{"id":6440,"date":"2014-07-06T21:36:07","date_gmt":"2014-07-06T19:36:07","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6440"},"modified":"2014-07-06T21:36:07","modified_gmt":"2014-07-06T19:36:07","slug":"toinen-kvartaali","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6440","title":{"rendered":"Toinen kvartaali"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/p>\n

V<\/big>uosiapurahakaudestani on nyt kulunut puolet<\/strong>, eik\u00e4 ensi vuonna ole tulossa uutta apurahaa ainakaan Taiteen edist\u00e4miskeskukselta<\/a>. Tiesin kyll\u00e4 itsekin etuk\u00e4teen, ettei n\u00e4it\u00e4 apurahoja ole tapa eik\u00e4 lupa ketjuttaa. (Haen toki muiden tahojen ja s\u00e4\u00e4ti\u00f6iden apurahoja helpottaakseni ensi vuoden toimeentuloa.)<\/p>\n

Joka tapauksessa: s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisten tulojen vuodesta on mennyt jo viisikymment\u00e4 prosenttia. Tasaisen kirjoitusvauhdin taulukolla minun pit\u00e4isi olla jo hyv\u00e4n matkaa Hunanin<\/em> myrskyiss\u00e4, suvannoissa ja pohdinnoissa, mutta harvapa kirjoittaa romaaneja tasaista tahtia. Suurin osa kirjoittamisesta on ajattelemista, suunnittelua, pohdiskelua. Varsinainen kirjoitusty\u00f6 ei ole viel\u00e4 edes alkanut, vaikka onhan minulla koneella jo valmiiksi romaanin perustana oleva p\u00e4iv\u00e4kirjateksti: jos k\u00e4ytt\u00e4isin sen kokonaan, voisin kehua ett\u00e4 kirjaa on kirjoitettu jo yli nelj\u00e4nsadan painetun sivun verran. Mutta en k\u00e4yt\u00e4, eik\u00e4 ole.<\/p>\n

Viime kuukaudet olen sit\u00e4 paitsi keskittynyt suomentamiseen, siihen \u201dei-luovaan\u201d kirjoittamiseen johon apurahap\u00e4\u00e4t\u00f6s antoi luvan sent\u00e4\u00e4n yhdeksi vuoden kolmannekseksi. Manu Chaon el\u00e4m\u00e4kerran k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 on viel\u00e4 pakertamista, mutta se edistyy hyv\u00e4\u00e4 vauhtia ja hyv\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4. Minulla on oikeastaan ollut koko viisitoistavuotisen suomentajanurani varsin hyv\u00e4 onni tarjottujen k\u00e4\u00e4nn\u00f6stekstien suhteen: suurin osa niist\u00e4 on ollut minun omastakin mielest\u00e4ni ehdottomasti k\u00e4\u00e4nt\u00e4misen arvoista tavaraa, oli kyse sitten romaaneista, el\u00e4m\u00e4kerroista tai tietokirjoista.<\/p>\n

Poikkeuksia tulee mieleen oikeastaan vain yksi.<\/p>\n

Eik\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6h\u00f6n keskittyminen tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4k\u00f6 Hunan<\/em>-projekti olisi kokonaan j\u00e4iss\u00e4. Pikemminkin minulla on nyt ollut paremmin tilaa mietti\u00e4, mit\u00e4 oikeastaan teen t\u00e4ll\u00e4 materiaalilla ja t\u00e4ll\u00e4 tarinalla, joka on k\u00e4siini p\u00e4\u00e4tynyt. Mahdollisuuksia, vaihtoehtoja ja mahdollisia tarinallisia ja tekstillisi\u00e4 tasoja on paljon. Viel\u00e4 ei ole aika ruveta karsimaan ideoita hyviin ja huonoihin, k\u00e4ytt\u00f6kelpoisiin ja hyl\u00e4tt\u00e4viin. Nyt alitajunta saa tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Kun Clandestinon<\/em> suomennos l\u00e4htee kustantajalle, on aika palata kiinalaisen palapelin \u00e4\u00e4reen ja katsoa uusin silmin ja tuorein mielin, mill\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kaikesta oikein syntyisik\u00e4\u00e4n paras mahdollinen romaani.<\/p>\n

