{"id":6713,"date":"2014-12-16T12:59:55","date_gmt":"2014-12-16T10:59:55","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6713"},"modified":"2014-12-16T12:59:55","modified_gmt":"2014-12-16T10:59:55","slug":"albumialbumi-xii","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6713","title":{"rendered":"Albumialbumi XII"},"content":{"rendered":"

T<\/big>\u00e4m\u00e4n kertainen minun el\u00e4m\u00e4ni klassikkolevyn<\/strong> esittely alkaa v\u00e4h\u00e4n teknisesti, mutta koettakaa kest\u00e4\u00e4. Muutin kotoa alkusyksyst\u00e4 1982 ja mukana muuttivat my\u00f6s perheemme stereot, joihin min\u00e4 olin tuhlannut kaikki siihenastiset liikenev\u00e4t rahani. (Ne, jotka levyist\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t, siis.) V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin tulin hommanneeksi divarista ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen kaiutinparin, sill\u00e4 halusin kokeilla virityst\u00e4, jonka olin jostakin lukenut tai kaverilta kuullut. Luulisin, ett\u00e4 nykyisten 5.1-kotiteattereiden \u201dstereomusiikki viisikanavaiseksi\u201d -levitystoiminto perustuu jonkinlaiseen samankaltaiseen ideaan, tosin hienostuneempana ja digitaalisesti toteutettuna versiona. Yksinkertaisesti selitettyn\u00e4 lis\u00e4kaiuttimet kytket\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4kaiuttimien (tai kaiutinl\u00e4ht\u00f6jen) \u201dkuumien\u201d johtojen v\u00e4liin kesken\u00e4\u00e4n vastakkaisvaiheessa, selvent\u00e4v\u00e4sti piirrettyn\u00e4 n\u00e4in:<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

(Koska stereoissani oli liit\u00e4nn\u00e4t kahdelle kaiutinparille, k\u00e4ytin lis\u00e4kaiuttimille niit\u00e4 kakkosparin liit\u00e4nt\u00f6j\u00e4, joten ne sai tarvittaessa pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4\u00a0kaiuttimien valintanapista johtoja irroittelematta.)<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n kytkenn\u00e4n ideana on, ett\u00e4 vasemmanpuolisesta takakaiuttimesta kuuluu siis stereoiden vasemman kanavan signaali miinus<\/em> oikean kanavan signaali, ja vastaavasti oikeasta takakaiuttimesta oikea kanava miinus<\/em> vasen kanava. Siis kanavien erotussignaali.* Normaalistereoita kuunnellessa tilavaikutelma on hyvin herkk\u00e4 sille miss\u00e4 kohdassa kuulija sattuu istumaan kaiuttimiin n\u00e4hden. Nelikaiutinviritys ik\u00e4\u00e4n kuin v\u00e4ljensi tilavaikutelmaa, aivan samalla tavoin kuin nykyiset viisikaiutinviritelm\u00e4t. Soluk\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 ei ollut kovin paljoa mahdollisuuksia akustoida huonetta tai edes sijoitella kaiuttimia kovin optimaalisiin kuuntelupaikkoihin (vaikka tajusin sent\u00e4\u00e4n olla koskaan pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kaiuttimia, yh, lattialla) joten t\u00e4ll\u00e4 kikkailulla sai aikaan paljon t\u00e4ytel\u00e4isempi\u00e4 \u00e4\u00e4nimaisemia.<\/p>\n

