{"id":6248,"date":"2014-02-20T13:10:54","date_gmt":"2014-02-20T11:10:54","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6248"},"modified":"2014-02-20T13:10:54","modified_gmt":"2014-02-20T11:10:54","slug":"albumialbumi-xi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6248","title":{"rendered":"Albumialbumi XI"},"content":{"rendered":"<p><strong><big>K<\/big>un revin ensimm\u00e4isest\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 bassostani<\/strong>* nauhat pois, muutamakin soittajakaveri kys\u00e4isi miltei itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4: \u201dTaidat digata Mick Karnia.\u201d En diggaillut, olin kuullut h\u00e4nen Japan-yhtyett\u00e4\u00e4n joskus radiosta ja lukenut siit\u00e4 muutaman jutun. Ensimm\u00e4iseksi kiinnitin huomiota Karnin ekaan soolosingleen (\u201dBuoy\u201d), joka kuulosti radiossa l\u00e4hinn\u00e4&#8230; kummalliselta. Taisi kulua viel\u00e4 vuosi\u2013pari, ennen kuin sain kaverilta lainaan Japanin viimeiseksi julkaisuksi j\u00e4\u00e4neen livetuplan <em>Oil on Can<\/em>vas<em>\u00a0<\/em>(1983). Sen ensikuuntelu kyll\u00e4 j\u00e4i mieleen: puolitoistaminuuttisen, tunnelmallisen nimikappaleen j\u00e4lkeen levyll\u00e4 p\u00e4r\u00e4ht\u00e4\u00e4 k\u00e4yntiin \u201dSons of Pioneersin\u201d bassoriffi, ja silloin minua ns. vietiin.<\/p>\n<p>.<\/p>\n<p><iframe loading=\"lazy\" src=\"\/\/www.youtube.com\/embed\/suQyFBx1ilY\" height=\"480\" width=\"640\" allowfullscreen=\"\" frameborder=\"0\"><\/iframe><\/p>\n<p>.<\/p>\n<p>Englantilainen Japan oli kuulunut niihin 1970\u201380-lukujen taitteen uuden aallon h\u00f6rh\u00f6b\u00e4ndeihin, joihin olin siihen asti suhtautunut eritt\u00e4in ep\u00e4luuloisesti, koska tietyt rokkitoimittajat olivat niist\u00e4 niin innoissaan.\u2020 Ep\u00e4luuloa kasvatti viel\u00e4 n\u00e4iden meikkaavien t\u00f6yht\u00f6hyyppien \u201dtyyli on k\u00f6yh\u00e4n perusoikeus\u201d -ulkon\u00e4k\u00f6. En ole muutenkaan kovin ketter\u00e4 innostumaan uudenlaisista asioista tai musiikkityyleist\u00e4. Mutta kun Japanista kiinnostuminen sitten tapahtui, sen musiikki taisi sitten helpottaa kiinnostumista ei-euroamerikkalaisista kevyen musiikin tyyleist\u00e4: b\u00e4ndin rytmiikassa on hyvin vahvoja vaikutteita niist\u00e4 tyyleist\u00e4, joita on sittemmin ruvettu lokeroimaan \u201dmaailmanmusiikiksi\u201d.<\/p>\n<p>Kuulemma vuoden 1980 tienoilla Japan-kvartetille (Mick Karn \u2013 basso ja klarinetit, Steve Jansen \u2013 ly\u00f6m\u00e4soittimet, Richard Barbieri \u2013 koskettimet, David Sylvian \u2013 laulu ja kitarat) selvisi, ett\u00e4 heid\u00e4n pitk\u00e4aikainen levy-yhti\u00f6ns\u00e4 Virgin suostui julkaisemaan heilt\u00e4 viel\u00e4 yhden LP:n, mink\u00e4 j\u00e4lkeen tulisi kylm\u00e4sti kenk\u00e4\u00e4. Nelikko k\u00e4ytti tilaisuutta hyv\u00e4kseen, ja teki juuri sellaisen levyn kuin halusi, piittaamatta siit\u00e4 kiinnostaisiko se ostavaa yleis\u00f6\u00e4. K\u00e4vi kuitenkin niin, ett\u00e4 <em>Tin Drumista<\/em> (1981) tuli kohtuullisen iso hitti, ja Virgin alkoi k\u00e4rtt\u00e4\u00e4 b\u00e4ndi\u00e4 jatkamaan. Yhtyeen sis\u00e4ll\u00e4 oli kuitenkin melkoisen pahoja j\u00e4nnitteit\u00e4** eiv\u00e4tk\u00e4 he suostuneet muuhun kuin viimeiseen kiertueeseen ja silt\u00e4 julkaistavaan livetuplaan (joilla molemmilla mukana on t\u00e4ydennyksen\u00e4 kitaristi Masami Tsuchiya)<em>.