![\"\"](\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/Valontuojat_4136.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
T<\/big>artuin Eleanor Cattonin<\/strong> Valontuojiin<\/em><\/strong>(Siltala 2014, alkuteos Luminaries 2013) melkoisen vahvoin ennakko-odotuksin. Kirjan saamien vuolaiden kehujen (ja Booker-palkinnon) ohella kiinnostusta nosti suomentaja Tero Valkosen vuolas innostus kirjaa kohtaan viel\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4misen loppuvaiheissakin: kovin harvoin k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6t\u00e4 jaksaa hehkuttaa siin\u00e4 vaiheessa kun teksti on loppusuoralla, k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 vain puurtaa ja toivoo ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi loppuun mahdollisimman pian.<\/p>\n Niin, ja tapasin Ellien kolme kes\u00e4\u00e4 sitten Messil\u00e4n kirjailijakokouksessa<\/a>, ja h\u00e4n vaikutti vallan sympaattiselta ihmiselt\u00e4.<\/p>\n My\u00f6s teoksen milj\u00f6\u00f6 on kiinnostava. Elet\u00e4\u00e4n vuosien 1865\u201366 Uuden-Seelannin Etel\u00e4saaren l\u00e4nsirannikon kultarynt\u00e4yksen aikoja kovaa vauhtia kasvavassa Hokitikan<\/a> kaupungissa. Kullalla on t\u00e4h\u00e4n aikaan paljon suurempi merkitys kuin mit\u00e4 sill\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4n: Brittil\u00e4isen imperiumin s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunta oli juuri niin tiukka ja joustamaton kuin millaiseksi joku Wahlroos, h\u00e4nen yksiprosenttilaiskumppaninsa sek\u00e4 joukko lapsellisia kokoomusnuoria haluaisivat nyky-yhteiskunnankin muuttuvan. K\u00f6yhien vaurastuminen oli pitk\u00e4lti saatu estetty\u00e4 heikolla koulutuksella tai sen t\u00e4ydellisell\u00e4 puutteella, eik\u00e4 eliitti\u00e4 uhannut juuri mit\u00e4\u00e4n. Kulta oli miltei ainoa tie yl\u00f6sp\u00e4in, parempaan elintasoon ja koulutuksen mahdollisuuteen j\u00e4lkikasvulle. Se oli sit\u00e4 miehille: naisten tilanne oli viel\u00e4 kehnompi. S\u00e4\u00e4tykiertoa saattoi yritt\u00e4\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 huiputtamalla, taitavilla avioliitoilla tai muuten ns. reitt\u00e4 my\u00f6ten \u2013 mutta useimpien kultamaille onneaan vuolemaan l\u00e4hteneiden nuorten naisten haaveet kariutuivat viimeist\u00e4\u00e4n siin\u00e4 vaiheessa kun he tajusivat olevansa pelkki\u00e4 lukutaidottomia leirihuoria \u2013 ehk\u00e4 viel\u00e4, kuten Valontuojien<\/em> yksi p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ist\u00e4, oopiumin orjia.<\/p>\n Catton rakentaa milj\u00f6\u00f6n, epookin ja hahmonsa hienosti, ja onnistuu josephconradilaisessa uroteossa: h\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 puolet yli seitsem\u00e4nsataasivuisesta kirjasta l\u00e4ht\u00f6tilanteen ja keskeisimpien hahmojensa esittelyyn. Valontuojia<\/em> on luonnehdittu 1800-luvun romaanien pastissiksi, ja tekstiss\u00e4 on tosiaan mukavan luontevaa vanhahtavuutta. Sit\u00e4 lis\u00e4\u00e4v\u00e4t viel\u00e4 sympaattiset tapahtumatiivistelm\u00e4t lukujen alussa: \u201dCowell Devlin antaa huonon ensivaikutelman, Te Rau Tauwhare tarjoaa tietoja korvausta vastaan, Charlie Frost on ep\u00e4luuloinen ja saamme selville mist\u00e4 rikoksesta Francis Carver vuosia sitten tuomittiin<\/em>.