan hyv\u00e4\u00e4 ainesta. Erityisesti lasten &hellip; <a href=\"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6849\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">Min\u00e4 en ole sit\u00e4 mit\u00e4 min\u00e4 kuvittelen<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,47,19,54],"tags":[],"class_list":["post-6849","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-lahdeaineistoa","category-tieteet","category-hunan"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6849","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6849"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6849\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6858,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6849\/revisions\/6858"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6849"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6849"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6849"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}