M<\/big>inun pit\u00e4isi leikata talteen kaikki lehtijutut joissa on yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n mieleenj\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4, minun pit\u00e4isi kirjanmerkitt\u00e4\u00e4 kaikki kiinnostavat sivut ja bloggaukset. Nyt muistelen taannoin lukeneeni kolumnia kirjastoel\u00e4myksist\u00e4; kirjoittaja kertoi lapsuudenmuistoistaan Turun vanhassa kirjastossa ja kadehti nykylapsia, joiden ensimm\u00e4inen kirjastoel\u00e4mys on Turun uusi kirjasto. (Upea tilahan se onkin.) Samainen kirjoittaja sitten kaipaili Helsingin uutta Keskustakirjastoa tuomaan samanlaisia el\u00e4myksi\u00e4 uusille stadilaissukupolville.<\/p>\n
Minun ensimm\u00e4iset kirjastoel\u00e4mykseni ovat kirjastoautosta, joka pys\u00e4htyi kaksi kertaa viikossa Keinutien Elannon eteen. Olin oppinut lukemaan viisivuotiaana ja kuuluin kirjastoauton vakiok\u00e4ytt\u00e4jiin. Kun muutamaa vuotta my\u00f6hemmin olin jo siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 k\u00e4velymatka Kontulan ostarille oli normaalin liikkumiset\u00e4isyyden puitteissa (itse asiassa l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuin koulu, koska olin kansakoulun kolmannelle menness\u00e4ni siirtynyt Keinutien p\u00e4\u00e4n parakkikouluista Sakaraan), kirjastoauto lopetti k\u00e4yntins\u00e4 kun Kontula sai oikean, paikallaanpysyv\u00e4n kirjaston ostarin taakse, uimahallin viereen.<\/p>\n
Kontulan kirjastosta<\/a> minulle on j\u00e4\u00e4nyt mieleen jo tilael\u00e4myksi\u00e4kin. Ne eiv\u00e4t liity paikan arkkitehtuuriin, vaan kirjahyllyihin. Ja, ennen kaikkea, kirjahyllyjen v\u00e4leihin. Hiljaisuuteen.<\/p>\n Kirjat ovat loistavia akustointielementtej\u00e4. Kirjahyllyjen v\u00e4lisess\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 vallitsee yht\u00e4kki\u00e4 aivan ainutlaatuinen \u00e4\u00e4nett\u00f6myys, oma rauha, siirtym\u00e4 laitosmaisesta hallista jonnekin aivan muualle. Ilmastoinnin huminakin vaimenee. Minulle kirjasto ei ole ollut oikeastaan koskaan sosiaalinen paikka (no, min\u00e4h\u00e4n ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 opin sosiaaliseksi vasta aikuisempana), vaan nimenomaan paikka jossa saatoin olla omissa oloissani, mutta samalla jossakin aivan muualla.<\/p>\n Kontulan kirjasto oli sen verran uusi ja minun makuni kehittyi muutamassa vuodessa sen verran esoteeriseksi (ei tosin mill\u00e4\u00e4n erityisen tyylikk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla), ett\u00e4 k\u00e4ytin toisinaan jo kirjastoauton ajoilta tuttua kirjastoa Herttoniemess\u00e4<\/a>. En ole k\u00e4ynyt paikalla vuosiin, mutta luulisin sen olevan arkkitehtonisesti v\u00e4h\u00e4n korkeammalle arvostettu kuin Kontula. Tila oli korkeampi, muistan my\u00f6s jonkinlaisen valtavan ihmishahmopatsaan toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Herttoniemi ei ollut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sellainen paikka johon olisin j\u00e4\u00e4nyt nautiskelemaan tilakokemuksista tai omasta rauhasta – sinne piti menn\u00e4 bussilla ja mielell\u00e4\u00e4n samalla siirrolla takaisin kotiin, joten t\u00e4rkeint\u00e4 oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kotikirjaston valikoimiin kuulumattomat herkkupalat suhteellisen nopeasti ja suoria sitten lainaustiskin t\u00e4din luokse. Herttoniemen kirjastossa oli usein my\u00f6s nuorisoa viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 aikaansa, ja vaikka porukka olikin t\u00e4ysin asiallista ja l\u00e4hinn\u00e4 kavereistaan kiinnostunutta, koin joitakin vuosia nuorempana heid\u00e4t jossakin m\u00e4\u00e4rin… ei sent\u00e4\u00e4n pelottaviksi, ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n hermostuttaviksi. Kontulan huikeaan hiljaisuuteen verrattuna Herttoniemess\u00e4 kuului paljon keskustelun \u00e4\u00e4ni\u00e4. Tila oli korkeampi ja kaikuvampi, jolloin hyllyjen teho akustointina oli paljon heikompaa.