\u201d<\/p>\n Rikokset, niin. Oli oikeastaan jonninmoinen pettymys tajuta, ett\u00e4 Valontuojat<\/em> on pohjimmiltaan rikosromaani, arvoitusdekkari. Se ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n<\/em> sit\u00e4 ja sellaisenakin se on huomattavan kimurantti, omintakeinen ja monitasoinen, mutta asiasta ei silti p\u00e4\u00e4se oikein mill\u00e4\u00e4n yli eik\u00e4 ymp\u00e4ri: t\u00e4ss\u00e4 kirjassa selvitell\u00e4\u00e4n, niin kovin tyls\u00e4n muodikkaasti, rikosta (tai pikemminkin useaa rikosta). Olenhan min\u00e4 itsekin k\u00e4ytt\u00e4nyt dekkarimaisia juonis\u00e4ikeit\u00e4 omissa kirjoissani, joten siin\u00e4 mieless\u00e4 olen paha puhumaan, mutta silti.<\/p>\n Joka tapauksessa kirja kantaa mittansa, monet n\u00e4k\u00f6kulmansa ja syklisen rakenteensa. Jotkut arvoitusjuonen detaljit j\u00e4\u00e4v\u00e4t vaille mielek\u00e4st\u00e4 vastausta tai selityst\u00e4, ja joissakin tapauksessa ainoa (lausumaton) selitys voi n\u00e4hd\u00e4kseni olla ainoastaan korkeampien (tai pime\u00e4mpien) voimien asioihin puuttuminen, mit\u00e4 lukujen ja osien otsikointi astrologisin k\u00e4sittein (ja kuvin) viel\u00e4 korostaa. Hienosti rakennettu ajankuva lukuisine detaljeineen kuljettaa lukijan mukavasti kadonneeseen aikaan (jonne kukaan t\u00e4ysj\u00e4rkinen ei oikeasti haluaisikaan p\u00e4\u00e4ty\u00e4) ja henkil\u00f6hahmot pysyv\u00e4t p\u00e4\u00e4osin uskottavina, moniulotteisina ja kiinnostavina. Enimm\u00e4kseen. Siin\u00e4 mieless\u00e4 sit\u00e4 kehtaa suositella muillekin luettavaksi, ja luulisin ett\u00e4 se kest\u00e4\u00e4 aika monta lukukertaa arvoitusdekkarimaisuudestaan huolimatta. (Voi olla, ett\u00e4 vaikutelma olisi seuraavalla kerralla vallan toinen.) K\u00e4\u00e4nn\u00f6skin on erinomaisen laadukkaan ja eloisan oloista j\u00e4lke\u00e4, joskin olin huomaavinani kirjan alkupuolella liev\u00e4\u00e4 haparointia meritermist\u00f6ss\u00e4 ja vesill\u00e4liikkumisen k\u00e4sittelyss\u00e4: alkuteosta lukematta on paha sanoa, ovatko n\u00e4m\u00e4 h\u00e4mmennykseni aiheet jo sielt\u00e4 per\u00e4isin.<\/p>\n (Olen joskus suunnitellut ett\u00e4 pit\u00e4isin suomentajakollegoille \u2013 ehk\u00e4 kirjailijakollegoillekin \u2013 esitelm\u00e4n otsikolla \u201dMiten purjelaiva toimii\u201d, mutta en ole viel\u00e4 saanut aikaiseksi. Ehk\u00e4 joskus. Voi tosin olla, ett\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4 pikemminkin esitelm\u00e4sarja.)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tartuin Eleanor Cattonin Valontuojiin(Siltala 2014, alkuteos Luminaries 2013) melkoisen vahvoin ennakko-odotuksin. Kirjan saamien vuolaiden kehujen (ja Booker-palkinnon) ohella kiinnostusta nosti suomentaja Tero Valkosen vuolas innostus kirjaa kohtaan viel\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4misen loppuvaiheissakin: kovin harvoin k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6t\u00e4 jaksaa hehkuttaa siin\u00e4 vaiheessa kun teksti on loppusuoralla, k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 vain puurtaa ja … Jatka artikkeliin Mik\u00e4 kiilt\u00e4\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-6460","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6460","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6460"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6460\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6466,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6460\/revisions\/6466"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6460"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6460"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6460"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}