{"id":6510,"date":"2014-08-25T21:52:47","date_gmt":"2014-08-25T19:52:47","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6510"},"modified":"2014-08-25T21:52:47","modified_gmt":"2014-08-25T19:52:47","slug":"2-iltaa-2-konserttia-2-kaupunkia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6510","title":{"rendered":"2 iltaa, 2 konserttia, 2 kaupunkia"},"content":{"rendered":"<p><strong><big>N<\/big>ew Orleans, New York. Katrina ja Sandy.<\/strong> Kiinnostavaa kyll\u00e4, kahden per\u00e4kk\u00e4isen illan konsertit liittyiv\u00e4t kahteen myrskyvaurioita \u2013 pahempia tai lievempi\u00e4 \u2013 viime vuosina k\u00e4rsineeseen yhdysvaltalaiskaupunkiin.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter\" src=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/2kaupunkia01.jpg\" alt=\"\" width=\"640\" height=\"361\" \/><\/p>\n<p><em>Huvilateltta Goes Trem\u00e9<\/em> oli jossakin mieless\u00e4 ihan osuva otsikko sunnuntai-illan kattaukselle: musiikki oli louisianalaista, saman tyylist\u00e4 mit\u00e4 mainiossa <em>Trem\u00e9<\/em>-televisiosarjassa kuultiin, mutta toisaalta lavalla ei n\u00e4hty juurikaan itse sarjassa esiintynytt\u00e4 v\u00e4ke\u00e4. Mutta toisaalta: <a href=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5092\" target=\"_blank\">parin vuoden takaisen reissun puolentoista vuorokauden New Orleans -kokemuksen j\u00e4ljilt\u00e4<\/a> voisi kyll\u00e4 v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 juuri t\u00e4m\u00e4noloista musiikkia voisi hyvinkin p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuulemaan, kun vaeltaisi muutaman korttelin verran Bourbon Streeti\u00e4 kaupungin ranskalaiskorttelissa ja poikkeasti kapakkaan tai pariin.<\/p>\n<p>(Huvilateltassa tosin oli aika paljon v\u00e4hemm\u00e4n k\u00e4nnikk\u00e4it\u00e4.)<\/p>\n<p>Cedric Watsonin ja Dirk Powellin viisihenkinen yhtye antoi ensin tunnin kattauksen juurevaa cajunia ja zydecoa. Tekij\u00e4miesten k\u00e4siss\u00e4 Louisianan maaseudun enimm\u00e4kseen (alunperin) ranskankielisen kreoliv\u00e4est\u00f6n perinnetanssimusa kulki komeasti. Haitarit ja viulut vinkuivat, ja teinihiphopparin n\u00e4k\u00f6inen nuori neiti (jonka nime\u00e4 en pikagooglauksella onnistunut l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n) rapsutteli pyykkilaudasta napakkaa komppia. Tuli mieleen paljon, paljon mukavia muistoja Queen Idan 1980-luvun Tavastian-keikoilta, jotka olivat minulle ja monelle muulle peruskurssi t\u00e4llaiseen meininkiin.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter\" src=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/2kaupunkia02.jpg\" alt=\"\" width=\"640\" height=\"361\" \/><\/p>\n<p>Siin\u00e4 miss\u00e4 Cedric Watson n\u00e4hdiin <em>Trem\u00e9n<\/em> ykk\u00f6skaudella, Huvila-illan toisen yhtyeen laulajaa John Boutt\u00e9a kuultiin kaikkina kausina sarjan tunnuss\u00e4velm\u00e4n laulajana. T\u00e4ll\u00e4 kertaa Boutt\u00e9lla oli mukanaan klarinetistin, kontrabasistin ja kitaristin trio. Musiikki nojasi New Orleansin perinteen jazzimpaan laitaan \u2013 sovitusten puolesta. S\u00e4vellysmateriaali oli enimm\u00e4kseen tuoreempaa. Mukana oli bluesia, Annie Lennoxia, soulia ja kertakaikkisen komea versio Leonard Cohenin \u201dHallelujahista\u201d \u2013 tosin pikemminkin Jeff Buckleyn coverversion hengess\u00e4.<\/p>\n<p>S\u00e4est\u00e4v\u00e4 trio oli erinomainen ja taivutteli laulun kuin laulun mukavasti nykiv\u00e4\u00e4n neworleansilaisrytmiikkaan, mutta Boutt\u00e9 vei kyll\u00e4 laulajana koko show\u2019n. H\u00e4nell\u00e4 on vanhan polven soulmiehen ote, asenne ja hyvin samcookemainen \u00e4\u00e4ni, joka toimi erinomaisesti t\u00e4ss\u00e4 musiikissa ja t\u00e4ss\u00e4 kontekstissa.<\/p>\n<p>Keikan lopuksi Watsonin ja Powellin b\u00e4ndi palasi lavalle ja molemmat ryhm\u00e4t vetiv\u00e4t kimpassa <em>Trem\u00e9n<\/em> tunnusmelodian. Hieno ilta, mutta olisin kyll\u00e4 kaivannut mukaan enemm\u00e4n sellaista v\u00e4h\u00e4n uudempaa ja funkympaa New Orleans -meiniki\u00e4. Sellaista mit\u00e4 vaikkapa Neville Brothers tai Dr. John ovat viime vuosina tehneet. Se oli kuitenkin televisiosarjankin oleellista pohjavirett\u00e4.