{"id":6746,"date":"2014-12-30T22:31:10","date_gmt":"2014-12-30T20:31:10","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6746"},"modified":"2014-12-30T23:03:27","modified_gmt":"2014-12-30T21:03:27","slug":"kypros-englanti-japani-kypros-englanti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6746","title":{"rendered":"Kypros\u2013Englanti\u2013Japan(i)\u2013Kypros(\u2013Englanti)"},"content":{"rendered":"<p><strong><big>T<\/big>\u00e4ss\u00e4 bloggauksessa on puhe muusikon omael\u00e4m\u00e4kerrasta<\/strong>, mutta aloitan silti videop\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 jossa kyseinen muusikko on suhteellisen pieness\u00e4 osassa. Syy on siin\u00e4, ett\u00e4 kirjan luettuani muistin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 siin\u00e4kin mainittu ensimm\u00e4inen Prince\u2019s Trust -s\u00e4\u00e4ti\u00f6n hyv\u00e4ntekev\u00e4isyyskonsertti l\u00e4hetettiin luullakseni suhteellisen tuoreeltaan my\u00f6s Suomen televisiossa, ja t\u00e4m\u00e4n konserttitaltioinnin my\u00f6t\u00e4 n\u00e4in ja kuulin ensi kertaa sittemmin minuun varsin ison vaikutuksen tehnytt\u00e4 artistia.<br \/>\n<iframe loading=\"lazy\" src=\"\/\/www.youtube.com\/embed\/fJvXpvH2-Hk\" width=\"640\" height=\"480\" frameborder=\"0\" allowfullscreen=\"allowfullscreen\"><\/iframe><\/p>\n<p>Konsertin taustaorkesteri \u2013 solisteista puhumattakaan \u2013 oli muutenkin aika mielenkiintoinen: t\u00e4st\u00e4kin p\u00e4tk\u00e4st\u00e4 voi tunnistaa vaikkapa rumpali Phil Collinsin (Genesis), kosketinsoittaja Gary Brookerin (Procol Harum) sek\u00e4 kitaristit Midge Uren (Ultravox) ja Pete Townshendin (The Who), joista j\u00e4lkimm\u00e4inen toimi konsertin musiikillisena johtajana. Meid\u00e4n televisiomme \u00e4\u00e4nenlaatu oli sen verran heikko, ett\u00e4 en muista erottaneeni juurikaan, mit\u00e4 vahvasti meikattu ja kummallisesti hytkyv\u00e4 basisti soitti nauhattomalla instrumentillaan, mutta h\u00e4nen olemuksensa sai minut arvailemaan jo ennen lopputekstien esiintyj\u00e4luetteloa, mahtaisikohan kyseess\u00e4 olla etenkin <em>Back Beat<\/em> -lehden innostuneista jutuista nimen\u00e4 tuttu Mick Karn jonkin aikaa aikaisemmin hajonneesta Japan-nimisest\u00e4 englantilaisb\u00e4ndist\u00e4. Kyll\u00e4, h\u00e4n se oli. Enemm\u00e4n h\u00e4nen musiikkiaan kuulin vasta pari vuotta my\u00f6hemmin, <a href=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6248\" target=\"_blank\">kun kaveri lainasi minulle <em>Oil on Canvasin<\/em><\/a>.<\/p>\n<p>Alkuvuodesta muuan <em>Rumba<\/em>-ajoilta tuttu facebook-kaveri tuli maininneeksi, ett\u00e4 Mick Karnin omael\u00e4m\u00e4kerta oli yksi hienoimmista h\u00e4nen lukemistaan musiikkikirjoista. T\u00e4m\u00e4 (ja MK-fanius) riittiv\u00e4t syiksi hankkia netin kautta k\u00e4siin k\u00e4ytetty kappale Karnin vuonna 2009 ilmestyneest\u00e4 omakustannekirjasta <em>Japan &amp; Self Existence<\/em>.