<\/p>\n Todellinen l\u00f6yt\u00f6retkipaikka l\u00f6ytyi varhaisteini-i\u00e4ss\u00e4, kun uskaltauduin kaupungin keskustaan asti: silloinen p\u00e4\u00e4kirjasto, nykyinen Rikhardinkadun kirjasto<\/a>. My\u00f6hemmin puretun p\u00e4\u00e4portaikon hallitsevasta asemasta huolimatta etenkin kolmannen kerroksen tietokirjaosaston sokkeloisissa sopukoissa olisi pystynyt viett\u00e4m\u00e4\u00e4n vaikka koko p\u00e4iv\u00e4n aivan omissa oloissaan, irrallaan kaupungin h\u00e4lyst\u00e4. Usein vietinkin siell\u00e4 tuntikausia: silloisen suosikkikirjailijani C. S. Foresterin<\/a> teokset olivat p\u00e4\u00e4osin kirjavarastossa, joten niit\u00e4 joutui odottamaan toista tuntia tilauksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n Sittemmin kirjastonk\u00e4ytt\u00f6 alkoi muuttua ja kirjastosta tuli enemm\u00e4n paikka, josta k\u00e4ytiin hakemassa kirjoja, jotka luettiin sitten muualla. N\u00e4in yliopistossakin, vaikka k\u00e4ytin kyll\u00e4 kausittain kohtuullisen paljon opiskelijakirjastojen lukusalejakin. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa aloin lopultakin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kirjastoa my\u00f6s sosiaalisena ymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4, tuttujen tapaamispaikkana. My\u00f6hemmin, 90-luvulla, niist\u00e4 tuli my\u00f6s paikkoja tarkistaa s\u00e4hk\u00f6postit ja vilkaista, mit\u00e4 Yliopiston PortaComissa<\/a> oli viimeisten tuntien aikana kirjoiteltu.<\/p>\n Yhdeks\u00e4nkymment\u00e4luvulla kirjastollinen kotini oli Tikkurilassa, etenkin Tikkurilan kirjaston musiikkiosastolla. Olin oikeastaan koko vuosikymmenen jotakuinkin persaukinen, joten reippaan ja mukavan puolen tunnin k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijainti kotoa Korsosta oli suuri etu. Musiikkiosaston laaja ja monipuolinen valikoima mahdollisti tutustumisen sellaisiin musiikinlajeihin ja -tekij\u00f6ihin, joista lehdiss\u00e4 ei kerrottu ja joita radiossa ei soitettu (paitsi korkeintaan Mustafa Blommilan ohjelmissa). Tikkurilakaan ei ollut oleilutila – menin, etsin ja lainasin. Sitten kotiin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, oliko kannen perusteella kiinnostava cd tai kirja oikeasti kiinnostava.<\/p>\n K\u00e4yn Tikkurilassa edelleen toisinaan – se on edelleen hyv\u00e4n k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 – mutta kirjaston k\u00e4ytt\u00f6 on viime vuosina luiskahtanut ihan liikaakin sin\u00e4ns\u00e4 mainion HelMet-verkkoj\u00e4rjestelm\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ksi ja kaukolainauksiksi. K\u00e4yn hakemassa varaukseni Malmilta<\/a>, mutta sin\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n kirjastoon ei ole oikeastaan mit\u00e4\u00e4n tunnesiteit\u00e4. Se vain sattuu olemaan n\u00e4pp\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa vakiuimahallini ja liikenneyhteyksien kannalta l\u00e4hist\u00f6n parhaiden isompien elintarvikekauppojen vieress\u00e4.<\/p>\n Siin\u00e4(kin) mieless\u00e4 oli tavattoman kiinnostavaa k\u00e4yd\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n Evan<\/a> kanssa Tapanilan kirjastossa<\/a>. Paikka on toki tuttu, k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja taiji-tuntieni pitopaikan vieress\u00e4: olen ollut kahdesti kirjastossa haastateltavanakin. Eva tutkii vaaliteemojensa mukaisesti kirjastojen esteett\u00f6myytt\u00e4<\/a>, mutta siin\u00e4 sivussa tulin pitk\u00e4st\u00e4 aikaa katselleeksi kirjastoa my\u00f6s paikkana, jossa voisi oleilla. Tapanila k\u00e4visi siihen oikein hyvin: akustiikaltaan tila on miellytt\u00e4v\u00e4n hiljainen (ja toivottavasti on sit\u00e4 viel\u00e4 ilmastointirempan j\u00e4lkeenkin), ja urheilutilojen siipirakennuksessa piileskelev\u00e4ss\u00e4 paikassa on jotakin vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kes\u00e4m\u00f6kkim\u00e4ist\u00e4. Jos minulla ei olisi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kotona kirjojen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4, hyvin hiljaista huonetta, saattaisin hyvinkin k\u00e4vell\u00e4 miltei p\u00e4ivitt\u00e4in tuonne istuskelemaan, oleilemaan, lukemaan ja haaveilemaan.