{"id":6208,"date":"2014-02-04T11:13:34","date_gmt":"2014-02-04T09:13:34","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6208"},"modified":"2014-02-04T11:13:34","modified_gmt":"2014-02-04T09:13:34","slug":"kumpujen-yosta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6208","title":{"rendered":"Kumpujen y\u00f6st\u00e4"},"content":{"rendered":"

Luoja ei luonut intiaaneja. H\u00e4n lauloi ja tanssi heid\u00e4t.<\/p><\/blockquote>\n

J<\/big>oskus 1990-luvulla muistan kuulleeni<\/strong> radiosta joitakin jaksoja sarjaa, jossa luettiin historiankirjaa \u00e4\u00e4neen. Vain luettiin, sen kummemmin dramatisoimatta. Luulen, ett\u00e4 se tuli silloisesta Radiomafiasta, mutta en ole varma. Tummat, julmat pienet tarinat tekiv\u00e4t vaikutuksen. Kirja \u2013 tai trilogia, jos tarkkoja ollaan \u2013 meni heti hankintalistalle.<\/p>\n

Siis sille listalle, jonka kirjat hankkisin sitten kun minulla olisi rahaa. (Siihen aikaan sit\u00e4 ei ollut yht\u00e4\u00e4n.)<\/p>\n

Trilogian kakkos- ja kolmososa sattuivat sittemmin silloin t\u00e4ll\u00f6in kohdalle, ykk\u00f6sosaa ei. Joulun alla en en\u00e4\u00e4 odotellut kadonnutta alkua, vaan hankin ne kaksi muuta. Ykk\u00f6nen l\u00f6ytyi lainaksi kirjastosta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Alkuaan vuonna 1984 ilmestynyt Eduardo Galeanon Tulen muistot<\/em> (suom. Anu Partanen, Loki-kirjat 1992\u201397) on merkillinen Amerikan kaksoismantereen historia. L\u00e4hdeviitteet ovat kohdallaan, mutta tarina kulkee lyhyin\u00e4, yleens\u00e4 alle sivun pienoiskuvaelmina, hyp\u00e4htelee mantereen laidalta toiselle, maasta toiseen, kyl\u00e4st\u00e4 tai kaupungista toiseen, ihmisest\u00e4 toiseen, palaa toisinaan takaisin samoihin ihmisiin, ehk\u00e4 vuosia my\u00f6hemmin. Osa sen kuvaamista ihmisist\u00e4 on historian suurnaisia tai -miehi\u00e4, osa tavallisia tallaajia jotka ehk\u00e4 vain sattuivat olemaan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n aikaan, tai oikeassa paikassa oikeaan aikaan.\u00a0 Ensimm\u00e4inen osa Vanha uusi maailma<\/em> alkaa eri intiaanikansojen luomismyyteist\u00e4, siirtyy sitten nopeasti aikakausien halki espanjalaisten ja portugalilaisten miehitykseen ja p\u00e4\u00e4ttyy vuoteen 1700. Kasvot ja naamiot<\/em> k\u00e4y l\u00e4pi seuraavat kaksi vuosisataa, miehityksen jatkumisen, kapitalismin nousun ja Amerikan valtioiden itsen\u00e4istymisen. Tuulen vuosisata<\/em> paneutuu 1900-lukuun.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n La Pazin keskuaukiolla pidet\u00e4\u00e4n n\u00e4yt\u00f6s. Siell\u00e4 uhrataan intiaanikapinan kaksi naisp\u00e4\u00e4llikk\u00f6\u00e4. T\u00fapac Catarin vaimoa, Bartolina Sisaa, tuodaan k\u00f6ysi kaulassa ja hevosen h\u00e4nt\u00e4\u00e4n sidottuna sotilasparakeilta. T\u00fapac Catarin sisarta, Gregoria Apazaa, tuodaan aasin sel\u00e4ss\u00e4. Kummallakin on keppi oikeassa k\u00e4dess\u00e4, valtikan tapaan, ja p\u00e4\u00e4ss\u00e4 piikkikruunu. Vangit lakaisevat tiet\u00e4 heid\u00e4n edest\u00e4\u00e4n. Bartolinaa ja Gregoriaa kuljetetaan monta kertaa auion ymp\u00e4ri, ja he karsivat hiljaisina kun heit\u00e4 kivitet\u00e4\u00e4n ja pilkataan intiaanikuningattariksi, ja sitten koittaa hirtt\u00e4misen hetki. Tuomio m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja k\u00e4tens\u00e4 vied\u00e4\u00e4n n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi seudun kyliin.<\/p><\/blockquote>\n