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter\" src=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/Karn_9593.jpg\" alt=\"\" width=\"640\" height=\"427\" \/><\/p>\n<p>Nimi on varsin osuva: kirjan suuri kaari syntyy siit\u00e4 kehityskulusta, joka saa alkunsa kun koulukiusattu (luokkatovereitaan tummempi-ihoinen ja lihava) Andonis Michaelides yst\u00e4vystyy Battin veljesten, Daven ja Steven kanssa. Porukkaan liittyy nelj\u00e4nneksi Richard Barbieri, ja jotakuinkin soittotaidoton nelikko p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 perustaa b\u00e4ndin. Sille keksit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4p\u00e4iss\u00e4\u00e4n muutama minuutti ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 (h\u00e4\u00e4-)keikkaa nimi \u201dJapan\u201d. Kun b\u00e4ndi alkaa muutaman vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 hieman laajempaa kiinnostusta, alkuper\u00e4iskolmikko omaksuu itselleen taiteilijanimet: Mick Karn, David Sylvian, Steve Jansen. Pitk\u00e4n yritt\u00e4misen j\u00e4lkeen Japanista tulee ensin kulttisankareita ja sitten hetkeksi kohtuullisen iso nimi 1980-luvun alun brittil\u00e4isess\u00e4 (ja japanilaisessa!) musiikkiskeness\u00e4, mutta samaan aikaan moni asia alkaa kaatua p\u00e4\u00e4lle ja b\u00e4ndi lopettaa tehty\u00e4\u00e4n loistavimman studiolevyns\u00e4 (<em>Tin Drum<\/em>, 1981) ja huikean j\u00e4\u00e4hyv\u00e4is-livetuplan (<em>Oil on Canvas<\/em>, 1983). Nelikko kokoontuu viel\u00e4 kahdeksan vuotta my\u00f6hemmin kokeilemaan yhteisty\u00f6t\u00e4 Rain Tree Crow -levyll\u00e4, mutta vanhat ongelmat nousevat j\u00e4lleen pintaan ja yritys j\u00e4\u00e4 yhden levyn mittaiseksi. Kirja loppuu oikeastaan RTC:n k\u00e4siinhajoamiseen. Karnin Japanin j\u00e4lkeisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 \u2013 musiikista, kuvanveistosta, ihmissuhteista ja sitoutumisongelmista \u2013 puhutaan paljon, mutta n\u00e4it\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4t luvut on siroteltu suuren kaaren lomaan.<\/p>\n<p>Er\u00e4\u00e4nlainen suuri kaari syntyy my\u00f6s Michaelidesin perheen arvoituksesta: Andonis tajuaa jo lapsena ettei h\u00e4nen vanhempiensa avioliitto ole onnellinen, ja kuulee \u00e4idin tehneen monta aborttia ennen kuin h\u00e4n, kolmesta lapsesta nuorimmainen, sai synty\u00e4. Arvoituksena pysyy my\u00f6s, miltei kirjan loppuun asti, miksi perhe l\u00e4hti Andonisin ollessa kolmivuotias kotiseudultaan Kyproksesta paljon ankeampiin oloihin Lontooseen, jossa he eiv\u00e4t tunteneet oikeastaan ket\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4tk\u00e4 tutustuneetkaan \u2013 siin\u00e4 mitassa, ett\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 koulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n Andonis tajuaa j\u00e4rkytyksekseen, ettei ymm\u00e4rr\u00e4 sanaakaan siit\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4nelle sanotaan: h\u00e4n on viett\u00e4nyt siihenastisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ylisuojelevan \u00e4idin hoteissa eik\u00e4 ole oppinut mit\u00e4\u00e4n muuta kielt\u00e4 kuin kreikkaa.<\/p>\n<p>Karn kertoo paljon ihmissuhde- ja sitoutumisvaikeuksistaan, ja arvelee dysfunktionaalisen lapsuuskodin vaikuttaneen vahvasti asiaan \u2013 ja sen, ettei h\u00e4n p\u00e4\u00e4ssyt oikeastaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n mink\u00e4\u00e4nlaisia normaaleja nuoruusvuosia, vaan h\u00e4net revittiin kiusatun koulupojan roolista suoraan varsin suljettua el\u00e4m\u00e4\u00e4 viett\u00e4neeksi ammattimuusikoksi.