{"id":6397,"date":"2014-05-19T10:01:12","date_gmt":"2014-05-19T08:01:12","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6397"},"modified":"2014-05-18T21:13:11","modified_gmt":"2014-05-18T19:13:11","slug":"drohobytsin-kummalliset-kadut","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6397","title":{"rendered":"Drohobyt\u0161in kummalliset kadut"},"content":{"rendered":"

\u201dV<\/big>oisi tosin toivoa, ett\u00e4 Schulzia suomennettaisiin uudelleen suoraan alkukielest\u00e4\u201d<\/strong>, kirjoitin v\u00e4h\u00e4n yli kolme vuotta sitten bloggauksessani Bruno Schulzin<\/a> Krokotiilikujasta<\/em>, jonka Aarno Peromies suomensi saksankielisest\u00e4 laitoksesta 1960-luvulla, jolloin Schulzin maine oli l\u00e4htenyt uuteen nousuun parikymment\u00e4 vuotta sen j\u00e4lkeen, kun Gestapon upseeri Karl G\u00fcnther oli ampunut kirjailijan t\u00e4m\u00e4n kotikaupungin Drohobyt\u0161in kadulle.<\/p>\n

Ei ehtinyt kulua kolmeakaan vuotta, ennen kuin toive toteutui. Schulzin koko s\u00e4ilynyt tuotanto ilmestyi viime vuoden lopulla Basamin klassikkosarjassa Tapani K\u00e4rkk\u00e4isen suoraan alkukielest\u00e4 puolasta suomentamana ja alunperin nimenomaan taidegraafikkona tunnetun Schulzin muutamilla piirroksilla kuvitettuna. Nelisataasivuisen kirjan nimi on Kanelipuodit ja muita kertomuksia<\/em>.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

K\u00e4rkk\u00e4isen suomennos toimii Peromiehen v\u00e4likielik\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 paljon paremmin. Alkuteksti\u00e4 noudatteleva v\u00e4liin ylet\u00f6nkin vanhahtavien sivistyssanojen k\u00e4ytt\u00f6 tuo tekstiin mukavaa epookin tuntua, mutta toisinaan se tuntuu nykylukijan silm\u00e4\u00e4n ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n itsetarkoitukselliseltakin briljeeraamiselta.<\/p>\n

Hieronim-eno ja Dodo eliv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 ahtaassa asunnossa ik\u00e4\u00e4n kuin tyystin erill\u00e4\u00e4n, kahdessa eri dimensionissa, jotka ristesiv\u00e4t mutta eiv\u00e4t tangeeranneet.<\/p><\/blockquote>\n

Kokoelman novelleista suurin osa sijoittuu nimett\u00f6m\u00e4\u00e4n puolalaiseen pikkukaupunkiin, joka on hyvinkin selke\u00e4sti Schulzin kotikaupunki Drohobyt\u0161; kirjailijan syntyess\u00e4 kaupunki oli osa It\u00e4valta-Unkarin Galitsiaa, maailmansotien v\u00e4liss\u00e4 Puolaa ja nyky\u00e4\u00e4n Ukrainaa. Schulzin is\u00e4 oli varakas kangaskauppias, joka v\u00e4hitellen menetti omaisuutensa ja terveytens\u00e4 huonosti harkittujen af\u00e4\u00e4rien vuoksi. Monen novellin keskipisteen\u00e4 toimiva talo torin laidassa on sekin kiistattomasti kirjailijan lapsuudenkoti. My\u00f6s kirjan mielenmaisema ja maagisrealistinen maailma peilaa lapsen el\u00e4m\u00e4npiiri\u00e4: koti ja l\u00e4hikadut ovat (ainakin osan aikaa) tuttuja ja arkisia, mutta mit\u00e4 kauemmaksi kertoja kotoaan et\u00e4ytyy, sit\u00e4 merkillisemm\u00e4ksi, unenomaisemmaksi maailma muuttuu. Kotonakin voi kadota toisenlaisiin maailmoihin esimerkiksi syventym\u00e4ll\u00e4 postimerkkialbumiin. Niin min\u00e4kin tein ison osan lapsuuttani, ja monessa mieless\u00e4 teen yh\u00e4 edelleen.<\/p>\n

Krokotiilikuja<\/em>-bloggauksessani<\/a> Schulzin kertomusten p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ksi nousi perheen is\u00e4, lukuisine erilaisine kuihtumisineen ja hiipumisineen sek\u00e4 monine, kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaisine kuolemis- tai katoamistapoineen. Kanelipuotien<\/em> laajemmassa, koosteessa kodin hallitsevaksi hahmoksi kohoaa kuitenkin omalla, enimm\u00e4kseen sivussa pysyttelev\u00e4ll\u00e4 tavallaan perheen sis\u00e4kk\u00f6 Adela, joka tekee tyhj\u00e4ksi perheenis\u00e4n kummalliset haihatteluprojektit ja eik\u00e4 tunnu saavan vastuuta perheen\u00e4idist\u00e4k\u00e4\u00e4n. Novellien kertojalle nuori Adela on viel\u00e4 lis\u00e4ksi (yksi) viel\u00e4 enimm\u00e4kseen tiedostamattoman seksuaalisen her\u00e4\u00e4misen kohteista.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4nkin kirjan lukemisen j\u00e4lkeen olen k\u00e4rk\u00e4s pit\u00e4m\u00e4\u00e4n Schulzia er\u00e4\u00e4nlaisena eurooppalaisena maagisena realistina. Drohobyt\u0161 ei kuitenkaan ole mik\u00e4\u00e4n Galitsian vastine Macondolle, sill\u00e4 Schultz ei nosta kertomustensa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ksi kaupunkia eik\u00e4 edes sukua. H\u00e4nen n\u00e4k\u00f6kulmansa pysyttelee nuorukaiseksi varttuvan lapsen ajattelussa, el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja maailmankuvassa. Yht\u00e4 kaikki, kyse on spekulatiivisen fiktion klassikosta ja siin\u00e4 suhteessa Kanelipuotien<\/a><\/em> saama T\u00e4htifantasia-palkintoehdokkus<\/a> on aivan perusteltu. T\u00e4m\u00e4 on selv\u00e4sti my\u00f6s niit\u00e4 kirjoja jotka eiv\u00e4t tyhjene yhdell\u00e4 tai kahdellakaan lukemisella, vaan se kannattaa hommata omaan hyllyyn ja palata sen pariin silloin t\u00e4ll\u00f6in \u2013 joskus kokonaan lukien, joskus muutaman novellin sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 poimien.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201dVoisi tosin toivoa, ett\u00e4 Schulzia suomennettaisiin uudelleen suoraan alkukielest\u00e4\u201d, kirjoitin v\u00e4h\u00e4n yli kolme vuotta sitten bloggauksessani Bruno Schulzin Krokotiilikujasta, jonka Aarno Peromies suomensi saksankielisest\u00e4 laitoksesta 1960-luvulla, jolloin Schulzin maine oli l\u00e4htenyt uuteen nousuun parikymment\u00e4 vuotta sen j\u00e4lkeen, kun Gestapon upseeri Karl G\u00fcnther oli ampunut kirjailijan … Jatka artikkeliin Drohobyt\u0161in kummalliset kadut<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,47],"tags":[],"class_list":["post-6397","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-lahdeaineistoa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6397","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6397"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6397\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6400,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6397\/revisions\/6400"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6397"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6397"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6397"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}