Kirjan aikataulu ei ole muutenkaan kovin tiukka. Hunan<\/em> on merkitty Liken julkaisukalenteriin alkuvuodeksi 2016, puolentoista vuoden p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Kustannustoimittajani Stella on sit\u00e4 paitsi vuorotteluvapaalla (ainakin) ensi maaliskuulle, ja voi hyvin olla ettei minulla ole kantaa valmista k\u00e4sikirjoitusversiota numero 1.0 h\u00e4nen sijaisensa p\u00f6yd\u00e4lle sit\u00e4 ennen. Vaikka joudunkin viimeist\u00e4\u00e4n vuodenvaihteen j\u00e4lkeen etsim\u00e4\u00e4n uusia k\u00e4\u00e4nn\u00f6shommia (ja apurahoja) toimeentuloni turvaamiseksi, minulla on joka tapauksessa t\u00e4h\u00e4n projektiin enemm\u00e4n aikaa ja resursseja kuin yhdenk\u00e4\u00e4n aikaisemmin tekem\u00e4ni romaanin tapauksessa. Aion ne my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Eiv\u00e4t viime kuukaudet tosin ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4miseen kuluneet. Aikaan on sis\u00e4ltynyt my\u00f6s rehellist\u00e4, hyvin omintunnoin pidetty\u00e4 lomaa, joka on tehnyt erinomaista p\u00e4\u00e4lle ja p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 muhiville projekti-ideoille. Vaimon opintovapaan ansiosta meill\u00e4 on ollut tavallista parempi tilaisuus matkustella, ja tilaisuutta on k\u00e4ytetty hyv\u00e4ksi. Huhtikuisesta viikosta Barcelonassa kerroinkin jo tuoreeltaan<\/a>, ainakin Gaud\u00edn el\u00e4m\u00e4nty\u00f6n osalta. Kes\u00e4\u2013hein\u00e4kuun vaihteessa tie vei l\u00e4hemm\u00e4ksi, mutta paikkaan johon en ole oikeastaan koskaan kiinnitt\u00e4nyt hirve\u00e4sti huomiota. T\u00e4llainen silmienaukaisu tekee aina hyv\u00e4\u00e4. Vaimo rahoitti opiskelujaan 1990-luvulla matkanjohtajana, joten h\u00e4nelle Vienan Karjala on paljon tutumpi, mutta ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ollut koskaan k\u00e4ynyt Vienanmerell\u00e4 ja Solovetskin saaristossa.<\/p>\n

Solovetsk tunnetaan paitsi luostarilinnoituksestaan my\u00f6s gulagina<\/em>, jonne Stalin s\u00e4il\u00f6i 1930-luvun vainojensa aikaan vaaralliseksi kokemansa intellektuellit. Pienelle J\u00e4nissaarelle ahdetut naisvangit l\u00f6ysiv\u00e4t ennen tuntemattomia merkkej\u00e4 siit\u00e4 ett\u00e4 saarella oli liikuttu jo kauan ennen erakkomunkkeja ja luostaria.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kivist\u00e4 muodostetut muinaiset jatulintarhat<\/a> ovat kiehtova arvoitus. Niit\u00e4 l\u00f6ytyy ymp\u00e4ri pohjoista Eurooppaa, mutta kukaan ei en\u00e4\u00e4 tied\u00e4 miksi niit\u00e4 on suurella vaivalla laadittu maa-aineksista ja kivikasoista. Karu, pieni ja tundrainen J\u00e4nissaari tuskin on ollut kovin monen ihmisen vakituinen asuinpaikka, luultavasti sinne on tultu muualta Solovetskin saaristosta. Ehk\u00e4 saaren lukuisia jatulintarhoja on k\u00e4ytetty jonkinlaisiin rituaaleihin. Hautoja niiden alta ei ainakaan l\u00f6ydy, ja tekoaikoinaan vesirajan tienoissa sijainneet kivilabyrintit on kokeilemalla todettu surkeiksi kalanpyydyksiksi.<\/p>\n

Kukaan ei tied\u00e4. Minua ovat aina kiehtoneet asiat joita kukaan ei tied\u00e4, my\u00f6s sellaiset asiat joita ei voi mitenk\u00e4\u00e4n saada selville. Silloin voi kuvitella ja spekuloida. Ehk\u00e4 se on ollut hyv\u00e4\u00e4 harjoitusta romaanikirjailijalle.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kukaan ei tied\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n, mihin tarkoitukseen Uikujoen suun l\u00e4hell\u00e4<\/a> nelisentuhatta vuotta sitten asuneet naputtelivat j\u00e4\u00e4kauden ja meren sile\u00e4ksi hiomiin kallioihin lukemattomia piirroskuvia, joissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4, saalisel\u00e4imi\u00e4, valaita ja paljon kaikenlaista jonka mahdollinen symbolinen merkitys on kadonnut muistista jo kauan sitten. On jopa arveltu joidenkin piirrosten todistavan sit\u00e4 ett\u00e4 uikujokelaiset ovat kommuniukoineet Vienanmeren maitovalaiden kanssa, mutta itse en kyll\u00e4 ihan usko moista. Maitovalaita on selv\u00e4stikin pyydystetty, ja ihan varmaa on ett\u00e4 harppuunanvarressa saalista tavoitelleet ovat aivan taatusti haaveilleet siit\u00e4 ett\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t arvokkaan riistan sielunel\u00e4m\u00e4\u00e4. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 ainakin \u0161amaanit ovat my\u00f6s uskoneet<\/em> p\u00e4\u00e4sseens\u00e4 keskustelemaan maitovalaiden kanssa, mutta usko on aina eri asia kuin tieto.<\/p>\n

Innokkaita keskustelijoita maitovalaat kyll\u00e4 ovat, se tuli selv\u00e4ksi kun vaelsimme pieneen Solovetskin saaren niemenk\u00e4rkeen, jonka l\u00e4hettyville n\u00e4m\u00e4 viisimetriset el\u00e4imet kokoontuvat joka kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4 seurustelemaan toistensa kanssa ja hankaamaan ihoaan tasaiseen hiekkapohjaan. Pieni\u00e4 katkelmia niiden ilmassakin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4st\u00e4 keskustelusta kuuluu my\u00f6s ensimm\u00e4isess\u00e4 omatekem\u00e4ss\u00e4 YouTube-videossani, tiirojen kirkumisen, rantakivikossa lotisevan veden ja ihmisyleis\u00f6n \u00e4\u00e4nien seassa.<\/p>\n

.
\n