{"id":6237,"date":"2014-02-12T22:29:04","date_gmt":"2014-02-12T20:29:04","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6237"},"modified":"2014-02-12T22:29:04","modified_gmt":"2014-02-12T20:29:04","slug":"ajan-tappaja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6237","title":{"rendered":"Ajan tappaja"},"content":{"rendered":"<p><strong><big>1930<\/big>-luvun lamavuosina Chicagossa<\/strong> kostonhimoista porukkaa pakeneva asunnoton pakenee hyl\u00e4ttyyn taloon, joka ei olekaan sis\u00e4lt\u00e4 ihan sit\u00e4 milt\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ulkoa. H\u00e4n huomaa pystyv\u00e4ns\u00e4 astumaan talon ulko-ovesta haluamaansa ajankohtaan 1930- ja 1990-lukujen v\u00e4lisen\u00e4 aikana. Talon sein\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6s joukko naisten nimi\u00e4, ja kulkumiehelle muodostuu vastustamaton pakkomielle k\u00e4yd\u00e4 rituaalimurhaamassa n\u00e4m\u00e4 nuoret naiset, eri aikoina, eri puolilla kaupunkia. Pakkomielteenomaisesti h\u00e4n my\u00f6s k\u00e4y tapaamassa samoja tytt\u00f6j\u00e4 vuosia ennen kuin tappaa heid\u00e4t \u2013 joko ennen tai sen j\u00e4lkeen kun (oman ajanlaskunsa mukaan) on tappanut heid\u00e4t. H\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 heille (el\u00e4vin\u00e4 tai kuolleina) esineit\u00e4, jotka ovat per\u00e4isin toisilta uhreilta, toisesta ajankohdasta. Sitten er\u00e4s h\u00e4nen 1980-luvun lopun uhrinsa j\u00e4\u00e4 kuitenkin t\u00e4p\u00e4r\u00e4sti eloon, ja alkaa vuosia my\u00f6hemmin, fyysisist\u00e4 vammoista p\u00e4\u00e4llisin puolin toivuttuaan, selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n itseens\u00e4 kohdistunutta hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignright\" alt=\"\" src=\"http:\/\/www.yrttimaa.net\/kuvat\/Blogiin\/Beukes_0436.jpg\" width=\"350\" height=\"477\" \/>Lauren Beukesin <em>S\u00e4ken\u00f6iv\u00e4t tyt\u00f6t<\/em> (suom. Virpi Vainikainen, Schildts &amp; S\u00f6derstr\u00f6ms 2013) on monessa mieless\u00e4 aika perinteinen sarjamurhaajatrilleri \u2013 ellei poikkeavaksi lasketa sit\u00e4, ett\u00e4 lukija seuraa alusta alkaen murhaajan ja h\u00e4nt\u00e4 etsiv\u00e4n toimittajakaksikon toimia rinnakkain: j\u00e4nnityksess\u00e4 on siis arvoitusdekkari-asetelman sijaan er\u00e4\u00e4nlainen \u0161akkiotteluasetelma. Vanhemman, kyynistyneen miehen ja nuoren, miltei pakkomielteisen (ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti) naisen kaksikko ei sek\u00e4\u00e4n ole kovin omaper\u00e4inen yhdistelm\u00e4, ja dramaattisessa loppukohtauksessakin on paljon tuttuja, n\u00e4htyj\u00e4 ja luettuja piirteit\u00e4.<\/p>\n<p>Sarjamurhaajan liikkuminen ajassa tekee asetelman kuitenkin mielenkiintoisemmaksi, etenkin kun h\u00e4n ei suinkaan suorita talon (tai mielens\u00e4) h\u00e4nelle m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mi\u00e4 rituaalimurhia aikaj\u00e4rjestyksess\u00e4. Beukes rakentaa taitavasti pieni\u00e4 ajankuvia, kiinnostavia ja koskettavia naishahmoja, joista lukija pystyy v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n. N\u00e4in heid\u00e4n kohtaloillaan on lukijalle merkityst\u00e4, he eiv\u00e4t ole pelkki\u00e4 kulisseja joiden ainoa tarkoitus el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n on (kenties) kuolla. Beukes rakentaa tarinansa muutenkin taitavasti ja kirjoittaa niin hyvin (ja Vainikainen suomentaa niin hyvin) ett\u00e4 kirjan kolme ja puolisataa sivua kuluvat nopeasti.<\/p>\n<p>Lauren Beukes on toinen vuoden kuluessa kohdalle sattunut etel\u00e4afrikkalainen naiskirjailija, joka tekee kiinnostavaa ja vaikeahkosti luokiteltavaa spekulatiivista fiktiota. Toinen on tietysti loppusyksyst\u00e4 suomentamani Sarah Lotz, jonka romaani <em>The Three<\/em> (suomeksi luultavasti <em>Kolme<\/em>) ilmestyy englanniksikin vasta loppukev\u00e4\u00e4st\u00e4. Lotzin lailla h\u00e4nen kaverinsa Beukeskaan ei selittele asioita turhan p\u00e4iten tai yrit\u00e4 kehitell\u00e4 selityksi\u00e4 kummalliselle talolle. Siin\u00e4 mieless\u00e4 t\u00e4m\u00e4(k\u00e4\u00e4n) kirja ei ole scifi\u00e4, vaan (er\u00e4\u00e4nlaista) urbaania kauhufantasiaa. Lotzin lailla Beukes j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lopussa my\u00f6s osan langoistaan solmimatta ja leikkaamatta, mik\u00e4 on minusta erinomainen ratkaisu \u2013 ei jatko-osa-mieless\u00e4, vaan siin\u00e4 mieless\u00e4 ett\u00e4 lukija voi kuvitella ett\u00e4 jotakin t\u00e4ss\u00e4 kirjassa kuvattua saattaa olla yh\u00e4 olemassa, ja jatkaa mieless\u00e4\u00e4n kirjan tarinaa. Vaikka loppuratkaisussa on minun mielest\u00e4ni heikkouksia, t\u00e4ss\u00e4 suhteessa se toimii tehokkaasti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>1930-luvun lamavuosina Chicagossa kostonhimoista porukkaa pakeneva asunnoton pakenee hyl\u00e4ttyyn taloon, joka ei olekaan sis\u00e4lt\u00e4 ihan sit\u00e4 milt\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ulkoa. H\u00e4n huomaa pystyv\u00e4ns\u00e4 astumaan talon ulko-ovesta haluamaansa ajankohtaan 1930- ja 1990-lukujen v\u00e4lisen\u00e4 aikana. Talon sein\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6s joukko naisten nimi\u00e4, ja kulkumiehelle muodostuu vastustamaton pakkomielle &hellip; <a href=\"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6237\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">Ajan tappaja<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,9],"tags":[],"class_list":["post-6237","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-sf"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6237","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6237"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6237\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6242,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6237\/revisions\/6242"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6237"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6237"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6237"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}