{"id":6189,"date":"2014-01-21T18:04:25","date_gmt":"2014-01-21T16:04:25","guid":{"rendered":"http:\/\/www.yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6189"},"modified":"2014-01-21T18:04:25","modified_gmt":"2014-01-21T16:04:25","slug":"paikka","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/yrttimaa.net\/Blogi\/?p=6189","title":{"rendered":"Paikka"},"content":{"rendered":"

K<\/big>ontulan aika!<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4n<\/a> asetelma<\/strong> j\u00e4i mietitytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kaupunginosan tarinaan oli katsottu tarpeelliseksi kehitt\u00e4\u00e4 geneettinen, vuosisatainen jatkumo paikalla asuneesta suvusta, vaikka esikaupunginosan \u2013 tai kaupungin ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 \u2013 ns. pointti on juuri siin\u00e4, ett\u00e4 sinne asettuu ihmisi\u00e4 eri paikoista, erilaisilta juurilta, omasta tahdostaan (tai puolipakosta) yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n monikulttuurisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. \u201dMinun aikanani\u201d 1960\u201370-luvuilla Kontulassa ei ollut (tiet\u00e4\u00e4kseni) somalitaustaista v\u00e4est\u00f6\u00e4, mutta ymp\u00e4rist\u00f6 oli niin monikulttuurinen kuin siihen aikaan Suomessa oli mahdollista: tataareja, romaneja, siirtokarjalaisia, savolaisia, satakuntalaisia, lappilaisia, juutalaisia, ortodokseja, luterilaisia, ateisteja, esimerkiksi.<\/p>\n

Silti meill\u00e4 tuntuu olevan viehtymys kiinty\u00e4 paikkoihin. Tunnistan sen kyll\u00e4 itsest\u00e4nikin. K\u00e4ydess\u00e4ni syyst\u00e4 tai toisesta jossakin entisess\u00e4 kotikaupunginosassa varaan usein aikaa kiertotiehen saadakseni katsoa, milt\u00e4 vanha kotitalo tai piha nyky\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Muurahaispuu<\/em> on ilmeist\u00e4 tulosta t\u00e4llaisesta kotinostalgiasta, Nedut<\/em> my\u00f6s, sill\u00e4 asuin kirjan kuvitellun Suulapolun kulmilla Korson pientaloalueella suuren osan 1990-lukua. En oikein osaa nimitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4ni korsolaiseksi, mutta toisaalta koen olevani enemm\u00e4n kontulalainen kuin helsinkil\u00e4inen.<\/p>\n

(Jotkut kontulalaiset tapasivat viel\u00e4 1970-luvulla sanoa menev\u00e4ns\u00e4 Helsinkiin, kun ottivat bussin keskustaan. Kontula, kaupunginosana, on tietysti liitosaluetta, mutta se on liitetty Helsingin kuntaan jo hyv\u00e4n aikaa ennen kuin Kontulan l\u00e4hi\u00f6t\u00e4 ruvettiin rakentamaan aikaisemmin autiolle suomaalle.)<\/p>\n

Kontulaa pidemm\u00e4lle oma paikka-juurieni etsint\u00e4 ei ole oikeastaan koskaan ulottunut, vaikka olen tiet\u00e4\u00e4kseni asunut kolmessakin kaupunginosassa ennen kuin perheemme muutti Kontulaan vuonna 1966. Silti minulla ei ole mink\u00e4\u00e4nlaista suhdetta Oulunkyl\u00e4\u00e4n, K\u00e4pyl\u00e4\u00e4n tai Lauttasaareen (lukuun ottamatta tuttuja ja yst\u00e4vi\u00e4, jotka asuvat tai ovat asuneet siell\u00e4). Pient\u00e4 kotiseuturakkauden poikasta tunnen \u00e4itini lapsuuden kotikulmiin J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4ss\u00e4, koska vietimme usein etenkin kes\u00e4isin pitki\u00e4 aikoja h\u00e4nen vanhempiensa kotitalossa Terholassa, joka sittemmin antoi nimens\u00e4 tilasta lohkotulle pientaloalueelle.<\/p>\n

Sit\u00e4 pidemm\u00e4lle sukuhistorian paikkojen suhteen en ole koskaan edennyt. En ole koskaan k\u00e4ynyt Viipurissa, jossa \u00e4idin suku asui pitk\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 (ainakaan pikkulapsiaikojen j\u00e4lkeen) Reisj\u00e4rvell\u00e4, mist\u00e4 is\u00e4ni suku on. Minulle selvisi vasta Muhoksella vietetyn sivarivuoden j\u00e4lkeen, ett\u00e4 \u00e4itini esi-is\u00e4ist\u00f6n ja -\u00e4idist\u00f6n dokumentoiduin sukujuuri on kotoisin Heikkil\u00e4-nimiselt\u00e4 tilalta jostakin niilt\u00e4 nurkilta, mutta tieto ei aiheuttanut huvittunutta hytk\u00e4hdyst\u00e4 isompaa reaktiota. Minusta olisi aika kummallista tehd\u00e4 toivioretki\u00e4 luovutettuun Karjalaan katsomaan metsittynytt\u00e4 rauniokivijalkaa siksi ett\u00e4 joku iso-isovanhempani on sattunut joskus asumaan talossa, joka kivijalan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 on poltettu tai purettu.<\/p>\n