<\/p>\n Toisenlainen tilakokemus syntyi eilen, kun k\u00e4vin Eino Leinon Seuran ihmisten kanssa tutustumassa Eduskunnan lis\u00e4rakennuksen<\/a> taideteoksiin. (Anita Konkan blogissa<\/a> on muutamia valokuviakin samalta reissulta.) Ep\u00e4ilen, ett\u00e4 jos Helsinkiin joskus rakennetaan Keskustakirjasto, se muistuttaa tilana enemm\u00e4n t\u00e4t\u00e4 kuin minun nuoruuteni t\u00e4rkeit\u00e4 kirjastoja. Siit\u00e4 tulee korea virasto, jossa on (arkkitehdin silmiss\u00e4) hienoja arkkitehtonisia ratkaisuja, (aikuisen silmiss\u00e4) hienoja taideteoksia. Siell\u00e4 humisee tehokas koneellinen tuuletus, joka vie hiljaisuuden lis\u00e4ksi mukanaan vanhojen kirjojen ainutlaatuisen tuoksun. Jokainen sopukkakin on suunniteltu niin tyylikk\u00e4\u00e4sti, ettei sinne kehtaa leiriyty\u00e4 lapaset taskussa selailemaan j\u00e4nn\u00e4nn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 kirjaa, miettim\u00e4\u00e4n haluaisiko sen lainata kotiin. Eduskunnan lis\u00e4rakennuksen tyylikk\u00e4isiin tiloihin menn\u00e4\u00e4n olemaan vain, jos on ty\u00f6n vuoksi pakko.<\/p>\n No, jos Keskustakirjasto rakennetaan sinne mihin sit\u00e4 on kaavailtu, ei sinne lapsia kyll\u00e4 tulekaan el\u00e4myksi\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n. Mannerheimintien ja T\u00f6\u00f6l\u00f6nlahden v\u00e4lisell\u00e4 monumantaalirakennussuikaleella rakennus on liikenteellisesti niin vaarallisessa paikassa, ettei lapsia voisi edes p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 menem\u00e4\u00e4n sinne ilman vanhempien valvontaa. K\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on hyvin v\u00e4h\u00e4n asuinrakennuksia, ja niiden asunnot ovat niin kalliita, ett\u00e4 niiss\u00e4 ei asu kovin monia lapsiperheit\u00e4. Nuoria sinne ei tule, koska l\u00e4hell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n nuoria kiinnostavaa – vain Sanomatalon nurmikko, jonne ei ihmisi\u00e4 kaivata<\/a>. Manskun meteli\u00e4 tuskin saadaan vaimennettua edes kirjahyllyill\u00e4.<\/p>\n Tulevien aikojen lapset joutuvat etsim\u00e4\u00e4n tila- ja kirjastokokemuksensa jostakin muualta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Minun pit\u00e4isi leikata talteen kaikki lehtijutut joissa on yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n mieleenj\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4, minun pit\u00e4isi kirjanmerkitt\u00e4\u00e4 kaikki kiinnostavat sivut ja bloggaukset. Nyt muistelen taannoin lukeneeni kolumnia kirjastoel\u00e4myksist\u00e4; kirjoittaja kertoi lapsuudenmuistoistaan Turun vanhassa kirjastossa ja kadehti nykylapsia, joiden ensimm\u00e4inen kirjastoel\u00e4mys on Turun uusi kirjasto. (Upea tilahan se onkin.) … Jatka artikkeliin Tilakokemuksia<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,5,16],"tags":[],"class_list":["post-68","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjailijaelamaa","category-kirjallisuus","category-paikat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/68","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=68"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/68\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1921,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/68\/revisions\/1921"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=68"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=68"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=68"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}