Kuvittelen tienneeni Amerikoiden historiasta edes jotakin ennen trilogian lukemistakin, mutta aukkoja tiedoissa kyll\u00e4 riitt\u00e4\u00e4, sek\u00e4 historian ett\u00e4 maantiedon osalta: Galeano heittelee henkil\u00f6iden ja paikkojen nimi\u00e4 lukijalle tuttuina, vaivautumatta selittelem\u00e4\u00e4n, mik\u00e4li kyseess\u00e4 on merkkihenkil\u00f6 tai mik\u00e4li h\u00e4n kertoo jotakin jonkun tunnetun tapauksen tai taajaman liepeilt\u00e4. Mutta kirjan teksti vet\u00e4\u00e4 mukaansa vaikka ei aina tiet\u00e4isik\u00e4\u00e4n, ollaanko Meksikossa vai Uruguayssa. Kirjan kertoma historia my\u00f6s j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4, kerran toisensa j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Hyv\u00e4ntahtoinen isois\u00e4 Mart\u00ednez, joka murhasi kolmekymment\u00e4tuhatta salvadorilaista, uskoo ett\u00e4 muurahaisten tappaminen on suurempi rikos kuin ihmisten tappaminen, koska muurahaiset eiv\u00e4t voi synty\u00e4 uudestaan. Joka sunnuntai maestro Mart\u00ednez puhuu kansalle radiossa maailman poliittisesta tilanteesta, suolistoloisista, sielujen j\u00e4lleensyntymisest\u00e4 ja kommunismin vaarasta.<\/p><\/blockquote>\n

Espanjalaisten ja portugalilaisten tulo Amerikkaan (omien vapaussotiensa keskelt\u00e4) tuhosi inkojen ja atsteekkien veriset sotilasdiktatuurit, mutta muutti mantereen entist\u00e4kin pahempien j\u00e4rjestelm\u00e4llisten joukkomurhien ja -raiskausten sek\u00e4 riiston ja orjaty\u00f6n keskitysleireiksi. Jos erehtyy lausumaan \u00e4\u00e4neen ajatuksen siit\u00e4, ett\u00e4 intiaaneilla ja neekereill\u00e4 saattaisi olla sielu ja\/tai ihmisoikeuksia, ei eurooppalainen ihonv\u00e4rik\u00e4\u00e4n suojaa teloitukselta ilman oikeudenk\u00e4ynti\u00e4. Amerikan valtioiden itsen\u00e4istyminen ja entisten hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4j\u00e4valtioiden vaikutusvallan romahtaminen 1800-luvun alussa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ensin muuttavan tilannetta, mutta Sim\u00f3n Bol\u00edvarin unelma yhten\u00e4isest\u00e4 amerikkalaisesta valtiosta kuolee nopeasti: uusille riist\u00e4jille, Yhdysvalloille ja Englannille, on edullisempaa junailla mantereelle pieni\u00e4, kesken\u00e4\u00e4n sotivia valtioita: n\u00e4in ne saadaan tuottamaan halvalla teollisuuden tarvitsemia raaka-aineita ja ostamaan kalliilla omista raaka-aineistaan jalostettuja tuotteita.<\/p>\n