<\/p>\n<p>Karn ei salaile katkeruuttaan Japanin managereita tai n\u00e4iden suosikkipojua David Sylviania kohtaan. Managereiden neuvosta yhtyeen yhdess\u00e4 tekemien s\u00e4vellysten tekij\u00e4ksi merkittiin l\u00e4hes aina pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Sylvian, joten muut j\u00e4senet eiv\u00e4t ole hy\u00f6tyneet k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 lainkaan siit\u00e4, ett\u00e4 Japan-levyj\u00e4 on julkaistu uudelleen kerran toisensa j\u00e4lkeen: rojaltit menev\u00e4t kokonaan kappaleille ilmoitetuille tekij\u00f6ille. Sylvian n\u00e4ytt\u00e4ytyy t\u00e4ss\u00e4 kirjassa muutenkin melkoisena v\u00e4list\u00e4vet\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja oharimestarina, joka kaappaa kerran toisensa j\u00e4lkeen yhdess\u00e4 tehdyn ty\u00f6n oman yksityiskilpens\u00e4 kiillottamiseen. Hankalaa Karnille t\u00e4ss\u00e4 on, ett\u00e4 h\u00e4n ja Dave pysyiv\u00e4t kaiken t\u00e4m\u00e4n keskell\u00e4kin vanhoina yst\u00e4vin\u00e4: jos kyse oli muusta kuin ty\u00f6st\u00e4 ja musiikista, he tulivat oikein hyvin toimeen, ja Karn pystyi jopa antamaan anteeksi, ett\u00e4 Dave \u201dkaappasi\u201d h\u00e4nen tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n<p>(Jonkin verran musiikillistakin yhteisty\u00f6t\u00e4 silti onnistui: Davehan laulaa Karnin toisen soololevyn <em>Dreams of Reason Produce Monsters<\/em> kaksi laulettua biisi\u00e4, \u201dBuoyn\u201d ja \u201dWhen Love Walks Inin\u201d, jotka ovat kiistattomia helmi\u00e4 Karnin v\u00e4h\u00e4n ailahtelevassa soolotuotannossa.)<\/p>\n<p>Raha vaikuttaa vahvasti katkeruuteen: kirjan mukaan Karnilla ei mennyt taloudellisesti kovinkaan hyvin Japanin j\u00e4lkeisen\u00e4(k\u00e4\u00e4n) aikana. H\u00e4n on ehk\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4inen meid\u00e4n basistien mielest\u00e4, mutta muuten h\u00e4nen suhteellisen eklektinen ja enimm\u00e4kseen instrumentaalimusiikkiin keskittynyt soolotuotantonsa on j\u00e4\u00e4nyt aika pienen piirin iloksi. T\u00e4m\u00e4 on merkinnyt sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on joutunut tekem\u00e4\u00e4n paljon keikka- ja sessiomuusikon hommia sellaisissa hankkeissa joista ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olisi muuten ollut kovinkaan innostunut. Tai eih\u00e4n h\u00e4n tunnu olleen kiinnostunut oikein mist\u00e4\u00e4n mit\u00e4 h\u00e4nelle tarjottiin tai ehdotettiin \u2013 h\u00e4n tuntui olevan kauhistunut kaikesta. Iso syy oli ep\u00e4varmuus oman osaamisen suhteen: paitsi ett\u00e4 h\u00e4n ei koskaan oppinut lukemaan nuotteja, h\u00e4n ei ilmeisesti my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koskaan oppinut niiden s\u00e4velten nimi\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n soitti tai mit\u00e4 h\u00e4nen olisi haluttu soittavan. Loistava korva h\u00e4nell\u00e4 oli kyll\u00e4 aina ollut: jo lapsena, koululaisorkesterin fagotistina, h\u00e4n opetteli kaikki osuutensa korvakuulolta ja sama tyyli jatkui koko ammattilaisuran. Ura kuitenkin pysyi t\u00f6yssyisen\u00e4 ja heikosti tuottavana, ja useaan otteeseen musiikin tekeminen oli kokonaan katkolla.