<\/em><\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter\" alt=\"\" src=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/OilOnCanvas_0445.jpg\" width=\"640\" height=\"348\" \/><\/p>\n<p>Ajan tavan mukaisesti Japan k\u00e4ytti keikoillakin jonkin verran taustanauhoja\u2021 mutta silti minun korvaani kuuluu oikeastaan ensimm\u00e4iseksi Karnin, Jansenin ja Barbierin huikea ja omintakeinen rytminen yhteispeli. T\u00e4ll\u00e4ist\u00e4 komppiryhm\u00e4\u00e4 ei ole ollut toista, eik\u00e4 tulekaan. Ja kun komppi toimii, kaikki toimii: silloin on helppoa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sivummalle Sylvianin teenn\u00e4inen ja ep\u00e4vireinen \u201dv\u00e4synyt David Bowie\u201d -laulutyyli tai se, etteiv\u00e4t b\u00e4ndin kaikki s\u00e4vellykset ole suinkaan huippuhetkien tasoa. (Sen b\u00e4ndi taisi tajuta itsekin, sill\u00e4 levyll\u00e4 on monta melkoisen melodiatonta, \u201dambienttia\u201d instrumentaalitunnelmapalaa, joten setist\u00e4 on voitu tipauttaa heikompaa lauluaineistoa pois.) Huippuhetket jaksavat kantaa kokonaisuuden. \u201dSons of Pioneers\u201d vetoaa ehk\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 meihin basisteihin, mutta on tuplalla my\u00f6s muita helmi\u00e4: tunnelmalliset \u201dNightporter\u201d ja \u201dGhosts\u201d, funkyt \u201dCantonese Boy\u201d ja \u201dStill Life in Mobile Homes\u201d, voimallisesti rullaavat \u201dGentlemen Take Polaroids\u201d, \u201dQuiet Life\u201d, \u201dMethods of Dance\u201d ja \u201dThe Art of Parties\u201d, hieno instrumentaali \u201dCanton\u201d sek\u00e4 minun ikilempparini \u201dVisions of China\u201d.<\/p>\n<p>.<br \/>\n<iframe loading=\"lazy\" src=\"\/\/www.youtube.com\/embed\/_pmrJo-Aulc\" height=\"480\" width=\"640\" allowfullscreen=\"\" frameborder=\"0\"><\/iframe><\/p>\n<p>(Albumille tallennettu Hammersmith Odeonin keikka on julkaistu my\u00f6s dvd:n\u00e4 nimell\u00e4 <em>The Very Best of Japan<\/em>. Suositellaan erityisesti David Sylvianin l\u00e4hikuvista pit\u00e4ville: n\u00e4ist\u00e4kin n\u00e4ytteist\u00e4 huomataan, ettei muuta b\u00e4ndi\u00e4 hirve\u00e4sti viitsit\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4.)<\/p>\n<p>1980-luvun alussa Japan-nelikko palasi viel\u00e4 yhteen, mutta kielt\u00e4ytyi (levy-yhti\u00f6n painostuksesta huolimatta) k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 vanhaa nime\u00e4\u00e4n, vaan julkaisi uuden levyn nimell\u00e4 <em>Rain Tree Crow<\/em> (1991). Ratkaisu oli luultavasti j\u00e4rkev\u00e4 sik\u00e4likin, ett\u00e4 musiikki on jossain m\u00e4\u00e4rin toisenlaista \u2013 seesteisemp\u00e4\u00e4, askeettisempaa, hitaampaa ja maalailevampaa. Sylvian ajautui pian riitoihin muun yhtyeen kanssa ja RTC hajosi, mutta Karnin, Jansenin ja Barbierin ainutlaatuista yhteisty\u00f6t\u00e4 kuullaan viel\u00e4 Karnin mainiolla <em>Bestial Cluster<\/em> -levyll\u00e4 (1993).<br \/>\n___<br \/>\n<small>* Kiinnostaisi sin\u00e4ns\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 kyseiselle bassolle on sittemmin tapahtunut.