Joillakin levyill\u00e4 \u00e4\u00e4ni- ja studiotekniikkaa oli k\u00e4ytetty tosin luomaan jotakin muuta kuin ns. \u201dluonnollisia\u201d tilavaikutelmia, ja niiden kanssa nelikaiutinviritelm\u00e4 sai joskus aikaan melkoisen kiinnostavia tuloksia. Yksi sellaisista levyist\u00e4 tuli minulle kaverilta lainaksi, ja koska lainasin kyseiselt\u00e4 kaverilta samalla kertaa noin puolisen hyllymetri\u00e4 muitakin levyj\u00e4, p\u00e4\u00e4sin syventym\u00e4\u00e4n niihin vasta siin\u00e4 vaiheessa kun kaseteille \u00e4\u00e4nitt\u00e4misrumba oli ohi ja oli taas aikaa paneutua musiikkiin. Erityisesti yksi albumi tuntui l\u00e4hes kirjaimellisesti loikkaavan kaiuttimista ja luovan ymp\u00e4rille aivan oman maailmansa.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Vuonna 1982 ilmestynyt nelj\u00e4s albumi The Dreaming <\/em>tuntuu olevan vaikea pala monille Kate Bushin musiikin yst\u00e4villekin \u2013 vaikka toisaalta on muitakin kuin min\u00e4, joiden mielest\u00e4 se on h\u00e4nen tuotantonsa ehdoton huippu. Edellisten levyjen kohtuullisen mainio menestys oli antanut Bushille ilmeisen paljon kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4tilaa tehd\u00e4 musiikkiaan haluamallaan tavalla, jopa siin\u00e4 mitassa ett\u00e4 h\u00e4n oli nyt ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa oma tuottajansa. Vapauden ja innostuneen kokeilunhalun tunteen kuulee kyll\u00e4 selv\u00e4sti, ei vain \u00e4\u00e4nitys- ja sounditeknisess\u00e4 mieless\u00e4 vaan my\u00f6s siin\u00e4, miten innokkaasti Bush heitt\u00e4ytyy tutkiskelemaan mill\u00e4 kaikilla tavoilla h\u00e4nen laulu\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n voikaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Tekemisen riemusta huolimatta musiikillinen kokonaisuus on itse asiassa hyvinkin tummas\u00e4vyinen.<\/p>\n

Monessakin mieless\u00e4 The Dreaming<\/em> on aina yhdistynyt minun mieless\u00e4ni Peter Gabrielin samoihin aikoihin tekemiin kolmos<\/a>– ja nelossooloalbumeihin. Niiss\u00e4kin hy\u00f6dynnettiin ajan uutta studiotekniikkaa \u2013 samplereita, rumpukoneita, digitaaliefektej\u00e4, kaikkea \u2013 tappiin asti ja saatiin aikaiseksi hyvin omintakeista, uusia uria aukovaa ja toisaalta hyvinkin henkil\u00f6kohtaista musiikkia. Isoin ero on kenties kummankin muusikko-lauluntekij\u00e4n taustoissa: Gabriel oli ennen Genesisin laulajaksi ryhtymist\u00e4\u00e4n rumpali ja h\u00e4nen musiikillinen ajattelunsa on aina ollut hyvin ly\u00f6m\u00e4soitinvetoista ja -tehoista. Kate Bushin instrumentti on taas piano. Se kuuluu.<\/p>\n

\u201dSat in Your Lap\u201d on aina tuntunut minusta kovin irralliselta muuhun levyyn n\u00e4hden kevyine pimpelipompelikomppeineen r\u00e4misevine perkussioineen, mutta toisaalta \u2013 kun nyt kuuntelin levy\u00e4 \u2013 se tuntuisi muodostavan jonkinlaisen symmetrisen vastanavan levyn jylh\u00e4sti jyrisev\u00e4lle p\u00e4\u00e4t\u00f6sraidalle \u201dGet out of My Houselle\u201d. Silti itse albumi tuntuisi oikeasti<\/em> alkavan vasta \u201dThere Goes a Tennerin\u201d alkusanoista<\/p>\n

Okay, remember, okay remember
\nthat we have just allowed half an hour
\nto get in, do it and get out<\/p><\/blockquote>\n

Kate Bush tuntuu minun korvissani kuuluvan Queenin ja The Beatlesin kanssa samaan joukkoon siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 artistit ovat hy\u00f6dynt\u00e4neet musiikissaan hyvin paljon brittil\u00e4ist\u00e4 music hall<\/em> -perinnett\u00e4, joka oikeastaan alkoi hiipua jo niihin aikoihin kun Bush viisikymment\u00e4luvun lopulla syntyi. \u201dTennerin\u201d voi hyvin kuvitella estraadille olkihattuisen ja viiksekk\u00e4\u00e4n, k\u00e4velykeppi\u00e4\u00e4n tahdissa heiluttelevan herrahenkil\u00f6n esitt\u00e4m\u00e4ksi, samanlaista tunnelmaa, rytmiikkaa ja henke\u00e4 on \u201dSuspended in Gaffassa\u201d. Tekstit ovat sitten ihan eri asia \u2013 \u201dGaffa\u201d k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nimen roudarinteippi\u00e4 symbolina asioille, jotka est\u00e4v\u00e4t (tai ovat est\u00e4vin\u00e4\u00e4n) ihmist\u00e4 saavuttamasta tavoitteitaan.
\n