<\/p>\n<p>(Herkullinen on kohtaus, jossa joksikin aikaa lapsuuden kotiseudulleen Kyprokselle muuttanut tuore is\u00e4 Karn keskustelee talonsa remonttimiesten kanssa: k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 turistisesongin aikaan n\u00e4m\u00e4 tienaavat leip\u00e4\u00e4ns\u00e4 muusikoina, ja arvelevat ett\u00e4 ensi kaudella ehk\u00e4 Karnillekin riitt\u00e4isi t\u00f6it\u00e4 jonkun rantabaarin b\u00e4ndiss\u00e4.)<\/p>\n<p><em>Japan &amp; Self Existence<\/em> on poikkeuksellinen el\u00e4m\u00e4kerta siin\u00e4 suhteessa, ettei sen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4 miss\u00e4\u00e4n vaiheessa tullut suurta t\u00e4hte\u00e4, joten musiikillinen ura pysyi loppuun asti hankalana sinnittelyn\u00e4 toimeentulon ja oman itsen kannalta mielekk\u00e4\u00e4n ilmaisun tarpeiden puristuksessa. Siin\u00e4 suhteessa se on huomattavan realistista luettavaa kelle tahansa, jotka havittelevat musiikista itselleen uraa. Japan-yhtyeest\u00e4 tai 1980-luvun alun musiikkikuvioista kiinnostuneille se on my\u00f6s pakollista luettavaa. Karn oikoo my\u00f6s lukuisia yleisi\u00e4 harhaluuloja \u2013 Japanin (tulevat) j\u00e4senet eiv\u00e4t esimerkiksi kouluaikoinaan meikanneet tai v\u00e4rj\u00e4nneet tukkaansa, t\u00e4m\u00e4 \u201dtieto\u201d on pelkk\u00e4\u00e4 managerien mainosh\u00f6pin\u00e4\u00e4. Julkkisjuoruista kiinnostuneille mielenkiintoinen detalji on alle kaksikymppisen Karnin jonkin aikaa kest\u00e4nyt suhde h\u00e4nt\u00e4 parikymment\u00e4 vuotta vanhempaan David Bowien entiseen vaimoon Angieen.<\/p>\n<p>(Brittil\u00e4inen) musiikkijournalismi saa kuulla kunniansa moneen kertaan, alkaen siit\u00e4 kuinka Japanin teinipoikiin suhtauduttiin aluksi jonkinlaisena j\u00e4lkij\u00e4tt\u00f6isen\u00e4 glam\/taiderockina, sitten New York Dolls -wannabein\u00e4* ja lopulta 80-luvun alun \u201dNew Romantics\u201d -popparityylin esikuvina. Karn on katkera sille ett\u00e4 David Sylvian sai vedetty\u00e4 toimittajia kuin p\u00e4ssi\u00e4 narussa ja v\u00e4\u00e4ristell\u00e4 kaikkea Japaniin liittyv\u00e4\u00e4 miten halusi.\u2020<\/p>\n<p>Kokonaisuutena, kirjana, <em>Japan &amp; Self Existence<\/em> toimii paljon paremmin kuin iso osa lukemistani (ja suomentamistani!) muusikkoel\u00e4m\u00e4kerroista. Omakustannemaisuus n\u00e4kyy tarkemman kustannustoimittajan ty\u00f6n puutteissa, esimerkiksi monia nimi\u00e4 on kirjoitettu v\u00e4\u00e4rin. Mutta p\u00e4\u00e4osin teksti kantaa erinomaisesti ja sujuvasti. Sit\u00e4 kehtaa suositella.<\/p>\n<p>Olin p\u00e4\u00e4ssyt miltei kirjan loppuun ennen kuin huomasin edellisen omistajan kopioineen takakannen sis\u00e4puolelle Mick Karnin kuolinuutisen, joka julkaistiin vain pari vuotta t\u00e4m\u00e4n kirjan j\u00e4lkeen:<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter\" src=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/Karn_9598.jpg\" alt=\"\" width=\"640\" height=\"301\" \/><\/p>\n<p>H\u00e4n oli kuollessaan vain kolmisen kuukautta vanhempi kuin min\u00e4 olen nyt. Kirjansa lopussa h\u00e4n tuntui suhtautuvan musiikilliseen uraansa enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kuihtuneena, luovutettuna