Teollistumisen aikakauden Eldorado sijaitsee Yhdysvalloissa, ja Yhdysvallat on yht\u00e4 kuin Amerikka.
\nEtel\u00e4ss\u00e4 toinen Amerikka ei osaa en\u00e4\u00e4 edes \u00e4nkytt\u00e4\u00e4 omaa nime\u00e4\u00e4n. \u00c4skett\u00e4in julkaistu tutkimus paljastaa, ett\u00e4 kaikilla<\/em> t\u00e4m\u00e4n toisen Amerikan mailla on kauppasopimuksia Yhdysvaltain, Englannin, Ranskan ja Saksan kanssa, mutta ei ainoatakaan<\/em> sopimusta kesken\u00e4\u00e4n. Latinalainen Amerikka on helposti h\u00f6yn\u00e4ytett\u00e4vien valtioiden saaristo, jotka on saatu erist\u00e4ytym\u00e4\u00e4n toisistaan ja opetettu keskin\u00e4iseen vihanpitoon.<\/p><\/blockquote>\n

T\u00e4llaisena tilanne jatkuu trilogian lopulle saakka, vuoteen 1980: monissa maissa sotilasvallankaappausten m\u00e4\u00e4r\u00e4 lasketaan jo kolminumeroisilla luvuilla.<\/p>\n

Viime vuoden hein\u00e4kuussa [1976 Brasilian]<\/em> sotilasdiktatuuri kielsi Movimento-viikkolehte\u00e4 julkaisemasta Yhdysvaltain itsen\u00e4isyysjulistusta vuodelta 1776, koska siin\u00e4 sanotaan ett\u00e4 kansalla on oikeus ja velvollisuus kaataa despoottinen hallitus. Sen j\u00e4lkeen sensuuri julisti pannaan muun muassa Bolshoi-baletin, koska se on ven\u00e4l\u00e4inen, Pablo Picasson eroottiset kuvat, koska ne ovat eroottisia, ja Surrealismin historian<\/em>, koska yhden luvun otsakkeessa on sana vallankumous (Vallankumous runoudessa<\/em>).<\/p><\/blockquote>\n

[…]<\/p>\n

Samaan aikaan Platajoen toisella rannalla argentiinalaissotilaat kaappaavat vallan. Yksi uuden diktatuurin p\u00e4\u00e4llik\u00f6ist\u00e4, kenraali Ib\u00e9rico Saint-Jean julistaa:
\n\u2013 Ensin tapamme kaikki kumoukselliset. Sitten tapamme heid\u00e4n liittolaisensa. Sitten heid\u00e4n kannattajansa. Sitten ep\u00e4r\u00f6itsij\u00e4t. Ja lopuksi me tapamme v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t.<\/p><\/blockquote>\n

Mutta ei Galeano toivoton ole. H\u00e4n kertoo Etel\u00e4-Amerikan viidakoissa toistasataa vuotta sinnitelleest\u00e4 karanneiden orjien valtakunnasta. H\u00e4n huomaa toivoa, n\u00e4kee merkkej\u00e4 uudesta. H\u00e4n tunnistaa vapaudenkaipuun taiteessa, jota ei saada en\u00e4\u00e4 tukahdutettua. Vuosisatainen despotismin kierre alkaa pikku hiljaa helpottaa.<\/p>\n

Uruguayn diktatuuri j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kansan\u00e4\u00e4nestyksen ja h\u00e4vi\u00e4\u00e4.
\nVaikenemaan pakotettu kansa vaikutti myk\u00e4lt\u00e4, mutta nyt se avaa suunsa ja sanoo ei. Vaikka vuosia kest\u00e4nyt hiljaisuus huusi, sotilaat olivat tulkinneet sen alistumiseksi. He eiv\u00e4t odottaneet t\u00e4llaista vastausta. Kaiken huipuksi he kysyiv\u00e4t kansalta vain muodon vuoksi, niin kuin kokki k\u00e4skee kanaa kertomaan, mink\u00e4 kastikkeen kanssa se haluaa tulla sy\u00f6dyksi.<\/p><\/blockquote>\n