Mutta monet tekev\u00e4t sellaisia retki\u00e4. Monet kokevat edelleenkin, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 luovutetun Karjalan talot ja tontit kuuluvat oikeasti<\/em> heille. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 seudulla nyky\u00e4\u00e4n asuvat kokevat aivan yht\u00e4 voimakkaasti, ett\u00e4 paikat kuuluvat oikeasti<\/em> heille: heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n kuudenkymmenen vuoden asuminen \u2013 siihen mahtuu kolme sukupolvea \u2013 oikeuttaa heid\u00e4t pit\u00e4m\u00e4\u00e4n paikkoja omana, luovuttamattomana kotiseutunaan. Mit\u00e4s l\u00e4htiv\u00e4t. Olen my\u00f6s\u00a0 kuullut joidenkin puolituttujen valittavan katkerana samassa hengess\u00e4, kuinka lapsuuden kotitalossa nyky\u00e4\u00e4n asuva veljen tai veljenpojan mini\u00e4 ei halua, ett\u00e4 talon entiset asukkaat ravaavat pihassa ja tuvassa ihmettelem\u00e4ss\u00e4 ja muistelemassa. He ovat ottaneet paikan omakseen eik\u00e4 se kuulu en\u00e4\u00e4 muille. Toisten mielest\u00e4 oikeus paikkaan on ikuinen ja luovuttamaton.<\/p>\n

Ihmiskunnan esihistoriaa tuntevaa t\u00e4llainen ajattelu saattaa h\u00e4mment\u00e4\u00e4, koska paikoilleen asettuminen on lajillemme perin \u00e4skett\u00e4inen muotivirtaus. Ennen neoliittista kivikautta ja maanviljely\u00e4 suurin osa ihmiskunnasta vaelsi paikasta toiseen, ehk\u00e4 vuodenkiertoon liittyv\u00e4\u00e4 rinki\u00e4, ehk\u00e4 yksinkertaisesti sinne minne nen\u00e4 \u2013 tai hyvien ravintoapajien toive \u2013 n\u00e4ytti. Paikoilleen asettumista tapahtui ilmeisesti jo mets\u00e4st\u00e4j\u00e4\u2013ker\u00e4ilykauden lopulla, mutta varsin v\u00e4h\u00e4n. Viel\u00e4 1900-luvunkin mets\u00e4st\u00e4j\u00e4\u2013ker\u00e4ilykulttuurien ihmiset ovat olleet liikkuvaa lajia.<\/p>\n

Maanviljelys ja karjankasvatus ovat aiheuttaneet jonnin verran geneettisi\u00e4 muutoksia t\u00e4ss\u00e4 lyhyess\u00e4 muutaman tuhannen vuoden ajassa: Euraasian pohjoisten seutujen kansojen keskuudessa yleinen aikuisi\u00e4n laktoositoleranssi on esimerkiksi selv\u00e4\u00e4 perua karjatalouteen siirtymisest\u00e4. On kuitenkin vaikeaa kuvitella, ett\u00e4 yhdess\u00e4 paikassa asumiseen kiintyminen olisi geneettist\u00e4. On toki v\u00e4itetty, ett\u00e4 kulkurius on \u201dveriss\u00e4\u201d vaikkapa romaneilla. En kuitenkaan usko, ett\u00e4 geenien sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4\u00e4n suhteellisen v\u00e4h\u00e4iseen tietom\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n yksinkertaisesti mahtuu kaikkea sit\u00e4, mink\u00e4 on milloinkin v\u00e4itetty olevan mill\u00e4kin porukalla \u201dveriss\u00e4\u201d.<\/p>\n

Sit\u00e4 paitsi ainakin Suomessa useimmat romanit el\u00e4v\u00e4t nyky\u00e4\u00e4n kohtuullisen vakiintunutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 alvariinsa kotipaikkakuntaa muuttamatta, ja ovat luultavasti enimm\u00e4kseen asiaintilaan ihan tyytyv\u00e4isi\u00e4. Toisaalta monen ihan normaalissa kodissa asuvan perheen j\u00e4lkel\u00e4inen muuttuu el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n kulkuriksi \u2013 joko kuvainnollisesti tai konkreettiseksi \u2013 eik\u00e4 osaa en\u00e4\u00e4 asettua aloilleen. Luulisin, ett\u00e4 useimmat lapset haaveilevat pitk\u00e4\u00e4n ja vahvasti ainakin jonkinlaisesta liikkuvasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Min\u00e4 ainakin: uneksin viel\u00e4 teinivuosinakin yksinpurjehduksesta Maapallon ymp\u00e4ri. Purjehtiminen vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 edelleenkin, ainakin ajatuksena, mutta muuten olen kyll\u00e4 varsin vahvasti vakiintunut<\/em> ja asettunut aloilleni<\/em>.<\/p>\n

Kaikille se ei onnistu koskaan. Vaeltavaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n viett\u00e4neiden on tunnetusti tavattoman vaikeaa asettua aloilleen, vaikka tarjolla olisi mukava koti ja rakkautta. T\u00e4m\u00e4 on p\u00e4tenyt sek\u00e4 \u201dsivistett\u00e4viin\u201d mets\u00e4st\u00e4j\u00e4\u2013ker\u00e4ilij\u00f6ihin kuin nuoruusvuotensa klubeja ja lavoja kiert\u00e4neisiin ammattimuusikoihin. Voisiko olla niin, ett\u00e4 paikoillaan asumiseen ja el\u00e4miseen on opeteltava pitk\u00e4\u00e4n ja perusteellisesti, koska se ei ole sittenk\u00e4\u00e4n ihmisen lajityypillist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4? Onko helpompaa oppia siit\u00e4 pois ja viett\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vaeltaen paikasta toiseen sit\u00e4 my\u00f6ten mik\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4 tuntuu, el\u00e4\u00e4 aineellisesti k\u00f6yhemp\u00e4\u00e4 mutta (ainakin jossain mieless\u00e4) luonnollisempaa ja aidompaa el\u00e4m\u00e4\u00e4?
\n–
\n