asiana, vaikka muutkaan ammatilliset pyrinn\u00f6t (kuvanveisto, psykoterapian opinnot) eiv\u00e4t tuntuneet menestyv\u00e4n sen paremmin. Siin\u00e4 suhteessa min\u00e4 olen paljon paremmassa jamassa, ja toivottavasti pysynkin. Kirjailijan tulonmuodostus on kyll\u00e4 ihan yht\u00e4 huteraa ja v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 kuin ei-t\u00e4htimuusikonkin. Mutta kyll\u00e4 min\u00e4 aion sinnitell\u00e4. Eik\u00e4 minulla ole ainakaan viel\u00e4 todettu mink\u00e4\u00e4nlaista sy\u00f6p\u00e4\u00e4, joten ennuste on aika paljon parempi.<\/p>\n<p>___<br \/>\n<small>* No, tottahan on, ett\u00e4 David Sylvianin ja Steve Jansenin taiteilijanimet <em>ovat<\/em> v\u00e4\u00e4nnelmi\u00e4 Sylvain Sylvainista ja David Johansenista, ainakin Karnin mukaan.<br \/>\n\u2020 Tehdess\u00e4ni 1990-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 puhelinhaastattelua Karn oli kuitenkin oikein yst\u00e4v\u00e4llinen ja mukava herrasmieshaastateltava, kutsuipa minua jopa moikkaamaan itse\u00e4\u00e4n kun h\u00e4n tulisi Vanhalle ylioppilastalolle soittamaan <a href=\"http:\/\/en.wikipedia.org\/wiki\/Alice_%28singer%29\" target=\"_blank\">Alicen<\/a> taustab\u00e4ndin mukana (jossa olivat mukana my\u00f6s Jansen ja Barbieri**). En kyll\u00e4 tullut menneeksi, mutta luulen ett\u00e4 h\u00e4n olisi ymm\u00e4rt\u00e4nyt ujouteni, jos tuli asiaa ajatelleeksi tai edes muistaneeksi.<br \/>\n** Pikainen korjaus: kiertueb\u00e4ndiss\u00e4 olivat vain Jansen ja Karn. Barbieri oli kyll\u00e4 soittanut Alicen aikaisemmalla levyll\u00e4.<\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>T\u00e4ss\u00e4 bloggauksessa on puhe muusikon omael\u00e4m\u00e4kerrasta, mutta aloitan silti videop\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 jossa kyseinen muusikko on suhteellisen pieness\u00e4 osassa. Syy on siin\u00e4, ett\u00e4 kirjan luettuani muistin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 siin\u00e4kin mainittu ensimm\u00e4inen Prince\u2019s Trust -s\u00e4\u00e4ti\u00f6n hyv\u00e4ntekev\u00e4isyyskonsertti l\u00e4hetettiin luullakseni suhteellisen tuoreeltaan my\u00f6s Suomen televisiossa, ja t\u00e4m\u00e4n konserttitaltioinnin my\u00f6t\u00e4 n\u00e4in &hellip; <a href=\"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6746\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">Kypros\u2013Englanti\u2013Japan(i)\u2013Kypros(\u2013Englanti)<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[65,5,15,17],"tags":[],"class_list":["post-6746","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-innoittajia","category-kirjallisuus","category-musiikki","category-poisnukkumisia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6746","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6746"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6746\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6756,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6746\/revisions\/6756"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6746"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6746"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6746"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}