Tulen muistojen<\/em> p\u00e4\u00e4ttymisen j\u00e4lkeen muutos on vain nopeutunut, eik\u00e4 Latinalaisessa Amerikassa ole en\u00e4\u00e4 montaakaan diktatuuria, kun Yhdysvaltojen huomio on kiinnittynyt muille mantereille eik\u00e4 sill\u00e4 ole ollut aikaa ja rahaa paapoa takapihan despootteja. Kohtalon ivaa(kin) on, ett\u00e4 viimeiset sinnittelij\u00e4t ovat niit\u00e4 harvoja maita, joissa Galeanon arvostamat vapaustaistelijat onnistuivat. Mutta totta on, ett\u00e4 Castrot, Chavezit ja Ortegat ovat pelkki\u00e4 pasifistisia pikkutekij\u00f6it\u00e4 Batistoihin, Trujilloihin, Pinocheteihin ja muihin silmitt\u00f6miin joukkomurhaajiin verrattuina.<\/p>\n

Eduardo Galeano istui vankilassa 1970-luvulla kotimaassaan Uruguayssa ja vietti sittemmin monta vuotta maanpaossa: h\u00e4nen n\u00e4k\u00f6kulmansa ei miss\u00e4\u00e4n mieless\u00e4 ole erityisen puolueeton eik\u00e4 Tulen muistoja<\/em> voi miss\u00e4\u00e4n mieless\u00e4 pit\u00e4\u00e4 min\u00e4\u00e4n tasapuolisena historiateoksena. Se ottaa avoimesti kantaa, on salailematta mielt\u00e4. Joitakin asioita se v\u00e4h\u00e4ttelee, joitakin se korostaa. Siin\u00e4kin mieless\u00e4 se tuo mieleen poliittisen kartan vastakkaiselta laidalta ponnistaneen suomalaisedelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4, upseerin ja taidemaalarin Aarno Karimon<\/a> 1920\u201330-luvuilla kirjoittaman ja kuvittaman j\u00e4rk\u00e4leen Kumpujen y\u00f6st\u00e4<\/em>, jota luin nuorna moneen kertaan ja perusteellisesti, ja jonka yksisilm\u00e4isyys omalta osaltaan vaikutti siihen ett\u00e4 suhtaudun edelleenkin eritt\u00e4in kriittisesti oikeistolaisiin historiantulkintoihin.<\/p>\n

Eurooppalaiselle Tulen muistot<\/em> on valaisevaa luettavaa sik\u00e4likin, ett\u00e4 monet meid\u00e4n n\u00e4k\u00f6kannaltamme katsottuna t\u00e4rke\u00e4t \u201dmaailmanhistorian\u201d tapahtumat j\u00e4\u00e4v\u00e4t siin\u00e4 paljon v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4lle huomiolle kuin olemme tottuneet: t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 ovat aivan toiset \u201dmaailmanhistorian\u201d tapahtumat. Juttelin viime perjantaina Gummeruksen p\u00e4iv\u00e4llisill\u00e4 Loki-kirjoja aikanaan py\u00f6ritt\u00e4neen Niko Aulan kanssa, ja h\u00e4n tuntuu olevan yh\u00e4 innoissaan Tulen muistoista<\/em>. En ihmettele. Mist\u00e4h\u00e4n l\u00f6ytyisi kustantaja ottamaan trilogiasta uuden painoksen? T\u00e4ss\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 kirja erinomaisesti suomennettuna, eik\u00e4 kolmenkymmenen vuoden ik\u00e4 ole teoksen t\u00e4rkeytt\u00e4 v\u00e4hent\u00e4nyt.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Luoja ei luonut intiaaneja. H\u00e4n lauloi ja tanssi heid\u00e4t. Joskus 1990-luvulla muistan kuulleeni radiosta joitakin jaksoja sarjaa, jossa luettiin historiankirjaa \u00e4\u00e4neen. Vain luettiin, sen kummemmin dramatisoimatta. Luulen, ett\u00e4 se tuli silloisesta Radiomafiasta, mutta en ole varma. Tummat, julmat pienet tarinat tekiv\u00e4t vaikutuksen. Kirja \u2013 tai … Jatka artikkeliin Kumpujen y\u00f6st\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,21,18,16],"tags":[],"class_list":["post-6208","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-kulttuuri","category-meni-jo","category-paikat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6208","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6208"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6208\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6220,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6208\/revisions\/6220"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6208"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6208"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6208"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}