<\/p>\n<h1 style=\"text-align: center;\">* * *<\/h1>\n<p><big>M<\/big>aanantai-illaksi sali vaihtui Huvilateltasta Musiikkitalon suureen saliin, ja selk\u00e4nojattomilla vaneripenkeill\u00e4 monta iltaa k\u00e4rsinyt kroppa nautti hyvin muotoilluista, pehmustetuista istuimista. T\u00e4ll\u00e4 kertaa salin ylikaikuisa akustiikkakaan ei h\u00e4irinnyt: istumapaikka oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 lavaa kuin <a href=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=5881\" target=\"_blank\">viimekes\u00e4isell\u00e4 Patti Smithin keikalla<\/a>, ja toisaalta t\u00e4m\u00e4n illan musiikki sopi paremmin salin ominaisuuksiin.<\/p>\n<p>Laurie Anderson tuli n\u00e4hty\u00e4 <a href=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=1035\" target=\"_blank\">Huvilateltassa vuonna 2009, silloin Serth Calhounin ja Lou Reedin s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4<\/a>. Nyt h\u00e4nen, eh, b\u00e4ndin\u00e4\u00e4n oli Kronos-kvartetti, jonka tulin n\u00e4hneeksi Espoon April Jazzissa joskus 1990-luvulla. Andersonin ja (t\u00e4m\u00e4n illan yleis\u00f6n joukosta bongatun) Kimmo Pohjoisen kanssa tekemiens\u00e4 projektien ohella (hah!) Kronos tunnetaan ennakkoluulottomana jousikvartettina, joka on aukaissut klasaripuolen(kin) yleis\u00f6n korvia monelle musiikkityylille, ilmaisutavalle ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4lle, joista kuulijat eiv\u00e4t ole koskaan voineet kuvitellakaan tykk\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n<p>Laurie Andersonin <em>Landfall<\/em> on monessakin mieless\u00e4 hyvin laurieandersonmainen teos. Siin\u00e4 yhdityy visuaalinen puoli, kiinnostus kieleen ja kirjoitusj\u00e4rjestelmiin, maalailevat \u00e4\u00e4nimaisemat, puhelaulu, muokattu \u00e4\u00e4ni, syntetisoijat, s\u00e4hk\u00f6viulu ja elektroniset rytmit. T\u00e4ll\u00e4 kertaa lis\u00e4aineksena oli siis jousikvartetti.<\/p>\n<p><em>Landfallin <\/em>tarina alkaa ja p\u00e4\u00e4ttyy Sandy-myrskyyn New Yorkissa, mutta v\u00e4lill\u00e4 se poikkeilee suuntaan jos toiseenkin. Veden, tuulen ja tulvivien kellareiden lis\u00e4ksi puolentoista tunnin aikana ehdit\u00e4\u00e4n pohdiskella muun muassa sukupuuuttoon kuolleiden el\u00e4inlajien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 \u2013 l\u00e4hestulkoon esitelm\u00e4n verran. Musiikki vaihtelee hitaasta leijumisesta kulmikkaaseen biittiin. Kronoksen nelikko p\u00e4\u00e4see ottamaan soittimistaan irti melkoisen valikoiman soundeja, s\u00e4veli\u00e4 ja h\u00e4ly\u00e4\u00e4ni\u00e4, joita Anderson itse t\u00e4ydensi s\u00e4hk\u00f6viululla ja syntetisoijalla. Joissakin kohdissa teos tuntui etenev\u00e4n kovin hitaasti, mutta kyll\u00e4 kokonaisuus toimi. Useampia kuuntelukertoja se kyll\u00e4 vaatisi. T\u00e4m\u00e4 yksi kerta j\u00e4tti mieleen paljon tarkempaa perehtymist\u00e4 vaativia asioita.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter\" src=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/2kaupunkia03.jpg\" alt=\"\" width=\"640\" height=\"361\" \/><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>New Orleans, New York. Katrina ja Sandy. Kiinnostavaa kyll\u00e4, kahden per\u00e4kk\u00e4isen illan konsertit liittyiv\u00e4t kahteen myrskyvaurioita \u2013 pahempia tai lievempi\u00e4 \u2013 viime vuosina k\u00e4rsineeseen yhdysvaltalaiskaupunkiin. Huvilateltta Goes Trem\u00e9 oli jossakin mieless\u00e4 ihan osuva otsikko sunnuntai-illan kattaukselle: musiikki oli louisianalaista, saman tyylist\u00e4 mit\u00e4 mainiossa Trem\u00e9-televisiosarjassa kuultiin, &hellip; <a href=\"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6510\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">2 iltaa, 2 konserttia, 2 kaupunkia<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[51,18,15],"tags":[],"class_list":["post-6510","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-elavana","category-meni-jo","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6510","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6510"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6510\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6517,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6510\/revisions\/6517"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6510"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6510"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6510"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}