{"id":6814,"date":"2015-02-06T14:54:32","date_gmt":"2015-02-06T12:54:32","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6814"},"modified":"2015-02-06T14:54:32","modified_gmt":"2015-02-06T12:54:32","slug":"albumialbumi-xiv","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6814","title":{"rendered":"Albumialbumi XIV"},"content":{"rendered":"

L<\/big>uulen, ett\u00e4 1980-luvun alun Tom Waits -fanitukseni sai v\u00e4lill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ep\u00e4terveit\u00e4kin piirteit\u00e4<\/strong>, ainakin siin\u00e4 mieless\u00e4 ett\u00e4 kyll\u00e4stytin monet kaverini perusteellisesti intoilemalla h\u00e4nen musiikistaan ja persoonastaan (josta tiesin jotakuinkin muutaman lehtijutun verran, en enemp\u00e4\u00e4). Tiet\u00e4\u00e4kseni sain kyll\u00e4 muutamia tuttavia kiinnostumaan mielenkiintoisesta musiikintekij\u00e4st\u00e4, ja ainakin yhdelt\u00e4 on tullut vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemminkin kiitoksia asian johdosta.<\/p>\n

Heartattack & Vinen<\/em><\/a> j\u00e4lkeen kului joka tapauksessa muutama vuosi ennen kuin sen seuraaja ilmestyi. Muistelen ostaneeni levyn samaisesta Kaivopihan levykaupasta kuin edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4kin, ja olin aika tohkeissani kantaessani uudet ostokseni* kotiin It\u00e4keskuksen opiskelijasoluun. Olin jo hyv\u00e4n aikaa ollut sit\u00e4 mielt\u00e4 ettei Waitsin musiikkia voi kuunnella muuta kuin pime\u00e4ll\u00e4 \u2013 mielell\u00e4\u00e4n sades\u00e4\u00e4ll\u00e4 \u2013 mutta Swordfishtrombones<\/em> sai ensipy\u00f6r\u00e4hdyksens\u00e4 ihan kirkkaalla p\u00e4iv\u00e4nvalolla. Se ei heikent\u00e4nyt kokemuksen voimaa. Voi olla ett\u00e4 kehittelin kuitenkin vasta my\u00f6hemmin levyst\u00e4 kertoessani muiston, ett\u00e4 olisin puristanut koko levyn kuuntelun ajan tuolin k\u00e4sinojia ja ajatellut: \u201dJestas!\u201d<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Levy-yhti\u00f6n ja kannen visuaalisen tyylin muuttuminen viittasi jo siihen, ettei t\u00e4m\u00e4 ole ihan suoraa jatkoa Waitsin aikaisemmalle levytetylle tuotannolle, ja jo ensimm\u00e4inen kappale tekee asian oikeastaan ihan selv\u00e4ksi. \u201dUnderground\u201d sopisi johonkin Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin musiikkin\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n avausnumeroksi, vaikka k\u00e4he\u00e4n\u00e4 \u00e4rjyv\u00e4 laulu\u00e4\u00e4ni tekee samalla selv\u00e4ksi, kuka t\u00e4ll\u00e4 levyll\u00e4 komentaa. Sen j\u00e4lkeen k\u00e4yntiin lipuva \u201dShore Leave\u201d on edelleenkin ehdoton suosikkikappaleeni levyll\u00e4, ehk\u00e4 yksi suosikkejani Waitsin koko tuotannossa.<\/p>\n

.
\n