\u00a0 Annoin sen vaihdossa silloiseen Aron Soittimeen, ja siell\u00e4 se py\u00f6ri viel\u00e4 vuotta my\u00f6hemminkin, mutta katosi jossakin vaiheessa. Ehk\u00e4 ostaja l\u00f6ytyi? Kyseess\u00e4 oli Yamaha SuperBass 500S, punaruskea soitin, jossa oli kaksi yksikelaista mikrofonia, ruuvikiinnitteinen kaula ja vaahteraotelauta. Nauhojen poistamisen lis\u00e4ksi min\u00e4 hioin kaulan mattapintaiseksi ja kolvasin alkuper\u00e4isten s\u00e4\u00e4timien tilalle yhdistelm\u00e4n, jossa oli yksi \u00e4\u00e4nenvoimakkuuss\u00e4\u00e4din ja kaksi mikrokytkint\u00e4 mikrofoneille \u2013 toisessa viel\u00e4 vaiheenk\u00e4\u00e4nt\u00f6mahdollisuus, jonka totesin pian t\u00e4ydellisen turhaksi kapineeksi bassossa. Jos tuollainen sattuu kohdalle, kerro.<br \/>\n\u2020 Sittemmin olen onnistunut j\u00e4lkij\u00e4tt\u00f6isesti kiinnostamaan muutamasta muustakin t\u00e4m\u00e4n kategorian yhtyeest\u00e4, esimerkiksi Talking Headsista, Dead Can Dancesta ja U2:sta. A Certain Ratio Duran\/Duran tai The Pop Group eiv\u00e4t oikein putoa viel\u00e4k\u00e4\u00e4n, Depeche Mode ja Gang of Four ovat v\u00e4h\u00e4n niill\u00e4 rajoilla.<br \/>\n** Mick Karn on kertonut, ett\u00e4 erityisesti h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4nni Sylvianin tapa merkit\u00e4 omiin nimiins\u00e4 yhdess\u00e4 tehtyj\u00e4 lauluja \u2013 mik\u00e4 tietysti tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 laulujen teostokorvauksetkin kilisiv\u00e4t ainoastaan Sylvianin tilille.<br \/>\n\u2021 Samplerit tulivat laajempaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vasta muutamaa vuotta my\u00f6hemmin. <\/small><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kun revin ensimm\u00e4isest\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 bassostani* nauhat pois, muutamakin soittajakaveri kys\u00e4isi miltei itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4: \u201dTaidat digata Mick Karnia.\u201d En diggaillut, olin kuullut h\u00e4nen Japan-yhtyett\u00e4\u00e4n joskus radiosta ja lukenut siit\u00e4 muutaman jutun. Ensimm\u00e4iseksi kiinnitin huomiota Karnin ekaan soolosingleen (\u201dBuoy\u201d), joka kuulosti radiossa l\u00e4hinn\u00e4&#8230; kummalliselta. Taisi kulua viel\u00e4 vuosi\u2013pari, &hellip; <a href=\"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6248\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">Albumialbumi XI<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[56,15],"tags":[],"class_list":["post-6248","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-lp","category-musiikki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6248","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6248"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6248\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6257,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6248\/revisions\/6257"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6248"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6248"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6248"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}