{"id":6401,"date":"2014-05-21T11:51:56","date_gmt":"2014-05-21T09:51:56","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6401"},"modified":"2014-05-21T11:51:56","modified_gmt":"2014-05-21T09:51:56","slug":"kaksikymmentaseitseman-ja-puoli-vuotta-myohemmin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6401","title":{"rendered":"Kaksikymment\u00e4seitsem\u00e4n ja puoli vuotta my\u00f6hemmin"},"content":{"rendered":"

A<\/big>ivan ensimm\u00e4iseksi Peter Gabriel<\/strong> k\u00e4veli lavan eteen esittelem\u00e4\u00e4n kiertueb\u00e4ndins\u00e4 taustalaulajien Linnea Olssonin ja Jennie Abrahamsonin duon, joka soitti keikan l\u00e4mmittelyosuutena nelj\u00e4 kappaletta \u2013 kaksi kumpaisenkin soololevytyksilt\u00e4. Salivalojen j\u00e4lleen palaessa Gabriel palasi j\u00e4lleen yksin lavalle, istahti flyygelin \u00e4\u00e4reen ja esitteli konsertin kaaren: ensin kuultaisiin alkupaloiksi muutama akustinen (tai, jos tarkkoja ollaan, elektroakustinen) versio vanhoista lauluista, sitten er\u00e4\u00e4nlaisena p\u00e4\u00e4ruokana kokeilevampaa musiikkia ja lopulta, j\u00e4lkiruokana, juhlavuosiaan taannoin viett\u00e4nyt So<\/em>-albumi kokonaisuudessaan.<\/span><\/p>\n

Keikkaohjelmiston painopiste oli kahdeksankymment\u00e4luvun tuotannossa: vanhemmasta materiaalista kuultiin vain ainainen \u201dSolsbury Hill\u201d, uudemmasta \u201dWhy Don\u2019t You Show Yourself\u201d, \u201dThe Tower that Ate People\u201d, keikan aloittanut, luonnokseksi esiteltu uusi ja viel\u00e4 lopullisesti sanoittamaton \u201dDaddy Long Legs\u201d ja Usin<\/em> \u201dCome Talk To Me\u201d ja \u201dDigging in the Dirt\u201d. Muuten mentiin jo ennen Sota<\/em> kolmos- ja nelosalbumien raidoilla.<\/p>\n

Painotuksen tietysti saattoi huomata jo lavastuksesta: samat tai samanlaiset liikuteltavat valopuomit olivat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 jo vuoden 1986 ikimuistosella rundilla<\/a>.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Niit\u00e4 my\u00f6s k\u00e4ytettiin samaan tapaan: \u201dNo Self Controlissa\u201d puomit ja valot hy\u00f6kk\u00e4iliv\u00e4t Gabrielin kimppuun, ja \u201dMercy Streetiss\u00e4\u201d h\u00e4n makasi lavalla puomien ihmetelless\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Mutta vaikka t\u00e4m\u00e4 kasaripainotus olikin etuk\u00e4teen v\u00e4h\u00e4n pelottavaa, homma toimi hienosti. Rumpali Manu Katch\u00e9, kitaristi David Rhodes, kosketinsoittaja David Sancious ja yksi kaikkien aikojen basisti-idoleistani, Tony Levin, olivat erinomaisessa iskussa ja (my\u00f6s akkariosuudessa) alkuper\u00e4isversioita suhteellisen l\u00e4helle sovitetut laulut kantoivat. Peter Gabrielin \u00e4\u00e4ness\u00e4 ik\u00e4 kuului jonkun verran, mutta ei h\u00e4iritsev\u00e4sti. Lavaliikunta oli selke\u00e4sti vanhaherramaisempaa, mutta ei sek\u00e4\u00e4n niin haitannut. Ei h\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 kertaa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n heitt\u00e4ytynyt sel\u00e4lleen yleis\u00f6n k\u00e4sivarsille kuten silloin joskus. Jennie Abrahamson hoiti komeasti Kate Bushin osuudet \u201dDon\u2019t Give Upissa\u201d ja ihan kohtuullisesti Youssou N\u2019Dourin osuudet varsinaisen setin p\u00e4\u00e4tt\u00e4neess\u00e4 \u201dIn Your Eyesiss\u00e4\u201d.<\/p>\n

Viimeisten parin vuosikymmenen PG-keikat ovat sis\u00e4lt\u00e4neet melkoisen m\u00e4\u00e4r\u00e4n lavasteita, s\u00e4l\u00e4\u00e4 ja rompetta, joten olin oikeastaan vallan tyytyv\u00e4inen siihen ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa mentiin n\u00e4inkin hillityll\u00e4 yl\u00f6spanolla. T\u00e4m\u00e4 musiikki, n\u00e4m\u00e4 laulut ja n\u00e4m\u00e4 soittajat ja laulajat kantavat kyll\u00e4 ilman sen kummempaa visuaalista tauhkaakin. \u201dThe Tower That Ate Peoplessa\u201d tosin katosta laskeutui jotakin mit\u00e4 kasarilla ei n\u00e4hty.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kuultiin viel\u00e4 setin yksi harvoja pitki\u00e4 v\u00e4lipuheita, julistus siit\u00e4 kuinka k\u00e4nnyk\u00e4t ovat muuttaneet maailmaa ja tehneet ihmisoikeusrikollisille entist\u00e4 vaikeammaksi salailla rikoksiaan. Ja sen j\u00e4lkeen, komeana p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen\u00e4, hieno laulu k\u00e4nnykk\u00e4todistajia edelt\u00e4v\u00e4n ajan rikoksen uhrista, \u201dBiko\u201d.<\/p>\n

Kaiken kaikkiaan yli kolmetuntinen konsertti, joka toimi, eli ja hengitti. T\u00e4ll\u00e4 kertaa en joutunut sit\u00e4 paitsi katselemaan touhua kaukaa per\u00e4sein\u00e4n piippuhyllylt\u00e4 niin kuin vuonna 1986, sill\u00e4 olimme onnistuneet saamaan per\u00e4ti eturivin paikat. Ja toisin kuin Iltalehti<\/a><\/em> disinformoi<\/a>, tanssimista ja liikkumista ei suinkaan kielletty, vaan j\u00e4rkk\u00e4rit jopa kehoittivat nousemaan yl\u00f6s ja tulemaan lavan eteen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Aivan ensimm\u00e4iseksi Peter Gabriel k\u00e4veli lavan eteen esittelem\u00e4\u00e4n kiertueb\u00e4ndins\u00e4 taustalaulajien Linnea Olssonin ja Jennie Abrahamsonin duon, joka soitti keikan l\u00e4mmittelyosuutena nelj\u00e4 kappaletta \u2013 kaksi kumpaisenkin soololevytyksilt\u00e4. Salivalojen j\u00e4lleen palaessa Gabriel palasi j\u00e4lleen yksin lavalle, istahti flyygelin \u00e4\u00e4reen ja esitteli konsertin kaaren: ensin kuultaisiin alkupaloiksi muutama … Jatka artikkeliin Kaksikymment\u00e4seitsem\u00e4n ja puoli vuotta my\u00f6hemmin<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[51,18,15,14],"tags":[],"class_list":["post-6401","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-elavana","category-meni-jo","category-musiikki","category-tapahtumat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6401","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6401"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6401\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6406,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6401\/revisions\/6406"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6401"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6401"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6401"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}